lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Elämää kahden suomalaisen kulttuurin rajalla

Aamulla:

Hän ... ja sitte mää unohdin kokonaan missä liikkeessä niitä halpoja lautasia olikaan tarjouksessa.
Minä: No voi harmi.

Hän
: Ei siinä mitään. Meidän pitää varmaan käyttää niitä yksiä toisia lautasia ja mää vaikka syön erilaiselta lautaselta, jos Tertun koko porukka on tulossa.
Minä: Niin.

Hän
: Älä näytä noin huolestuneelta. Ei tää oo mikään iso juttu.
Minä: Emmää näytäkään.

Hän
: Pitäisköhän kirjoittaa tänään lapulle, missä niitä takkeja oli seitsemänkymmenen prosentin alennuksessa?
Minä: Kyllä sää varmaan muistat.

Hän
: No niin tasan muistankin!

Illalla:

Se: Vähän vaan käy sääliksi se tyyppi, kun se oli niin sekaisin illalla.
: Jaa.

Se
: Ei se varmaan ees muista mitään.
: Mistä sää sen tiedät?

Se
: No sehän oli siellä meidän kämpillä, kun poliisit tuli yhtäkkiä sorkkaraudalla sisään hakemaan sitä. Ne vei mun poikakaverinkin ensin kuulusteluun mutta sillähän oli alibi, kun se oli ollut mun kanssa.
: ... !!!???

Se
: Me vaan otettiin tyyppiparka meille nukkumaan. Ei se puhunut meille siitä murhasta mitään.
: ...!!!???

Se
: Sääliksi vaan käy se tyyppi. Ei se oo varmaan ees tajunnut mitä se on tehnyt.... No! Älä nyt näytä noin huolestuneelta. Ei tää oo mikään iso juttu.
: Emmää näytäkään... Jaa

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Se joka on...

... silittänyt ristillä riippuvan Herramme Jeesuksen Kristuksen päätä pölyhuiskulla, käsi pystyyn nyt!!! Täällä nousi ainaskin käpälä tiukasti kattoa kohti.

Eilen oli lipi-ihanaa ajella pyörällä patosillan ylitse ja katsella, kun vesi ryöppysi huutaen ja karjuen padon uumenista kuin vieras, vähän pelottava, mutta selvästi elävä olento. Kauempana ihmiset pesivät laitureilla mattojaan. Mäntysuopa tuoksui patosillalle saakka.

Kettinki röllötti (olen saanut kuulla tarpeeksi siitä, mitä röllöttäminen on ihan oikeasti, mutta kuulisitte ketjun!!!) isolla äänellä, mutta sekään ei haitannut tunnelmaa. Aikaisemmin oli satanut pyörän penkille ja istuin pyllyni märäksi huolettomana kuin lapsi.

Paju oli (viisaana, kuten aina) sanonut kommenttilaatikossaan, että "vapaus on rakkauden paras mitta". Kuinka samaa mieltä olenkaan! Ja kuinka suureksi juhlaksi arkinen kotimatka nousee, kun antaa itsensä päästää irti arkisista huolista, laskunmaksuista ja ruuanlaitoista ja vain olla hetkessä, vapaana kokijana. Itseäänkin voi rakastaa antamalla lahjaksi vapautta - vaikka vain viideksi minuutiksi kerrallaan :)

ps. Rakas agenttini Almamaria oli niin kiltti, että raportoi mielenkiintoisesta uutisesta. Kannattaa käydä tsekkaamassa oravamafian viimeiset tempaukset Jaa

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Minä ja selluliittini

Kun bensa loppuu, eikä saa
pysähtyä
edes hidastaa

Sukulaisvierailut ovat ohi, joten päivityksiä on taas pian luvassa. Nyt pitää vaan yrittää elpyä muistakin kiireistä...

krooh krooh... Jaa

tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Kesä on kasvun aikaa

Nooran silmät kyyneltyivät, kun hän katsoi mustelmaisia kasvojaan peilistä. Lomaa oli kulunut jo viikko, ja hän oli vielä tällainen. Sälekaihdinten takana aurinko paistoi niin kirkkaasti, että se toi melkein väkisellä helteen huoneeseen, vaikka ilmastointilaitteet tekivät parhaansa pitääkseen kesän ikkunan takana. Kukaan täällä ei kaivannut muistutusta auringosta.

Hän laski päiviä mielessään. Kolme viikkoa työn alkuun. Parisenkymmentä päivää. Saattoivatko kasvot palautua siinä ajassa? Entä mitä Onni teki tällä hetkellä? Miestä ei ollut näkynyt koko aamuna. Luultavasti tämä kulki jo Tallinnan letkeitä katuja pää pyörien. Ja varmaankin niissä kireissä shortseissa, jotka eivät olleet ennenkään jättäneet mitään arvailun varaan. Malttaisiko Onni olla kokeilematta kaikkia niitä iloja, joita kadut olivat pullollaan?

Noora pudisti päätään. Sideharso kutitti poskia. Hän toivoi Onnin pudottavan koko vaivalla hankitun, vielä aran ja punoittavan komeutensa katukivetykselle, jos mies menisi uittamaan kikkeliään väärässä paikassa sinä aikana, kun Noora virui huoneessaan. Oli tyypillistä, että kaiken piti olla miehille niin helppoa. Ihan pieni nips ja millinpieni naps ja itsetuntoon hujahti muutama lisäsentti.

Hän sulki silmänsä ja kuvitteli mielessään ensimmäisen työpäivänsä loman jälkeen. Kaikki kehuisivat hänen nuorentuneen kymmenen vuotta. He sanoisivat hänen hoikistuneenkin. Hän vain hymyilisi ja kertoisi kylpyläelämän tehneen ihmeitä. Siis siinä tapauksessa, että mustelmat olisivat parantuneet. Jos eivät, hänen täytyisi kai antaa ymmärtää Onnin käyneen käsiksi.

Onnista puolestaan huokuisi ihan uusi maailmanmies, vaikka yhtään ryppyä ei ollut siloitettu. Mies tietäisi itse mielessään, että nakki olikin nyt tatti ja pikkuveli oli hujahtanut hetkessä terminaattoriksi. Onni niittäisi naisia kuin viljaa uudella viikatteellaan. Silti Noora olisi miehen silmissä ikuisesti se sama kurttukaulahelttaleukasilmäpussi, kuin ennenkin.

Mutta ehkäpä Noorankin itsetunto vahvistuisi kun hän vapauttaisi omat "pikkuisensa" pomon silmille. Hänen uutuuttaan pinkeät, rakkaat megadaisarinsa. Oikeat maailmanluokan silikonikannut, jotka eivät olleet sattuneet paikalle, kun fysiikan lait keksittiin. Kyllä pomon silmät kääntyisivät vihdoinkin Alatalon Sirkun persvaosta aivan uusiin korkeuksiin. Ajatus sai varovaisen hymyn leviämään Nooran aristaville kasvoille. Hän toivoi vain, että lääkäri oli tajunnut laittaa hänen nänninsä edes suurin piirtein symmetrisesti.



Tarinamaanantain aiheena on kesäloma Jaa

lauantaina, heinäkuuta 14, 2007

Konstit on monet

" Hyvää iltaa, soittaja! Tervetuloa intiimille selvännäkölinjalle. Jos haluat kuunnella rohkean eroottisen nauhoituksen, valitse numero yksi. Jos haluat selvännäköpalvelun, valitse kaksi".

Piip


- Hyvää iltaa. Olen Madame Aalias. Kuinka voin auttaa?
- Ööö... tota... Mitä sulla on päälläs?

- Ennustan, että olet juuri valinnut väärän numeroon. Tämä on selvännäköpalvelu.
- Joo... tota... Sori.

- Älä turhaan lopeta puhelua. Tämä maksaa 5.40 per puhelu, joten sinun on sama kuulla ennustuskin.
- Joo... tota... ööö... Okei.

- Hmmm... Näen, että istut tällä hetkellä nojatuolissa. Televisiossa pyörii aikuisviihdenauha. Vanhempiesi olohuoneen lasisella pöydällä on puoleksi käytetty talouspaperirulla ja pullollinen Natusan-perusvoidetta.
- Höh. Totta!

- Näen, että vanhempasi ovat kesälomalla ja ovat jättäneet sinut ensimmäisen kerran yksin kotiin koko viikoksi.
- Joo...

- Haluaisitko tietää jotain?
- Ööö... No milloin mä kuolen?

- 27.12.2018.
- Höh?

- Älä sure, onhan sinulla vielä yli kymmenen vuotta elinaikaa jäljellä.
- No... mut... miks jo silloin?

- Sinulle tulee syöpä. Oikein sellaista hivuttavaa lajia. Todella tuskallinen kuolema. Mutta ilo pintaan! Sinulla on vielä muutama terve vuosi edessäsi. Sinun kannattaa käyttää jäljellä oleva aika hyväksesi, seikkailla ja nauttia elämästäsi.
- Ööö...

- Olisiko sitten ollut muuta?
- No... siis... saanko mä sitten koskaan... tuota... niinku naista?

- Kyllä sinä kerran voit saada. Mutta sinun pitää tarttua tilaisuuteen, kun se koittaa. Muuten saat olla ilman loppuelämäsi.
- No, kuinka mä..?

- Näen, että nainen on tumma. Kypsempi. Naimisissa. Pitää nuoremmista pojista.... Hmm... Hänen nimensä taitaa olla Marjatta Lehtonen.
- Emmä tunne sellaista.

- M ja K Lehtonen? Asuu kadun toisella puolella? Ainoa punainen postilaatikko koko rivissä?
- Ai se lihava harppu?

- Suus kiinni, poika!! Minä... Ei kun Marjatta on komea nainen. Eikä sinulla sitä paitsi ole paljon valinnan vaihtoehtoja, jos et halua kuolla poikasena!
- No miten mä sitten... milloin siis..?

- Näen, että Marjatta on yksin kotona juuri tällä hetkellä. Mies on töissä huomisaamuun saakka. Hänen ovensa ei ole lukossa. Voit kävellä suoraan sisään ja makuuhuoneeseen.
- No.. Jos mä sitten...

- Hienoa! Marjatta odottaa...
- Okei. No... Kiitti vaan sulle.

- Kiitti SULLE. Ja hei. Viitsitkö pistää sen rasvapurkin korkin kunnolla kiinni? Ärsyttävää kun rasvaan tulee niitä kuivia kökköjä.
- Ööö... joo... Okei...


Pakinaperjantain aihe on ennustus Jaa

keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007

Hyvä työnantaja,

Etsittekö kyvykästä ja innovatiivista työntekijää? Minä olen juuri hakemanne henkilö. Mitä voisinkaan kertoa itsestäni... Minulla on kaksi silmää. Lisäksi olen fiksu, mukava ja joustava työntekijä. Kieleni on äärimmäisen pitkä ja pystyn nuolemaan työnantajan persettä mm. puhelimitse ja sähköpostin välityksellä.

Olen tehnyt elämässäni niin paljon epämääräisiä paskahommia, että luulisin kestäväni teidänkin palveluksessanne. Minun tiedetään ottaneen työoloissa vastaan kolmatta tuntia suoraa vittuilua hymyn juuri hyytymättä ja harrastuksekseni olen suorittanut jopa muutaman ultrapitkän vittuilunvastaanottamissession. Tämä on ominaisuus, jonka luulen olevan erityisesti hyödyksi juuri teidän palveluksessanne.

Lähetän ohessa kuvani todistukseksi siitä, että olen vielä toistaiseksi ihan pantavan näköinen paketti. En kerro sitä, että kuva on kymmenen vuotta vanha ja rankasti retusoitu.

Jään odottamaan yhteydenottanne ja tulen mielelläni kertomaan teille henkilökohtaisesti itsestäni ja osaamisestani.

Vaikka hakemuksessa vaadittiin ylempää korkeakoulututkintoa ja vähintään kolmen vuoden työkokemusta, luulen osaavani keittää kahvia ja luututa lattioita, kunhan saan asianmukaista opastusta. Myös oppisopimus mahdollinen.

Ystävällisin terveisin,

Allyalias Jaa

tiistaina, heinäkuuta 10, 2007

Sadepäivän itsekaivelua

Jussilta bongasin tällaisen testin.

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti--------*------------Introvertti
Käytännöllinen------------*--------Intuitiivinen
Ajattelija----------------*----Tuntija
Impulsiivinen----*----------------Harkitsija
(pmmp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia. Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen. Jaa

sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2007

Huhheijaakunolilähellättelyä

Ymmärrän ihan täysin, miltä tästä viehättävästä oululaisneitosesta on täytynyt tuntua, kun hän on huomannut lähteneensä kaupungille kenkä päässään. Minulla on justiinsa se olo, vaikka ei ole kenkää (olen tarkistanut).

Tuossa vastikään tuli käytyä melkein vuorokauden rekkareissulla, nuhaisena vielä. Se varmaan verotti voimia. Nähtiin hirvikin ja paljon lähempää, kuin on mahdollista vaikka Ranuan eläinpuistossa. Tuli iso jarrutus ja eväät menivät sekaisin ja pitkinpoikinhyrskynmyrskyn. Sitten tuli säikähdys ja vasta kun säikähdys loppui, alkoi jalkojen tärinä ja nauratus ja huhheijaakunolilähellättely.

Melkein kaikilla bussipysäkeillä oli isoja parvia iloisia ja kusevia armeijasta vapautuneita. Kustuaan ne ajoivat kovaa vauhtia ohi ja viskoivat ikkunoista kaljatölkkejä. Näytti siltä, että armeijasta on tosi hauska päästä pois.

L tulee kahden päivän kuluttua Manchesterista. Sitten on kiva. Jaa

torstaina, heinäkuuta 05, 2007

Varoituksen sana kesähäitä suunnitteleville.

Oletteko kuulleet, kun jotkut hupsuttelevat sanoen, että avioliittopäivämäärä olisi samalla parasta ennen-päiväys?

Yllättävän moni (minä mukaanlukien) on ottanut tuon varoituksen sanan höpötyksenä ja kateellisten panetteluna. Mutta katsokaa nyt! Mies on alkanut jo uhkaavasti pilaantua (ja jo n. vuoden kuluttua avioliittohetkestä). Pitäisiköhän se laittaa pakkaseen kuumimpien helteiden ajaksi, vai heittää suosiolla roskiin?

Sattuukohan paikalle haahuilemaan terveysviranomaista, joka voisi selvittää järkevää menettelyä asiassa? Ei sillä, että mies olisi kovin arvokas rahallisessa mielessä, mutta kyllähän sillä tunnearvoa on...

Entä mitä kuluttaja-asiamiehellä on sanottavana asiaan? Vaikka mitään erityistä takuuta ei ollut, eikö minulla ollut täysi syy olettaa, että mies säilyisi hyvänä huomattavasti pidempään?

En tiiä... kaikkia vastuksia.

Ps. Mies ei ole alkanut vielä pahemmin haista. Jaa

sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2007

Seitsemän faktaa

Saara haastoi minut kirjoittamaan itsestäni seitsemän faktaa ja haastamaan ketjuun seitsemän muuta blogiystävää. En tiedä, onko blogistaniassa enää ketään, kenelle haaste ei olisi vielä tullut, joten tähän saapi tarttua ihan kuka vaan halukas.

1. Olen märinätaipuvainen elokuvankatsoja. Liian rankoissa elokuvissa en pysty itkemään, vaan saatan oksentaa. Joskus tuppaan myös kirkumaan (siis surkeaa leffaseuraa).

2. Koulu-/opiskeluaikoinani housunlahkeistani on löytynyt pikkuhousut, sukka, sukkahousut ja pitkät kalsarit (!). Tästä voimme päätellä, että käytän samoja farkkuja useita päiviä peräkkäin ja olen aamuisin aika vihainen pukeutuja.

3. En voi sietää laskunmaksuautomaatteja.

4. En kannata eri seksuaalisten suuntautumisten luokittelua. Se on mielestäni jäykkää, eikä palvele yksilön etua. Minusta eri seksuaalisuuksia on juuri niin paljon kuin ihmisiäkin. Kysehän on lopulta aina kahden ihmisen välisestä kemiasta.

5. Tykkään katsella ihmisiä juoksemassa rappusia ylös. Yksilöiden väliset tyylierot ovat suuria.

6. Vatsani tulee kipeäksi stressistä. Reagoin helposti ruumiillani henkisiin asioihin. Olen taistellut itseni vuosia sitten eroon paniikkihäiriöstä.

7. Olen kärsinyt niin pahasta unenpuutteesta, että olen väsyksissäni nähnyt polvenkorkuisen hämähäkin seisovan makuuhuoneeni ovella. Jaa

Hysterian kirous

Mikä siinä onkin, että minunlaiseni äiti ei osaa hetkeäkään ajatella että kyseessä on varmaan jokin pikkujuttu, korvatulehdus tai vastaava, kun lasta lähdetään kyyditsemään yön selkään päivystysreissulle kivusta kiemurtelevana itkupussina? Ja juuri sinä iltana, kun en itse pääse mukaan reissuun, sillä jonkun pitää vahdiskella sisaren tytärtä.

Vaikka kuinka yritän ajatella kaikkia mukavia ja vaarattomia kivunaiheuttajia, huoli hiipii silti mieleen ja silmät alkavat vuotaa kuin itsestään.

Pitää nieleskellä, ettei tule vahingossa oksentaneeksi sydäntään näppäimistölle. Jaa