maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Tarinamaanantain aiheena vapaus

Aikuisiahan tässä

Minä se olin, joka sanoi vaimolle että mies tarvitsee vähän vapautta. Kakskytäviis vuotta naimisissa saman naisen kanssa, se on pitkä aika se. Siinä ehtii miettiä mitä kaikkea on jäänyt kokematta. Ei sitä heti erota tarvitse jos tekee mieli jotain muutakin, jotain toistakin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kakskytäviis aviovuotta takana. Kypsiä ja järkeviä ihmisiä molemmat. Seksi seksinä, rakkaus rakkautena. Olisin veikannut että vaimo pillastuu, mutta silti en voinut olla kysymättä. Se kuitenkin nyökkäsi vaan ja leikkasi kaupan nisusta ohuet siivut kahvin kanssa.

Nyt se on jossakin kapakassa tiukassa halkiohameessa pyllistelemässä ja keikistelemässä. Sillä oli joku uusi huulipunakin, sellainen kirkas huoranpunainen. Ja sillä on päällään musta pitsibody, jonka minä ostin sille rakkauden merkiksi. Tai ei se ollut ainakaan vaimon kaapissa, eikä pyykkikorissa kun tarkistin. Päälleen se on sen pistänyt. Kyllä siitä jo arvaa millä mielellä vaimo kapakkaan lähti.

Ja työpaikan isotissinen Ritva vaan nauroi, kun sanoin että hotellihuone on nyt varattu ja koko ruokatunti aikaa. Ja sitten se sanoi että kaikki oli ollut vain ihan viatonta työpaikkaflirttiä. Kaikki ne vihjailevat jutut ja tissien löllöttäminen suoraan naaman edessä olivatkin olleet hämäystä, ettei vaan kukaan huomaisi että se kulkee oikeasti persvako-Paten kanssa. Kehtasikin mennä sillä tavalla pilaamaan naimisissa olevan miehen elämän. Ei siinä paljon kakskytäviis vuotta naimisissa painanut, kun piti saada alibi pervako-Paten kanssa hässimiselle.

Ei helevetti, kyllä minä nyt lähden sinne kapakkaan hakemaan muijan kotiin persettä keikuttamasta. Heti kun pienikin vapaus annetaan, on akka jo kieli pitkällä menossa vieraisiin. Se on vaan tainnut koko ajan odottaa tilaisuutta. Mutta minä sanon sille että nyt tuli tähän kaupungilla riekkumiseen loppu, mainehan tässä jo menee. Joku kunnioitus täytyy löytyä miestä kohtaan, hitto soikoon! Kai se painaa jotain sentään, se kakskytäviis vuotta avioliittoa.


Tarinamaanantai Jaa

31 kommenttia:

Muikku kirjoitti...

Hyvä tarina! Jokos te alatte olla elävien kirjoissa? Meillä on vieläkin tämä sairastelu jonkinasteisesti päällä. L pääsi jo kouluun.V vieläkin tukkoisena, mutta jaksaa jo leikkiä ja itselläni pää vieläkin täynnä räkää ja olo melko paska. J näyttää (jälleen kerran) välttyneen koko hommalta. Mikä ihmeen erikoisotus se oikein on?

allyalias kirjoitti...

Muikku, L on jo terve, T:kin siinä kunnossa että pääsi taas töihin. M yskässä, mutta ei enää kuumetta ja minulla vielä räkiäistä. Paska sairaus... T:kään ei yleensä sairastu mutta tämä tauti nujersi hänetkin. J taitaa olla joku vastustuskykyhirviö :)

Salka kirjoitti...

Makea tarina, taas;)

Tervehtymisajatuksia tänne Sisar sairaudessa;) Itse vielä täysin taudin kourissa mutta elossa kuitenkin...

Hansu kirjoitti...

Kakskytäviis vuotta avioliittoa painaa jo melko paljon. En tiiä menenkö ite ikinä naimisiin, nyt jo poikaystävä yrittää passuutta mulla ja paskanmarjat minähän en miehiä passaa!

allyalias kirjoitti...

Salka, toivottavasti sinä paranet pian. Minulla on alkanut helpottaa tämän päivän kuluessa oikein toden teolla.

Hansu, minäkin olen vähän avioliittovastainen (vaikka nyt naimisissa olenkin). Mutta tuohon passuutusongelmaan naimisiinmeno voisi olla hyvä lääke. Avioliitossahan se mies vasta sinne tossun alle laitetaan ;)

sivuaskel kirjoitti...

Kyl se painaa se kakskytviisvuotta, mutta yhtä paljon kuin 1 vuosi, jos niikseen. :) Tasapaino. Mitä se on? Rakkaus? Ystävyys? Hyväksyminen?
Se on Elämää.

Polgara kirjoitti...

Ehheeh, naurattaa ja itkettää....

allyalias kirjoitti...

Sivuaskel, olet oikeassa. Vuosi ja kakskytviis painavat molemmat yhtä paljon. Ehkä kaikilla tulee joskus mieleen sekä syödä se kuuluisa kakku että säästää se, mutta kuinkas sitten kun huomaakin itse olevansa se kakku?

Polgara, toivottavasti kääntyy kuitenkin naurun puolelle :)

Genoveeva kirjoitti...

Hyvä tarina. Eikös avioliitossa vois passata toinen toistaan?Miehet pitää naista kuin kukkaa kämmenellä jos hiukan passaa ja hoivailee. Kahdesti oon yrittänyt, avioliittoa ekaks ja pitkää avoliittoa, jos joku haluaa neuvoja miten saadaan asiat menemään pieleen, osaan kyllä neuvoa ;-) En kyllä paaponu ketään ja vaihdoin auton renkaatkin aina ite.

Saara kirjoitti...

Siis hieno!

allyalias kirjoitti...

Genoveeva, ei kyllä multakaan taida kannattaa kysyä miten ne suhteet onnistuvat. Mutta niitä "älä tee näin"-henkisiä vinkkejä kyllä löytyy. Tämä suhteeni on niin nuori etten ole vielä ehtinyt pilata sitä :)

Saara, kiittis :)

Isopeikko kirjoitti...

Peikko luulee, että toisen kanssa on hyvä olla, jos sen kanssa haluaa olla.

Genoveeva kirjoitti...

Peikko, voipi se noinkin olla. Kaikenlaiset inhimilliset jutut vaan saa uskomaan välillä ettei se kumminkaan ja jos se sutä ja tätä ja minä näin ja noin, voi voi, kun se ei aina oo helppoa. Niinku ei tää uusiosinkuuskaan. Eipä sillä: ottasin heti ukon jos joku ois tarjoutumassa. Mut en jaksa lähteä etsimään ja ei kovin usein kukaan kotoa hae.

allyalias kirjoitti...

Isopeikko, tuo on totta. Ja toisen kanssa haluaa olla, jos sen kanssa on hyvä olla. Mutta kumpihan noista alkaa ensin haihtumaan suhteissa jossa lopulta ei haluta olla yhdessä, eikä ole hyvä olla.

allyalias kirjoitti...

Genoveeva, minun mieheni tuli kirjaimellisesti hakemaan minut kotoa, joten sellaistakin voi tapahtua. Kyllä se osuu kohdalleen sitten kun on osuakseen.

Jussi kirjoitti...

Juttu on hauska, mutta fanaattinen sovinisti voisi pitää sitä keski-ikäisen miehen halventamisena: lähteä nyt eukon perään kapakkaan. Kyllä naisen pitäisi olla se, joka juoksee miehen perässä!

Vanha Harppu kirjoitti...

Hauska tarina taas. Noinhan se monesti menee. Tunsin leegion tyyppejä, joilla syrjähypyt oli harrastuksena, ja olin ainoa urheilulaji, jota nämä harrastivat. Aina valmiina kuin partiopojat.

Genoveevalle sanoisin, että kolmas kerta toden sanoo. Ainakin minulla kävi niin, ja hyvin kävikin, vaikka se toikin minut Italiaan. Mieheni on kuin "pezzo di pane" kuten täällä sanotaan. Oikea kullanmuru. Osallistuu kotitöihinkin, mikä täällä Italiassa ei ole kovin tavallista.

Anonyymi kirjoitti...

.................................... ..............................hieno!

allyalias kirjoitti...

Jussi, huomaan että olen ehkä halventanut joitain keski-ikäisiä miehiä. Pyydän täten anteeksi kaikilta miehiltä ikään tai sukupuoleen katsomatta :)

Vanha harppu, kaikki harrastuksetkaan eivät ole välttämättä tervehenkisiä. Mikähän terveysriski tuo syrjähyppyjen harrastaminen on? Onkohan se vaarallisempaa kuin vaikka laskuvarjohyppy?

Kiitoksia kehuista, Anonyymi :)

Paju kirjoitti...

36. hääpäivänäni tätä oli hauska lukea. Hirmuisen tehokas ja osuva tarina taas.

PS
Ei tuo 25 vielä ole paljon mittään ;) Niin, tai onhan se jottain, mutta kannattaa katsoa loppuun asti, miten hopea muuttuu kullaksi ja mitä "jalokiviä" sen jälkeen seuraa hääpäiväkansanperinteessa ja oikeassa elämässä ;) Tarinaa tarinan päälle.

allyalias kirjoitti...

Paju, hyvää hääpäivää sinulle, ja eihän tuo 25 vuotta paljon mittarissa 36 vuoden rinnalla.

Genoveeva kirjoitti...

Joo, on mulle kerran yks soittanu kotiin ja pyysi treffeille, seurusteltiin monta kuukautta, ja sit yks tuli kylään tuttavien kans, sit saunomaan ja suhde jatkui monta kuukautta. Oisko vielä kolmas tällainen? Tai neljä, skun yks tossa välissä kans aloitteli meilailla ja siit tuli suhde. Voi sentään, oisko viisasta enste katellwe vähän kauemmin......Tai olla yksin nyt jokunen vuosi.

allyalias kirjoitti...

Genoveeva, minulla oli seitsemän vuoden tauko näiden kahden viimeisimmän miesystävän kanssa. Luulin ettei sinkkuilu kiinnostaisi enää koskaan, mutta kieltämättä tietyt asiat hoituivat helpommin silloin kun oli ainoa päättäjä...

Sulfidi kirjoitti...

25 vuotta ja sikana, lauteilla saunan.. ;) Tosi hauskan tarinan tossa tuikkasit ilmoille jälleen! "Hirnuu vieläkin.."

Miten niin haistettavissa pientä mustasukkaisuutta? JA MINUN OSTAMASSA MUSTASSA PITSIBODYSSÄ, ei perskutarallaa.. :) :)

allyalias kirjoitti...

Sulfidi, monesti se on helpompaa julistaa aikuisuutta ja sen sellaista, kun on itse jotain vailla.

Vanha Harppu kirjoitti...

Voihan se syrjähyppy olla riski terveydelle, jos toinen osapuoli on monien kanssa sillai... Ja tietysti myös jos puolisko on harjoitellut paljon nyrkkeilyä tai muuten erityisen roteva ja kiivasluonteinen ja mustasukkainen. Kyllä siinä silloin jonkinlainen riski on olemassa.

Vanha Harppu kirjoitti...

Niin jäi pois tuosta edellisestä kommentista, että viime mainittu riski on tietysti syrjähypyn tehneellä naisella suurempi, jollei itse ole treenannut kyseisiä voimalajeja ja on rakenteeltaan pienempi. Mitä tästä opimme: kaikki
naiset harrastamaan karatea?

allyalias kirjoitti...

Vanha harppu, luulen että syrjähyppimisessä voi piillä tosiaan odottamattomiakin riskejä. Ja niitä joita osaa odottaa.

Mutta ainahan voi käyttää sitä klassista "olin vain kävelemässä ja yhtäkkiä housut putosivat nilkkoihin. Kompastuin housuihini ja samassa se toinen vain sattui olemaan siinä... you know" ;)

Vanha Harppu kirjoitti...

Heh, heh!!!! :-D

Hiiruska kirjoitti...

Sinulla on aivan mainioita tarinoita! En ole läheskään kaikkiin aina jaksanut kommentoida, mutta täytyy sanoa, että nämä tämäntapaiset ovat kyllä aivan kertakaikkisen loistavia :P

allyalias kirjoitti...

Harppu, mies on tosin meinannut ettei tuo selitys välttämättä mene läpi meidän perheessämme... Mutta entä jos ihan oikeasti kompastuisi?

Hiiruska, kauniit kiitokset. Kiva kun tykkäät horinoistani.