perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Pakinaperjantaissa on aiheena aprillipila

Katkeran kotirouvan vuodatuksia: Ajatelkaapa omalle kohdallenne!

Katkera kotirouva on 35-40-vuotias monilapsisen maalaisperheen emäntä, joka on saanut synnyinlahjakseen perin pessimistisen elämännäkemyksen ja happaman luonteen.

Alkaa olla jo vuosi siitä, kun laitoin kunnianloukkausasian vetämään ja mitään ei ole vieläkään tapahtunut! Antakaas, kun kerron teille, mitä minulle kävi viime keväänä, tarkalleen 1.4. klo 12.00:

Sinä aamuna luin tyytyväisenä sanomalehteä. Olin saanut kakarat syötettyä ja kytkettyä telkkarin ääreen, Pläystaatin johtoihin kiinni. Sitten osui sellainen uutinen silmään, että hornaisin välittömästi kahvit niin syvälle väärään kurkkuun, että hengenlähtö oli lähellä. Lehdessä sanottiin, että kunta oli päättänyt nimetä uudelleen yhden keskustan lähellä olevan montun, josta isäntä on hakenut aikoinaan soraa ihan luvan kanssa.

Lehdessä luki, että monttu nimettäisiin sen typerän Marco Björkfeltin mukaan ja että äijä tulisi itse avajaisiin klo.12.00 leikkaamaan nauhaa ja tekemään numeroa omasta ihanuudestaan. Minä en ole koskaan ollut politiikasta kiinnostunut, mutta silloin pomppasi! Ukonkin soitin asioiltaan kotiin lapsia vahtimaan ja lähdin välittömästi sanomaan, mitä mieltä olen moisesta muutoksesta ja Marcosta ylipäätään.

Olin odottanut, että paikalla olisi kaakattava lauma kylämme kanoja, naapurin ämmä mukaan lukien, mutta eihän siellä ollut kuin huterasti, kahden kepin väliin viritetty, sininen juhlanaru, jonka vierellä seisoi Marco kyltti kädessään. Vaikka koko kyhäelmä oli montun vastakkaisella puolella, tiesin, että Marco kuulee kyllä asiani. Ainakin silloin soranhakuaikaan ukko kuuli huudon pidemmällekin, vaikka oli kuormuri käynnissä ja kaikkea.

"Painu helvettiin siitä kekkuloimasta, Björsröömi", huusin koko keuhkojeni mitalta. "Minoon kuule niin kurkkua myöten täynnä sitä ainaista lantion litkutusta ja lutkutusta ja vetyperoksiidihymyä, ettet arvaa. Ukollekin sanon aina, että sähköä ottaisin, ennen kun tuota töllöttäisin!"
Marco vaan piti kylttiä ja hymyili, ei edes persettään ketkuttanut, niin kuin normaalisti. Ärsytti niin vietävästi. Lähdin kiertämään monttua mielessäni joku ihan muu, kuin pään silittäminen.
"Helppohan sinun on nami-namitella ja pusumuiskutella ja laittaa keeliä tukkaan niin paljon, että sillä saisi Samuliinin Airallekin irokeesin keskelle päätä tököttämään", huusin kävellessäni. "Ja mikä helvetin hienostelunimi se Marcokin on? Ukollekin sanon sinua aina farso-Marcoksi. Sellainen farssi sinä olet koko ukko!"

Siinä vaiheessa olin päässyt jo aika lähelle pöyhkeänä tököttävää Perikvistiä ja aloin nähdä, mitä kyltissä sanottiin. Siinä luki isolla Aprillia! Samassa ukkokin kopsahti nurin soran keskelle. Pian jo huomasin, että sehän oli pahvia koko tyyppi! Polkaisin pahvi-Marcoa munaskuille, kun kerran sattui tilaisuus ja lähdin äkkiä kotiin, ennen kuin joku näkee. Ärsytti niin vietävästi, että tällainen temppu tehtiin muutenkin rasittuneelle ihmiselle!

Eikä siinä vielä kaikki! Seuraavan päivän lehdessä oli kuva, jossa minä seison töllistelemässä pahvi-Marcoa. Kuvatekstissä luki: "Vain yksi rouva joutui aprillipilan uhriksi ja ilmestyi juhlimaan uuden nimen saanutta monttua. "Marso, Marso", rouva kannusti idoliaan".

Voitteko uskoa! Sillä lailla valheellisesti uutisoivat, eivätkä lainanneet yhtä ainutta näppärää sutkautustani. Nyt kaikki luulevat, että olen samanlainen typerä naminami-akka, niin kuin naapurin ämmä! Sitä paitsi jopa minä tiedän, että Bjurkfiildin nimi kirjoitetaan ceellä, vaikka lausutaankin ässänä!


Pakinaperjantai Jaa

24 kommenttia:

Hansu kirjoitti...

Voi jösses mikä juttu! Kuulun tämän akan kanssa samaan sakkiin, nimittäin "Björsröösin vihaajiin".

Niin sitä voi ottaa ihan todesta aprillipiloja ja joutua naurunalaiseksi. Elämää ei saa ottaa liian vakavasti.

Hallatar kirjoitti...

Hassun hauska!
Pitänee varoa kaikkia uutisia 1.4. =D

allyalias kirjoitti...

Hansu, en minäkään ole suuri fäni, mutta tuskin lähtisin häntä soramontulle sättimään...

Joskus on kuitenkin hyvä joutua pikkuisen naurunalaiseksikin. Se kasvattaa.

Hallatar, kannattaa tosiaan varoa. Minulla on ainakin tullut joskus otettua ihan todesta mitä mielikuvituksellisimpia juttuja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

En usko, koska kukaan ei voi olla yht'aikaa 35-40 vuotias. Omituista höpötystä minusta. Minä merkitsen tämän muistikirjaani. Tää oli varmaan joku aprillipilajutska.

Paju kirjoitti...

Tämmöinen pakina ja tervehenkinen toiminta on meikäläiselle parasta hermolepoa ja positiivisuutta, ei mitkään neminamilantionpyöritykset. Seipäänniellyt suomalainen katkesi nauruun ;D

Ystäväni kävi (itku kurkussa) erään kurssin, jossa piti pitää naama hymyssä 40 minuuttia. Se kuulemma vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan (mitä se on) ja puheeseen alkaa tippua hymyä ihan itsekseen. En huomannut.

Polgara kirjoitti...

Minä lähtisin soramontulle ja ....n sen häiskän. Inhokki. Mutta kyllä juttu nauratti, varsinkin tuo loppu =E

Obeesia kirjoitti...

Mahtava tarina.

allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, ja minä kun luulin, että blogimaailmassa kaikki on mahdollista.

Paju, ettei vain ystäväsi olisi ollut katkera kotirouva? Enpä kyllä usko... Sinun seurassasi katkerasta rouvarukastakin tulisi hetkessä hilpeä!

Polgara, mutta eikö soramontulle yleensä mennä pistoolin kanssa?

Obeesia, kiitti!

Offset kirjoitti...

Hupaista tarina.
Kotipuolessa aikoinaa jakoivat vanhentuvaa viinasatsia omiin astioihin. Paikalla nähtiin isäntiä pääläreitten kanssa.

Mutta ei maalla oikeasti olla tyhmempiä.

Anonyymi kirjoitti...

Hillitön :-D

allyalias kirjoitti...

Offset, ei ollakaan. Mutta minä varaan itselleni oikeuden irvailla maalaisten kustannuksella, kun olen itse moisessa paikassa kasvanut.

Ja onhan toki totta, että siellä on ehkä vähän enemmän aikaa kytätä ja analysoida naapurien tekemisiä :)

Anonyymi, kiitti! :)

hopola kirjoitti...

Heehee, jo toistamiseen piti käydä hekottelemassa. Huomenna se koittaa, se päivä, varokaa pilan kohteeksi joutumasta!

HeidiHahmo kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
allyalias kirjoitti...

Hopsis, kiva kun käyt hekottelemassa. Saapa nähdä onnistuuko sitä edes yllättämään ketään viatonta kulkijaa... Toivottavasti!

Lilith kirjoitti...

Mä tykkään ihan hulluna näistä katkera kotirouva-jutuista. Hauska!

Sulfidi kirjoitti...

Nyt meni kotirouva vipuseen.. :D Tää oli taas kerran hymyä kirvoitteleva kirjoitus!

allyalias kirjoitti...

Lilli, kiva kun tykkäät... Ehkäpä sinäkin tunnistat tästä jonkun tutun, mene ja tiedä ;)

Sulfi, eipä hirmusti säälitä kotirouva-paran kohtalo. On se vaan itsekin niin pahansuopa eukko!

helanes kirjoitti...

Tanssittavan strömmi juttu.

Kutuharju kirjoitti...

Itselleen nauramisen taito se on taidoista parhain, ehkä sen harjaannuttamiseksi keksittiin Aprillipäivä? (vai vainko siksi että vahingonilo on yhä käsittämättömän monen mielestä edelleen puhtainta iloa?)
Katkeran kotirouvan hahmo on pelottavan uskottava :O

Kristina kirjoitti...

Tämä oli hulvattoman hauska. Sai lukijana olla tosi kärryiltä tippunut...

allyalias kirjoitti...

Helanes, kiitos... kai?

Kutuharju, Katkeralla kotirouvalla on tosiaan muutama tosielämän esikuva. Ja luulen, että meissä jokaisessa asuu joskus pieni katkera kotirouva.

Kristina, parempi tippuakin kärryiltä kuin jäädä tämän rouvan kanssa köröttelemään :)

Olli kirjoitti...

Heh heh heh hee hee..

Onneksi säästin tämän jutun lukemisen näin maanantaille. Tämän paremmin ei viikko voisi alkaa..! Kiitos!!

Marso.. heh hee..

Leenukka kirjoitti...

Hauska pakina, tälle nauroi vedet silmissä!

allyalias kirjoitti...

Olli, olen imarreltu ja osin järkyttynyt siitä, että tarinani saa jonkun ihmisen nauramaan maanantai-aamuna. Onkohan vika nyt jutussa, vaiko lukijassa?

Leenukka, kiva, että nauratti, tosin tämä ajankohta arveluttaa edelleen :)