tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Kurittaminen ja kuolemanrangaistus

Kun tulee puhetta lapsen ruumiillisesta kurittamisesta ja kertoo vastustavansa sitä kaikissa mahdollisissa tapauksissa ja muodoissa, käy aina silloin tällöin niin, että joku alkaa asiaa ihmettelemään ja tällaisen kurituksenvastustajan kasvattajankykyjä kyseenalaistamaan. He kysyvät: "Entä sitten jos se lapsi ei millään usko?" tai "Eikö siinäkään tapauksessa että se on tehnyt jotain pahaa?" tai "Entä jos on kokeillut kaikkia muita keinoja eikä se lapsi ole siitä toennut?". Ja kun sanoo että ei siltikään pidä kurittamista (vaikka oikea sana tähän on pahoinpitely) oikeana vaihtoehtona he sanovat usein että "Meillekin on annettu piiskaa lapsena, eikä siitä ollut mitään haittaa" tai "Selkäsauna on pieni paha verrattuna siihen että kasvaa aikuiseksi jolle ei ole opetettu mitään tapoja". Niin. Kotiolot ovat lapsille se ainoa normaali ja oikea jonka he oppivat. Esimerkiksi siksi kurittaminen on niin paha juttu. Se opettaa olemaan kunnioittamatta oman lapsensa koskemattomuutta (harva kurittaja menee kuitenkaan tukistelemaan kassajonossa huonosti käyttäytyviä tuntemattomia aikuisia ja jos menee, tunnistaa hän sen luultavasti helpommin pahoinpitelyksi kuin kuritukseksi).

Sama juttu kuolemanrangaistuksen kanssa. Kun siitä tulee puhetta, on suhteellisen luultavasti joku joka sanoo "Ai, etkö sinä haluaisi että sellainen ihminen kuolee joka on tappanut sinun lapsesi?" ja kun selitän että totta kai haluan, se on vain inhimillistä. Ja että sitä varten oikeuslaitos on keksitty, että me "siviilit" voimme tuntea rauhassa vastuutonta murhanhimoa ja joku neutraali osapuoli voi selvittää mikä on oikea rangaistus. "Ai haluatko sinä että kaiken maailman pedofiilit saavat kävellä täällä vapaana raiskaamassa meidän lapsiamme?". En tietenkään halua mutta se on taas toinen juttu kuin kuolemanrangaistus. "Mutta eikö ole inhimillisempää antaa toisen kuolla kuin virua koko loppuelämänsä vankilassa?". Siihen en tiedä vastausta, tiedän vain että kuolemanrangaistusta ei voi peruuttaa ja erehdykset ovat inhimillisiä. "Mutta entä jos kyseessä on joku todella julma, vaikka Saddam Hussein?". Pahempaa on jos koko oikeuslaitos on yhtä julma.

Minusta on epäjohdonmukaista kasvatusta sanoa "Lopeta se hakkaaminen tai saat selkään" tai "lopeta tuo ihmisten tappaminen tai me tapamme sinut". Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Jaa

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tästä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Kati

allyalias kirjoitti...

Heippa, kati. Kiitokset vierailusta.