lauantaina, kesäkuuta 28, 2008

Haista v***u-Collectionista mielikuvitusleikkeihin

Tyttäreni on ollut erittäin kiinnostunut taannoin piirtämästäni äitienpäiväkortista. Hän on myös samalla ollut yhä enemmän huolissaan siitä, että joku taikoisi minut pois lopullisesti (usko taian voimaan on lujittunut sillä, että huvitan häntä silloin tällöin taikomalla esineitä pois).

Onneksi keksin ongelmaan molempia miellyttävän ratkaisun: taiomme nimittäin meidät molemmat pois.

Kahden ihmisen yhtäaikainen poistaikominen onnistuu seuraavasti: Otetaan lujasti kaulasta kiinni ja huudetaan isolla äänellä "taion, taion äidin ja Pikkuruisen pois!"
Sitten rutistetaan silmät kiinni ja suhistellaan toiseen maailmaan. Joskus päädymme mukavaan maailmaan, vaikka maailmaan, jonka taivas on tähtien sijasta täynnä suihkuja ja jossa on vesiliukumäkiä ja kimaltavia perhosia ja sateenkaari, jonka reunalla on apinoita, joiden takapuolet ovat ihan punaiset liiasta liukumäessä laskemisesta ja ilmassa lentää vaaleanpunaisia saippuakuplia ja kimaltavasiipisiä perhosia ja samassa Pikkuruinen saa selkäänsä siivet ja hän osaa lentää nopeammin kuin perhoset ja apinat, eikä haittaa vaikka kastuu suihkujen alla, kun päällä on Hello Kitty-uikkarit.
Vasta uituaan ja lennettyään hikinen Pikkuruinen tulee takaisin kaulaan ja huudamme: "Taion, taion äidin ja Pikkuruisen takaisin!"
Pian jo suhistelemme takaisin maailmojen halki omalle kotisohvalle.

Olemme kohdanneet myös vähän ikävämpiäkin maailmoja, joissa on vihaisia vaahtokarkkimörköjä tai lentäviä hapankorppuja, jotka suuttuvat, kun niistä haukkaa. Onneksi niistä pääsee pian takaisin.

Ihan käy tutkimusmatkasta :) Jaa

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Veristä kertomaa

Voi kauhea sentään, kuinka viime päivinä on kadehdituttanut ihan kaikki! Kaikilla muilla on siistimmät ja pölyttömämmät kodit, hienommat vaatteet ja muodikkaampi kampaus.

Kaikki muut ovat paremman näköisiä, älykkäämpiä, mukavampia, parempituloisia, onnekkaampia ja onnellisempia.

Kaikilla muilla on heikompi säärikarvankasvu, kaikilla on siistimmät ja parempikäytöksiset lapset ja/tai kumppanit, kaikki ovat matemaattisesti lahjakkaampia.

Ainoa vika noissa kaikissa on se, että he ovat ihan perkeleellisen ärsyttäviä mulkeroita, joita täytyy lymytä jokaisen nurkan takana kiusaksi saakka! Eivätkö ne huomaa, etten kestä yhtään kenenkään pällistelevää olemusta lähelläni? En niin kenenkään! Hyi! Iljettävät, erinomaiset ihmiset.

Tänään alkoivat vihdoin kuukautiset. Heti huomaan, etteivät muut ihmiset ärsytä enää. Ja itsekin olen ihan hyvä. Ei ärsytä edes, että unohdin laittaa aamulla varmuustamponin :)

PMS, kumarran nöyränä edessäsi! Jaa

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Yhteisömme juhannusperinteet.

Hysss... Olen lukittuna yhteisömme rakentamaan, salaiseen tunneliverkostoon, äliööriin. En siis saisi puhua kenenkään kanssa ja kirjoittaakin saan vain kuiskaten. Haluan kaikesta epämukavuudesta huolimatta kertoa teille kaikille ranka-Jubileemiasta ja hänen muistopäivästään.

Jubileemia syntyi perimätiedon mukaan kylki edellä. Ensimmäisenä päivänvalon oli nähnyt Jubileemian vasen nyrkki, jonka silmästä oli pilkistänyt aimo tukollinen untuvaista tukkaa. Tunteja kestäneen synnytyskiehräyksen jälkeen, kun kaikki olivat jo luovuttamaisillaan ja kerääntymäisillään Tiitterään kiroamaan kaiken olevan, syntyi Jubileemia yhteisön keskuuteen, kaljuna kuin hylje.

Ja kaljuna Jubileemia pysyikin koko lyhyeksi jääneen elämänsä ajan. Ilmeisesti hän oli repinyt hiukset päästään niin juuriaan myöten, ettei tukka tohtinut enää yrittääkään kasvaa. Kylkisynnytys jätti Jubileemian hitusen oikealle kiertyneeksi (myöhemmin sanottiin, että juuri tästä syystä hän kykeni erottamaan oikean ja väärän tavallista paremmin) ja jollakin tapaa normaalia ihmistä sinnikkäämmäksi. Hän pursusi tarmoa ja elämäniloa. Tapasipa hän tehdä lukuisia kolttosiakin yhteisömme arvokkaimmille jäsenille.

Muhoksen kyky sietää syntymäkaljuja ja oikealle kiertyneitä ihmisiä oli tuohon aikaan suunnilleen samaa tasoa kuin nykypäivänäkin ja Jubileemia sai tottua jo nuorena monenlaiseen kiusantekoon. Lapset laittoivat kakkaa hänen hienompiin ryytiöihinsä ja näyttivät pitkää nenää. Aikuiset heittivät kivillä ja yrittivät kuristaa tuppivyöllä. Vain yhteisömme huomassa Jubileemia sai tuntea olevansa arvokas ja rakastettu.

Jubileemian ollessa neljäntoista ikäinen, alkoi Suuri Muutos. Joku muhoslainen oli kironnut ohikulkevaa Jubileemiaa sanomalla "Katoa jo perkele poisa meiän näkösiltä! Täsä kyläsä ei kaljulaiset mellasta". Hyvin pian Jubileemia oli muuttunut kovin vakavaksi ja määrätietoiseksi. Huomattiin, ettei hän syönyt enää mitään, ei edes silliä tai viiliä. Pian häntä alettiin kutsua kunnioittavasti ja huolestuneina ranka-Jubileemiaksi.

Ja niin hän alkoi kadota. Joka aamu Jubileemia heräsi pikkuisen vähempänä ja pikkuisen vakavampana. Eräänä aamuna hän oli niin vähänä, että yhteisömme ei voinut muuta, kuin käydä lähtökiehräykseen. Silloin tapahtui ihme. Yhteisömme aisti voimakkaasti, että vaikka Jubileemia oli ruumiiltaan vähentynyt, oli hän lisääntynyt kaikkialla muualla. Keskikesä suorastaan uhosi kaikkea sitä leikillistä riehakkuutta, joka Jubileemiasta oli kuluneina viikkoina kadonnut.

Yhteisö riensi pihamaalle yhtenä mylläkkänä. Kaikki levittivät kätensä ja alkoivat kiehrätä iloa. Jubileemia levisi kaikkialle taivaalle ja kaikkien muhoslaisten ylle niin, ettei kukaan tainnut hätistää häntä pois kokonaiseen vuorokauteen.

Jokaisena kesänä sen jälkeen olemme tiettynä päivänä levittäytyneet ympäri yhteisömme aluetta. Elämme koko päivän syömättä ja puhumatta, pelkkää sotukkaa nauttien. Kävelemme pikkuisen oikelle kiertyneinä, nyrkeissämme tukko hiuksia (revittyjä tai leikattuja). Silloin tällöin joku meistä tuntee häivähdyksen ranka-Jubileemian henkeä. Tuo onnellinen saa riistäytyä irti puhumattomuudesta, heittää hiustukkonsa Rillikön liekkeihin ja kiehrätä iloa seuraavaan aamuun saakka.

(yhteisömme joulu- ja naistenpäiväperinteet)

Pakinaperjantai

Ilonkiehräistä juhannusta kaikille! Jaa

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Kontekstista kiinni

Jyväskylän yliopiston entinen valtio-opin assistentti Henri Tyytiäinen istuu laiturilla ja yrittää saada varpaansa yltämään veteen. Joku on tehnyt hyvän laiturin; jykevän ja tukevan. Mutta auttamatta liian korkean.

Kuluneen vuoden aikana Henri Tyytiäinen on oppinut toistelemaan sellaisia sanoja kuin "ikään kuin", "konteksti", "brunssi" ja "karonkka". Ja on paljon muitakin sanoja, joita Henri Tyytiäinen on alkanut toistella. Niitä hän sanoo kotioloissaankin, huomaamatta. Ne ovat muuttuneet hänen sanoikseen, hänen kielekseen.

Henri on saanut myös uusia kokemuksia. Hän on tarttunut nuoria naisia käsistä ja ranteista, pidellyt kuivin sormin ja puhunut. Hän on puhunut, vaikka nuoret naiset ovat vilkuilleet maahan. Hän on tanssittanut heitä jäykin polvin, välittämättä vaikka nuoret naiset yrittävät pois. Hän on tanssinut ja toistanut nuorille naisille lausetta, jossa on "ikään kuin" ja "konteksti".

Henri tietää myös, millaista on yrittää ripuloida äänettömästi juhlahuoneiston yhteisvessassa canapeiden osoittauduttua sopimattomiksi vatsalle.

Nyt Henri Tyytiäinen on taas Haukiputaalla.

Vanhat raksakaverit ottivat hänet riemulla vastaan. He hakkasivat häntä selkään suurilla kourillaan, kun hän oli kertonut juurta jaksain väärennetystä ansioluettelosta ja vuodesta helpon työn parissa. Kaikkien oli vaikea uskoa, että kukaan "yliopistopelle" ei ollut huomannut mitään omituista "neitinä" esiintyneessä "duunarissa".

Henri Tyytiäinen joi ja puhui. Hän varoi sanomasta sellaisia sanoja kuin "brunssi" ja "karonkka", mutta huomaamatta toisteltuja sanojaan hän ei osannut hallita. Raksajoukko hiljeni vähitellen ja katsoi kuin vierasta. Ei auttanut, vaikka Henri kertoi nuorista naisista ja ripulista.

Henri Tyytiäinen päätti näyttää. Hän nousi, meni nuorten naisten seurueeseen, tarttui heitä käsistä ja ranteista kylmillä sormillaan ja puhui. Naiset huusivat hänelle ja löivät häntä. Ovimies saattoi niskavilloista pihalle ja heitti pikkutakin perään.

Ravintolan takana, roskalaatikoiden väliin oksentaessaan Henri kuuli raksamiesten kävelevän ohitse ja puhuvan hänestä pahaa.

Nyt, laiturilla istuessaan Henri Tyytiäinen ei ole kukaan. Vain mies, jolla on uudet shortsit ja joka yrittää epätoivoisesti yltää varpaillaan veteen liian korkealta.

Ensi vuonna hän on ajatellut siirtyä kokeilemaan liike-elämää. Jaa

lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Kuusi unelmaa

On sentään hyviäkin puolia siinä, että ei ole saanut lähellekään kaikkea sitä, mistä lapsena haaveili. Onpahan helppo löytää kuusi toivetta tällaista meemiä varten. Haasteen otin Susupetalin Inglissistä, kun hän kerran heitti tämän vapaaseen poimintaan.

Toivon, että paikkani löytyisi jonain päivänä myös maailmasta. Ulkopuolisuuden tunne ja ontto yksinäisyys on hyppelehtinyt keijukaisenkeveänä rinnallani halki moninaisten elämäntilanteiden. Ja tuo kepeä lepatus saa minut tuntemaan oloni toisinaan hyvin painavaksi. Epäilen, että ulkopuolisuuden tuntu on jokin aivotoiminnan vinksahdus. En sentään ole yksin, sillä monella tuntuu esiintyvän vastaavaa. Jos ei kaikilla.

Toivon riittäväni. Olen lakannut uskomasta, että voin tulla täydelliseksi ihmiseksi kunhan vain yritän parhaani (ja nykyinen epätäydellisyyteni on vain laiskuutta/tyhmyyttä/yrityksen puutetta). Sen sijaan toivon, että kaiken kuonan keskellä on sen verran hyviäkin puolia, että minua voi sietää ja että minusta voi olla iloa ympäristölleni.

Toivon minun toivovan itselleni hyvää. Ostin eilen valkosuklaa-mustikkajäätelön ihan yksin, ihan itselleni. Söin tuon jäätelön ihanasta auringosta nautiskellen ja tyytyväisenä. En tuntenut syyllisyyttä hukkaan heitetystä rahasta tai jäätelöstä. Toivon, että sama jatkuu tulevaisuudessakin.

Toivon töitä. Haluan tehdä työtä, jota en vihaa jokaisena hereilläoloni sekuntina. Työn ei tarvitse olla hyvin palkattua, arvostettua, kevyttä jne. Jotain inhimillistä vain.

Toivon olevani kotoisa. Olisi kiva ajatella, että lapsilla tulee turvallinen olo minun läsnäollessani. Että he ajattelisivat minun auttavan heitä pulassa ja rakastavan heitä.

Toivon, että paras elokuva on vielä katsomatta ja paras kirja lukematta.

Haastan kaikki halukkaat! Jaa

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Lämmin torttu ja kerrankin ajankohtaista asiaa

Olen tässä blogiroolissani onnistunut olemaan kommentoimatta ajankohtaisia uutisia kiitettävän hyvin. Yleensä minut saa barrikadeille korkeintaan siinä vaiheessa, kun porukkaa ammuskellaan tai räjäytellään vallitsevaan ympäristöön nähden huomattavan paljon. Ai niin... kirjoitinhan kerran sen yhden runon Oulun raiskausaallosta.

Kun kerran loihakan mittainen munakin pääsi ylittämään informaatioarvollaan tämän turhaa jaarittelevan blogini uutiskynnyksen, villiinnyn nyt jatkamaan samalla linjalla. Olihan Iltalehdessä juttua kanssajaarittelijastamme, Teppo M:stä.

Oikeastaan nuo kootut iskuvinkit sinänsä eivät siivitä minua sen kummempaan kiihtymyksen tilaan. Sen sijaan haluan kiittää Teppoa lämpimästi lauhkeammista parisuhdesäistä. On olemassa asioita, joita olen yrittänyt kertoa kanssani elävälle vastakkaisen sukupuolen edustajalle pimeinä ja hivuttavan pitkinä iltayön tunteina. Teppo tekee sen yhdellä lauseella:

"Vaimo saapuu helmikuisena iltana kylmissään kotiin normaalia myöhemmin ja kertoo joutuneensa kävelemään, sillä auto juuttui kinokseen kolme kilometriä ennen kotiovea. Mitä miehen pitäisi tehdä ylläpitääkseen rauhaa ja parantaakseen mahdollisuuksiaan saada myöhemmin illalla lämmintä torttua?

a) Selittää kuinka auton olisi saanut penkasta ”heijaamalla” kaasulla ja kytkimellä ja kuinka vetävien pyörien pitoa voi yrittää parantaa laittamalla renkaan alle auton jalkatilan kumimaton. Jos nainen ei vaikuta ymmärtävän kunnolla, mies voi havainnollistaa asiaa lyijykynäpiiroksella.

b) Kuunnella naista niin kauan, että hän vaikuttaa rauhoittuneen Tämä vaihe sisältää auton aiheuttaman turhauman purkamisen lisäksi yleensä tarinan siitä, mitä taloushallinnon noita-akka oli tänään sanonut ja kenelle ja mitä se sillä oikeasti oli tarkoittanut. Jos mahdollista, mies tarjoaa naiselle suklaata ja punaviiniä. Myöhemmin illalla vaimon jo unohdettua asian mies käy hakemassa auton kotiin." (Täältä)

Se yksi lause löytyy edellisen lainauksen seasta lihavoituna. Tänäänkin mies oli alkamassa puhua vääriä asioita väärässä paikassa, mutta vaikeni kesken lauseen. Kun Teppo kerran oli häntä ohjeistanut.

Ps. Onko tuo ilmaus "lämmin torttu" kenenkään muun mielestä ihan kammottava? Jaa

sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008

Pitkämuna on jokaisen viikonlopun kruunu

Kaiketi elämänkoulu ja alati huijaava ja ällyyttävä ystäväpiiri on koulinut minut aika hyvin. Nykyään nimittäin käy yhä useammin niin, että en suostu uskomaan asioita, jotka myöhemmin tarkasteltuna ovat aivan todellisia, joskin eriskummallisia ilmiöitä.

Siispä, kun turinoitsijana on Lilith ja aiheena myyttisen pitkämunan olemassaolo, väitän vastaan kunnes toisin todistetaan.

Ja todistettiin. Jaa

maanantaina, kesäkuuta 02, 2008

Paskat lampaista

Viime yönä sain lopulta unen ajattelemalla, kuinka poraisin makuuhuoneeni kattoon reikiä vieri viereen, kuinka aloittaisin aina seitsemältä hiljaisuuden päätyttyä, kuinka jatkaisin pari tuntia joka aamu. Arkisin ja viikonloppuisin. Naapureiden kiusaksi.

Onkohan minulla jotain vihanhallintaongelmia...??? Jaa