maanantaina, joulukuuta 18, 2006

Perhesuhteista

Hauskaa että olen isäni kanssa tekemisissä. Tänään kun hän kävi eteisessä tuomassa lahjapaketteja ei tuntunut enää juuri ollenkaan omituiselle. Ei hän tietenkään isälle tunnu mutta ei enää niin vieraalle miehellekään. Se on jo niin iso edistysaskel että en olisi vielä pari vuotta sitten uskonut asiaa mahdolliseksikaan. Jaa

5 kommenttia:

T. Offset kirjoitti...

Mille/miten sen isän pitäisi tuntua?

sivuaskel kirjoitti...

Tärkeintä on välittäminen, anteeksiantaminen, hyväksyminen.

SusuPetal kirjoitti...

Isän pitäisi kai tuntua tutulta, arvelisin. Omalta.

allyalias kirjoitti...

t.offset, minusta isän kuuluisi tuntua perheenjäsenelle. Minulla on hatara muistijälki siitä että isä on ollut osa perhettämme ja kaiketi sitä muistoa tavoittelen mielessäni. On omituista jos joku perheessä muuttuu vieraaksi.

Sivuaskel, olen tuosta täsmälleen samaa mieltä. Ennen kaikkea se on tärkeintä oman itsensä takia. Kiitokset viisaista sanoistasi.

allyalias kirjoitti...

Susu, juuri näin. Hankala pukea tunnetta kunnolla sanoiksi.