maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Tarinamaanantain sana-aihe on uni.

Tumppi heräsi unestaan säpsähtäen. Matkustajakodin ruskearuusuiset tapetit irvistelivät reunoistaan kuin ilkkuen Tumpin eläville mielikuville. Hän nousi ylös ja köpötteli käytävän päässä olevalle yhteisvessalle. Hän kusi isolla paineella, poikamaisessa kaaressa, eikä välittänyt vaikka osa pisaroista osui istuimen reunoille. Niinhän kävi kaikilla muillakin. Hän veivasi oikeanpuoleista hanaa, jonka päässä oli haalistunut punainen täplä ja huuhtaisi kahvikuppinsa ennen kuin laski kupin täyteen kuumaa vettä. Hän käveli takaisin huoneeseensa ja kaatoi murukahvipurkin viimeiset papanat veden sekaan.

Hän napsautti matkatelevision päälle. Sieltä näkyi vain lumisadetta. Unessa hän oli ollut talonmies, vielä keski-ikäisessä ja kaljamahaisessa ulkokuoressaan, siinä kunnossa kuin silloin, kun hänen luidensa päällä oli ollut muutakin kuin roikkuvaa nahkaa. Hän oli uneksunut itsensä ovelle, jonka oli avannut nainen kietaisuhameessaan. Kun nainen oli kääntynyt, hän oli nähnyt tämän paljaat pakarat kuin ihmeen ihanan kuutamon loistavan huolimattomasti kietaistun hameen raosta. Voi taivas, hän ei ollut koskaan nähnyt kenenkään oikean naisen pakaroita, ei edes oman äitinsä. Televisiosta vain, silloin kun lumisade hälveni.

Tumppi katseli punaraitaisia, reunoistaan repsottavia tapetteja ja mietti että tuo uni oli kauneinta mitä hän oli koskaan nähnyt. Tuo varastettu näky, niin todellinen, niin paljon todellisempi kuin arkielämä yleensä. Tumppi katui nyt, ettei koskaan alkanut talonmieheksi silloin kun hänen isänsä oli puoliväkisin tyrkyttänyt hänelle omaa yritystään, vaan hän oli sen sijaan keskittynyt juomaan kokopäivätoimisesti. Nyt oli myöhäistä. Hän oli tullut tähän matkustajakotiin kuolemaan, eikä koskaan saisi nähdä elävän naisen paljaita pakaroita muuten kuin unessa ja silloin kun lumisade hälvenisi.

Punaraitaiset tapetit... Punaraitaiset tapetit?

Tumppi heräsi unestaan säpsähtäen ja tarttui vaistomaisesti vatsakumpuunsa joka oli siinä pehmeänä ja turvallisena. Hän avasi silmänsä ja huokaisi helpotuksesta siitäkin huolimatta että hän oli nukahtanut makkara rinnuksillaan ja sinappi oli tahrinut hänen työpuseronsa etumuksen. Kello oli viittä vaille puoli seitsemän. Hän ei ehtisi pestä koneellista pyykkiä ennen työpäivän alkua.


Tarinamaanantaihin Jaa

20 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

SIISTII!
Nuo tarinat alkavat vaikuttaa yhä enemmän ammattimaisemmalta. Jotenkin vaikuttaa että niiden sanojen sisälle on kehittymässä henki ja tunne. Semmonen jota ei tarvitse kirjoitaa, semmonen joka vain on siellä vaikka ei näy jos katsoo. Tulee esiin vasta kun pysähtyy lukemaan.

Sulfidi kirjoitti...

Cool!!
Mutta vähemmän coolii olisi jos tuo Tumpin uni olisikin todellisuutta, KRÄÄK!!

Nämä ovat kyllä imaisevan hyviä juttuja. Keep on going, y' stoori hirmu.. ;D

Alastalo kirjoitti...

Olipas mukava tarina ja hyvin kirjoitettu. Tätä oli mukava ja helppo lukea.

SusuPetal kirjoitti...

Hahhah, inspiraation lähteenäkö SusuPetalin pakarat ovat saaneet toimia!!
No, miksipä ei -kirjoitetaanhan oodeja kaikenlaisille ulokkeillekin:)

Tämä oli hauska. Voi Tumppi-parka, dreams didn't come true...

sivuaskel kirjoitti...

Hohhoh. Rentouttavaa luettavaa! Maanantaista tuli perjantai. :)

allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, kiitokset kehuista. Tässä oppii pakostakin vähän jotain kun kirjoittaa monta tarinaa viikossa. Toivottavasti oppii...

Sulfi, jollekin onnelliselle talkkarille tuo onkin ollut todellisuutta :D

Alastalo, kiitokset :)

Susu, eihän sitä tiedä kuinka monta oodia pakarasi ovat jo kirvoittaneet. Mutta ei voinut vastustaa kiusausta kun tuo tarinamaanantain aihe tuli niin sopivasti...

Sivuaskel, kiva jos rentoutti. Juuri sitä monesti itsekin haeskelen täältä blogimaailmasta.

M.A. Lindroos kirjoitti...

Hieno tarina! Tuo kusemiskohta sai suupielet virneeseen:) Kiitos!

Liisa kirjoitti...

Tämä on huikea ja sisältörikas tarina. Teksti soljuu sujuvasti. Huono telkkari! :)

hopola kirjoitti...

Hahaa, susupetalin pakarathan siellä vilkkuivat. Hyvä tarina, huvitti.

allyalias kirjoitti...

M.A.Lindroos, näin naisenahan tuo miesten kuseminen on minulle tietenkin traumoja aiheuttava juttu ;)

Kiitos, Liisa. En ymmärrä miksi matkustajakodeissa on aina huono telkkari. Heittäisivät roskiin.

Hopola, ei vaan voinut vastustaa kiusausta :)

Olli kirjoitti...

Miks mulle tuli tästä tarinasta mielleyhtymä Sepi Kumpulaiseen? Olen varmaan taas tulossa kipeäksi tai jotain.. ;-)

HYVÄ TARINA!

Kutuharju kirjoitti...

Hyvä! Sinähän hallitset monikerroksisen kerronnan: uni unen sisällä (ja vielä inho- tai jotain realismia yhden kerroksen verran)!

Hansu kirjoitti...

Mahtavaa, kaksi unta! Matkustajakodin tunkkainen haju vain puuttui.

allyalias kirjoitti...

Olli, mitenhän minä juuri ajattelin Sepiä kun sepittelin tuota juttua? Olisiko meillä joku kolmannen asteen yhteys?

Kutuharju, eikö kaikki realismi ole pääasiallisesti inhosellaista? Ja tuo oli unta vain... :)

Hansu, tosiaan. Matkustajakodeissa on se haju, josta pitäisi kirjoittaa. Ehkä sitten johonkin toiseen juttuun.

Salka kirjoitti...

Minuakin tuo monikerroksisuus sykähdytti. Mainio pakinahan tämä oli, jälleen kerran, kiitos Ally!

allyalias kirjoitti...

Kiitokset, Salka. Joskus minun unimaailmani menee vähän tuolla tavalla mykkyrään.

Alma kirjoitti...

Tumpeilla on jokin ihmeellinen voima ja valta minuun, empatiaa sympatian kera sinappirintaisille miehille! Yletöntä ymmärrystä, täältä pesee!
P.S. Pakarat ansaitsevat kunniamaininnan.

allyalias kirjoitti...

Alma, eipä minullakaan ole mitään sinappirintaisia miehiä kohtaan. Kun olen itse tällainen sinappirintainen nainen. Ja pakarat ovat tosi hyvä juttu, ainakin istumisen kannalta :)

Isopeikko kirjoitti...

Tarinasilmukka. Armeliaasti päästit Tumpin pois siitä... tunnen yhden tuollaisen äijän.

allyalias kirjoitti...

Isopeikko, ei ketään saa jättää tarinasilmukkaan. Ei varsinkaan Tumppia.