Puhtini on ollut tänään poissa eilisen yökukkumisen johdosta. Toisaalta olen tyytyväinen etten aina vain jää kiltisti odottamaan unta vaan joskus unikin saa odottaa minua. Hulluhan sitä tietenkin täytyy olla kun kostaa omalle unelleen, mutta kun ei ole parempaakaan kohdetta. Muistan hatarasti nähneeni yöllä taas unta proteesijalkaisista ihmisistä, mutta tällä kertaa en muista mitään sen kummempia yksityiskohtia.
Olen kirjoittanut jonkin verran ja lukenut tuossa muutama päivää sitten mainitsemaani kirjaa. Kiva viettää rentoa päivää pitkästä aikaa. Minusta tuntuu että kirkasvalo on saattanut vähän auttaa, mutta en uskalla olla vielä aivan varma asiasta. Ehkäpä tuon kirjan innoittamana olemme puhuneet T:n kanssa moneen otteeseen ennakkoluuloista eri ihmisryhmiä kohtaan, mitä meille on lapsuudessa kerrottu ja vaikuttavatko vanhat opit edelleen vaikka niistä on kasvanut päällisin puolin erilleen ja oppinut monia luuloja vääriksi. Hämmästyttävää kuinka vähän tiedän esim. romanikulttuurista, vaikka heidän kulttuurinsa on ainakin maantieteellisesti niin paljon lähempänä kuin vaikka amerikkalainen muovikulttuuri. Omituista, kuinka erillään jostain ihmisryhmästä voi pysyä näin pienessä maassa ja onko läheisempi kontakti edes mahdollista ilman että se ennen pitkää johtaisi vähemmistökulttuurin katoamiseen?
En tiedä onko edes tarpeen "hallita" muita kulttuureja kuin omansa, en tiedä onko se edes mahdollista, saati eettistä. Mutta tietämättömyys on pelon ja ennakkoluulon kasvualusta.
Jaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti