Pelastus
Rinta ratkesi, kylkiluissa murtui.
Valutti asfalttiin maailman
eteen
menneen rakkauden lammikon,
jossa turva ja luottamus
tanssivat häpeämätöntä sateenkaartaan ja
ihmiset pysähtyivät, nauroivat
osoittivat naiiviuden näytelmää,
kuiskasivat toisilleen
peittelemätöntä iloa.
Juuri silloin joutsenet saapuivat.
Runotorstai
Jaa
15 kommenttia:
Tästä välittyy vahva tunnelma. Kipua, vahingoniloa, ylimielisyyttä ja lopuksi suorastaan Raamatullinen näky: joutsenet.
Voin aistia ivallisten ihmisten pelästyksen.
Naiiviuden näytelmille ei kannata nauraa.
Hyvä teksti.
Heidihahmo, ihanaa, näen aamutuimaan Raamatullisia näkyjä!
Susu, olet oikeassa. Eikä niitä oikeasti tarvitsisi hävetäkään.
Nauretaanko niille ääneen ja salaa toivotaan todeksi? Tiijähäntä.. Hyvä runo!
Muikku, siksi minäkin uskon että nauravat. Kts.
Tuli mieleen Mikki Hiiri merihädässä.
:D Hauska mielleyhtymä. Ja aivan oikein; myös Mikki Hiiri pelastuu jumalaisen väliintulon ansiosta :)
Jo kolmas kerta tässä. Enkä vieläkään osaa sanoa mitään. Miten sen teit?
Isopeikko, sinäkö olet ollut tässä kolme kertaa... :)
Enpä tiedä miten tuli sellainen runo että vetää sinut ihan sanattomaksi... Kunpa tietäisi niin tekisin toisenkin, ihan vaan kiusallani ;)
Tuli mieleen tarina Rumasta Ankanpoikasesta, ensin kaikki hajoaa ja murtuu sirpaleiksi kaikkien hyljeksittäväksi ja sorrettavaksi. Sitten saapuu ilo, lämpö, hyväksyntä... Sai aikaan hyvän olon ja hyväksytyksi tulemisen tunteen. Hienoa vaikutuksen aikaan saamista Ally!!!
Kiitos Sulfi. On aina kivaa tuntea että kelpaa.
Pelastus täälläkin, niin.
Pelastusta kaipaa meistä jokainen, niinhän se menee.
Sattuma puuttuu peliin, se on usein pulasta pelastaja!
Sopiva, arvoituksellinen lopetus!
Aivan, Leonoora. Onneksi näitä onnekkaita sattumia tapahtuu silloin tällöin...
Lähetä kommentti