keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Kohti viidettä tasoa

Se alkoi jo pari päivää sitten. Ensin liike muuttui ryöpsähdyksistä aaltomaiseksi. Puut aaltoilivat, ihmisten askeleet rappukäytävässä. Miehen pulina. Jopa perjantai-illan myöhäiselokuva aaltoili. Vain aaltoa aallon perään. Se ei ole ole normaali liike kaupungissa. Maailma kulkee nykäyksittäin sinne minne se kulloinkin on menossa. Aalto on poikkeama, merkki siitä että todellisuutta on muutettu.

Sitten muuttuivat maut. Kaikkiin ruokiin tuli pesuaineen ja keinotekoisen maku. Ensin luulin että mies yrittää myrkyttää ensin minut ja tappaa sitten itsensä. Mutta tarkkailin sitä ja sen toimia, eikä se yrittänyt myrkyttää. Se luki lehden ostetaan ja myydään palstoja yhtä huolellisesti kuin ennenkin, palsta palstalta, alusta loppuun. Kuolevat eivät osta eivätkä myy mitään.

Eilen illalla vasta tajusin yhdistää muuttuneen maun ja liikkeen toisiinsa. Vasta hampaita pestessäni tajusin kenen intresseissä olisi muuttaa noita molempia ja tutkia miten kukainenkin reagoisi erilaiseen. Katsoin miestä kun se nukkui. Jos se oli jo tajunnut mikä meitä odotti, se ei ainakaan näyttänyt sitä. Heikko, ajattelin. Heikko, eikä läpäise testiä. Oli tehtävä ratkaisuja. En voisi antaa miehen viedä minua mukanaan tuhoon. Kenties, kun onnistuisin kohoamaan viidennelle tasolle, voisin tehdä jotain miehen puolesta. Oli oltava luja, oli vastustettava aaltoa.

Ovella koputetaan voimakkaissa aalloissa, kuin tuuli tai vedenalaiset virtaukset pakottaisivat vesimassat särkymään kallion teräviä kielekkeitä vasten rikkinäisiksi, lasia hohtaviksi pirstaleiksi. Tämä on se hetki jolloin minut punnitaan, nyt minun täytyy olla vahvempi kuin koskaan. Matkalaukku on pakattu, kiitorata merkitty aaltojen väliin. Ikkunaan merkitty ympyrä on iso ja rauhallinen O. Outi osaa ostaa omenan. Ehkä pian ympyrän läpi voi nähdä suoraan avaruuteen. Jaa

23 kommenttia:

Marko F kirjoitti...

Mukavaa keskiviikkoa Allyalias :)
mystinen tarina.

Jussi kirjoitti...

Mystiikkaa, hämmentävää salaperäisyyttä tai sitten tarina jatkuu?

Alma kirjoitti...

Tämä nappasi mukaansa. Olen tyytyväinen tarinaasi, saat kirjoittaa lisää ;)

allyalias kirjoitti...

Mukavaa keskiviikkoa sinullekin, Marko. Joskus tarvitaan vähän mystistäkin horinaa...

Jussi, tarina oli tässä. Hämmentäkää sitä ihan kaikessa rauhassa :)

allyalias kirjoitti...

Alma, oltiin sitten yhtä aikaa... Kiitos luvasta, sitä olenkin odottanut. Taidankin kirjoittaa seuraavan tarinani juuri sinusta!

Elegia kirjoitti...

Tämä vaatiikin tosiaan toisen jos kolmannenkin lukukerran. Aavistuksia kyllä on - tiedä sitten kuinka kaukana oikeasta. Toisaalta, jos tarkoituksesi onkin hämmentää, niin vääriä tulkintojahan ei ole... :)

Kylläpä tarinan pistit, mielenkiintoinen!

hopola kirjoitti...

pelottavaa, katson ympärilleni, ei aaltoile, luojan kiitos. vielä.

Paju kirjoitti...

Molskis, onpas tämä tempaava tarina ja niin kuin aina, otan sen osaksi elämää, jos ei omaa niin naapurin ;)

Mulla kävi mielessä tri Philin Pelasta parisuhteesi -kirjan testit, jossa aaltoillaan syvissä vesissa ja pelastuu, jos pelastuu. Välillä katsoa muljahdetaan kumppania yhdellä silmällä, välillä toisella, toisinaan molemmilla.

Tulkinta on väärä, paitsi että vääriä tulkintoja ei ole kun saa lukemaansa hämmentää ;)

Alastalo kirjoitti...

Tulkintoja tästä varmasti löytyy niin monta kuin lukijaakin. Tarina on mystinen.

Mutta kun mielenterveys järkkyy, niin ihminen voi muuttua toisille vaaralliseksi.

Siinä minun tulkintani. Tulkitkaa se miten tahdotte. ;)

varsuli kirjoitti...

jännäääää....
Kirjoita ihmeessä jatkoa. Pakko saada selville kuka siellä odottaa.

allyalias kirjoitti...

Elegia, ei ole vastauksia, on vain KYSYMYKSIÄ. Niin meille yo:lla opetettiin... HAH :D Mutta se on totta että vääriä tulkintoja ei olekaan!

Hopola, minulla saattaa välillä vähän aaltoillakin, pelottavaa kyllä!

Paju, tulkintasi oli kyllä mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi kuin minun tarinani voisi koskaan olla! Taas löytyi hyvä syy kirjoittaa, pääsevät ihmiset osoittamaan viisautensa ja älynsä :)

Alastalo on tarkkanäköisenä kuten aina...

Varsuli, tälle tarinalle ei tule jatkoa, siis minun kirjoittamanani ainakaan. Mutta sinähän voit jatkaa tarinaa jos intoa riittää :)

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Mitäs nyt tapahtuu. Matkalle lähtöä... vihjailuja täynnä on tekstisi. Aaltoilu tuo mieleen huonon olon - merisairauden ehkä.

allyalias kirjoitti...

Hyvä huomio, Pantteri. Aaltoilusta tulee huono olo mieleen. Sitä taisin vähän hakea, mutta tiedostamattani.

Aalo kirjoitti...

Oi, älä kirjoita jatkoa, tämä tarina on täydellinen näin! Mieleeni tuli Leena Krohnin Datura-kirja kaikkine todellisuuttavenyttävine piirteineen. Tämä on oivallisinta, mitä olen lukenut blogeista aikoihin (ja olen lukenut monia oivallisia blogeja jatkuvasti!).

SusuPetal kirjoitti...

Hmm, tämä kuulostaa vaihdevuosien alkamiselta -tietty epästabiilisuus tunteissa, epäröinti, epäusko, epäluulo, yölliset heräilemiset.

Alma kirjoitti...

Oijoi, olisi pitänyt kirjoittaa "tämäKIN nappasi mukaansa"... Kuningatar Almalle on toki maistuneet edellisetkin antimet, vaikka tuosta edellisestä kommentista hieman eri vaikutelma ehkä jäikin - joo, yritän kiemurrella pälkähästä etten joudu suden suuhun tms.
Ihmisen mieli on kyllä ihmeellinen, en lakkaa hämmästelemästä. Aina se yllättää.

allyalias kirjoitti...

Aalo, kiva kuulla, että pidit ja kiitänkin täten sinua mitä nöyrimmin kehuista. Jatkoa ei tosiaan ole luvassa, ainakaan minun toimestani.

Susu, tämähän saa minut suorastaan odottamaan vaihdevuosia... olisipahan ainakin vähän vaihtelua tähän tasaiseen arkielämään :)

Ah, kuningatar Alma, teidän ylhäisyytenne! :) Minulla ei tullut edes kommentistasi mitään tuollaisia vaikutelmia, liekö kevät sekoittanut pääni. Koskaanhan ei saa jättää käyttämättä hyvää tilaisuutta kissatappeluun.

Isopeikko kirjoitti...

Luettuani tämän tarinan imaisin sen mieleeni sen imaistua minut mukaansa. Yhdessä kuljimme oulun ja linnun teitä, tarinoiden. Lopulta lopussa oli lopullinen piste.

Offset kirjoitti...

Erinomainen kirjoitus.

Aalto on heiluntaa vauhdissa.

pastillinjauhaja kirjoitti...

Hieno tarina. Voin miltei samaistua tuohon tunteeseen, kun kaikki on näennäisesti hyvin mutta tiedät todellisuuden toiseksi. Sitten se on vaan pakko lopulta hypätä siihen oohon siinä lasissa, vaikka se voi merkitä sitä ettei siinä olekkaan portaalia seuraavalle tasolle... Mutta edelleen, niin hieno, niin hieno, tuo tarina!

allyalias kirjoitti...

Isopeikko, kiitos että annoit teidän imaista toisenne. Piste on lopullinen.

Offset kiitti! Hyvin sanottu aallosta :)

Pastilli, todellisuus on kuitenkin hyvin pitkälle subjektiivinen juttu.

HeidiHahmo kirjoitti...

Oh, olipa jännä tarina!

Aluksi luulin, että kerrot olevasi raskaana. Nuohan ihan selviä raskauspahoinvointioireita...

Mutta tämähän olikin sitten tarina ja fiktiota. Vai oliko se? ;)

allyalias kirjoitti...

Heidihahmo, fiktiotahan tämä oli... vai oliko?