torstaina, helmikuuta 08, 2007

Pakinaperjantain aiheena on melodia

Miettikääs jos heräisi jonain aamuna ja päässä soisi melodia. Eikä mikään valmiiksiviritetty kelloradio listahitteineen vaan ihan korvienvälinen renkutus. No, tämä ei ole ainakaan minulle mitenkään vieras asia, mutta mitäpä sitten jos päässä soisi vaikka Kikan Tartu tiukasti hanuriin?

Jo ennen kuin avaat silmäsi, reteänrytmikkäät sävelet alkavat soida päässäsi, kuin olisit maalaiskylän naistenvaltatanssien pikkutuntien hillittömyyteen kääntyneessä atmosfäärissä. Aamupalalla sinua jo huvittaa. Muistat kuinka kamalaa oli herätä tuntemattoman vierestä vuosia aikaisemmin. Silloin päässä soivat Pepe Willbergin kuuluisat säkeet "Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin" ja yhdistyivät lähtemättömästi krapulamorkkiksen sekaiseen pahoinvointiin ja haluun haihtua savuna ilmaan. Pepe Willbergiin verrattuna Kikka on pieni paha, ajattelet. Kuinka väärässä oletkaan.

Otat polkupyörän. Lähdet ajelemaan kohti työtä, koulua, mitä hyvänsä. Tai ehkä menetkin kävellen. Tai autolla. Kikka rytmittää toimiasi koko ajan. Sinua ärsyttää pikkuisen. Heti pihaltasi lähdettyäsi törmäät aamuäreään autoilijaan. Töötti honottaa, keskisormi nousee pystyyn.
"Elkeilläs ilmaiset rakkauden teon, mulle kuin selvänä viestinä se on. Tehdäänkö siis peti, vaikkapa nyt heti. Sua en saa nyt kai vastustaa", Kikka räväyttää heti päässäsi ja kaikki kansainväliset vastakäsimerkkisi vaihtuvat lepsuun kädennostoon ja hölmistyneen ääliön hymyyn.

Saavut määränpäähäsi. Vastassa on heti koko paikan ärsyttävin kärisijä valmiina jakamaan sinulle toinen toistaan puuduttavampia velvollisuuksia. Kuuntelet puolella korvalla tämän määräilijän narisevaa ääntä, olet hetken tyytyväinen että päässäsi on sillä hetkellä muutakin aktiviteettia. "Kurttusi kilisee, tähtiä vilisee. Niin mahdoton, tuo mestari on", Kikka laulaa päässäsi. No ehkei mikään mestari, mutta kurttu kun kurttu, naureskelet.

Taistelet päiväsi päätökseen. Olet uuvuksissa. Kumppanisi alkaa ronkua narisevalla äänellä seksiä.
- No anna nyyyt, se sanoo.
- Emmää jaksa. (Antaa sun soittosi fiiliksen syvän.Tahtoisit piilottaa rakkauden jyvän).
- Eiku ihan oikeesti. Mää luppaan olla tosi nopia.
- Usko nyt että mää en jaksa. Mulla on ollu tosi paska päivä. ( Soittajan sormi on sellainen elin, soimaan se saa vaikka millaisen pelin).
- Niin mutta kummää en ennää ees muista millon viimeksi.
- Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua, täysin rinnoin mä voin siitä innostua. (Ei kun mitä mää sekoilen. Ei sen näin pitänyt mennä)
- No täähän kävi tällä kertaa heleposti.
- Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua, tahdon mahtavaan bravuriisi hullantua (Siis eiku en mää oikeesti jaksa tänään).
- Oota mää käyn vielä äkkiä kattoon sähköpostit.
- Huoh. No mää piän itteni Kikan avulla lämpimänä.
- Häh?
- No ei mittään.

Ja seuraavana aamuna sitten se Willberg... Miettikääpä sitä!


Pakinaperjantaihin
Jaa

26 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Woi hitzi! Woi hitzin-hitzi! Tuon sää keksisit kyllä ihan omastas päästäs, mää eppääilen hyvin runsaasti.

SusuPetal kirjoitti...

Olipa hauska.
Mutta koko päivä Kikkaa olisi kyllä aika sietämätöntä.

Itse kyllä melkein joka aamu herään joku melodia päässä. Harvemmin se on tuo Pepen kappale.

Jussi kirjoitti...

Tämä oli hauska!

Minullakin on monesti aamuisin joku melodia ja siihen liittyvä sanoitus päässä, joista eroon pääseminen vaatii oman aikansa. Harvoin se kyllä iltaan asti kestää.:)

allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, tällä kertaa jätän tarinan todenperäisyyden jokaisen omaan harkintaan ;)

Susu, minulla on tullut aina kylmiä väristyksiä siitä Pepen kappaleesta. Olen ajatellut että jos heräis ja Pepe olisi siinä vieressä mun hiuksia haromassa. Ei kiva!

Jussi, toivottavasti tämän tarinan johdosta sinunkin päässäsi soi eräänä aamuna Kikka!

muistaako kukaan kirjoitti...

No kyllä noista nyt ennemmin Kikan valitsisi, varsinkin jos välillä soisi sukkula Venukseen, ihan vaihteluksi tietysti vain.
Mainio pakina!

Alastalo kirjoitti...

Tää oli aamun naururepeämä. Aivan siis ratkesin riemuun. Et olis voinut keksiä parempaa kappaletta tohon tarinaan.

Tuota jonkun kappaleen soimista korvissa muuten nimitetään nykyään "Korvamadoksi". Noin niinkuin yleisesti. Ja on musta aika hyvä nimitys tuolle.

allyalias kirjoitti...

Muistaako kukaan, olisi kiva jos edes kerran soisi joku hyvä biisi päässä. Minulla ovat monesti sellaisia etten niitä vapaaehtoisesti soittolistalleni valitsisi.

Alastalo, en ole koskaan kuullut tuota korvamatoa aikaisemmin. Mutta nyt kun kuulin, alan taatusti käyttämään sitä. Oiva sana tuolle ilmiölle :D

hopola kirjoitti...

No voi sun.. oot käyny meillä urkkimasa tai sitte oot ihan kaksoisolento.. Nimim. "Sukkula Venukseen"

Polgara kirjoitti...

Heeheeeeeh, juu soi täälläkin, mutt onneks ei Kikkendahl. Joskus pahoina aamuina tulee mieleen Johnny "The Criminal" Liebkind: Rakkain pani vierelläin, ihan hiljaa lähelläin. Onko ihanampaa aamua kuin tää....;D
Siis Pepehän on tän rinnalla ihan jautaa!

paju kirjoitti...

Hytkytti tämä tarina ;)

(Perseveraatio = saman toiminnon, sanan, lauseen, ajatuksen tai muun käyttäytymisen pakonomainen toistaminen. Ja melodian.

Moni oppi on kouluajalta unohtunut, vaan tämä psykologinen termi ei.) Siks kun se ei mulla jäänyt pelkäksi termiksi.

allyalias kirjoitti...

Hopola, minulla on salaiset tietolähteeni ja käytän tarinoideni materiaalina pelkästään sinua :)

Polgara :D Tuo on kyllä oikeesti aika paha!

Paju, perseveraatio on oikeasti aika perseestä :) Tuo sana kuulostaa enemmän kondomilta. Kiitoksia tästä sivistyksen hippusesta :)

Olli kirjoitti...

:D :D :D

Se on kyllä ihan kamala biisi se oliko se ny Markku Aro kun laulo:

"Voiko ihanammin päivän enää alkaa
onko ihanampaa aamua kuin tää
rakkain pani vierelläin
ihan hiljaa lähelläin"

Että kehtas sitten siinä ihan vieressä hiljaa panna! Jumankekka mikä mustasukkasuuskohtaus iskee, kun tuon laulun kuulee.. PERR!!

Liisa kirjoitti...

Täällähän oppii uusia sanoja.

Hauska pakina, mutta ihan oikeasti korvamato saattaisi olla hankala loinen. :))))

Mistä sinä näitä juttuja revit?

Alastalo kirjoitti...

Peeveli...Tiedätkös mikä korvamato nyt soi päässä. Ja se on sun syy!!! ;)

Outolintu kirjoitti...

Korvamato tarttuu herkästi. Ukko voihki, että ei pääse eroon jostain laulusta päässään. Heti kun se on sen sanonut, laulu siirtyy minun päähäni.

Salka kirjoitti...

Minulla soi harvoin mikään laulu päässä mutta joku sana tahi lause saattaa pongottaa koko päivän mielessä. Tykkäsin kovasti tästä pakinasta, olet kyllä huippuhyvä kirjoittaja!

Sulfidi kirjoitti...

Heh, hauska pikku tarina! Viihdyttävä.. :D

Pälli hajoaisi jos joku renkutus soisi päässä päivästä toiseen.. Eikä onneksi alkanut mitään, toistaiseksi!!!

Muistan hyvin huonosti laulujen sanoja ylipäätänsä joten josko mää säästyisin renkutus koolemalta.. Ja Pepeltä!

allyalias kirjoitti...

Olli, ymmärrän. Sikamaista edes esittää tuollaista laulua. Eikö tässä maassa ole mitään sensuuria? Minäkin ehdin aina hajoittaa puolet kämpästä ja pistää avioeropaperit vetämään ennen kuin muistan että sehän on laulu vaan :)

Liisa, mato korvassa on juttu jota en ihan välttämättä halua kokeilla. Helppohan näitä juttuja on repiä. Kirjoitan vaan tänne kaiken mitä arkielämäturhaumistani kumpuaa. Ja sieltähän kumpuaa...

Alastalo, kjäh kjäh kjäh :D Sää et arvaa kuin pelastit päiväni! Kiusa se on pienikin kiusa!

Outolintu, jo nuorena havaitsimme että Inner Circlen Bad Boys on hyvä neutraloijabiisi. Sitä kun pyörittää pari kierrosta nupissaan niin vanha biisi haihtuu, eikä tämä tartu itse tilalle.

Apua, toivottavasti en pannut liikkeelle korvamatoepidemiaa :)

Kiitos kehuista, Salka. Minulla saattaa varsinkin hermostuttavissa tilanteissa (kuten hautajaiset) tulla niin omituisia lauseita päähän että alkaa väkisellä naurattamaan. Siinä tuskanhiki valuu kainaloista...

Sulfidi, aina ei sanoja tarvita. Pelkkä melodiakin riittää.

sivuaskel kirjoitti...

Loistava tarina, joka sai nauruhermot sykehtimään!!! :)

allyalias kirjoitti...

Sivuaskel, nauruhermojen sykähtely kuulostaa kivalta. Pitääpäs itsekin kokeilla. Kiva kun juttu hassutti :)

Hansu kirjoitti...

Tsing-tsing-tsingiskaan.... Missä on Reetu?? Entä iSo D ja Armi? Mikko Alatalo laulamassa känkkäränkkäpäivästä juuri kun vituttaa ja kuurankukkaisia piirtyneenä näin Hallikaiselta, kun auton lasi on umpijäässä. Jee on se niin kivaa kun joku on keksinyt huonon musiikin soimisen päässä.

Hauska pakina! :)

allyalias kirjoitti...

Hansu, nuo mainitsemasihan ovat aivan mahtavia biisejä suorastaan KLASSIKOITA. Ei niitä tarvitse päässään kuunnella vaan yhtä hyvin voi kuunnella päissään lähikuppilan baaritiskiin nojaillen ;)

Kutuharju kirjoitti...

Korvamato tulee muuten saksankielisestä sanasta Ohr-Wurm. Ai, ei kiinnosta. Ei minuakaan. Mutta tämä pakina kiinnosti, eri vetävästi kirjoitettu! Mutta Kikan alitajuntaani haudattua renkutusta se ei sentään pystynyt herättämään kuolleista..

allyalias kirjoitti...

Kutuharju, onpa sääli kuulla. Olisin niin mielelläni tartuttanut korvamadon sinullekin ;) Minua kyllä ainakin kiinnosti korvamadon alkuperä. Pääsenpähän sitten "ilahduttamaan" ystäväpiiriäni ja pätemään nippelitiedollani.

Laurier Rose kirjoitti...

Voi hyvänen aika, toinen teemabiiseilijä. :D Olen joutunut tuollaisenkin useasti kokemaan, tunnustan. :'DD

Pahin aamubiisini, josta päivä alkaa, ja johon päivä usein myös päättyy on M.A. Nummisen "kuinka saisi rikki kookospähkinän". Auts.

allyalias kirjoitti...

Aivan, Laurier Rose, sielunkumppanini ;)

Haa, M.A. on todellakin aika paha. Ja kookospähkinä aivan M.A:nkin biisien eliittiä.

Ainakin aamusi lähtee reippaasti liikkeelle kun on heti pähkinä "purtavaksi" :)