Mielikuvamurhailua

Blogitapaaminen osa 7/1: Maljannosto kuolemalle

Allyalias oli kärsinyt kammottavista painajaisista jo pitkään. Hänen järkyttävät tekonsa vainosivat häntä päivin ja öin. Kumeasti ulvova Jussi kalisteli näkymättömiä ketjujaan, Salka rymisteli komerossa, Paju kertoi samoja juttuja hänen päässään yhä uudestaan, eikä tietenkään ollut huomaavinaankaan kun hän yritti vaivihkaa nostaa sormeaan kuullun tarinan merkiksi. Jokin utelias, pörröinen seurasi häntä kaikkialle niin että pusikot kahisivat, Susupetal kirjoitti blogitaivaasta tarinoita, joissa jokaisessa oli selvä piikki juuri hänelle, Allyaliakselle. Heidihahmo oli passitettu murhattujen blogihahmojen AA-klinikalle valkaisemaan nenäänsä, kun hänen arkiminälleen oli paljastunut millainen kaappijuokale hänen hahmonsa oli.

Allyalias oli jopa aikansa kuluksi murhannut Saara Siltasen, blogihahmon keksimän mielikuvitusolennon. Kukaan ei enää tykännyt Allyaliaksesta. Kaikki vain tahtoivat häätää hänet blogimaailmasta ja hänen blogitaivaaseen pääsynsäkin oli iäksi evätty. Allyalias halusi olla sittenkin kiltti. Hän sai ajatuksen: Hän kutsuisi kaikki kivat blogiystävänsä suuriin juhliin ja näyttäisi kuinka kiltti hän osasi olla! Kunpa hän olisi muistanut ettei tiikeri pääse koskaan raidoistaan... (Katso myös blogitapaaminen 1, 2, 3, 4, 5, ja 6, sekä tämän blogitapaamisen inspiraationa toimiva Kohtalon Teema)

Allyalias katseli tornimaista rakennusta jonka oli tullut vuokranneeksi juhlapaikaksi. Uskomatonta että vuokra oli ollut vain 100 euroa koko viikonlopulta. Noin viihtyisä talo, ja tuolla tavalla syrjässä rauta-aidan takana. Pihassa oli suuria kuusia ja ilma tuoksui ihanalle. Upea goottilainen torni tuntui ulottuvan suoraan alhaalla riippuviin pilviin asti.
- Mitäs sanot? hän kysyi Pajulta.
- Kyllä tämä minulle kelpaa, jos minä saan sitten päättää mitä puemme illalla päällemme.
- No hyvä on, Allyalias sanoi ja pyöräytti silmiään. Oli tosi ärsyttävää olla Pajun yhdistetty kampaus- ja meikkipää, sekä vaateripustin.
- Mitä ajattelit tarjota juhlilla? kuului jostain Allyaliaksen pään yläpuolelta.
- Viinaa tietenkin, mitäpä muutakaan.
- Sovitaan sitten aselepo tälle illalle niin minä tulen mukaan, Jussi sanoi ja kalautti kahleitaan pelottavasti.
- Pakko siellä on olla jotain syötävääkin. Pelkkä juottaminen on niin mautonta, Salka huudahti ja pudisteli hämähäkinseittejä päältään.
- Mistä sinä siihen tupsahdit? Allyalias ihmetteli.
- Haloo! Kaapista tietenkin.
- No mitä minä sitten tarjoaisin?
- Miten olisi vaikka pallokalaa ja sienisalaattia? Minä voin käydä poimimassa sieniä. Niitä kasvoi tuolla komerossa vaikka kuinka paljon.
- Mutta entä jos ketään ei tulekaan? Allyalias sanoi huolestuneena.
- Kyllä he tulevat. Hehän eivät tee muuta kuin istuvat koneen ääressä. Eivät he jätä tällaista tilaisuutta väliin, Paju lohdutti. - Mutta lupaa nyt että et sitten murhaa ketään.
- Minä lupaan. Olen saanut tästä lainsuojattoman elämästäni tarpeeksi.

Allyalias, Paju, Salka ja Jussi käyttivät sen iltapäivän sähköpostikutsujen lähettämiseen, ruuan valmistukseen ja juhlapaikan siivoamiseen. Kun ilta alkoi hämärtyä, he olivat saaneet kaiken valmiiksi. Ovikello jyrähti soimaan Beethovenin tahtiin.
- Apua! Siellä on jo ensimmäinen vieras! Allyalias huudahti vaaleanpunaisessa, puhvihihaisessa satiinimekossaan, jossa oli röyhelökaulus ja helmassa paljetteja.

Jatkoa on luvassa myöhemmin... Jaa