torstaina, kesäkuuta 28, 2007

Kuoleman kenraaliharjoitus

Lääkäri kääntää kyynärvarttasi ulospäin ja katsoo sinua kulmiaan kohotellen. Miehellä on kuivat, kylmät kädet. Kuin instrumenttia kasvava kyborgi, ajattelet.

Lääkärin suu maiskahtaa sen merkiksi, että et ole hänen uransa ensimmäinen römppähiuksinen aamuyön kulkija, joka istuu tutkimuspöydän paperialustan myttyyn ja hikoaa koko yöpaidan alta kurkkivien, mustelmaisten koipiensa voimalla pöydän nahkapintaa vasten, silti kehdaten väittää kivenkovaa kaatuneensa pyörällä kaikki paikkansa rikki. Lääkäri katsoo sinua, kuin olisit valehtelija ja sortin sakkia, huonompi, likaisempi ja tyhmempi.

Yrität laittaa kätesi liivittömän lattarintasi peitoksi. Edes jotain häpyä sentään. Tiedät haisevasi oksennukselle, niin kuin aina aivotärähdyksen jälkeen. Et sinä muuten täällä olisi, kaikkeasi näyttämässä, ellei hammas olisi melkein ylähuulesta läpi. Turhaan lääkäri selaa jokaisen naarmusi, mustat leukaperäsi, matonpolttamasi, väkisin imetyt fritsusi, hampaanjäljet olkapäästä. Koko yön tapahtumasisältö on luettavissa yhdellä vilauksella aamuöisestä silmäturvotuksestasi ja maahan painetun katseesi itsepintaisuudesta.

Ja nyt seuraa se näytelmä, jota aina inhoat. Siinä on vähän sanoja:
Lääkäri: Sinulla näkyy papereissa aika monta tällaista vastaavaa...
Sinä: ...
Lääkäri: Onko ihan varma, että pyörällä? Ettei vaan...
Sinä: ... (nyökytät, pudistat päätäsi soveliaissa kohdissa)
Lääkäri: ... (näpyttää laiskasti tietokonettaan, vilkaisten välillä profiiliasi välittääkseen epäluulonsa sinulle)
Sinä: ... (Yrität viestittää nenälläsi ettet ole ihan niin paha valehtelija ja sortinsakkilainen kuin edellinen römppähius)
Lääkäri: (Kättelee) Toivottavasti meidän ei tarvitse tavata enää näissä merkeissä. Minun käteni ovat tässä vähän kuin sidotut... kun ei tullut sitä... Niin.
Sinä: Kiitos... (Haluat sanoa että sinun kätesi ovat tässä vähän kuin poikkihakatut)

Toivot, että lääkäri ei vilkaisekaan odotushuoneessa istuvaa miestäsi. Ukko kun on niin tulinen luonne (paljon ääntä, vähän tekoja hehhehehee, lisäisit jos paikalla olisi poliiseja).



Tarina tuli mieleen runotorstain tanssi-aiheesta, mutta eipä tästä sitten tullutkaan runoa. Jaa

tiistaina, kesäkuuta 26, 2007

Yleisön pyynnöstä: Sensuroidut juhannuskuvat

Varoitus: Seuraavat kuvat sisältävät materiaalia, joka saattaa aiheuttaa keskivaikeaa paheksuntaa. Tiukkapipoisimpia kehotetaan laittamaan silmät kiikkiin. Tämän postauksen asiasisältö on pyöreä nolla!

Alkuilta oli vähän laimea, niin kuin häissä yleensä. Juhlat alkoivat vasta kolmannen kaljan jälkeen.


Ystävät alkoivat kokoontua yhteen ja palautimme mieleen nuoruutemme ikivihreät kappaleet, joita hoilasimme yksissä tuumin.



Ja kun on tarpeeksi laulettu, tekee mieli tanssia. Nyt aikuisena, oman miehen kanssa tulee jamiteltua jo pikkuisen asiallisemmin.



Ja kun on laulettu nuoruuden rakkaimmat kappaleet ja tanssittu parit polkat päälle, voi kaihoisa menneiden aikojen muistelu alkaa.


Nuoruutta on hyvä muistella niin kauan, että viimeinenkin pullo on tyhjennetty.


Loppuillasta en muistakaan sitten mitään, mutta olin hyvilläni herätessäni aamulla oman mieheni kainalosta. Olin vain niin onnellinen, että tällä kertaa juhlin sivistyneesti, itseäni häpäisemättä. Jaa

maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Paluu ihmisten ilmoille!


Onpa vaan kiva olla takaisin kotona. Häärumbat saatiin örvellettyä kivasti läpi ja allekirjoittaneelle avatui jopa mahdollisuus tutustua myös kakkua kosteampiin tarjottaviin. Myöhäisillan tunnelmista otettujen kuvien kohdalla sensuuri iski, mutta laitanpa iloksenne juhlavaatteista vapautetun M:n ensihetket karaoken pyörteissä.

Me selvisimme juhannuksesta sääskien syömiä ruumiitamme lukuunottamatta hengissä. Toivottavasti kaikki muutkin!

Työkiireet jatkuvat, joten yritän olla päivittämättä. Olisi vaan kaikenlaisia kivoja torstaita, perjantaita ja maanantaita tarjolla...

Ai niin! Elegialle lämpöiset tervetulotoivotukset takaisin kotiin!!! Jaa

torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Juhannuksen kunniaksi: Idolini

Brim, Tiina ja varmasti moni muukin on listannut idoleitaan. Lähdin pohtimaan tätä mielenkiintoista haastetta varmana siitä, että minulla ei ole yhtään, tai on hyvin harvoja idoleita. Kuinkas kävikään... Idoleita olisi riittänyt vaikka toiseenkin haasteeseen, mutta tässä kymmenen ensiksi mieleen tullutta henkilöä hyvin summittaisessa järjestyksessä.

Haastan mukaan kaikki lukijani ja toivotan teille jokaiselle yhdessä ja erikseen ihanaa, hurjaa, rentouttavaa, riehakasta ja vihtarikasta juhannusta!!!



Tarja Halonen oli ehdottomasti listan helpoin valinta. Kunpa hän olisi ollut presidenttinä jo silloin, kun minä olin pikkutyttö. Mielestäni Tarja Halonen on hoitanut hommansa kunnialla ja osoittanut naisten kyvyn toimia korkeassa virassa niille viimeisillekin epäilijöille. Tarja on varmasti saanut monta pikkutyttöä haaveilemaan presidentinurasta.

2. Kahvi-täti

Ei mikään julkisuuden henkilö, mutta hurjan älykäs, sielukas, henkevä ja mukava tätini. Kahvi-täti on tehnyt itsellensä haluamansa elämän, opiskellut lukiot ja korkeakoulututkinnot vasta aikuisella iällä. Elättää itsensä kirjoittamalla. Se on saavutus sinänsä! Kahvi-täti on ollut kovasti ihailemani ihminen ihan pikkutytöstä lähtien ja olen hänelle ison kiitoksen velkaa siitä kannustuksesta, jota olen saanut hänen osaltaan.



Tove Jansson on idolini todellisena Muumimammana. Muumien avulla Tove Jansson käsitteli myös rankkoja ja syvällisiä aiheita ja on antanut sanat ja kuvat monen suomalaislapsen pelon ja yksinäisyyden tunnoille. Tove Jansson on antanut lukijoilleen myös turvallisen lintukodon muumilaakson muodossa. Sinne on hyvä ryömiä myös aikuisena. Ihailen Janssonia suuresti myös rohkeudestaan elää omannäköisensä elämä.


Ihailen Astrid Lindrgrenin uskomatonta tuotteliaisuutta. Hän on kirjoittanut hämmästyttävän paljon valtavan menestyksen saavuttaneita lastenkirjoja ja kokonaisia kirjasarjoja. Kirjoista kuvastuu ymmärrys lapsen maailmaa kohtaan. Astrid Lindgren ei ole selvästikään kirjoittanut "vain" lastenkirjoja, vaan on suhtautunut työhönsä tarvittavalla vakavuudella.



Iän myötä olen alkanut ihailla Meryl Streepiä yhä enemmän. Hän on tehnyt useita hienoja elokuvarooleja ja esiintynyt monissa suosikkielokuvissani. Meryl Streepillä on joitakin jänniä maneereja, joista tulee elokuvia katsoessa helposti mieleen, että hän varmaan tekee niin oikeassakin elämässään :)


Tätä ei tarvitse selittää sen enempää. Yksi maailman tunnetuimmista naiskasvoista. Hyvyyden ja "pyhän äidin" moderni ruumiillistuma. Oli epäilemättä aidosti välittävä ihminen.

7. Äiti

Äiti on tietenkin ehdoton idolini. Hän saatteli minut kirjojen maailmaan vaivojaan säästämättä ja tutustutti minut moniin klassikoihin jo nuorella iällä. Armoitettu tarinankertoja. Suurpiirteinen ihminen. Opetti suvaitsevaiseksi.



8. Anoppini PiiTsei

Oman elämänsä sankari. Tehnyt elämästään elämää sellaisessa tilanteessa, jossa moni olisi jäänyt liehuttelemaan marttyyrinviittaa. Rento tyyppi, tutkimusmatkailijaluonne. Muuttanut ulkomaille, tuntemattomaan paikkaan, lähes kielitaidottomana. Ehdottoman magee musiikkimaku.

Tiukka tutkija, asialleen omistautunut. Kahdella Nobelilla palkittu. Oikeasti saanut osansa valokeilasta, vaikka onkin sorkkinut samoja tutkimuksia miehensä kanssa. Lapsena Marie Curien kuolema oman tutkimuskohteensa takia kosketti minua. Ainoa naispuolinen tieteentekijä, joka tuli mieleeni historiasta (ketä muita on? Tuleeko kenelläkään mieleen?)


Oikea kärsivän taiteilijan ruumiillistuma. Aikaansa edellä. Teki omaa juttuaan olosuhteista välittämättä. Mystinen tyyppi. Kalervo Palsa oli takuulla uudelleensyntynyt Aleksis Kivi. Käytti romaanissaan sanaa Heleijaa onnistuneesti :) Jaa

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Aamupäivän ajatuksia


Tässä välissä on syytä muistaa elävänsä ihanaa aikaa. On kesä. Sen ihanuutta ei tarvitse perustella. Riittää, että kesä on tuolla ikkunankin takana. Jos ehdin juoda iltapäiväkahvit parvekkeella, on kesä siellä odottamassa minua.

Elän jännittävää elämänvaihetta. Saan rakentaa, luoda, kasvattaa mielin määrin. Saan muokata itselleni ja perheelleni sopivaa arkielämää. Elämämme ei ole vielä uomissaan, vaan virtaa vuolaana, vapaana energiana, jota ei tarvitse pelätä, sillä se on tulvillaan mahdollisuuksia.

Jossain vaiheessa elämän tempo tulee hidastumaan ja uomatkin löytyvät. Sitten saa nauttia rutiinista ja hiljaisista virroista. Nyt on tämän hetken aika.

Ps. Ennen tuota viimeistä kappaletta jouduin konttaamaan ärtyneenä lattialla siivoten M:n kakkaa, joka - kuten lopulta kävi ilmi - olikin naisten ruskeat sukkahousut. Sitä teettävät tähän elämänvaiheeseen liittyvät vähäiset yöunet ja krooninen stressi. Jaa

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Kusimyrskystä selvinnyt haaksirikkoutuu Blogistanian rannikolle

Kyllä vaan: Täällä on reilun viikonlopun mittainen pottaharjoittelu takana. En pitkästytä mahdollisia nettisurfailijoita omilla "kultaisilla" aalloillani sen enempää, sanonpahan vain, että elämäni on ollut aika lailla helvetistä viimeiset päivät. Olemme epätoivoissamme kokeilleet kaikkea opettaaksemme tytön potalle: On ollut huomaamatonta hivutustekniikkaa, esimerkin ihmeellistä voimaa, ylidramaattista pottatreeniä á la Dr Phil. Olemme uittaneet kusessa hihamme, lahkeemme, sohvamme, mattomme, kirjamme jne, jne.

Samaan aikaan olemme laskeneet viimeisiä pennejämme ja huomanneet, että ne eivät veny millään neljän hengen tarpeisiin. Siksipä olen joutunut viilaamaan pilkun paikkaa aamusta iltaan samalla, kun luutuan kusta mitä mielikuvituksellisimmista paikoista. Sanat eivät tietenkään suostu tulemaan kaikissa olosuhteissa (joskus ihmettelen, kuinka pystyn tekemään työtä edes normaaleissa lapsenhoito-olosuhteissa); pitäähän kusilammikoiden vastapainona olla puolella mielellä väännettyä paskaa tekstiä.

Ensimmäistä hääpäiväämme juhlistimme syömällä saunassa hedelmäcoctailia suoraan tölkistä samalla, kun pikkuneiti kohkasi jaloissa (uu la laa sydänsydänloveloveunelmahattararomantiikkaa!!!). Loppupäivän minä tein töitä ja mies pesi kusipyykkiä.

Mutta sitten sattui ihme. Juuri kun hihamme olivat kastumisen sijasta palamassa ja henkinen selkärankamme murtumaisillaan, kun olimme jo alkaneet mainita vaipan paluusta sivulauseissamme, se vihdoin onnistui! Pikku M oppi käymään potalla (ja innostui ehkä vähän liiankin kanssa. Nytkin potan suunnalta kuuluu käreä toteamus: "Se ei toimi". Hän ei ymmärrä, ettei kusi ole täysin ehtymätön luonnonvara)!

Nyt tarvitsee vain huolehtia enää rahasta. Ja kirjoittamisesta kipeytyneistä ranteista. Onkos kellään kirjoittavalla ihmisellä vinkkiä, kuinka sellaista vaivaa saisi hoidettua (lepo ei valitettavasti tule kysymykseen)?

Jaa

perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Et voi koskaan tietää mihin improvisaatio sinut vie!

Miettikääs jos joku kysyy vaikka työpaikalla, että missäs olit ruokatunnilla? Normaalisti voisit sanoa, että syömässä tietenkin, höntti. Mutta kun tällä kertaa olet ollut ihotautien klinikalla kummallisen ihottuman takia ja sinut on siirretty sieltä sukupuolitautien osastolle epämääräisten "löydösten" johdosta, niin totta kai silloin täytyy keksiä joku vähän mielikuvituksellisempi vastaus hälventääksesi kaikki epäilykset.

Eipä ole kumma, jos tuollaisessa ahdingossa sanot vahingossa olleesi koko ruokatunnin ärsyttävän suomalaisen visailuohjelman nauhoituksissa. Elät hetkessä, et osaa ennakoida seuraavaa kysymystä, joka on väistämättä tuleva. Milloin nauhoitus esitetään televisiossa? Vastaat silmää räpäyttämättä ohjelman näkyvän syyskuun 10. päivä ja toivot selvittäväsi tilanteen siihen mennessä. Saat työyhteisössäsi kannustavia seläntaputuksia ja pienet aploditkin. Mietit tarttuuko ihottumasi/epämääräinen sukupuolitautisi kosketuksesta.

Heti kotiin päästyäsi soitat visailuohjelmaan ja rukoilet päästä osanottajaksi 10.9. esitettävään jaksoon. Tarjoat rahaa, taivaspaikkasi, ihan mitä tahansa. Sinua pidetään hulluna ja sinulle nauretaan.

Vuokraat viikonlopuksi videokameran. Olet soittanut maakunnassa toimivaan ohjelmatoimistoon ja palkannut sieltä kahden hengen iskelmämusiikkiyhtyeen esiintymään visailun kanssakilpailijoina. Olet rakennuttanut lavasteet olohuoneeseesi niillä rahoilla, joilla olit ajatellut jonain päivänä matkustaa näkemään Venetsian loppukevään upean valon. Bändi saapuu ja lupautuu mukaan leikkiin vasta, kun olet maksanut heille tuplapalkan. Laulajan yleistieto on ilmiömäinen ja hän voittaa sinut, vaikka olet erityisesti valinnut itsellesi mieluisat kysymykset. Mietit tuleeko työpaikalla naureskelua visailutappiostasi.

Käytät viikkokausia editoidaksesi visailuohjelman vanhoista jaksoista ja omista nauhoituksistasi aidohkon kokonaisuuden. Et onnistu uskottelemaan edes itsellesi, että lopputulos ei olisi aivan kammottava. Itket, revit hiuksiasi, haet lääkäristä lääkkeitä ahdistukseen ja unettomuuteen. Harkitset lähtöä työpaikalta, jopa itsemurhaa.

Silloin, kuin salama kirkkaalta taivaalta, visailuohjelmasta soitetaan. Joku osanottaja on kuollut yllättäen ja tapaturmaisesti. Ohjelmaan tarvitaan joku aivan välittömästi. Hihkut riemusta. Muutut työpaikalla jälleen nauravaksi ja avoimeksi ihmiseksi. Salaisuutesi on turvassa.

10.9. istut television ääreen ympärilläsi kaikki lähiomaisesi. Olohuoneen lasipöydällä on juustosuikeroita, kupillinen karamelleja ja puolentoista litran cocis.
- Mikä pelätty sukupuolitauti? juontaja kysyy.
- Ei minulla ole sukupuolitautia, näet itsesi vastaavan luonnottoman lihavana ja kasvoillasi punaisia laikkuja.
Kaikki hiljenevät. Juontaja naurahtaa.
- Se on vaan sellainen ihottuma. Ei se ole SUORANAISESTI sukupuolitauti, kun se tarttuu muustakin kuin sukupuolikontaktista. Lääkäritkin olivat sitä mieltä.
Katsomo hiljenee. Näet televisioitsesi väläyttävän hermostuneen hymyn. Läheisesi kavahtavat sohvalla kauemmas sinusta.
- Olisiko jollain muulla vastausta? juontaja kysyy epävarmasti.
Show jatkuu.
Alat ymmärtää, miksi et ole pystynyt kuluneiden viikkojen aikana palauttamaan mieleesi yhtään ainutta yksityiskohtaa kyseisen jakson nauhoituspäivästä.

Työpaikalla kukaan ei tule onnittelemaan sinua kädestä pitäen. Ei, vaikka selität ihottumasi parantuneen jo aikoja sitten.



Pakinaperjantain aiheena on improvisaatio Jaa

torstaina, kesäkuuta 14, 2007

Kattojen lait

Pisarakaan ei ole tippunut,
vielä yksikään heinä ei nujerru
taivaan painon alla.
Tuuli käy varmana kaupungin läpi
laulaen kahvin ja kauppahallin
ihmisten aisteihin.

Katseet tähyävät kattojen lakia
ja tuntevat linnuista tyhjän taivaan.
hymyyn tarttuu epävarmuus,
huulille eksyvät pikaiset jäähyväissanat.
Ääntäkään ei ole vielä kuulunut.



Runotorstain aiheena on ääni. Jaa

Hän ei tykännyt






Valokuvatorstaissa on aiheena ääni Jaa

tiistaina, kesäkuuta 12, 2007

Hikoile omassa repussasi!


Joskus kannattaa tosiaan harhautua palkallisestakin kirjoitustyöstä tuijottamaan apaattisena Tv Shopia. Nyt ovat kehittäneen Sauna Beltistä kehittyneemmän version TOTAL SAUNAn. Enpä muista, milloin olisin nauranut näin makeasti. Siinä vaiheessa, kun äijä näppäili kannettavaansa kassista pilkistävillä käsillään ja kasvoillaan euforinen ilme, olisin voinut vannoa Tv Shopin löytäneen viimein itseironian taidon. Mutta ei! Ihan vakavissaan ne tätä kauppaavat hintaan 139.95 + toimituskulut.

Ja minä luulin omaa uskonlahkoideaani ainakin pikkuisen yliampuvaksi! Jaa

maanantaina, kesäkuuta 11, 2007

Kuningaspummi

Nainen on viisissäkymmenissä. Vakavat uurteet otsalla kertovat tarinaa huolekkaasta äidistä, joka tuo nainen kenties kerran oli. Leukaperän periksiantanut muoto paljastaa riippuvuuden johonkin; se voisi olla ikääntyvä aviomies, vuosia sitten poismuuttaneet lapset, jopa rahakin.

Tänään näen naisen riippuvuuden helposti, sillä hän istuu lähiökuppilan pöydässä, tiistaina, kymmeneltä aamupäivällä. Nainen on valinnut pöydän ikkunan vierestä välittämättä siitä tosiasiasta, että ostoskeskuksen pihaan erehtynyt aamupäivän aurinko paljastaa hänen todellisen olemuksensa ikkunan läpi katseleville ohikulkijoille, tai kenelle tahansa, joka astuu sisään kuppilan ovesta.

Naisen yön yli valvoneessa nuhruisuudessa on jotain rivoa. Hän heiluttaa lyhyitä, paljaita ja läikikkäitä sääriään pöydän alla ja roikottaa kymmensenttisellä kannalla varustettuja avokkaita varpaidensa kärkien varassa. Naisen oikean käden peukalon ja etuseormen välissä voi nähdä kolme haalistunutta, sinisellä musteella tatuoitua pistettä ja niiden alapuolella, peukalon tyvessä, karkeasti raapaistun kruunun. Se on kuningaspummin merkki, nainen kertoo kaikille, heiluttaen samalla jalkojaan kiivaammassa rytmissä.

Nainen puhuu. Hänen suunsa ei vaikene, vaikka hän melkein nukkuu pöytää vasten. Hän on kenties opetellut tavan selvitäkseen pidempään lämpimässä, pöydän ääressä. Viimeiset kotiolonsa hän kertoo laskevansa mustahkon tukkansa paskaisenharmaasta juurikasvusta. Jo kolme kuukautta vähintään.

Kun nainen haparoi pystyyn kyllästyneen baarimikon kanssa käheästi riidellen, hänen minihameensa helman alta pilkistävät samanlaiset, neutraaliraitaiset pikkuhousut, joita äitini saattaisi käyttää.


Tarinamaanantain aihe on muisto Jaa

perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

Working Girl - Tieni jumalaksi!

Hyvät kansalaiset,

Ajattelin tässä kesän huumassa perustaa uuden uskonlahkon ja käännyttää kaikki ihmiset ateismista ja muista uskonnoista seuraamaan tätä omaani. Kaikkein vaikeinta oli keksiä resepti maailmaa mullistavan uskontokunnan luomiseksi ja kehitystyö käy edelleen kuumana. Jos sinulla on tutkimustuloksia tai muuta perehtyneisyyttä aiheesta uskonlahkon luominen, pyydän sinua ottamaan pikimmiten yhteyttä henkilökuntaani.

Ihan ensin minun piti valita uskon kohde. Minusta nuo kaikki aikaisemmin hyviksi koetut kikat, kuten ufojen saapumiset ja muut kannattaa jättää suosiolla käyttämättä. Ihmiset eivät tarvitse kaikissa asioissa menneiden vuosikymmenten uudelleenlämmitettyjä versioita. Yhden jumalan uskontoja taitaa olla ihan tarpeeksi, joten uuden yrittäjän on aika vaikea menestyä niillä markkinoilla. Aineeton, kaikkialla vaikuttava jumaluus on puolestaan liian epämääräinen, eikä seurakunta voi samaistua uskonsa kohteeseen. Tuntien pohdinnan jälkeen päädyin Antiikin innoittamaan monen jumalan malliin. Modernin Taruston kehittelemiseen otin mallia saippuasarjoista ja pikkukylien ihmissuhdedraamoista.

Mielestäni keskeisin (ja samalla vaikein) seikka uuden yleisön tavoittelussa oli tunnistaa ihmisen pahimmat pelot ja suurimmat toiveet, sekä tarjota näihin asioihin mahdollisimman tyydyttävä ratkaisu, mahdollisimman vähällä vaivalla. Suurin ongelma ihmisen elämässä vaikutti olevan edelleen oman kuolevaisuutensa käsittely. Päätin suunnitella ostoskanavalle mainoksen, jossa luvataan ikuinen elämä sieluna vain 199.90 + postikulut, ikuinen elämä luokan B jumalaksi kohotettuna. (Huom! Ei sisällä mahdollisuutta vaikuttaa elävien asioihin) 299.90 + postikulut, tai shokkitarjous! Ikuinen elämä all inclusive golden-luokan jumalana kaikilla mahdollisuuksilla! Laajat puuttumisoikeudet ja nimikkokappale Tarustossa nyt vain 699.90 + postikulut! Sadalle nopeimmalle kauneusleikkaus kaupan päälle!

Mielestäni nykyisten uskontojen vaatimus kunnollisesta käytöksestä vaikutti liian työläältä nykypäivän kiireiden keskellä, joten kerta- tai HUOM. osamaksulla suoritettava ikuinen elämä oli selkeää kehitystä aikaisempaan.

Joku saattaa vielä ajatella, että suunnitelmani eivät tule vakuuttamaan ihmisiä. Tässä kohtaa kuvaan tulevat ihmisen perimmäiset toiveet. Tänä kesänä minä opetuslapsineni olen aikeissa suorittaa vallankaappauksen ja hankkia haltuuni virallisen Lottomasiinan. Sen jälkeen Lottoon saavat osallistua vain minun uskontokuntani jäsenet. Vain heillä on mahdollisuus suurimpaan maalliseen onneen - lottovoittoon! Kuten kaikki ymmärtävät, kansanjoukkojen kerääntyminen seuraajikseni on vain ajan kysymys.

Koskettiko tämä menestystarina sinua? Nyt sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus tulla osaksi suurta muutosta. Jos olet 15 vuotta täyttänyt, ahkera ja kuuliainen ihminen, saatat olla etsimäni henkilö opetuslapsen tointa täyttämään. Olet ennakkoluuloton ja työtä pelkäämätön ihminen, joka toimii omatoimisesti määräysten mukaan. Paikkoja on tarjolla muutamia kymmeniä. Huom! Sopii myös opiskelijalle tai kesätyöksi. Haastattelu suoritetaan Nallikarin rantahiekalla, sillä minulla on vielä takapuoli tälle kesälle polttamatta. Työ alkaa mahd. pian!

Kirjoittaja on
Ally Alias, ylijumalatar/viisauden ja kauneuden jumalatar
fil.yo ja kotiäiti



Pakinaperjantaissa on aiheena käännös Jaa

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Valokuvatorstain aiheena on kone

Koneeseen kadonnut


Jaa

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Kesäisellä kävelyllä



Lähtekäätten joukolla mukaan eilisen kävelyni tunnelmiin! Ilma oli mitä mainioin ja mikä parasta, mukana pikku-M:n lisäksi olivat myös äitini ja pikkusiskoni. Heitimme (syötimme) sorsia ja nautimme kesäisistä maisemista. Muutama sääskikin oli jo ilmaantunut pusikoihin pörisemään ja Hupisaarten vakiopaikoilta löytyi kesän punertamia juokaleita. Huomasin Sassin takana olevalle aliskalle ilmestyneen kyltin, joka tiedotti valvontakameroista (varmaan se on ollut siinä jo kauan, mutta en ole huomannut). Se selittänee suurelta osin paljastelijoiden katoamisen aliskan lähistöltä.

Lopuksi kävimme torilla syömässä kinkku-aurajuustoletut, jotka ovat minun ja pikku-M:n suurta herkkua. Äiti ja sisko eivät tainneet olla kanssani ihan samaa mieltä... Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, jos joku sattuu liikkumaan torilla nälkäisenä!

Muuten on ollutkin aika paskat mielialat, suurelta osin eräiden ihmisten elämän käänteistä. Tosin eilen torilla, lettua syödessäni tuli hyväkin tekstiviesti; ystävä oli saanut töitä!
Onneksi on sentään kesä. Se tekee ikävän mielialankin lähes siedettäväksi.

Sitten vielä ilmoitusluontoista blogiasiaa: Siirsin linkkilistan tänne, kun sivupalkki alkoi venyä ärsyttäviin mittasuhteisiin, enkä löytänyt tyydyttävää kolmipalkkista sivupohjaa. Siellä on joitain uusiakin nimiä ja vanhoja kannattaa käydä tirkistelemässä uudestaan ja aina vaan uudestaan.
Ärsyttää, kun Bloggerissa ei voi tehdä lisäsivuja kuten Vuodatuksessa, vaan linkkilistaa varten piti pistää pystyyn oma bloginsa. Ehkä pitäisi tehdä valitusta aiheesta... Jaa

maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

Tarinamaanantain kuva-aihe




Viikon haastekuva

Sulevi Mykrän Katala Suunnitelma

Sulevi istui kerrostaloasuntonsa ikkunassa, kuten normaalina arkipäivänä ruukasi tehdä. Tänään kaikki oli harmittavasti pielessä. Hän oli joutunut aamuisella lääkärikäynnillään tympeän utelun ja tenttaamisen uhriksi. Lääkäri oli saanut päähänsä, että Sulevi oli "Selkeästi Mielenterveysongelmainen". Lääkäri oli pitänyt itsestään selvänä, että Sulevi tulisi tutkittavaksi ja tökittäväksi, jotta ongelmien laatu ja laajuus saataisiin kartoitettua.

Sulevi katseli naapurin likalapsia tuhertamassa itkua hiekkalaatikolla ja pyyhkimässä silmiään hiekkaisilla pikku nyrkeillään. Ehkä juuri silloin Sulevin päässä kypsyi suunnitelma; hän vielä näyttäisi lääkäreille! Hän ei ollut mikään hullu ja lähtisi tutkimuksiin vain köysissä.

Seuraavien viikkojen aikana Sulevin kodissa kulutettiin arkkitolkulla millimetripaperia ja teroitettiin lyijykynää hartiat kipeinä. Sulevi ehti ikkunan ääreen vain aikaisin aamulla, jolloin maailma oli vielä hieman valheellisessakin järjestyksessä. Juuri tätä yksityiskohtaa hän käytti myöhemmin selityksenä toimilleen, jos kukaan koskaan erehtyi mitään syytä kyselemäänkään.

Millimetripaperiviikkojen jälkeen oli vuorossa Nikkarointiviikot ja sen jälkeen koko projektin vaikein osuus: Neulanpistoviikot. Aikaa kului niin kauan, että sairaalasta ehti tulla kutsu Tarkempiin Tutkimuksiin. Sulevi ei välittänyt siitä vaan jatkoi hommaansa.

Oli taas yksi keskiviikko, kun Sulevi oli valmis. Hänen pieni nukketeatterinsa oli pystytetty aamun aikaisina tunteina ja Sulevi odotti kärsimättömästi ensimmäisiä lapsia pihalle. Lopulta naapurin likalapset ja muutama muukin lähialueen kakara kiertelivät Sulevin pikkuista teatteria uteliaina. Sulevi antoi Imelda Mykrän kurkistaa verhojen raosta.

Lapset kavahtelivat ensin ja juoksivat monena päivänä itkien kotiin. He pelkäsivät Imeldan harmahtavaa olemusta ja omituista suuta, joka näytti olevan valmis avautumaan ja hotkaisemaan lapset likoineen päivineen. Sulevin olisi tehnyt mieli rauhoitella lapsia ja kertoa heille Imeldan olevan pelkkä käsinukke, vanhoista alushousuista tehty. Mutta hän ei kuitenkaan kertonut lapsille mitään. Ja hyvä niin, sillä pian lapset tottuivat Imeldaan ja halusivat kuulla sen juttuja.

Ja millaisia juttuja ne olivatkaan! Lapset kuuntelivat hiekkaisin suin tarinoita kaukaisista maista ja salaperäisistä hirviöistä. Vähitellen lapset toivat vanhempansakin mukanaan tarinoita kuulemaan. Joku vanhemmista järjesti niin, että Paikallislehdestä käytiin tekemässä haastattelu Sulevista. Ja oikein kuvien kanssa!

Sulevi ei jälkeenpäin muistanut, missä vaiheessa alkoi pitää itseään Suurena Taiteilijana. Hän alkoi kuvitella maailmanmaineen ja suurten näyttämöiden olevan aivan nurkan takana, yhden tempauksen päässä. Ehkä se oli sitä hulluutta, josta lääkäri oli puhunut. Tai ehkä hän oli elänyt liiaksi aikaisen aamun valheellisen järjestyksen tunteina. Taaksepäin katsoessaan Sulevikin myönsi, että olisi voinut jättää vetämättä Herra Kikkelin esiin keskellä Imeldan kiehtovaa tarinaa Kaiken Maailman Merikäärmeistä.

Se oli varmaa, että silloin Sulevi Vietiin ja kyseltiin vasta myöhemmin. Jos silloinkaan.


Tarinamaanantai


Jaa