Lisää arvokkaita joulukoristeita. Poikani L:n taidonnäytteitä. Enkeli on tarha-ajoilta, tonttu on tehty koulussa.Tämä päivä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, jos sallitte kulahtaneen ilmaisun. Heidihahmo oli laittanut blogiinsa kuvan joka esitti minulle hyvin tärkeää, nyttemmin jo unohtunutta muistoa lapsuuteni jouluista. Kuva oli minulle oikein rakas ja joulutunnelmaa herättelevä silloin kun olin pieni. Uskomaton yhteensattuma, pakko sanoa, varsinkin kun Heidihahmo oli laittanut kuvan esille edellisen postaukseni innoittamana ja varsinkin kun en ole nähnyt tuota kuvaa koskaan missään muualla. Olin erittäin liikuttunut nähdessäni kuvan ja esittelin sitä miehelleni joka oli asiastani kiinnostunut ja pojalleni L:lle joka sanoi "Jooh. Ei kiinnosta". L on suoraan sanottuva vittuillut minulle täysillä jo parin päivän ajan. Nytkö se alkoi, se murkkuikä?
Toinen liikutuksen aihe oli se, että sain Eurooppalaisena Afrikassa - kirjan kyyneleentäyteiseen loppuunsa tänään siitäkin huolimatta että olen yrittänyt parhaani mukaan vitkuttaa. Joskus harvoin sattuu sellainen kirja kohdalle että sen luettuaan tulee olo että on lukenut satoja kirjoja vain löytääkseen sen yhden, että on tavallaan tietämättään etsinyt juuri tätä kyseistä kirjaa. Mutta Eurooppalaisena Afrikassa on yksi tällainen kirja. Minun on pakko saada yksi kappale omakseni, muuten en voi olla tyytyväinen. Tämä kirja on siitä harvinainen että nainen on siinä aivan oikea subjekti, sanan varsinaisessa merkityksessä. Valitettavasti kirja ei selviä ilman että siinä olisi katseen kohteita, objekteja. Alkuasukkaat on kuvattu hyvin voimakkaasti kokijansa silmien kautta. Tietenkin kirjaa on luettava ottaen huomioon sen kirjoittamisajankohta, joka on ollut kovin toinen kuin nykyään ja nykyihmisen on hankala hyväksyä niitä kolonialistisia ajatuksia joita se esittelee. Kaikesta huolimatta kirja on varmasti yksi elämäni suurista rakkauksista ja suosittelen sitä lämpimästi niille jotka haluavat matkailla ajassa ja paikassa nojatuolistaan käsin. Blixeniä on kuvattu aikansa merkittävimpänä tanskalaisena kirjailijana. On muuten aika harvinaista että etuliite nais- on jätetty tuon kirjailija-sanan edestä pois.
Kävimme tänään kinkkuostoksilla. Olin kumartuneena kärryjen viereen ja juttelin M:n kanssa kun huomasin että hyvin vanha nainen tuijottaa minua. Olen tottunut vanhojen ihmisten katseisiin, onhan M aika valloittava henkilö, mutta tämä nainen katsoi minua ilme syvää halveksuntaa ja vihaa huokuen. Yritin katsoa häntä pitkään, tunnistaa, mutta en muistanut nähneeni häntä koskaan aikaisemmin. Koko ajan nainen katsoi minua järkähtämättömästi ja sama viha katseessaan. Häivyin vähin äänin peremmälle kauppaan ja minua pelotti pikkuisen. Kun katsoin taakseni, nainen seisoi kaukana käytävän toisessa päässä ja tuijotti minua edelleen samalla pelottavalla ilmeellä. Jostain syystä minulla tuli tosi paha ja pelokas mieli ja olen yrittänyt todistella koko illan itselleni että naisella varmaan viirasi päästä tai hän erehtyi henkilöstä. Että kukaan ei vihaa minua niin paljon. Jaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti