tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Heti löytyi käyttöä veronpalautuksille

Siitä lähtien kun menimme naimisiin olemme kiirehtineet vieraille kiitoskortteja. Kuinka sitten kortit ovat edelleen lähettämättä, on asia joka ei ole täysin selvinnyt kummallekaan meistä. Mutta pitkää aikaa ei ole kulunut kun olemme taas ressanneet korttien valmistumattomuudella. Olimme nimittäin päättäneet säästää pikkuisen ja askarrella kortit itse, sitä paitsi jatkaisimme vain samalla linjalla kuin kutsujenkin kanssa, niitä oli jopa hauska näperrellä miehen kanssa ja vuoroin jutella iloisesti, vuoroin riidellä kortinvalmistuksen lomassa.

Olimme suunnitelleet kortit valmiiksi jo ennen häitä ja heti naikkareiden jälkeen aloimme pohtia kiitoskortin kuva-asiaa. Materiaalit hommattiin aikoja sitten ja sen koommin, aina viime viikonloppuun asti, homma on vain lojunut. Yhtäkkiä T sai jostain virtaa ja väsäsi kortit omin voimin valmiiksi hyvinkin lyhyessä ajassa. Ensimmäinen kiitos luovutettiin juhlallisesti juuri valmistumishetkellä kyläilleelle B:lle. Seuraavana aamuna valokuvat olivat muuttuneet kehyksissään mielenkiintoisesti aaltopahvia mukaileviksi kummajaisiksi ja toki siinä vaiheessa tajusimme heti kuinka kuvat olisi oikeasti pitänyt liimata. Vahinko oli jo tapahtunut ja kaikki energia oli valunut meistä lopullisesti tavoittamattomiin. Niinpä päädyimme kääntymään sittenkin valokuvausliikkeen kalliiden palvelujen puoleen. Saadaan ne kiitoskortit nopeammin kuin tällä menolla sopii muuten toivoa.

Illalla minulla oli taas levoton olo ja nukuin todella huonosti. Heräilin mitä kummallisimpiin olotiloihin; yhdellä kertaa luulin että kaikki luulevat minua yhdeksi kaverikseni, eivätkä usko vaikka sanon kuka olen. Näin myös unta että menin saunaan jossain ulkomailla ja siellä oli kaikilla muilla vaatteet ja hiusverkot. Ja ne paheksuivat minua kun minulla ei ollut hiusverkkoa (eivätkä tuntuneet välittävän siitä alastomuudesta). Aamulla olin pahalla tuulella niin kuin aina silloin jos en ole saanut oikein nukuttua. T oli onnettomuudekseen kotona ja joutui kohtaamaan todellisuuden silmästä silmään. Jaa

Ei kommentteja: