sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Kauhuskenaarioita


En tarkalleen muista milloin, mutta ei siitä montaa vuotta ole kun joltain kanavalta, olisiko ollut Nelonen tuli ohjelma, jossa neuvottiin kuinka selvitä yllättävistä vaaratilanteista. Sarja opetti että jos vaikka olit oopperan aitiossa ja yhtäkkiä syttyi yllättävä tulipalo, kuinka onnistuit heittäytymään korkealta suoraan esirippuun ja liukumaan alas. Tai jos olet ajelemassa silkassa huolettomuudessa ja yhtäkkiä ajatkin suoraan järveen. Mitäs sitten? Seurasimme sarjaa poikani kanssa aina silloin kun satuimme television ääreen saadaksemme nauraa näille mitä mielikuvituksellisemmille kauhuskenaarioille. En tiedä kuinka moni ohjelman aktiiviseuraaja tulee koskaan joutumaan moisiin onnettomuuksiin, mutta minulla on omat epäilykseni.

Toinen ongelmatilanneohjelma tulee heti mieleen. Muistaako kukaan muu enää Pirkka-Pekka Peteliuksen legendaarista Apuva-ukkoa? Luulen että meidän suomalaisten maine on saanut lisäkolauksia etelän lomakohteissa niihin aikoihin kun kaikki humalaiset miehet ja naiset palaneine vatsakumpuineen ja oluentahrimine kesäshortseineen ovat huutaneet apuvaa niin että helteinen ilma on värissyt. Muistan että me lapset huvituimme apuva-ukosta kovasti ja apuvoimme pitkin koulun pihoja ja lumipenkkoja. Ohjelma meni vähän pilalle kun apuva-ukko muuttui hjelppivä-ukoksi.

Tietääkö kukaan johtuiko muutos todella siitä että ympäristö ei luulisi oikeaa avuntarvitsijaa veikeäksi apuva-ukoksi? Meillä kerrottiin että joku olisi kuollut juuri siksi ettei hänen avunhuutojaan otettu vakavasti (hukkunutko kenties, johonkin aivolokeroon oli tarttunut sellainenkin muistikuva). Ja jos tuota hokemaa sen takia vaihdettiin, miettikö kukaan silloin suomenruotsalaisia? Vai ajateltiinko, että joutavat menemäänkin jos ovat menneet saattamaan hemmotellut ja hygieeniset takapuolensa vaikeuksiin? Tulihan niistä nunnuka-hahmoista ainakin joku vähemmistökeskustelu, miksei siis myös tästä?

Ajattele: Olet kääriytyneenä olohuoneesi mattoon ja juuri silloin joku tulee ja päättää viedä maton kesäiselle mattopyykille voimakkaasti virtaavan joen rantaan. Tämä joku ottaa mattokäärön kainaloonsa ja lähtee kantamaan. Yrität huutaa, mutta tämä joku sattuu olemaan kuuro. Et kykene vispaamaan itseäsi huomion herättämiseksi. Sinut heitetään maton sisällä auton peräkonttiin. Sinulla on noin viisi minuuttia aikaa keksiä keino selvitä varmalta kuolemalta virtaavassa joessa. Mitä teet? Jaa

21 kommenttia:

Alma kirjoitti...

Tämä onkin ihan mun ykköskauhunaiheeni, monta kertaa olen öisin herännyt tätä miettimään. Luulen, että tarttuisin hampaillani tiukasti mattoon ja jäisin siihen sitten killumaan enkä joutuisi virran vietäväksi. Huutaminen ei kai sieltä maton sisältä kuuluisi? Voisin tietysti pissata housuihin ja toivoa, että matonpesijä jotenkin siitä lirittelystä älyäisi avuntarpeen.

Sulfidi kirjoitti...

Hmm.. Sen toisen tarpeen päästäminen voisi ainakin herätellä matonpesijää! Tai sen nenää.. :D

allyalias kirjoitti...

Alma, huomaa että olet tosiaan harkinnut asiaa pitkälle :D :D Tämä parantaa huomattavasti mahdollisuuksiasi selviytyä. Huutaminen olisi muuten tosi hyvä juttu, mutta kun se kantaja on kuuro :( Mutta tuo hampailla tarttuminen tai pissaaminen ovat aivan ehdottomat ideat. Parhaassa tapauksessa, jos pissaa erittyisi tosi paljon, pesijä voisi erehtyä luulemaan että matto on jo pesty ja ripustaa sen lämpöiseen paikkaan kuivamaan. Pako olisi helppoa.

Sulfidi, tuo on myös erittäin hyvä idea. Vaarana on että pesijä alkaa kuvitella maton olevan TODELLA paskainen jonka seurauksena hän pesemään sitä entistä kiihkeämmin.

Olli kirjoitti...

Ja sitten tuon kusasun lisäksi kannattaa rupsauttaa voimakkaasti mäntysuovalle tuoksuva pieru. Sillon matonpesijä ainakin vakuuttuu tekevänsä nyt tuplatyötä.

Ja että homma onnistuu, kannattaa pestä suu mäntysuovalla joka ilta. Alkaen jo tänään! Koskaan tiedä, milloin löydät itsesi jostain mattoon käärittynä..

allyalias kirjoitti...

:D Olli, tuossa on ideaa ja todella ennakoivan ihmisen henkeä. En tiedä kuinka monta ihmistä onnistutte pelastamaan ensi kesän mattopyykkionnettomuuksilta, mutta luulen että niitä on useita kymmeniä.

Kutuharju kirjoitti...

Päätän kerta kaikkiaan olla nyt niin järkevä ja kaukaa viisas, että pidättäydyn kaikenlaisesta mattoonkääriytymisestä aina ensi talven jääntuloon saakka! Sitten vasta pyöräytän itseni mukavalle rullalle takan edustan angoramattoon. -- Ja silloin, juuri silloin mies tietenkin päättää että nyt kun vaimo ei ole näkemässä, nakkaanpa tuon turjakkeen tuosta tuleen...

Jos en kuitenkaan saa kääriytymishimoani hillityksi ennen kesää, valitsen matokseni pitkän kapean käytävämaton jonka päästä roikkuvat näkösällä ainakin jalkaterät jos ei ihan pää retkota. Sittenpä ainakin viimeisenä tietonani tiedän että minut kannettiin jokeen tarkoituksella.

allyalias kirjoitti...

Kutuharju, en koskaan pärjäisi kokonaista kesää kääriytymättä mattoon. On kiva mennä kuumuutta suojaan paksun maton uumeniin. Ja talvella sinne saa itselleen ihanan, pölyisen ja leivänmuruisen kolon.

Mutta tuo tuleen joutuminen on kammottava ajatus. Onneksi meillä ei ole takkaa. Toisaalta mies on sen sortin Pelle Peloton että voisi yrittää tunkea epämieluisaa mattoa myös uuniin.

Minä ainakin pelkään että jos jättäisin ulokkeeni näkyviin, matto raahattaisiin vähintään roskikseen 100%:n todennäköisyydellä :)

Kutuharju kirjoitti...

Voi armoah-hah-haa.. (testaan voiko A-viruksen kammeta kurkustaan nauramalla).

Juu, ei meilläkään ole takkaa (sometimes I get a bit carried away..), mutta luotin että Ally ei vaadi ihan ehdotonta faktaa. Ei ole takkaa (kerrostalossa), eikä angoramattoa, mutta on miehellä hauista sen verran, että äkkiäpä kiskaisee rullan parvekkeelle ja ravistaa vähän...

Offset kirjoitti...

Kyseenalaistan alkuehtojen olemassaolon loogisuuden ja ongelma häviää.

Taivutan tilauksesta myös rautakankia tahdonvoimalla.

Alma kirjoitti...

Tässä olisi kyllä ihan ehdottomasti kehittämisen paikka: turvanappimatot. Jos joku sieppaisi kesken ihanan matossatuutumis-session, voisi vain painaa sitä nappia ja matto hajoaisi *PIM* atomeiksi. Olisi tietysti tärkeätä, että huomaisi asettautua mattoon aina niin että nappi on käden/nenän ulottuvilla.
Taidankin hakea vuorotteluvapaata ja ryhtyä kehittelemään tätä nappia.

allyalias kirjoitti...

Kutuharju, olet siinä oikeassa että faktat eivät ole normaalisti mielestäni kovin tärkeitä. Mutta nyt on kyse vakavasta, mahdollisesti hengenvakavasta asiasta.

Annan anteeksi hienoisen lipsumisesi totuudesta sillä on selvää että varoituksen sana oli paikallaan monelle takalliselle. Tuo parvekeasia oli kyllä myös fantastinen kauhuskenaarioesimerkki. Hyvä kun sekin tuli puheeksi.

Offset, olisi kiva kuulla lisää tästä kyseenalaistuksestasi... ;)

Alma, kuulostaa hyvältä että aiot puuttua tähän kansainvälisesti suhteellisen merkittävään kuolinsyyhyn (lisäksi asia aiheuttaa lukemattomia vammautumisia ja läheltä piti-tilanteita). Outoa ettei kukaan ole vielä keksinyt mattoon mitään turvavarusteluja. Aivan edesvastuutonta, sanon minä!

Isopeikko kirjoitti...

Luulin että osaan uida... virta taitaa olla todella vuolas. Eikös se vie sen matonkin mennessään?

Tuollaista ei tapahtuisi, jos aina varmuuden vuoksi köyttäisi jalkansa kiinni lämpöpatterin putkeen. Mutta sitähän ei kysytty.

Se on kyllä aika juntti se matonpesijakin jollei se huomaa maton painavuutta. Vaan sitäkään ei kysytty.

Jollei maton ympärillä ole köyttä tms, voi sen kierittää auki siellä peräkontissa. Tilaa ei oikeasti tarvitse paljoa, kokeile vaikka tuvassa seinää vasten.

Jollei tuo onnistuisi ja matonpesijä ei kertakaikkiaan huomaisi kyytiläistä matossaan, niin silloin ei voi tehdä mitään välttääkseen veteen joutumisen. Kengät ainakin saa pois jaloista siellä peräkontissa. Jollei laiturista saa kiinni molskahdettuaan niin kannattaa koittaa saada se matonpesijä mukaan vaikka nyhtäsemällä siitä matonreunasta. Sen puupää ainakin kelluu.

Jollei kelluketta saa mukaansa, on kelluskeltava itsekseen ja uitava suvantoon. Jollei se onnistu, on hukuttava ja jälleensynnyttävä. Se on kuitenkin hieman epävarma konsti.

allyalias kirjoitti...

Isopeikko, tuo patteriin köyttäytyminen on aivan käyttökelpoinen idea. Ja turvallinen vaihtoehto monessa muussakin kauhuskenaariossa. Kunhan ei ole keittiön patteri. Sehän on kai kodin vaarallisin paikka.

Muutenkin kommentissasi oli monta pikku perusniksiä jotka kannattaa lukea tarkkaan. Ja onhan se jälleensyntyminenkin ihan hyvä niksi, noin niin kuin viimeiseksi oljenkorreksi :)

Offset kirjoitti...

Iteppä kysyit, olen tosikolla tuulella.. :)

Minä en ajattele olevani kääriytynyt olohuoneen maton sisälle. Kukaan ei vie minua maton sisällä vuolaasti virtaavan joen rantaan peräkontissa johon mattokäärön sisälläkin sopisin. En kuvittele kuurojenkaan kantavan olohuoneen mattoa käärönä kainalossa vaikka en olekaan käärön sisällä. Mattoja pestäessä niitä ei heitetä koskeen. En huuda kuuroille enkä milloinkaan vispaa itseäni huomion herättämiseksi. Minulla ei ole aikaa hallussani eikä varmaa kuolemaa voi välttää.

allyalias kirjoitti...

Hienoa järkeilyä Offset :) On luonnollista ajatella suurista asioista, että eihän noin voi käydä minulle. Mutta aina kannattaa myös ottaa huomioon PAHIN MAHDOLLINEN VAIHTOEHTO... :)

Jussi kirjoitti...

Jos en olisi lopettanut, panisin tupakaksi. Eiköhän kuurokin ihmettelisi, jos maton sisältä alkaa tulla savua? Nyt kun minulla ei ole sitä vaihtoehtoa, varmaan alkaisin suunnitella vertailua virtuaali- ja aineellisen Kadotuksen välillä. Aihe voisi olla mielenkiintoinen pohdittava, ja aikaakin olisi ikuisuus.

allyalias kirjoitti...

Hieno idea, Jussi. Siinä olisi kyllä yksi varteenotettava syy polttaa tupakkaa. Saavat laskea nyt uudestaan kumpi on tässä valossa suurempi terveysriski, polttaa vai olla polttamatta.

On hyvä valita valmiiksi jotain mielenkiintoista pohdittavaa. Se vasta on ennakointia parhaimmillaan!

Salka kirjoitti...

Siis oikeesti! Mun piti klikata kuvaa suuremmaksi ennenkuin vakuutuin siitä että sä todellakin oot siinä kääriytyneenä mattoosi! Tää oli siis niin hirveän kamala kauhuskenaario että laitoin varmuudeksi kaikki meidän matot kellariin. Ja tarkistin ensin ettei siellä ollut ketään sisällä...*pitelee mahaansa joka kouristelee katkeamattomasta naurusta*

allyalias kirjoitti...

Salka, mitä kummallista siinä on jos ihminen on kääriytyneenä omaan mattoonsa? Kai muutkin harrastavat sitä, jos ei päivittäin niin viikottain ainakin.

Tuo matoista eroon hankkiutuminen on hyvä tapa suojautua ikäviltä onnettomuuksilta. Mietin vain, että mihinhän sinä nyt kääriydyt?

Salka kirjoitti...

*hihittää edelleen hysteerisesti*<-hhmmm, tää taitaa tulla jo tavaksi täällä...

Ei kai siinä mittään jos niin haluaa päivänsä viettää.*tyrsk* En ole tässä viime aikoina vieraillut kenenkään kotona jotta en sitten tiedä kuinkas usein ne ihmiset tuota mattoonkääriytymisrituaalia suorittavat. Pitänee kysyä äidiltäni, hällä om monta isoa mattoa asunnossaan joihin sopii mainiosti kääriytyä:)

Minä itse taidan tyytyä nuihin peittoihin kääriytymisvimmassani, tuommonen kahdenhengenpeitto on oivallinen siihen tarkotukseen!

allyalias kirjoitti...

Salka, uskon että mattoihin kääriytyminen on aivan arkipäivää suurimmassa osassa talouksista ;) Oletkos ajatellut että ehkä SINÄ olet se omituinen, eivätkä aina kaikki muut?