Olen joutunut välillä ihan joulutuulen valtaan kun olen katsellut muiden bloggaajien esillepanemia kauniita ja jouluisia kuvia heidän kodeistaan ja koristeistaan. Niinpä laitan itsekin tämän pukkipariskunnan jonka äiti askarteli silloin kun olimme lapsia. Meillä oli raha kovasti tiukassa eikä varaa kaupan hienoihin koristeisiin, joten äiti teki nämä vessapaperirullahahmot iloksemme. Ja kuten usein käy tuollaisille esineille, ovat nämäkin muuttuneet melkeinpä rakkaimmiksi joulukoristeiksi joita minulla on ja ne saavat aina kunniapaikan kodissamme. Nyt niitä vasta kehtaakin esitellä kun T ystävällisesti entisöi kumppanuksia erikeeperillä.Meillä on säilynyt joulukuusessamme pari kärventynyttä piippurassista väännettyä "soan aikaista" tonttua jotka ovat selvästi kokeneet kovia "elävien" kuusenkynttilöiden aikaan. Isoisoäiti oli väännellyt niitä "soan aikaista" jouluaan kaunistamaan pimennysverhojen suojissa. Eiväthän ne mitään kauniita ole, mutta ne ovat minulle tosi tärkeitä esineitä.
Hassua, olen esineistä hyvin käytännöllisesti ja järkiperäisesti ajatteleva ihminen mutta jouluun liittyviin esineisiin liittyy kieltämättä tunnelatauksia.
Suvun kanssa on tullut pikkuisen "väärinkäsitystä" joulun suhteen niin kuin arvata saattaa. Mutta se ei ole sitä epätoivosta, maailmojasyleilevää ja dramaattista lajia jota olen tottunut kohtaamaan (ja kenties vähän aiheuttamaankin) näin joulun alla joten enpä ota stressiä siitäkään. Tänä vuonna aion saavuttaa valaistumisen tilan.
Ja vielä ilmoitusluontoisena... Ehdin taas päivittää linkkilistaa ja kohta taas arvatenkin lisää... Jaa
11 kommenttia:
Hei Allyalias :)
minulla liittyy joihinkin joulukoristeisiin voimakkaita muistoja. Osa on seurannut lapsesta asti. Ovat edelleen tallella, ja laitetaan ne joka vuosi esille.
Yksi pieni tekokuusi oli erityisen rakas. Kyllä harmitti pari vuotta sitten, kun vanhemmat olivat paiskanneet sen roskiin, kysymättä haluttaisiinko me se. Olivat ostaneet tilalle uuden, hienomman.
Harmi juttu tuon rakkaan koristeesi kanssa. Minä onneksi pelastin meidän joulukoristeemme ennen kuin äidillä meni liian hurjaksi.
Mieleenpainunut lapsuuden joulukoriste oli punakeltainen joulutähti, joka loi valoa viikkokausiksi. Muuten käsissä ja pään koristeosastossa on tarjolla pelkkää tyhjää. Minne lie lapsuus hukkunut...
Omassa kuusessamme lentävät pahvilinnut: käpytikat, punatulkut, kottaraiset ym., jotka tyttäremme (vuosikymmeniä sitten) maalasi mallin mukaan. Kauniita ovat.
Hyvää joulua ;)
Hei paju. Kiva kuulla muidenkin lapsuuden koristeista. Linnut ovat kauniita joulukoristeita, joita meillä ei valitettavasti ole kovin paljon. Myös omien lasten tekeleet tuovat lämmintä joulun tunnelmaa.
Rauhallista ja kotikolonlämmintä joulua sinullekin paju :)
Onpa hienoja koristeita! Paljon tunnelmallisempia ja aidompia kuin nykyinen muovikrääsä.
Kiitokset vierailusta, elegia. Olen samaa mieltä tuosta pariskunnasta. Ihailen yleensäkin muiden kädentaitoja kun olen itse vähän tällainen peukaloinen. En ole "siunannut" lapsiani omilla askarteluillani. Olisi sääli jos minun räpöstyksistäni tulisi jollekin arvokkaita ;)
Me olemme sukuloimassa ja täällä on tarkoitus seurata lasten joulua. Kovasti he jännittävät pukin tuloa, pieniä kun ovat. Tänään näkivät pukin marketissa ja olivat saaneet karkin, lapset olivat ihmeissään:)
Joulupuuta ei ole vielä koristeltu, odotan itse sitä eniten. Lapsuusmuistoni itsellä on siitä hyvät, isä ei ollut vielä kännissä ja äiti ei ollut romahtanut, heh...
Salka, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat... valitettavasti :(
Mutta hei, kyllä meillä on vielä mahikset saada paljon hyviä joulumuistoja. Pannaan nyt sellaiset kekkerit pystyyn että vanhat ajat ovat vain hämäriä muistoja.
Lämpimät joulutoivotukset sinulle ja Vaimolle :)
Ally, kiitos!
Uskoisin että vain ne, jotka ovat lapsena kokeneet joulunajan kauhut(alkoholismin, väkivallan, alistamisen, häpeän ja syyllisyyden tunteet) livenä, voivat ymmärtää moisen pelon joka siirtyy aikuisuuteen saakka ja leimaa joulunaikaa vielä pitkälle tulevaisuuteenkin.
Juu, siksipä mekin tänne sukulaisiin tulemme joka joulu, poisoppimaan vanhoista muistoista, paikkaamaan vanhoja reikiä luottamuksessa, välittämisessä sekä vapaantuneessa ja rennossa yhdessäolossa.
Pahat muistot sulavat vähitellen pois kun vuosi vuodelta katselee näiden lapsien iloa ja joulutarinan jännityksen purkautumista turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä.
Eäh, unohdin;)
Minäkin toivotan Sinulle sekä perheellesi rauhallista ja turvallista joulunaikaa!
Ps.Tätä plokia on ollut mukava seurata, aion pysytellä mukana vielä ensi vuonnakin;)
Hyvä salka. On tervettä rakentaa itseään uudelleen. Ja kiitoksia että olet käynyt vieraanani. Myös minä aion pistäytyä seuraamassa sinun elämääsi myös ensi vuonna.
Lähetä kommentti