lauantaina, syyskuuta 27, 2008

Blogitauolla

Olen muuttanut ja uusi nettiyhteys avautuu vasta ensimmäisenä päivänä. Siihen saakka siis! Jaa

perjantaina, syyskuuta 19, 2008

Pompsista pomps. (Varoitus! Sisältää tarinaa ruumiintoiminnoista.)

Onpa jotenkin källiä nähdä tosimies, joka naaraan kaadettuaan istuu keittiön pöydän ääressä ähisten ja sätkää poltellen. Mies polttelee ajatuksissaan, ei vilkaise lähistöllä pörräävää naarasta, vaikka toki on salaa toisen olemassaolosta kovin tietoinen. Juuri kun naaras istahtaa siihen vastapäätä, kenties aikeenaan puhella tunneasioita, mies tökkää tolppasormillaan sätkän tuhkakuppiin,nostaa paksua kankkuaan ja rusauttaa muhevan ydinpierun.
"Nyt jysähti paska", mies sanoo uhmakkaasti ja painuu takalisto napsuen vessaa kohti. Siinä on tunneasioita riittämiin yhdelle illalle.

On muuten ihan vihoviimeinen virheliikku ruveta syyttämään tällaista tosimiestä käytöstapojen puutteesta. On kiistatta selvää, että tällä henkilöllä kaikki toimii niin kuin pitää; kaikki tärkeä pysyy sisällä, mutta kuona-aineet eivät kauan viihdy hänen kehossaan. Siisti mies ei totta tosiaan pidä kaikkea paskaa sisällään!

Mutta onpahan olemassa niitäkin miehiä, jotka eivät ole tosimiehiä laisinkaan. Kakka se tulee heilläkin, epäilemättä, vaikka tuskinpa he tajuavat tehdä siitä numeroa. Mutta heillä on yhtä kaikki jätepoliittisia ongelmia oman tomumajansa sisällä. Kusihan se heillä kivuta kiemurtelee selkärankaa pitkin pään sisälle ja siellä se kuohuu ja pulputtelee niin kuin persikka-ananas-sekamehu liedellä.

Ja siellä minne kusi pompsahtaa, ei kyllä elä ja kukoista mikään muu! Yrittäkääpä ihan huviksenne elää sellaisen miehen kanssa, jolla on kusi päässä. Sellainen mies ei vaikene sitten millään. Suu käy, kun keskeneräiset ajatukset jättävät pääkopan kuin rotat laivan - tai silleen. Ja kun siellä päässä ei ole sitä älyäkään enää ollenkaan, niin eihän se raukka tiedä puhuvansa aivan mitä sattuu vaan pitää itseänsä kovinkin viisaana.

Seksin jälkeen kusipää on ihan kammottavaa seuraa. Kai hänellä on hyvä mieli kun on saanut sentään jotain ulos itsestään ja siksi lörpöttelee tavallistakin vilkkaammin. Ihan yhtä tehokkaasti tuo lörpöttely toimii tunnekeskustelun tappajana, kuin toimii tosimiehen suolistokaasu. Toisaalta hyvä niin, sillä vaikka vastapuolen tunteet kävisivät kuinka kuumina tahansa, ei tajunnanvirta riitä leimauttamaan liekkiä samalla tavalla kuin perijuureva metaanipilvi.

Tai ainakin tällä tavalla tiedän isojen tyttöjen lohduttelevan itseään kun käyvät illalla pissalla.

Pakinaperjantaissa pompsahti! Jaa

torstaina, syyskuuta 18, 2008

SAINPAHAN MÄÄ SEN KORTIN!!!

Juhuu!!! Sainpahan! Ja heleposti! Varokaa Oulun autoilijat. Täältä tullaan!


Nyt alkoi pornajaiset! Jaa

maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Tällä viikolla on hoppu!

Tulin vaan kertomaan, että tällä viikolla on tosi kiire. Uusi työ vaatii pikkuisen opettelua ja huomenna ostamme sen talon.

Tällä viikolla teen ensimmäisen yritykseni suorittaa insinööriajon kunnialla. Jos menee läpi, niin alkaa sellaiset pornajaiset, ettei vastaavaa ole nähty tällä pallonpuoliskolla! Raportoin heti tuloksista, sillä nyt tiedän jo, että nettiyhteyteni säilyy muutosta huolimatta katkeamattomana, kiitos mieheni!

Ai niin... Tuli sellainen ihan ikkupikku keskenmeno viime viikolla :( . Ihan alkuvaiheessa sentään vasta mentiin.


Mutta pitäkää tällä viikolla peukkuja niin että soi! Jaa

lauantaina, syyskuuta 06, 2008

Punaviinin lämmin hehku

Tiedätte varmaan kaikki tilanteen: Kuin kohtalon johdatuksesta olette törmänneet puolitutun kanssa bussipysäkillä. Olette tervehtineet toisianne hieman arkaillen ja kulmien alta, epävarmoina siitä, kuuluuko teidän tuntea toisianne laisinkaan. Puhutte säästä ja kirjallisuudesta (hän on lukenut viimeksi saman kirjan kuin sinäkin), jostain syystä tunnelma on yllättäen kepeästi kulturelli. Juuri sellainen hieman vallaton, jollaisessa olet elementissäsi.

Bussit tulevat ja menevät. Tuulee kylmästi. Tutulla on punainen, neulottu kaulaliina. Hän pitää käsiään ahtaiden farkkujen taskussa ja tärisee puhuessaan. Ei silti selvästikään halua vielä pois. Ajattelet ärtyneesti koko ajan kasvavaa virtsaamisen tarvettasi. Luonto tulee väistämättä katkaisemaan tämän hetken. Ennen pitkää taian on väistyttävä normaalien ruumiintoimintojen tieltä.

Tuttu (haluaisit jo sanoa ystävä) ehdottaa lopulta punaviinilasillista läheisessä, tunnelmallisessa ja olohuonehenkisessä paikassa. Annat hänen kerätä sinut tuulen tuiverruksesta sisälle lämpimään. Kaupasta olisi pitänyt sille illalle käydä vielä puuroa aamiaiseksi ja jotain muuta teetä kuin sitä ainaista vaniljaa. Mutta olkoot! Nyt eletään!

Lasin pohjalla hehkuu useampi suullinen sitä voimakasta äitelää ja kitkerää, joka pistää irvistelemään ja pudistelemaan päätä. Halvinta, sitä mitä aina tilataan. Tuo toinen istuu jalat vähän levällään ja näprää lasin jalkaa. Vähän lihavat reidet, nyt huomaat. Ja liian tiukat housut. Kun hän puhuu, hän kumartuu sinua kohti ja katsoo pitkään lasin ylitse. Hän puhuu sinulle, vain sinulle, eikä kenellekään muille. Hän puhuu sellaisia asioita, joista et ole koskaan kuullut; musiikista ja muusta. Mietit, onko punaviini jättänyt sinunkin huuliisi violetin raidan.

On sinun vuorosi tilata seuraava kierros. Teidän seuraanne liittyy toisen tuttuja ja he huolehtivat kierroksista siitä eteenpäin. Tunnistat ulkonäöltä osan uudesta porukasta. He ovat niitä, joista joskus puhutaan. Ovelia tyyppejä. Tuttu selittää, että hänellä on näiden kavereiden kanssa jotain projekteja, joista ei saa vielä puhua. Mutta sinulle he puhuvat ja kertovat ihan kaikki salaisuutensa. Sinulla on aika avoin olo. Katsot muita viinilasisi sormenjälkisumun läpi ja toivot, että sinullakin olisi salaisuuksia kerrottavanasi.

Joku tilaa pöytään kokonaisen pullollisen. Pullosta läikkyy pöydälle kun kaadat. Nuolette pöytää kilpaa ja nauratte. Tiskiltä katsotaan pahasti, mutta annatte katsoa. Painukoon kaikki tiukkaperseet vittuun! Te olette tässä. Tässä on teidän rinkinne ja muut ajatelkoon mitä haluavat. Yritätte laulaa, mutta kukaan ei muista sanoja.

Uusi tuttu on hiljaa ja laskuhumalasta myrtsinä. Otat hänen kasvonsa käsiesi väliin ja sanot häntä kauneimmaksi ihmiseksi ikinä. Kaikki nauravat, paitsi tuo uusi. Suutelet häntä ja työnnät kielen hänen suuhunsa. Ette maista punaviiniä toisistanne. Tiedät, että nyt himottaisi, ellet olisi niin kännissä.

Ehkä kaadut tai toinen työntää sinut pois luotaan, mutta samassa huomaat olevasi lattialla. Sinuun tartutaan. Lattia vilisee. Samassa olet ulkona, viiman armoilla, etkä oikein tiedä mitä tapahtui. Odottelet muuta seuruetta aikasi. Turhaan. Välillä remakka nauru pujahtaa oven raosta korviisi. Lämpö katoa paidan raosta nopeasti. Viimeinen bussikin on mennyt aikoja sitten.


Pakinaperjantain aiheena lämpö. Jaa

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Onkohan onni omistaa?

Meillä on pian muutto edessä. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme itsellemme sellaisen vanhan omakotitalon, joka oli sekä (nykytilanne huomioon ottaen) järkevä, että kaikkia perheenjäseniä miellyttävä ratkaisu.

Muutto alkaa heti seuraavana päivänä, kun olen aloittanut uudessa työpaikassa. Siispä tästä on tulossa ylipäänsä jännittävä kuukausi. Kaikkein jännintä on, että olen aina asustellut vain vuokrarivareissa ja -kerrostaloissa, joten omakotitalon (ja omistamisen ylipäätään) käsite on aika hämärä. En tiedä, mitä siellä oikein pitää tehdä.

Ainakin saa kuljeskella keittiössä alasti ilman että järkyttää pihalla töllisteleviä kanssaihmisiä.

Pahin ahdistuksen aihe (minulla ja pojalla) on se, että nettiyhteyden saaminen voi kestää viikkoja. Kuinkahan sitä pärjää ilman? Ehkäpä rakas ystäväni, Marttilan Kirsi sallii minun käyttää heidän tietsikkaansa. Meistä nimittäin tulee nyt naapureita (mikä on yksi hauskimmista jutuista koko uudessa elämäntilanteessa).

Uuden kodin yhdessä huoneessa on villit tapetit ;) Pistänpä kuvan teillekin, kun saan avaimet taloon. Pihalla kasvaa vattuja ja mustaherukoita.

... Ai niin! Minulla on sitten kaksi viikkoa aikaa saada se hemmetin ajokortti!

Tässoon ihan ite ratissa!
Jaa