perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Rekkabitchin elämää

Nallikari pakkassäällä


Ensi yönä lähden taas pitkästä aikaa mieheni mukaan rekkabitchiksi (en muista miksi aloin nimittämään itseäni tuolla nimellä, mutta joku järjellisehkö syy siihen oli). Äiti tulee vahtimaan M:ää. Hirvittää että osaako se (vaikka tiedän että osaa, onhan se silloin aikoinaan ollut lastentarhan täti). Käskin L:n katsoa vähän se perään, ihan varmuuden varalta.

Rekkabitchin elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Kestää ensinnäkin aika pitkään että istumalihakset kehittyvät riittävän parkkiintuneiksi pidempään matkantekoon. Myös kylmä, nälkä ja tupakan ikävöinti yllättää lähes poikkeuksetta joka reissulla. Onneksi näitä osaa ennakoida, sillä ennen M:n syntymää olin rekkabitchinä monta kertaa viikossa.

Mutta on kaksi asiaa joihin on vaikea tottua. Helpompi juttu on liukkaus. Vähän sitä pelkää koko ajan, mutta sitten kun miehellä lähtee koko iso reteli käsistä... no, silloin hirvittäminen on aika lievä ilmaisu. Hassua, kun pelkää tarpeeksi, alkaa todellakin täristä ja sitä voi jatkua pitkään.

Pahin juttu on kuljettajan väsymys. Rekkabitchin suurin tehtävä on pitää kuljettaja virkeänä ja hyvällä mielellä. Mutta jossain vaiheessa yleensä tulee se hetki että itseäkin väsyttää siinä määrin ettei juttua tule millään ja kuljettajan silmät alkavat seistä päässä uhkaavasti mollottaen. Silloin ovat hyvät neuvot tarpeen. Tässä muutamia vinkkejä:

1. Riita on kaikista paras keino virkistyttää kuljettaja.
2. Feministikiihkoa pursuva monologi (ennen M:ää luin usein naistutkimuksen tentteihin rekkareissuilla)
3. Tuhmien puhuminen

Muita toimivia keinoja en ole vielä keksinyt, mutta kommenttilaatikkoon saa vapaasti tehdä ehdotuksia.

Toivottavasti selviän hengissä ja edes suhteellisen virkkuna kotiin. Jaa

9 kommenttia:

Olli kirjoitti...

Kuka käskee tupakoimaan.. LOPETA HETI!

allyalias kirjoitti...

Olli, hei haloo!!! Senhän takia se ikävä onkin kun ei enää polta. Mikään ei voita siinä pelkääjänpuolen epämukavalla penkillä istuskelua maisemien vaihtuessa, kahvikuppi toisessa kädessä ja tupakka toisessa.

SusuPetal kirjoitti...

Hmm, ylipäänsä on vaikeaa enää keksiä puheenaiheita, jos on ollut kauan yhdessä...ei ehdotuksia siis.

allyalias kirjoitti...

Susu, ehkä pitää vain olla hiljaa ja antaa sähköshokkeja välillä...

Olli kirjoitti...

Ai!?!? Ymmärrän tunteen..! Olimpa tyhmä..

Olli kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
allyalias kirjoitti...

Joo, niille jotka eivät polta suosittelen etteivät koskaan aloitakaan.

Ja niille jotka ovat ehtineet aloittaa suosittelen, etteivät koskaan lopeta. Ei ole sen väärtiä.

Kutuharju kirjoitti...

Hereilläpysymisvinkkejä:
4. opettele joikuamaan
jos se ei tepsi
5. harjoittele säkkipillin soittoa kopissa
6. käy itkijänaisen kurssi ja treenaa aina kun toisen silmät alkavat seistä
7. nalkuta
8. kiljahtele tasaisin välein, kovaa ja korkealta: - Varo helvetissä, tuolta tulee hirvi!
9. kerro että olet käynyt vieraissa
10. sano että äänestät Tony Halmea

Eikö tuo tuhmien puhuminen ole aika vaarallista, jos toinen vaikka alkaa innostua kesken ajon...?

allyalias kirjoitti...

Hienoja vinkkejä, Kutuharju :D Numero seiska ja kasi on joskus kauan sitten kokeiltu, varsinkin kasi aiheutti virkistävää tuohtumusta.

Ysistä voisi tulla ojaanajo ja kympistä kaatuisin varmaan itse koomassa maahan, heti kun moiset sanat tulisivat suustani ulos.

Nuo alkupään ohjeet olisivat juuri sopivan neutraaleja, mutta kuitenkin virkistäviä. Pitääpä alkaa harjoittelemaan.

Tuhmien puhumisesta on meinannut lähteä henki vain kerran. Silloin oltiin menossa junan alle.