Mielikuvamurhailua

Blogitapaaminen osa 6: Medium Overdrive

Blääh. Oli tylsää istua rekan kyydissä ja kuunnella ikijatkuvaa juttua auton ajovalojen umpioista. Allyalias katseli pimeiden peltojen silhuetteja. Miehen puhe alkoi muuttua yhä väsyneemmäksi puuroksi. Siinä samassa hän terästi aistejaan. Hän vaistosi ettei ollut ainoa blogihahmo öisessä Limingassa. (Katso myös Blogitapaaminen 1, 2, 3, 4 ja 5)

Heidihahmo pysähtyi huohottaen nojaamaan polviinsa. Oli pimeää ja hiljaista. Rekan ääntä ei kuulunut enää mistään. Luojalle kiitos, onnistuin eksyttämään sen. Saakelin hullu! hän manasi mielessään ja tärisi kauttaaltaan. Hänen aivonsa eivät suostuneet täysin käsittämään sitä mitä äsken oli tapahtunut. Se oli ollut kuin suoraan huonosta kauhuelokuvasta. Ei tällaista tapahtunut oikeassa elämässä. Ehkä kaikki olikin unta tai jokin uusi todellisuuden taso, johon hän oli hypähtänyt jäätyään taas hortoilemaan kameran kanssa pitkin pellon vieriä. Samassa hän huomasi että kamera oli jossain. Samoin se pieni termospullollinen kahvia, johon Heidihahmo oli lisännyt kolme reilua tujausta rommia. Ei siksi että se olisi maistunut hyvältä. Kännissähän hän oli halunnut olla.

Heidihahmon oli pakko palata takaisin siihen paikkaan jossa hän oli tajunnut että täysperävaunurekka oli tulossa juuri häntä kohti kuin valaistu maailmanloppu. Heidihahmo naurahti omaa ajatustaan. Leuka väpätti kylmästä ja itkun orastuksesta. Sen oli täytynyt olla ihmeellinen näky. Hän kiemurtelemassa täyttä vauhtia kaasuttavan rekan ajovalojen kiilassa kuin kauhistunut jänis. Kuinka kauan häneltä olikaan kestänyt tajuta että hänen pitää hypätä pois tieltä!

Hän rämpi syvässä lumihangessa takaisin päin. Rekkaa ei enää näkynyt missään. Hän tunsi kuinka ilma alkoi liikkua hänen keuhkoissaan reippaammin. Yhtäkkiä hän näki kameran ja termoksen. Ne olivat vierekkäin, keskellä tietä, aivan kuin joku olisi asettanut ne siihen tarkoituksella. Ansaksi. Hän kipusi tien laitaan ja epäröi. Rekkaa ei edelleenkään näkynyt. Lopulta hän syöksähti keskelle tietä ja tarttui kameraansa.

Valot välähtivät päälle. Moottori ärjähti. Heidihahmo näki kuinka valo heijastui kauniisti hänen termarinsa teräspinnasta. Hän nousi ja kääntyi hitaasti katsomaan taakseen. Kirkas valo häikäsi hänen silmiään, mutta siitä huolimatta hän näki kuinka mielipuolen näköinen, pallonaamainen nainen tanssitti tajutonta kuljettajaa naruissa, kuin marionettinukkea. Rekka kiihdytti liikkeelle valtavalla voimalla. Heidihahmo ei ehtinyt liikahtaakaan. Jaa