keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Jättiläisnaisia, synttäreitä ja nakkikastiketta

Neloselta tuli eilen "dokumentti" miehistä jotka ovat fetissoituneet jättiläisnaisiin. Vaikka noissa Nelosen tiistai-illan ohjelmissa on usein hyvin jerryspringermäinen lähestymistapa (eikä tämä jakso tehnyt poikkeusta), aihe uteloittaa minua silti kovasti. Ehkä se ruokkiin napoleon-kompleksiani tai jotain. Olisi tosi harmillista jos sattuisi kiinnittymään seksuaalisesti johonkin ideaan jota ei ole olemassa tosielämässä.

Minusta olisi kiva viettää päivä jättiläisnaisena. Olen kyllästynyt olemaan tällainen päähän taputeltava kainalokeppi.

M täyttää tänään 2 vuotta. Hän on ollut useamman päivän kovassa kuumeessa saatuaan taudin L:ltä, jonka koko luokka tuntuu lakoavan sairauden kourissa. Tänään M:llä ei ole enää kuumetta ja L on kokonaan parantunut. T yllätti ja sairastui myös ja makaa nyt reporankana jossain taustalla. Minun sairauteni oli pikku lämpöä ja epämääräistä sairauden tunnetta. Kerrankin pääsin vähemmällä... M:n syntymäpäivän kunniaksi aion tehdä nakkikastiketta. Jouduin miettimään pitkään, mutta tulin lopulta siihen tulokseen että se on M:n lempiruokaa.

Ajattele: Olet jättiläisnainen ja kävelet keskellä uinuvaa pikkukaupunkia. Samassa tunnet kipua jalassasi. Olet astunut suoraan peltikattoisen talon läpi ja nyt katon reunat toimivat viiltävän puristavana ansana. Sinulla ei ole kännykkää, mutta huomaat kaupungin toisella laidalla olevan puhelinkopin. Teet epätoivoisen kurotuksen ja yllät kuin yllätkin puhelinkopille. Huomaat että sormesi ovat liian paksut painamaan 112. Hammastikutkin ovat juuri sillä kertaa jääneet kotiin. Mitä teet? Jaa

13 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Olisi ollut mukava nähdä tuo "dokumentti". Se varmaan tuli aika myöhään? saatan olla arkisin pehkuissa jo kahdeksan aikaan iltasella, että jaksaa sitten herätä aamuyöllä valvomaan.

Joskus harmitti oma pituus (tai lyhyys). Toisaalta kun ei ole kokemusta pitkänä olemisesta, niin ei sellaista oikein osaa kaivata. Ennen harmitti suunnattomasti, mutta nykyään sitä on tyytynyt pituuteensa ja jopa alkanut pitää siitä. :)

Paranemisia sinne päin!

Paju kirjoitti...

Kamala tilanne. Pitkänä ihmisenä eläydyin pulmaan kuin toteen ja menin kolmeksi minuutiksi hiljaiseksi, kunnes hengitys tasaantui ja keksin ainoan mikä auttaisi. Menisin tekokynsikauppaan, ostaisin yhden ja painelisin sillä yksiyksikaksi.

Voi olla että on huono idea, mutta kun kalanruodot hylkäsin, ei muuta syttynyt. Ensin ajattelin, että harpon merelle, nappaan ison siian, ruodin sen ja yhdellä ruodolla tökin numeroita, mutta eihän se olisi taipumatta kestänyt, joten pakko oli mennä kynsikauppaan.

*
Lapselle onnea! Ja äidille, isälle, koko perheelle.

Nakkikastiketta, nam.

allyalias kirjoitti...

Elegia, dokumentti tuli tosiaan kymmenen jälkeen 4D-dokumenttipaikalla. Minä en ole oikein vieläkään sinut pituuteni (lyhyyteni)kanssa, mutta kai se joskus tulee sieltä...

Paju, sinulla tuo mielikuvitus näyttää taas lentävän tänään :D Tuo tekokynsikauppa oli tosi näppärä idea, mutta ison siian nappaamisessa ja ruotimisessa oli tyyliä!

Rita kirjoitti...

Olen sopivan pituinen koska jalat ylettyvät maahan; ehe ehe :) (155 cm) Miten pitkä ainä olet?

Suomessa tunsin itseni ehkä joskus aikoinaan vähän lyhyeksi, mutta Italiassa asuessani olin aina normaalipituinen.

Elegia puhelee aika hyvin aiheesta tuossa edelläni. Nykyään en ajattele lainkaan sitä ovatko ihmiset pitkiä tai lyhyitä. Ihan toisarvoista.

allyalias kirjoitti...

Rita, olen sinua huomattavasti pidempi (156cm) ;). En tiedä miksi pituus on aina häirinnyt minua (siis oma, ei muiden). Ehkä minun jalkani eivät sitten ylety kunnolla maahan :)

Sulfidi kirjoitti...

Sen voin sanoa että on sitä kertakaikkiaan niin KUMMALLISIA viehtymyksiä ja mieltymyksiä joillakin miehillä joita oli tossa dokkarissa joka tuli katsottua. Sen voin vain sanoa että minulta se himo/halu vai mikä nyt onkaan niin ampui yli ja lujaa... :O Mutta parempi näin kuin ne jotka hyökkivät yön pimeydestä kimppuun.

Huvinsa kullakin...

allyalias kirjoitti...

Sulfidi, jokainen tyylillään. Eipä ainakaan mielikuvitusta puuttunut näillä herrasmiehillä ;)

Alma kirjoitti...

No sehän on selvä, että uinuvassakin pikkukaupungissa on aina vähintään yksi jättiläisnaisia ihaileva mies hereillä. Mies näppäilee numerot puolestani ja saa vastapalvelukseksi unelmoida minusta lopun ikäänsä.

allyalias kirjoitti...

Totta, Alma. Palvova pikkumies olisi helppo valjastaa apulaiseksi. Tai sitten voisi tehdä diilin kateellisen naapurin kanssa ja talloa apua vastaan naapurin Mersu lyttyyn :)

Elegia kirjoitti...

No mutta minähän olenkin jättiläinen teihin, Ally ja Rita, verrattuna. Pituutta löytyy ruhtinaalliset 160 cm. ;-)

allyalias kirjoitti...

Elegia, eipä ihme että olet sinut pituutesi kanssa. Sinähän olet aivan eri kokoluokkaa kuin minä. Kateeksi käy... :)

Aalo kirjoitti...

Tuo hämärä 4D jäi minunkin mieleeni pyörimään. Käsittelytapa oli, kuten totesit, hieman arvelluttava, mutta aihe mielenkiintoinen sinänsä. Erityisen mielenkiintoista oli se, että kun seuraavana iltana ollessani isolla ystäväporukalla syömässä otin aiheen puheeksi, aihe kuitattiin -ja nopeasti ohitettiin- sillä, että jättiläisnaisista kiinnostuneet miehet leimattiin sairaiksi. Ja samalla jättiläisnaisia leikkivät naiset uhreiksi. En ole ihan samaa mieltä - fetissi kai tuo siinä missä muutkin vahvat fetissit (toisaalta kaikkiin fetisseihin taidetaan aina liittää jotakin kiellettyä ja perverssiä). Minä jotenkin ajattelin, että ne miehet olivat fetisismissään rehellisiä itselleen, rohkeitakin. Ja naiset, jotka halusivat leikkiä miehelleen jättiläisnaista, tekivät sen minun nähdäkseni rakkaudesta.

Heh, onpa analyysiotteinen tämä ensivisiittini blogiisi. Saatan tulla käymään uudestaankin, kirjoitat hyvin ja kiintoisista aiheista. :)

allyalias kirjoitti...

Aalo, tervetuloa vierailulle :) Minä pidän analyyttisistä ensivisiiteistä ja minulla on ollut aiheesta aika paljon samoja ajatuksia kun sinullakin. Erilaiset ihmiset on helppo "tuomita" vain yksinkertaisesti sairaiksi pervoiksi, sen sijaan että suhtautuisi avoimesti tai uteliaasti uusiin asioihin. Sitä paitsi kai suurimmalla osalla ihmisistä on joitain fetissejä (ehkä lievemmässä muodossa kuin tuossa dokkarissa, tosin). Jokainen eläköön tyylillään, kunhan kunnioittaa muita ympärillään.