Nyt ei enää sanaakaan siitä, johon on valmistauduttu ja jota tällä hetkellä elelemme. Ennemmin haluan ilmoittaa että ilokseni sain kuin sainkin pysyteltyä eilisen erossa tietokoneesta. Eli nettiriippuvuuteni ei olekaan ihan niin paha kuin pelkäsin. Hyvä niin.
Olemme pelanneet Trivial Pursuitia eilisen illan ja tämän päivän. Harmittaa kun minulla on niin hyvä muisti. Kun yleistieto on niin onneton kuin minulla, yksi korttipakka kierähtää ympäri ennen kuin arvaisikaan ja seuraavalla kierroksella alkaa jo muistaa kysymykset. Tietenkin voisi olla iloinen siitä että on siis viisastunut, mutta kysymyksethän ovat tunnetusti sellaiset ettei niistä ole niin paljon hyötyä arkielämässä, paitsi tietenkin jos haluaa loistaa nippelitiedollaan. Ja minä en yleensä halua. Olen siinä mielessä tonttu (tämä aivan täysin viittaamatta vallitsevaan ajankohtaan) että tykkään enemmän väitellä yleismaailmallisista asioista, joista en niistäkään tiedä yhtään sen enempää. Tämä on asia joka käy usein tuskallisesti esille siinä vaiheessa kun olen rouhinnut pää punaisena pohjamutia juuri siitä asian vierestä.
Katsoimme iltapäivällä T:n kanssa Minun Afrikkani, joka oli mennyt aika pitkälti pilalle taannoisen kirjaelämykseni jälkimainingeissa. T ei ollut nähnyt elokuvaa aikaisemmin ja hän onnistui jopa pitämään siitä vaikka minä kommentoin koko ajan vierestä kärttyisellä äänelläni sitä kuinka Hollywood on tekemällä tehnyt sankarittaresta heikon ja miehistä riippuvaisen naisen, joka Afrikan kokemustensa jälkeen päästetään miesten klubiin. Hän on lunastanut paikkansa miehen veroisena - ja siitä ylöspäinhän ei voi edes kuvitella...
T yllätti minut erittäin mielenkiintoisen oloisella kirjalla. Andrew Millerin Optimistit käsittelee ainakin kansipaperin esittelyn mukaan minua kovasti kiinnostaneita aiheita. Tulen hyvin luultavasti palaamaan tähän vielä, kunhan saan aikaa kirjan lukemiseen.
B oli lukenut blogiani ja yllätti minut eilen Koston enkeli - elokuvalla josta olen kirjoittanut aikaisemmin. En rehellisesti sanottuna tiedä uskallanko katsoa sen... toivottavasti.
Jaa
3 kommenttia:
Huomasin aikoinaan saman Ally, kun luin Blixenin kirjan. Tykkään kyllä elokuvastakin jonkin verran, mutta on se kirja aivan eri juttu. Hieno teos.
Itse kirjoja lukemattomana en tiedä miten hyvä se oli kirja versiona mutta tykkäsin kyllä elokuva versiosta kovasti vaikkakin siihen oli ympätty se yksi ainaisista Jollywood juttuist..
Heippa marko f ja sulfidi. Hankalapa on elokuvan keinoin yltää niin kuvailevaksi kuin Blixen alkuperäisessä kirjassa. Ja kun se ei onnistu, pitää kiinnostavuus hakea vaikka juonellisin keinoin tai ihmissuhdejännitteiden avulla.
Lähetä kommentti