perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Käännytystä.

Maailmassa tapahtuu niin paljon minua surettavia ja huolestuttavaa asioita. Ihmiset sotivat toisiaan vastaan ja käyttävät heikompiaan hyväksi. Napajäätikön sulaminen ja ilmaston lämpeneminen huolestuttaa, vaikka pian tietenkin kiroan täällä liian kovia pakkasia. Ihmiset tappavat toisiaan tai ottavat itseltään hengen. He sekoavat päihteisiin tai eristäytyvät koteihinsa toisten ihmisten ulottumattomiin. Ihmiset masentuvat, sairastuvat vakaviin sairauksiin, ovat työttömiä, stressaantuneita, yksinäisiä, surullisia, hukassa.

Monta vuotta sitten kaksi naista, vanhempi ja nuorempi tulivat oveni taakse Vartiotornin kanssa. He näyttivät minulle lehteä ja kertoivat siitä kuinka maailma on menossa kohti vääjäämätöntä loppua. He kysyivät enkö minäkin ole sitä mieltä että maailmanlopun merkit ovat ilmassa, että ihmiset ovat muuttuneet koko ajan pahemmiksi, että he tekevät koko ajan pahempia tekoja. He sanoivat että tuskin minäkään voin suhtautua kovin toiveikkaasti tulevaisuuteen maailman viime aikojen tapahtumien valossa.

Minä sanoin että mielestäni ihmiskunta on menossa koko ajan parempaan suuntaan. Historia on täynnä kansanmurhia ja raakuuksia, eikä tarvitse edes viitata viime vuosisadan tapahtumiin. Esimerkiksi ristiretket olivat melkoista teurastusta rakkaan kristinuskomme varjolla eikä kuolemanrangaistuksen eettisyydestä edes keskusteltu. Heikomman henki ei ollut paljonkaan väärti. Jos joku tässä on lisääntynyt niin empatia ja kyky edes ajatella omaa napaansa pidemmälle, vaikka harva muuttaa mietteitään miksikään kovin konkreettiseksi toiminnaksi.

Oikeasti uskon että ristiretkien ajan ihmistä ei voi verrata nykyajan ihmiseen hyvä/paha-akselilla, me olemme ja olimme silloin sosiaalisia eläimiä ja yritämme elää laumamme säännöillä sikäli, kun siitä on itsellemme hyötyä ja sikäli kun voimavaramme riittävät (nykyisen, laajan laumamme säännöt ovat aika monimutkaiset ja vaativat yksilöltä paljon taitoja). Eikä siinä ole mitään hyvää tai pahaa.

Mutta, siinä oven molemmin puolin seistessämme, minä näin epäilyksen heränneen sen nuoremman naisen silmissä. Jaa

4 kommenttia:

Marko F kirjoitti...

Lauantaita Allyalias :)

Juuri tuo maailmanlopulla pelotteleminen minua kiukuttaa. Itse kun tässä vimmalla yrittää luoda edes jonkinlaista uskoa huomispäivään.

Salka kirjoitti...

Minä olen saanut jo oman osani helvetistä pelottelusta joten jätän kaikki jehovat yms. saarnaajaveikot omiin liemiinsä marinoitumaan, enää en jaksa edes välittää moisista tuomiopäivän huutajista. Tämä maailma loppuu joskus, elämä jatkaa kiertokulkuaan jossain toisessa muodossa jollain toisella planeetalla.

allyalias kirjoitti...

Hei marko f ja salka. Minusta on ihan hauskaa jutella eri mieltä olevien ihmisten kanssa asioista. Ehkä minulla ei ole ollut kunniaa törmätä liian moneen saarnaajaan. On jännä huomata että monet fiksut ihmiset voivat pohtia asioita tosi syvällisesti ja tulla sitten täysin päinvastaisiin päätelmiin.

Sulfidi kirjoitti...

Olen ottanut haasteen vastaan ja vastannut!