torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Runotorstaissa on aiheena kodikas, kotoinen

Outo ihminen. Tekee kodin mieleensä.


Joskus se on tuoksu
tai voi se olla sävelkin.
Jokin herättää sinut yllättäen
kesken ostosmatkan,
banaaniterttu kädessäsi
tai porraskäytävässä jossa
kaikuvat vain sinun askelesi.
Lennähdät yllättymättä, ilahtuen
suoraan lapsuutesi ruokapöytään
vääntämään putkiradion nappuloita
salaa.




Runotorstai Jaa

22 kommenttia:

HeidiHahmo kirjoitti...

Upeasti kuljetettu! Hieno. :)

kukkis kirjoitti...

Taas kerran hieno runo! Keväässä on paljon kotoisia tuoksuja, esimerkiksi märkä hiekka voi viedä ihmisen yllättäen pitkälle lapsuuteen. Kiitos ajatuksesta, joka piristi aamua!

Alastalo kirjoitti...

Kaunis! Hellyttävä. Ja kodikas!

Elegia kirjoitti...

Muistojen koti, kodikas runo :)

allyalias kirjoitti...

Heidihahmo, kiitti :)

Kukkis, olen tosiaan huomannut että jostain pienestäkin jutusta voi yhtäkkiä singahtaa aikamatkalle.

Alastalo, kiitos :)

Elegia, kyllä minusta ainakin tuntuu että se todellinen kotini on jossain mielessäni, muistoissani.

SusuPetal kirjoitti...

Muistot, tuoksut, tuntee vievät lapsuuteen. Siellä on koti.

Kaunis runo, leikkisä ja valoisa.

Anna kirjoitti...

Raikas ja keväinen kotiruno ja pystyn samastumaan kodin tunnelmiin.Tavarat ovat meille niin muistorikkaita,vanhat putkiradiot ja muut.

allyalias kirjoitti...

Susu, minä taidan olla tällainen (eiedesniin)kaappi-sentimentaalikko :)

Anna, kiva kuulla että pystyit samaistumaan tunnelmaan. Tavaroissa tosiaan asuu muistot ja historia.

Sulfidi kirjoitti...

Tuttu ihminen. Palaa takaisin vuosikymmeniä. Minäkö tuo olinkin? Mikä pehmoinen olo siitä tuleekaan, mikään ei häiritse, vaivaa..

Saa aikaan hyvän olon matkan pumpuliin. :D

Sinä ajatusten tulkki ja lentokone...

Muikku kirjoitti...

Varsinkin tuoksut tempaavat helposti ihmisen vaikka vuosien taakse. Hyvä runo!

helanes kirjoitti...

Itse palaan unissani.

allyalias kirjoitti...

Sulfidi, se todella on matka pumpuliin. Johonkin hyvään ja turvalliseen.

Muikku, tuoksut tosiaan jäävät muistiin paremmin kuin arkielämässä arvaisikaan.

Helanes, kommenttisi pisti miettimään. Minä en ole tainnut palata koskaan unissani menneeseen. Onkohan se omituista?

Helena kirjoitti...

Kiva, helppo runo!

allyalias kirjoitti...

Helena, kiitos :)

Genoveeva kirjoitti...

Kulkee upeasti, elävää kuvausta.

Alma kirjoitti...

Mullan tuoksu räjäyttää tajunnan, siihen yhdistyy niin paljon muistoja ja odotuksia. Maailman paras tuoksu, märkä multa maan sulaessa.

Lassi kirjoitti...

Kiva muistojen matka... minuun on lapsuudesta tainnut tarttua tuo salaa tekemisen jännitys...monenlaista teen edelleen ns. salaa.

allyalias kirjoitti...

Genoveeva, kiitokset kehuista :)

Alma, pakko olla aika pitkälti samaa mieltä. Siinä tuoksussa on tosiaan jotain ihan villiinnyttävää.

Lassi, pitäisiköhän minunkin aloittaa salaa tekeminen uudestaan... Se voisi olla kivaa!

Emppu kirjoitti...

Ne pienet kotoisat muistot.

allyalias kirjoitti...

Emppu, juuri ne ovat niitä arvokkaimpia!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Muistelua niin että kotoisa tulee väkisin mieleen, pyörittelipä sanoja miten tahansa.

allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne sittenhän se meni justiinsa, eikä aiheen vierestä :)