Mielikuvamurhailua

Blogitapaaminen osa 7/5: Maljannosto kuolemalle.

(Lue myös blogitapaaminen 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7/1, 7/2, 7/3, 7/4. Lisäksi kannattaa lukaista Offsetin mietteet, sekä edellisen Maljannoston kommenttiosiosta Isopeikon näkökulmaa)

Kaikki kokoontuivat Susupetalin ympärille kuuntelemaan kitarasooloa. Paju, Salka, Jussi ja Heidihahmo liittyivät blogihaamujen ilmakitaraesitykseen ja ilmassa leijui makean tuoksuista usvaa. Välillä nuo hahmot näyttivät melkein läpikuultavilta kohotessaan katon rajaan ja laskeutuessaan taas takaisin. Liisa liittyi muiden mukaan päästellen kumeita huudahduksia, jotka kuulostivat huvittavasti norsun törähdyksiltä. Vähitellen ihmiset alkoivat hiljetä ja blogihaamut laskivat ilmakitaransa lattialle. Kaikkien katseet kääntyivät tuijottamaan Liisaa.
- Mitä? Liisa sanoi kun huomasi olevansa huomion keskipisteenä. Hän katsoi ihmeissään ympärilleen.
- Mitä sinulle tapahtui? Heidihahmo kysyi.
- Miten niin? Ei minulle ole mitään tapahtunut.
- Mutta kun sinä olet... Siis ei millään pahalla, mutta sinä olet haamu.
Liisa katsoi ihmeissään kättään jonka reunat olivat muuttuneet hieman epäselviksi.
- Mitä tämä tarkoittaa? Liisa kysyi. - Olenko minä kuollut?
- Siltä vaikuttaisi, Offset puuttui puheeseen. - Meidän on etsittävä sinun ruumiisi ja otettava selvää mitä tapahtui.
Kaikki lähtivät seuraamaan Offsetia pelokkaan näköisinä, toisiinsa painautuen.
- Odottakaa minuakin, Kukkis kirkaisi ja kannatteli nolon näköisen hamettaan joka repsotti kuminauha katkenneena hänen ympärillään. Kukkis on repäissyt hameen kasvoilleen ilmakitaroinnin aiheuttamassa hurmiossa, mutta nyt tunnelma oli laskenut niin matalalle että risainen hameenreuhkakin alkoi nolottaa. Maskuliiniset blogihahmot jättäytyivät mielihyvin Kukkiksen taakse yrittäen nähdä vilahduksen hänen takapuolestaan.

Allyalias jäi huomaamatta muiden taakse. Hän nojasi raskaasti aulan peilipöytään. Minä en tehnyt sitä, hän ajatteli epätoivoissaan. Näissä juhlissa on joku toinenkin murhaaja. Hän tiesi että kaikki syyttäisivät rikoksesta häntä ja hänen olisi paettava ennen kuin vihaiset blogihahmot laittaisivat hänet tilille rikoksesta, jota hän ei ollut edes tehnyt. Hän katsoi peiliin jonka pinta näytti ihmeellisen elävältä. Yhtäkkiä hän ei tiennyt kuka oli, tai mikä hänen tarkoituksensa oli. Peili sekoitti hänen ajatuksensa. Hän ei ollutkaan enää Allyalias vaan Heidi, 30-vuotias kirjoittamista harrastava kotiäiti, joka laittoi kymmeneltä nukkumaan ja saattoi unohtaa ajaa toisen kainalonsa tai säärensä suihkureissullaan.
- Katso syvemmälle, sanoi vaimea tuskin kuuluva ääni hänen ja peilin välistä pöydältä.
Hän katsoi pidemmälle ja Allyalias palasi peiliin takaisin.
- Vielä syvemmälle, ääni sanoi.
Silloin Allyalias näki jotain sellaista, että hän kavahti kauemmas ja painatui ihan kiinni peiliä vastapäätä olevaa seinää. Hän yritti tekeytyä ihan pieneksi ja odotti, että muut blogihahmot palaisivat. Hän ei välittänyt mitä ne hänelle tekisivät. Hän ei vain halunnut olla yksin. Ei nyt.

Jatkoa on taas luvassa joskus tulevaisuudessa... Jaa