torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Valokuvatorstain aiheena kotoinen, kodikas

Miltähän tuntuu asua ihan turistien kansoittaman rantakadun varrella?


Ehkä ei turhan kotoisaa, mutta lähin ravintola on ihan nurkan takana...




Valokuvatorstaihin Jaa

23 kommenttia:

Marko F kirjoitti...

Tästä, ja muutamista muistakin kuvista tuli mieleen, miten erilaisia kotoisia tunnelmia tai koteja on.

allyalias kirjoitti...

Marko, mietipä sitä tosiaan. Mutta vieraissa tunnelmissa se oman kodin kotoisuus vasta korostuukin :)

Kirsi kirjoitti...

Kuvasta en tosiaan löydä mitään, mikä toisi itselleni kotoisan olon.

allyalias kirjoitti...

Kirsi, sama täällä. Mutta jollekin ovat kotoisia asioita nämäkin ja ehkä meidän kotoisat alueemme ovat heille yhtä vieraita.

Paju kirjoitti...

Kokeilen, mitkä ovat fiilikset, jos ensi yönä asun noissa maisemissa... Kertoisiko uni, etten olekaan mörkösaarierakko kalamajassansa. Tämä kuva haastaa ;)

Etsin yhä kotia.

Sulfidi kirjoitti...

Tämä oli pieni alue kerrostalojen ja muun rakennusten seassa mutta se oli joillekin ihmisille paikka jossa rauhoittua ja levätä.

Vitsi taitaa piillä siinä että meillä on hieman eri tavat ja ilmaisu menetelmät asioille.

Ja totta, kun kotimaahan tuli ja näki vastaavia rakennelmia niin kyllä se kotoisammalta tuntui, varmaan vain siksi kun niitä on totuttu näkemään.

hpy kirjoitti...

Minulla on ollut montakin kotia, useammassa maassa ja viela useammassa kaupungissa. Eikohan koti ole se paikka missa asuu, elaa, sairastaa, viihtyy, tappelee, rakastaa, nauraa, itkee je kuolee? Koti on meista itsestamme kiinni.

Olli kirjoitti...

Tiedä tuota, mutta mulle tuli näistä kuvista nälkä. Eikös tuossa ole joku rafla..?

Elegia kirjoitti...

Minulle tuli mieleen, että jollekin usko voi olla koti. Silloin koti voisi olla missä tahansa, periaatteessa.

Mutta upeita kuvia. Etenkin tuo ylempi rehuineen kaikkineen. :) Jotakin kovin uskonnollista on kuvissa.

Memmu kirjoitti...

Suomessa usein ihannekoti on omakotitalo metsän keskellä. Monissa maissa sellainen ei ole mahdollista tai edes haluttua. Eristäytyneisyys ahdistaa.

allyalias kirjoitti...

Paju, kannattaa aina kokeilla lentää unen avulla toiseen todellisuuteen.

Sulfidi, kaikki on niin kiinni näkökulmasta. Toisaalta tuollainen turistiranta ei ole oikein kodiksi suunniteltu. Enemmän muuttolintuja varten tehty, matkalaisia.

Hpy, kotia voi tosiaan kantaa myös mukanaan ja tehdä sen sinne missä kulloinkin elää.

Olli, ymmärrän. Onkohan kuvaa josta sinulla ei tulisi edes vähän nälkä :)

Elegia, hyvä huomio. Sekä uskonto, että periaatteet ja uskomukset saattavat toimia turvallisena, kotoisana ankkurina maailman merillä. Tätä en ollut ajatellut näillä kuvilla osallistuessani, mutta nyt kyllä totta vieköön toivon että olisin ajatellut!

Memmu, entisenä maalaistyttönä viihdyn itsekin paremmin kaupungissa ihmisten keskellä. Tosin täällä ei ehkä pääse siihen perikotoisaan tunteeseen, jonka on päähänsä joskus kauan sitten luonut.

Obeesia kirjoitti...

Minusta ei olisi asumaan tällaisessa ympäristössä.

Voi olla, että hyvin harvat haluaisivat asua korven kätkössä kuiten minä. ;-)

Lilith kirjoitti...

Ehkä se on tottumiskysymys. Jos elantonsa saa turisteista, on ainakin lyhyt työmatka. Turvallisuuden tunnettakin siitä voisi saada: aina paljon ihmisiä ympärillä.

Liisa kirjoitti...

Me olemme kaikki erilaisia koteinemme. Ja onnellisia tai onnettomia riippumatta millainen miljöö meitä ympäröi. Sydämen suhde kotipaikkaan ratkaisee.

käpsä kirjoitti...

Mielenkiintoiset kuvat (ja mielenkiintoista keskustelua vielä päälle)! Mikäköhän se oikeastaan on se juttu, mikä saa kodin tuntumaan kodilta? Saa olon tuntumaan turvalliselta ja kotoiselta? Tulee ehkä jostain tosi kaukaa lapsuudesta?

allyalias kirjoitti...

Obeesia, korvessa on oma rauhansa, mutta joskus voivat seinät kaatua päälle. Onneksi internetin ikkuna maailmaan on aina auki :)

Lilith, hyviä mietteitä. Koti on katsojan näkökulmasta kiinni, joskus se on myös kätevyyskysymys.

Liisa, sydämen suhde kotipaikkaan ratkaisee. Tuo oli kaikenkattavasti luonnehdittu. Ei kerrassaan mitään lisättävää.

allyalias kirjoitti...

Käpsä, kävelimme täällä yhtä aikaa :) Minäkin uskon että kodin tuntu ja se mitä ulkoisia seikkoja se pitää sisällään tulee jostain kaukaa lapsuuden hämäristä.

Nämä kuvat ovat kyllä saaneet ihmiset lähettämään hyviä mielipiteitä ja pohdintoja kodin olemuksesta. Viisasta porukkaa... :)

Salka kirjoitti...

En mä kyllä mitään lisättävää keksi edellisten kommentoijien jälkeen. Mutta kauniita ovat kuvasi!

helanes kirjoitti...

Eipä ainakaan koti tyhjä.

allyalias kirjoitti...

Salka, ainahan toki voi yhtyä edellisiin puhujiin :)

Helanes, tuo on kyllä totta!

Hansu kirjoitti...

Jotenkin niin kuin nuo osaset ei kuuluisi kuvaan. Ei omasta mielestäni kovin kodikasta, ehkä joidenkin mielestä.

Stello kirjoitti...

Madonna edustaa mulle kodikkuutta, kun Madonna löytyi lapsuuskodin seinältä ja on nykykodissakin useammassa kohtaa (lähin tuossa monitorin kulmalla).

allyalias kirjoitti...

Hansu minullakin tuli ensimmäiseksi sellainen olo, että jokin ei kuulu kuvaan. Mutta toki hyvällä ja kiinnostuneella mielellä tein moisen havainnon.

Stello, luulen että Madonna tuo turvaa moneen kotiin ja on tärkeä hahmo lapsuudesta lähtien.