torstaina, helmikuuta 15, 2007

Pakinaperjantaissa mölyää lemmikkien armeija.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä että mitä jos sitä ottaisi ja alkaisi kokopäivätoimiseksi lemmikiksi, kun ei tuo työnhaku suju. Ja myönnettäköön - olen myös mukavuudenhaluinen ihminen ja aina valmis ottamaan vastaan huomiota, rapsutuksia ja ylistäviä sanoja. Sekä tietenkin aina valmis elämään huolettomassa vastuuttomuuden tilassa, täysin vailla mitään selkärankaa tai hiventäkään itsekunnioitusta.

Ajattelin että voisin markkinoida itseni eksoottisena, edullisena, kesynä, mutta mielenkiintoisena ja ällistyttävän älykkäänä ihmisapinana (siis älykkäänä noin niin kuin apinaksi). Tämä apina osaisi vaatia mieluisia tv-ohjelmia, käyttää tietokonetta ja pelata shakkia, mutta ei täyttää astianpesukonetta, siivota, tiskata tai pestä pyykkiä. Se ei voisi koskaan oppia laittamaan ruokaa. Tämä asia ei ole edes mikään markkinointitarkoituksia varten kaunisteltu totuus (paitsi jos ranskalaisten ja nakkien lykkäämistä uuniin voi sanoa ruuanlaittotaidoksi).

Jos tämä apina myytäisiin lapsiperheeseen, olisi jokaiselle perheenjäsenelle tehtävä selväksi, että lapset eivät saisi riepottaa tätä herkkää ja arvaamatonta eläintä, vaan olisi kaikkien turvallisuuden kannalta parempi että se päästettäisiin sohvalle, parhaalle näköalapaikalle. Tässä asiassa etuni on se, että olen harjoitellut vuosien ajan sohvalla makaamista ja kuulemma jaksan löhötä televisiota katsellen hämmästyttävän pitkiä aikoja.

Apinaa pitäisi ruokkia säännöllisesti ja monipuolisesti. Se sairastuisi alle viikossa apinahysteriaan jos ei saisi fazerin sinistä suklaata (mieluiten konvehtien muodossa). Apinahysterian oireita olisi perheen julma ja silmitön raatelu ja silpominen. Myös nukkuvan apinan herättäminen voisi johtaa spontaaniin apinahysteriaan. Apinan pitäisi saada olla säännöllisesti tietokoneella ettei se masentuisi lajitoverien puutteessa ja viikonloppuisin sille pitäisi tarjota säännöstelemätön määrä alkoholia ja kännykkä, jolla se voisi soitella ja tekstailla entisille poikakavereilleen.

Luulette nyt, ettei kukaan ostaisi tällaista epämiellyttävää tursaketta? Olette väärässä. Miettikää vaikka kuinka eksoottisia kuvia moisesta lemmikistä saisi vaikkapa valokuvatorstaihin. Sitä paitsi joidenkin tiedetään jo ottaneen moinen otus kotiinsa täysin vapaaehtoisesti.


Pakinaperjantai Jaa

37 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska tarina!

Anonyymi kirjoitti...

Pitikö elää tähän ikään ennen kuin tajuaa mikä elämässä mättää: miksi synnyin ihmiseksi, miksen syntynyt lemmikiksi?

Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää onnen syvin olemus. Tulostan sinut ulko-ovelle ja ken siitä käy sisään, tietää, että täällä on alkanut uusi aika. Mallista, esikuvasta lämpöinen kiitos. Löysin itseni, vihdoin.

Loppui raataminen tältä ihmispololta.

SusuPetal kirjoitti...

Hmmm....onhan tuossa puolensa, mutta epäilen, ettei minusta löydy sisäistä lemmikkiä kuitenkaan.

Mutta onnea valitsemallasi tiellä:))

Olli kirjoitti...

Niitä lemmikkejähän tavataan jalostaa. Oikein kenneleitäkin kuulemma jossakin on.

Mites tuo jalostus tässä tapauksessa?

Allyalias kirjoitti...

Leelia, kiitos, oli kiva aihe!

Paju, on aina kiva kun ihminen löytää kutsumuksensa. Vielä ei ole liian myöhäistä!

Susu, parempi vaan ettei tästä eläinlajista tule liian suosittua. Muuten me kaikki emme käy välttämättä kaupaksi.

Olli, en ymmärrä kysymystä. Ei, tätä apinaa ei ole koskaan jalostettu. Se on syntynyt näin mahtavana. Eikä täydellistä tarvitse jalostaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli siis aamun pelastus. Jopa näin aamuäreä ihminen tuli hyvälle tuulelle.

Tarvitsisiko joku satummoisin tälläistä aamuäreää, uros puolista lemmikkiä? Mulle täytyis antaa alkoholina vain konjakkia. Ei muuta ja sitäkin aika vähän.

Anonyymi kirjoitti...

Tuossapa loistava ajatus. Minua ei ihmisapinasta muutenkaan erota, joten voisin helposti myydä itseni jollekin sohvalle, jolla tarjotaan letkunpuiston grillin kärkkäreitä ja porilaisia. Samoin säännölliset baarikierrokset pitäisi isäntäväen kustantaa, niin älykäs ihmisapina olisin, että osaisin ne muuten itsenäisesti hoidella. Asiaa pitää kehitellä!

Allyalias kirjoitti...

Alastalo, aika vaatimattomat toiveet sinunlaisellasi lemmikillä. Helppohoitoinen, kunhan vain eristää aamuisin sileän sanomalehden ja höyryävän kahvikupin kanssa johonkin pehmustettuun koppiin. Menet varmasti kaupaksi!

Jussi, kävisiköhän sinulle jokin miellyttävä teltta siitä Letkun puiston alueelta. Siitähän olisi hyvät yhteydet myös ravitsemusliikkeisiin. Joku sheikki varmaan mielellään alkaisi noin eksoottiseen hankkeeseen. Aika fiksu apina olet kun osaat omin avuin baariin ja ennen kaikkea takaisinkin. Siihen eivät kaikki ihmisetkään pysty.

Hansu kirjoitti...

Lemmikillä elämä on helpompaa. Vois kyllä käydä elämä tylsäksi vain töllöä katellessa ja muita viihdyttäessä. Tai ainakin siinä hommassa paikat puutuu jos vaan töllön edessä istuu.

Allyalias kirjoitti...

Hansu, lemmikiksi tulo vaatii vuosia. Ei se ole mikään päähänpisto johon voi vain ryhtyä helpomman elämän toivossa. Minun sohvakestävyyteni on vuosien harjoittelun tulosta.

Lemmikin pitää osata myös vaatia. Jos sohvalla löhöäminen ei maistu, pääset helposti ulkoilemaan haluamallasi tavalla. Siihen riittää kun kusaiset pariin kertaan olohuoneen valkoiselle matolle :)

HeidiR kirjoitti...

Ihana tarina! Hih.

Allyalias kirjoitti...

Kiitokset Heidihahmo. Olen vähän pettynyt kun et ottanut kantaa siihen tulisiko sinusta hyvä lemmikki ja jos tulisi niin minkälainen ;)

Lihava kirjoitti...

Hauska oli tarina:) Mie oon toisinaan miettinyt joulupukiksi ryhtymistä. Muutama työpäivä vuodessa, ja loppuaika ansiosidonnaisella. Ja olisihan se hienoa, kun puhelinluettelossa lukisi ammatin kohdalla "Joulupukki".

Anonyymi kirjoitti...

Mulle eka varaus... ai niin, mutta kun semmoinen on jo miespuolisena ollut... Onko naarasihmisapinat joteski parempikäytöksisiä kuiteskin? ;D
Minä itse haluaisin olla oma kissani: palvelu pelaa, kaikki hoidetaan, mitään muuta ei tarvitse tehdä, kun käydä joskus sanomassa miu tai mau tai krääh, että saa herkkuja ja paijatusta! Kaikki elävät kissani ehdoilla, The Boss...
Eli kuten Poika sanoo: Löydä sisäinen kissasi!

Allyalias kirjoitti...

M.A.Lindroos, oletko vaan miettinyt olisiko aika rankkaa olla julkkis? Baarissakin olisi koko ajan selkääntaputtajaa ja -puukottajaa, eikä mökkireissuillakaan kehtaisi enää pulahtaa laiturin nokasta munasillaan.

Polgara, käsittääkseni uros- ja naarasapinan ainoa ero on se että naarasapina ei ole koko ajan jäpimässä. Ja naarasapinalle pitää nauhoittaa kauniit ja rohkeat + salkkarit. Urosapinan kanssa selviää pelkällä rallilla ja formulalla.

Liisa kirjoitti...

Aika suuret vaatimukset kyllä tällä lemmikillä. Uskon kuitenkin, että paikkansa löytää niinkuin jokainen.
Hauskuutta kerrakseen! :)

Allyalias kirjoitti...

Liisa, minusta kai tuo apinainen oli aika leppeä ja vaatimaton toiveissaan.

Anonyymi kirjoitti...

Siis oliko tämä apina varmasti naispuolinen?
Ei voi mitään mutta jo puolessa välissä päässäni oli aivan selkeä näky...
Jaa mutta se suklaa, no, oli miten oli, hauska pakina.

Allyalias kirjoitti...

Muistaako kukaan, kyllä tämä apina on nainen. Ymmärrän mielikuvan, mutta totuus on joskus vielä tarinaakin ihmeellisempi ;)

Salka kirjoitti...

Voihan Apina sua Allyalias! Varsinainen perjantai-illan piristys, mainio pakina;) Minun sisäinen apina on jo hyvässä hoidossa, elämänihän on kuin suoraan "Lemmikkielämää"-sarjasta:)

Allyalias kirjoitti...

Salka, kiva että olet vapauttanut sisäisen apinasi tosielämän lemmikiksi. Siihen alan pyrkiä itsekin :)

Anonyymi kirjoitti...

Hah! Allyn hoksottimet pelaavat! Nokkelaa tekstiä. On se nyt kumma jos ei noin sanavalmista sohva-apinaa huolita. Vai oliko niin ettei jorinointi kuulu tämän apinan toimenkuvaan?

Allyalias kirjoitti...

Kutuharju, onhan niitä kaikenlaisia masokisteja jotka voisivat saada maustetta elämäänsä Allyapinasta. Ehkä parempi etten jorinoitsisi. Ainakin täällä kotona toivotaan että vaikenisin välillä päättömine juttuineni.

Anonyymi kirjoitti...

Mainiota! Minä muuten olen ihan hulluna apinoihin :)

Allyalias kirjoitti...

No mutta Hiiruska! :D Olethan keittotaitoinen eläinystävä, joka nauttii muista huolehtimisesta ja henkevistä keskusteluista. Tässä kotiisi oiva kompaktikokoinen Allyapina!

Anonyymi kirjoitti...

Oli kyllä taas ylivetotarina. Miten sä keksitkin. Vieläkin naurattaa. Ja kun se vielä jatkui noissa kommenteissakin.

sivuaskel kirjoitti...

Aivan hulppea on ajatuksenjuoksusi!
Hymy kantoi tekstin alusta loppuun :) Kiitos!!

Allyalias kirjoitti...

vanha harppu, ehkä nuo kaikki jutut eivät olekaan ihan hatusta vedettyjä... Päiväkirjaahan tässä vaan kirjoitellaan. Kiitokset kehuista :)

Sivuaskel, kiitos itsellesi. Eläimellisyys on huvittava asia, kunhan ei joudu naimisiin sen kanan, sian, pukin, käärmeen tai apinan kanssa.

Sulfidi kirjoitti...

Voi Allyapinaa.. Sun markkina menekki olisi 100% menestys ja tässä tapauksessa bestseller! Vallan veikeä ja kerrassaan hauskaa luettavaa, Kansa tahtoo lisää!! Siis Tapani!?! He hee..

Allyalias kirjoitti...

Sulfidi, pitäiskiköhän lähettää itsensä Tapani Kansalle lemmikiksi? Ylinopeuden ajamisesta kyllä puhkeaa aika helposti apinahysteria...

isopeikko kirjoitti...

Nainen apinana, hiano tarina. Ikään kuin urbaani she-tarzan, ja vielä putsattuna kaikesta tarpeettomasta. Vain suklaa ja sen sulattelu jäljellä :)

Peikostakin voisi saada mukavan lemmikin, vaikka sohvatyynyksi.

Allyalias kirjoitti...

Isopeikko, tuntuu että peikosta vain saisi vähän liian pelottavan lemmikin, ihan tuohon apinaankin verrattuna. Hui! No eksoottinen se kyllä olisi...

Sulfidi kirjoitti...

Jokainen voi omassa pienessä mielessään funtsia haluaako Kansan soffalle rapsutteleen korvan tavuksiansa ja rummuttamaan rintaansa.. Me? No way in hell.

Allyalias kirjoitti...

Emmää ainakaan halua Kansan sohvalle. Eikö se laulanut sen "Hän on nainen"?

Sulfidi kirjoitti...

Tämäkin vielä.. :)

Anonyymi kirjoitti...

Olipas hauska ja piristävä tuo tekstisi!!!

Tässä tein pikaista tutkiskelua ja totesin, että taidan kärsiä pahaa apinahysteriaa. :D Suklaan muruakaan ei ole koko talossa ja joka yö herätetään kesken unien...

Allyalias kirjoitti...

Uukka, suklaata ja kirjoja. Ja apinahysteria... Meillä taitaa olla aika paljonkin yhteistä...