torstaina, joulukuuta 07, 2006

Runotorstai, aiheena ytimekäs tarina

1. Kor 13


Iltapäiväkävelyllä:

Minä rakastan sinua huora.

Minä vihaan sinua,

rakas.




Runotorstaihin Jaa

18 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Niinpä. Toden tuntuinen runo.
Ja ytimekäs.

sumea kirjoitti...

Hieno. Elämän koskettavaa ristiriitaa. Ja rakkaudenkin.

Mieleeni tulivat A.W.Yrjänän tekstit Kultanaamio albumilta Aura ja Vierasta viljaa albumilta Vainajala, jossa siinäkin viittaus tuohon samaiseen Raamatun kohtaan.

http://www.cmx.fi/levyt/

allyalias kirjoitti...

Heippa susu ja sumea ja kiitos käynnistä. Sumea, tykkään Yrjänän teksteistä ja CMX:stä ja kuuntelinkin sitä paljon, varsinkin vähän nuorempana. Liekö siitä jäänyt jäänteitä... Noita biisejä en nyt kyllä voi väittää muistavani. Pitääpä ottaa asiasta selvää...

sivuaskel kirjoitti...

Raadollista. Ihminen rakastaa jotakin ulkokohtaista ja vihaa todellista rakkautta. Onko se pelkuruutta vai hetkellisen nautinnon kaipuuta? Hyvä tiivistys.

jonezo kirjoitti...

Minulle tuli mieleeni, en muista kenen, ei täällä töissä ole omaa runokirjastoa mukana, runo jossa oli tälläinen lause:

Rakastan sinua, lyö uudestaan.

jonezo kirjoitti...

Sori, työkaveri kertoi että se lause meneekin näin:

Rakastat minua, lyö uudelleen.

allyalias kirjoitti...

Hei sivuaskel ja jonezo. Rakkaus, riippuvuus ja yksinäisyys ovat niin henkilökohtaisia ja moniulotteisia asioita, että joskus ei voi kuin ihmetellä.

Tui kirjoitti...

Kielen ja sanojen, tunteiden ristiriitaa. Hyvin tavoitettu näin vähillä sanoilla.

allyalias kirjoitti...

Tui, ihan mielenkiintoinen oli tämä haaste. Koin sen ainakin itse tosi vaikeaksi, mutta mukavaksi.

Tui kirjoitti...

Vaihtelevia haasteita on kiva tehdä, koska kirjoittajat yllätävät aina kiinnostavilla teksteillä positiivisesti.

Sulfidi kirjoitti...

Suhde joka on saavuttanut lakipisteensä, vihaa toista palavasti mutta samalla rakastaa raivokkaasti.. ?

allyalias kirjoitti...

Sulfi, naulan kantaan. Tui, kaavoihin tuppaakin kangistumaan liian helposti. Kaikessa elämässä pitäisi olla haasteita ja vaihtelua.

Leonoora kirjoitti...

Muutamaan sanaan mahtuu paljon suuria tunteita. Hyvin tiivistetty!

allyalias kirjoitti...

Kiitos, leonoora. Tiivistäminen tuntui ainakin tällä erää hankalalta.

Salka kirjoitti...

Vähän liiankin tuttu keskustelu minun menneisyydestäni...

Oli vaikea suhtautua objektiivisesti tähän runoon, enkä tainnut ihan onnistuakaan. Jotenkin tämä oli mielestäni sisällyksellesti liian rivo vaikkakin kirjoitettuna todentuntuinen ja mehevä. Tiiä sitten mitä se minusta kertoo kun näin sanon. No, sun runoahan tässä luetaan:))

allyalias kirjoitti...

Salka, kiitos kommentistasi.

kukkis kirjoitti...

Kepeää sanailua, totta toinen puoli? Kiitos runosta!

allyalias kirjoitti...

Kiitos itsellesi Kukkis. Sitä ei koskaan tiedä mitä saattaa lipsahtaa ilmoille kun pyrähtää pikku iltapäiväkävelylle.