lauantaina, helmikuuta 17, 2007

Poutapilviä ja sinistä taivasta vaan ikuisesti meille (jee)



Taustalla soi musiikki hiljaa. Lapsen mölyävät omia mölyjään. Sekä isompi että pienempi ovat sotkeneet tänään. Taivas on harmaa, mutta pian ulkoillaan kuitenkin. Parin tunnin kuluttua mies tulee töistä ja sisko lapsineen kylään. Tarkoituksenani on leipoa leipomus kaikkien ilahdutukseksi.

Yritin löytää tähän iltapäivään sopivaa runoa, mutta en jaksanut keskittyä yhteenkään riviin. Olen yrittänyt piirtää. Kaikki huuleni näyttivät pikkulasten riipustuksilta. Jos on rauhallinen, saattaa melkein hämmästyä itsekin kun viiva osuukin kohdalleen.

Tarvitsen järjestystä, kohdalleen osuvaa viivaa, vatkaimen jyrinää, odotuksien mukaan paisuvaa leivonnaista. Jotakin puuhaa jossa liikuttaa ruumista ja lepuuttaa mieltä. Jossakin kaukana, melkein tavoittamattomissa, on synkkiä pilviä, jotka satavat kylmää vettä ja jylisevät kumeaa salamaa. Ehkä kaivan pakastimesta mustikoita ja lakkoja jäätelön kanssa tarjottavaksi ja toivon että nuo pilvet ovat menossa jostain kaukaa ohi ja saan kuulla vain kaukaista kuminaa. Olen tottunut odottamaan. Jaa

7 kommenttia:

Marko F kirjoitti...

Hyvää viikonloppua Allyalias :)
minulla menee tämä ja huominen päivä lepäilyn merkeissä. Koko viikko ollut yhtä juoksemista, lääh!

Helena kirjoitti...

Anna niiden synkkien pilvien mennä huomaamatta ohi ja vietä hieno viikonloppu perheen ja sukulaisten kanssa!

allyalias kirjoitti...

Marko, hyvää viikonloppua sinullekin :) Lepää vaan kunnolla niin jaksat taas kirjoitella.

Helena, kiitokset käynnistä. Kyllä tästä toivon mukaan tulee hauska viikonloppu, pilviä tai ei.

sivuaskel kirjoitti...

Ihana pumpulinen kuva ja eläväinen teksti. "Tarvitsen järjestystä, kohdalleen osuvaa viivaa, vatkaimen jyrinää, odotuksien mukaan paisuvaa leivonnaista." Senkin perfektionisti :):)

allyalias kirjoitti...

Jeps, Sivuaskel. Minussa ilmenee joskus perfektionismia. Mutta vain silloin kun minulle tulee äkillinen tarve hallita maailman kaaosta. Täydelliset suoritukset antavat tunteen että langat ovat käsissä. Vaikka eihän se tietenkään niin ole...

Offset kirjoitti...

Ukkonen on energiaa.
Peräti hieno kuva sinulla, viileä ja karu.

allyalias kirjoitti...

Offset, energiaapa hyvinkin, mutta ei kuitenkaan haluaisi salamaa niskaansa. Kiitti kuvakehuista. Kai se sitten joskus napsahtaa myös oikeaan aikaan...