Luonnoton stressinpuutostila

M tietää että jääkaapissa on kulhollinen piparkakkutaikinaa. (Kuva Espanjan lomamatkalta)

Kierreltiin tänään kaupungilla ja stressi oli tipotiessään. Kumma juttu, mutta en pysähtynyt suotta analysoimaan sen puuttumista. Sen sijaan käytin tilaisuuden hyväkseni ja tarkkailin ympäristöäni. Normaalistihan olen joulun alla nenä kiinni ostoslistassa ja päässä humisee kaikki mikä on vielä tekemättä. Kaupassa oli kova tungos eikä siellä mahtunut kunnolla liikkumaan. Minun alle kaksivuotiaani oli irtolapsena ja pompotti hyväntuulisena eteenpäin, huomaamatta että monet ostoskärryt joutuivat tekemään paniikkijarrutuksen hänen takiaan. Normaalisti olisin ottanut lapsen syliin ihan vain kohteliaisuudesta muita stressaantuneita kohtaan, mutta loppupeleissä taitaa olla mukavampaa antaa lasten iloita niin kauan kuin ovat lapsia.

Kaupassa oli paljon hermostuneita ihmisiä jotka puhisivat isoon ääneen kun käytäviä tukkivat ihmisklöntit eivät suostuneet kulahtamaan seuraavalle osastolle. Joka puolelta kuului anteeksipyyntöjä jotka tarkoittivat oikeasti "painu jo helvettiin siitä tieltä". Oli virkistävää katsella touhua vähän niin kuin ulkopuolisena. Ehkäpä se vaikuttaa käyttäytymiseeni sitten kun minun stressini iskee päälle. Tavallaan hassuttaa että tähän pimeään vuodenaikaan on sovittu tämä yksi virallinen päivä jolloin kuuluu rakastaa lähimmäisiä ja osoittaa välittämisensä monin lahjoin. Ehkäpä joillekin tämä päivä on ainoa jolloin he muistavat rakkaitaan ja se on siksi niin merkityksellinen. Ja väittäisin että nykyään ne asiat joissa toimitaan perinteiden mukaan ovat aika harvassa. Voihan olla että ihmiset haluavat tuntea kuuluvansa sukupolvien ketjuun ja siksi perinteisen joulun pikkutarkka järjestäminen on asia, jonka vuoksi kannattaa kärsiä stressistäkin.

Huomenna ystävä K lunastaa hääleikkiin kuuluneen lupauksensa ja lähtee kanssani jouluostoksille. Jostain syystä luulen että siitä tulee ihan kivaa. Ja kyllä, tajuan että on viimeinen sunnuntai ennen jouluaattoa ja kaupat ovat taatusti täyteen ammutut.

Pikku M on ollut kovasti mielissään joulukoristeista. Hän osaa erottaa joulupukin tontusta ja tietää että jääkaapissa on kulhollinen piparkakkutaikinaa. Huomenna hän pääsee leipomaan elämänsä ensimmäiset piparit yhdessä L:n, T:n ja allekirjoittaneen kanssa. Jaa