Oletko vakuuttunut, että kesästä on tulossa kammottavan aurinkoinen? Ajattele typerien ihmisten iloisia naamoja, liian nopeasti paahtuvaa lihaa, tirisevää asfalttia ja pikkulintujen helteessä pölyäviä sulkia.
Ei hätää! Tapetoi ikkunat umpeen synkällä, kyynisellä ja rankalla SusuPetalilla!
Vai onko sinun tuurillasi kesä aina sateinen ja kylmä? Näkyykö ikkunastasi autio ja mutainen piha vesilätäköineen ja ihmisten ikuisesti kelmeät kasvot? Ja televisiostakin tulee kesäisin vain uusintoja...
Ei hätää! Tapetoi ikkunat ja televisio täyteen leiskuvaa, riehakasta, rivoa ja railakasta SusuPetalia!
Kauan sitä on kaivattu, mutta nyt se on totta!!! Sen lisäksi, että Susu on vihdoin alkanut myydä itseään (tosin vähän symbolisemmin kuin joku ehkä toivoisi), on hän nyt myös taidemaailman kuumin mesenaatti ja Sugar Mama. Nyt kaikki auttamaan SusuPetalia, jotta hän voi auttaa SuviAnniinaa tärkeässä asiassa!
Asiasta lisää tästä linkistä ja täältä pääsee katselemaan myynnissä olevia töitä.
Jaa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmoitusasiaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilmoitusasiaa. Näytä kaikki tekstit
torstaina, huhtikuuta 29, 2010
maanantaina, huhtikuuta 12, 2010
Onnea Isopeikko ja Ally!
Kutkuttava äänestys on nyt päättynyt ja himoa hehkuvan kirjoituskilpailun voittajaksi on valikoitunut Isopeikko teoksellaan, joka on kunnianhimoisesti nimeltään Ingridin lupaus - osa 2.
Peikon ihanan kaunis ja eroottinen tarina on täten Ingridin lupauksen VIRALLINEN jatko-osa.
Peikko on myös voittanut eroottisen palkinnon, joka (korjausmuoks) ei siis ole LAKKI, eikä EHKÄ mitään päähän pantavaa (ehhehe), mutta josta ei sitten tässä blogissa paljasteta sen enempää ;)) Ollaanpa siis, Peikkoseni, yhteyksissä asian tiimoilta!
Eikä siinä vielä kyllin; tänään Ally täyttää nimittäin kokonaiset 4 vuotta. Ihan ensin kirjoittelin toista blogia, jonka olen sittemmin salasanonut yleisestä luennasta ja sen jälkeen olen saastuttanut internetin ihmemaata tästä osoitteesta käsin. Aktiivisuustasoni on ollut uhkaavassa laskussa, mutta lupaan olla kuolematta vielä tänä vuonna.
Edelleen haluan kiittää kaikkia rakkaita blogiystäviä ja -tuttavia. Joistakin teistä on tullut ystäviä todellisessa elämässä ja vielä useamman kanssa anonyymi tuttavuus on laajentunut blogielämän ulkopuolelle, jopa hyvin henkilökohtaisiksi ja syvällisiksikin virtuaaliystävyyssuhteiksi. On ollut tilanteita, joissa blogiystävän virtuaaliolkapäästä on ollut minulle todella suurta ja lämmintä lohtua, ja olen kokenut tulleeni ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni (en vain Allynä).
Haluan myös kiittää teitä kaikkia, jotka olette kommenttilaatikossa ja sähköposteissa antaneet minulle tukea ja kannustusta kirjoitusharrastukseeni, yleiseen höpötykseeni ja etenkin ällöttävään räävittömyyteeni liittyen. Samaan hengenvetoon haluan myös yhtä lailla kiittää niitä, joiden mielestä olen ollut mauton ja aivan liian härski kukkahattutäti, sekä yleisesti ottaen myös täysin paska. Tahdon kiittää myös sinua, joka halusit sähköpostitse ilmaista reikäisten kalsarieni herättämät himokkaat tuntemuksesi, ja sait minussa aikaan itselleni harvinaisen nolostumisreaktion. Luultavasti luet tätä nyt ja samalla v**ät k**teen. Olkoon siis tämä mainituksi tulemisen aikaansaama hekuman huippu minun kiitokseni sinulle :)
On ollut ilo huomata niin monien blogiystävien levittävän siipiään myös tosielämän puolella ja julkaisevan hengentuotoksiaan myös reaali-ihmisten luettavaksi. Näistä uutisista kuullessani tuuletan aina näyttöni ääressä ja olen hirmuisen ylpeä jonkun kaltaiseni urotyöstä. Myös viime vuoden kuluessa luetut postauksenne ovat saaneet ajatuksiani pois tosielämästä (mikä on aina hyvä juttu), ne ovat huvittaneet, itkettäneet, laittaneet miettimään ja joskus ärsyttäneetkin.
Olen vakuuttunut, että jos te synkät, vinksahtaneet, pölijät, hurmaavat, älykkäät, hörhöt, taiteelliset, humaanit, todellisuuspakoiset ystäväni ryömisitte koloistanne ja kansoittaisitte tosimaailmaa, olisi sekin siedettävämpi paikka elää. On silti lohdullista tietää, että kulkiessani tosimaailman kylmiä katuja, kohdatessani välinpitämättömien ihmisten välinpitämättömät kasvot, tiedän, että joku noista kasvoista saattaa piilotella sisällään yhtä teistä, rakkaat blogiystäväni. Pidätte yllä uskoani siitä, että salaa ja syvällä sisällään ihmiset ovat hyviä tyyppejä, jos vain tulee tilaisuus ilmaista sitä puolta itsessään. Tosimaailmassa vain harvoin tulee.
Siis käykäämme karkeloon, syödään, juodaan ja juhlitaan Peikkoa, Allyä ja kevättä! Jaa
Peikon ihanan kaunis ja eroottinen tarina on täten Ingridin lupauksen VIRALLINEN jatko-osa.
Peikko on myös voittanut eroottisen palkinnon, joka (korjausmuoks) ei siis ole LAKKI, eikä EHKÄ mitään päähän pantavaa (ehhehe), mutta josta ei sitten tässä blogissa paljasteta sen enempää ;)) Ollaanpa siis, Peikkoseni, yhteyksissä asian tiimoilta!
Eikä siinä vielä kyllin; tänään Ally täyttää nimittäin kokonaiset 4 vuotta. Ihan ensin kirjoittelin toista blogia, jonka olen sittemmin salasanonut yleisestä luennasta ja sen jälkeen olen saastuttanut internetin ihmemaata tästä osoitteesta käsin. Aktiivisuustasoni on ollut uhkaavassa laskussa, mutta lupaan olla kuolematta vielä tänä vuonna.
Edelleen haluan kiittää kaikkia rakkaita blogiystäviä ja -tuttavia. Joistakin teistä on tullut ystäviä todellisessa elämässä ja vielä useamman kanssa anonyymi tuttavuus on laajentunut blogielämän ulkopuolelle, jopa hyvin henkilökohtaisiksi ja syvällisiksikin virtuaaliystävyyssuhteiksi. On ollut tilanteita, joissa blogiystävän virtuaaliolkapäästä on ollut minulle todella suurta ja lämmintä lohtua, ja olen kokenut tulleeni ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni (en vain Allynä).
Haluan myös kiittää teitä kaikkia, jotka olette kommenttilaatikossa ja sähköposteissa antaneet minulle tukea ja kannustusta kirjoitusharrastukseeni, yleiseen höpötykseeni ja etenkin ällöttävään räävittömyyteeni liittyen. Samaan hengenvetoon haluan myös yhtä lailla kiittää niitä, joiden mielestä olen ollut mauton ja aivan liian härski kukkahattutäti, sekä yleisesti ottaen myös täysin paska. Tahdon kiittää myös sinua, joka halusit sähköpostitse ilmaista reikäisten kalsarieni herättämät himokkaat tuntemuksesi, ja sait minussa aikaan itselleni harvinaisen nolostumisreaktion. Luultavasti luet tätä nyt ja samalla v**ät k**teen. Olkoon siis tämä mainituksi tulemisen aikaansaama hekuman huippu minun kiitokseni sinulle :)
On ollut ilo huomata niin monien blogiystävien levittävän siipiään myös tosielämän puolella ja julkaisevan hengentuotoksiaan myös reaali-ihmisten luettavaksi. Näistä uutisista kuullessani tuuletan aina näyttöni ääressä ja olen hirmuisen ylpeä jonkun kaltaiseni urotyöstä. Myös viime vuoden kuluessa luetut postauksenne ovat saaneet ajatuksiani pois tosielämästä (mikä on aina hyvä juttu), ne ovat huvittaneet, itkettäneet, laittaneet miettimään ja joskus ärsyttäneetkin.
Olen vakuuttunut, että jos te synkät, vinksahtaneet, pölijät, hurmaavat, älykkäät, hörhöt, taiteelliset, humaanit, todellisuuspakoiset ystäväni ryömisitte koloistanne ja kansoittaisitte tosimaailmaa, olisi sekin siedettävämpi paikka elää. On silti lohdullista tietää, että kulkiessani tosimaailman kylmiä katuja, kohdatessani välinpitämättömien ihmisten välinpitämättömät kasvot, tiedän, että joku noista kasvoista saattaa piilotella sisällään yhtä teistä, rakkaat blogiystäväni. Pidätte yllä uskoani siitä, että salaa ja syvällä sisällään ihmiset ovat hyviä tyyppejä, jos vain tulee tilaisuus ilmaista sitä puolta itsessään. Tosimaailmassa vain harvoin tulee.
Siis käykäämme karkeloon, syödään, juodaan ja juhlitaan Peikkoa, Allyä ja kevättä! Jaa
lauantaina, maaliskuuta 27, 2010
Eroottisen kirjoituskilpailun viimeisiä päiviä viedään!
Muistutanpa vaan, että tässä olisi keskiviikkoon asti aikaa käydä kisaamaan eroottisessa kirjoituskilvassa, jossa tehtävänä on kirjoittaa jatko-osa Ingridin lupaus-nimiselle maalaisromantiikkaa ja Hankkijan lippalakkeja vilisevälle, aidolle ja rehelliselle pornotarinalle.
Tähän mennessä kisa on saanut liikkeelle erotiikkaa rakastavat Margitin ja Isopeikon, joiden jatko-osia voipi käydä silmäilemässä tulevaa äänestystä silmällä pitäen ja malliksi omaa tekelettä varten.
Palkinnoksi olen luvannut jotain eroottista, joka ei ole lakki, ja tietenkin julistan voittajatyön Ingridin lupauksen Viralliseksi jatko-osaksi.
Vielä ehtii siis kirjoitella (te senkin siveydensipulit, te. Hih) Jaa
Tähän mennessä kisa on saanut liikkeelle erotiikkaa rakastavat Margitin ja Isopeikon, joiden jatko-osia voipi käydä silmäilemässä tulevaa äänestystä silmällä pitäen ja malliksi omaa tekelettä varten.
Palkinnoksi olen luvannut jotain eroottista, joka ei ole lakki, ja tietenkin julistan voittajatyön Ingridin lupauksen Viralliseksi jatko-osaksi.
Vielä ehtii siis kirjoitella (te senkin siveydensipulit, te. Hih) Jaa
maanantaina, maaliskuuta 01, 2010
Himoa hehkuva kirjoituskilpailu
Alkoi kyllästyttää, kun en ole pitkään aikaan järjestänyt kilpailua. Nyt kun kevät tekee tuloaan, alkaa myös ihminen herätä talviuniltaan. Niin kai sitten minäkin.
Olen pitkästä aikaa tutkiskellut kävijätilastojani ja olen hieman yllättynyt siitä, kuinka moni eksyy blogiini eroottista tarinaa etsiskellessään. Vaikka olen vuosien varrella laittanut jokusen eroottisen kuvan itsestäni ja saanut yhden limaisen sähköpostinkin paljasteluni tuloksena, olen kirjoittanut koko aikana vain yhden eroottisen tarinan (joka epäilemättä on "mielenkiintoinen" yllätys rakkaudennälkäisille).
Nyt haastan teidät, riekottoman ja irstaan mielikuvituksen omaavat ystäväni, lukemaan ainokaiseni, Ingridin lupauksen ja kirjoittamaan tarinalle arvoisensa, höyryävän kuuman jatko-osan. Kirjoita tarina blogiisi ja ilmoita minulle, niin linkitän tarinan blogiini. Jos sinulla ei ole blogia, lähetä tarina kommenttilaatikkoon tai sähköpostiini (jälkimmäiset julkaisen luvan kanssa blogissani).
Kilpailuun voi osallistua maaliskuun loppuun saakka, jonka jälkeen äänestämme kaikki yhdessä voittajakirjoituksen. Tulos julkistetaan Allyn syntymäpäivänä, 12.4.
Palkintona on kunnia päästä Ingridin lupauksen VIRALLISEKSI jatko-osaksi. Lisäksi palkitsen parhaan kirjoituksen pienellä eroottisella lahjalla, joka ei ole lakki. Sen lupaan.
Jään odottelemaan sormet syyhyten ja vesi kielellä, josko joku innostuisi osallistumaan!
Jaa
lauantaina, helmikuuta 27, 2010
sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009
Isän ja äidin päiviä
Viikon takaisesta muistot hämärtyvät loppua kohden. Kivut muistan tarkimmin perjantain ja lauantain väliseltä yöltä. Lauantai meni epäsäännöllisinä aaltoina kivun ja normaalihommien kanssa vuorotellen. Sunnuntain puolella sitten sairaalaan.
Mikään ei edennyt, joudutuskonstit eivät oikein auttaneet. Monen tunnin jälkeen vienot ehdotukseni puudutuksesta muuttuivat vaatimuksiksi. Muistan välillä itkeneeni kuin pikkuvauva. Vasemmalla kyljellä tuntunut kipu ei tuntunut normaalilta. Tuntui, ettei kaikki ole kunnossa. Lapsiveden mukana valui verta.
Puudutus ei auttanut.
Sen jälkeen kului kai tunteja. Muistikuvat ovat hämärämmät. Kätilö kertoi että vauva on isompi, kuin minun kokoiseni ihmisen on tarkoitus synnyttää. Se ei siksi mahtunut oikein laskeutumaan kohti maailmaa. Minusta otettiin verinäytteitä "ihan varalta vaan". Pelotti.
Jossain vaiheessa vauvan sydänäänet laskivat ja hänet oli pakko saada syntymään, vaikkei elimistöni ollut siihen vielä valmis. Kätilö laittoi ravintoliuosta tippumaan, että jaksaisin.
Lopulta jotenkin (en muista miten) maailmaan putkahti pieni poika, napanuora tiukasti kaulan ympärillä. Muistan kysyneeni onko vauva kunnossa ja kuulleeni samassa hennon äännähdyksen. Siihen, olenko minä kunnossa, eivät osanneet heti vastata. Istukka oli vähän revennyt ja vuosin verta. Muistan olleeni peloissani.
*****
Huonosti nukutun yön jälkeen katselen kun tytär kirjoittaa isänpäiväkorttiin vielä yhden nimen. Pikkuruinen Peukalo-Potti nukkuu yöllisen kitinän jälkeistä väsymystään levollisesti. En ole enää niin väsynyt. Uusi tulokas on luonnollisesti täydellinen millin pieniä kynsiään ja hiustupsujaan myöten. Hän näyttää aivan samalta kuin isänsä vauvakuvassaan. On hyvä mieli siitä, että kaikki on kuitenkin kunnossa.
Hyvää isänpäivää kaikille!! Jaa
Mikään ei edennyt, joudutuskonstit eivät oikein auttaneet. Monen tunnin jälkeen vienot ehdotukseni puudutuksesta muuttuivat vaatimuksiksi. Muistan välillä itkeneeni kuin pikkuvauva. Vasemmalla kyljellä tuntunut kipu ei tuntunut normaalilta. Tuntui, ettei kaikki ole kunnossa. Lapsiveden mukana valui verta.
Puudutus ei auttanut.
Sen jälkeen kului kai tunteja. Muistikuvat ovat hämärämmät. Kätilö kertoi että vauva on isompi, kuin minun kokoiseni ihmisen on tarkoitus synnyttää. Se ei siksi mahtunut oikein laskeutumaan kohti maailmaa. Minusta otettiin verinäytteitä "ihan varalta vaan". Pelotti.
Jossain vaiheessa vauvan sydänäänet laskivat ja hänet oli pakko saada syntymään, vaikkei elimistöni ollut siihen vielä valmis. Kätilö laittoi ravintoliuosta tippumaan, että jaksaisin.
Lopulta jotenkin (en muista miten) maailmaan putkahti pieni poika, napanuora tiukasti kaulan ympärillä. Muistan kysyneeni onko vauva kunnossa ja kuulleeni samassa hennon äännähdyksen. Siihen, olenko minä kunnossa, eivät osanneet heti vastata. Istukka oli vähän revennyt ja vuosin verta. Muistan olleeni peloissani.
*****
Huonosti nukutun yön jälkeen katselen kun tytär kirjoittaa isänpäiväkorttiin vielä yhden nimen. Pikkuruinen Peukalo-Potti nukkuu yöllisen kitinän jälkeistä väsymystään levollisesti. En ole enää niin väsynyt. Uusi tulokas on luonnollisesti täydellinen millin pieniä kynsiään ja hiustupsujaan myöten. Hän näyttää aivan samalta kuin isänsä vauvakuvassaan. On hyvä mieli siitä, että kaikki on kuitenkin kunnossa.
Hyvää isänpäivää kaikille!! Jaa
perjantaina, lokakuuta 09, 2009
maanantaina, maaliskuuta 09, 2009
Pieni linkkivinkki
Vaikka Keisarin uudet vaatteet-blogi lienee jo tosi monelle tuttu, on pakko silti hehkuttaa sitä oikein erityisesti täälläkin.
Siis Elegia ja Itkupilli ne vasta osaavat tehdä sairaan hienoja Bloggerin pohjia! Ei voi kuin ällistyneenä ihastella, millä vauhdilla noita uusia, hienoja taideteoksia ilmestyy. Jossain vaiheessa valitsen noista jonkun itsellenikin, mutta en ole toistaiseksi osannut päättää monen suokkarin väliltä.
Ei voi kuin ihailla lahjakkaiden ihmisten puuhia!
... Ai niin ja nyt kun olen koneella, lisään vielä tämänkin. Tummennettuina ne lauseet jotka pitävät paikkansa minun kohdallani.
TÄNÄ VUONNA
Nimimerkillä hullu, mutta iloinen sellainen. Jaa
Siis Elegia ja Itkupilli ne vasta osaavat tehdä sairaan hienoja Bloggerin pohjia! Ei voi kuin ällistyneenä ihastella, millä vauhdilla noita uusia, hienoja taideteoksia ilmestyy. Jossain vaiheessa valitsen noista jonkun itsellenikin, mutta en ole toistaiseksi osannut päättää monen suokkarin väliltä.
Ei voi kuin ihailla lahjakkaiden ihmisten puuhia!
... Ai niin ja nyt kun olen koneella, lisään vielä tämänkin. Tummennettuina ne lauseet jotka pitävät paikkansa minun kohdallani.
TÄNÄ VUONNA
- olen nauranut niin, että vatsaan sattuu
- olen saanut joulukoristeet kerättyä pois ennen laskiaista
- olen herännyt aamulla ja ollut innoissani uudesta päivästä
- olen nukahtanut illalla ilman pelkoa
- olen kävellyt metsässä ja nauttinut pakkasesta
- olen katsonut kotia ja miettinyt, että onpa täällä siistiä
- olen uskonut kykyihini
- olen uskonut jaksamiseeni
- olen nähnyt tulevaisuuden valoisana
- olen ylipäänsä uskaltanut ajatella, että tuleva on tulossa
- olen nauttinut muiden ihmisten seurasta
- olen huomannut, että taivas on välillä sininen
- olen ollut iloinen
- olen päättänyt olla murehtimatta
- olen ollut innoissani jostakin asiasta
- olen ollut onnellinen
- olen ollut sitä mieltä, että elämä on oikeastaan aika ihanaa
Nimimerkillä hullu, mutta iloinen sellainen. Jaa
perjantaina, tammikuuta 09, 2009
Viesti haudan takaa + kilpailun tulos
Okei, voi tulla jollekin teistä yllätyksenä (minulle ainakin), mutta en sitten kuollutkaan. Itse asiassa uskalsin lopulta nukutettavaksi pelkän kasisatasen buranan huumaamana. Kerroin kyllä että minua pelottaa ja minulle oltiinkin tosi ystävällisiä.
En joutunut odottelemaan, en palelemaan ja kotiinkin pääsin heti yhden heräämössä vietetyn tunnin jälkeen. Itse operaatio kesti kaksi tuntia, enkä ollut missään vaiheessa hengenvaarassa :)
Oikeastaan nukutus oli ihan miellyttävä juttu, etenkin kun minulla ei ollut lainkaan paha olo herättyäni. Lääkäri pisti leikkaussalissa nukutusainetta käteeni ja sanoi, että minua alkaa kaikesta huolimatta pian nukuttaa (olin kertonut hänellekin, että minusta tuntui epätodennäköiselle että nukahtaisin). Katselin kattolamppuja ja sanoin riemastuneena ettei minua nukuta lainkaan. Samassa lamput näyttivät huojahtavan. Ehdin sanoa vielä, että nyt nukuttaa ja sitten en muistakaan enää mitään.
Käsi on kyllä niin perkeleellisen kipeä, etten lääkityksestä huolimatta pysty oikein kirjoittamaan. Yritän nyt kuitenkin naputella kilpailun tulokset:
Voittajia oli tällä kertaa kaksi.
Polgara oli viilletty auki kuin sardiinipurkki ilman kunnon lääkitystä, joten hän ansaitsee kiistatta tunnustuksen kamalimmasta tarinasta.
Toisaalta Elegia kuvaili nukutuskokemuksen juuri sellaisena kuin millaiseksi sen etukäteen kuvittelin. Kuvauksen jälkeen tunsin itseni lähes täysin ei-hulluksi ja ei-hysteeriseksi. Se on jo aika paljon se.
Onnea siis Polgaralle ja Elegialle. Pankaahan yhteystietonne allyalias ät gmail piste com:iin ja pistän teille palkintoa kunhan käsi vähän tokenee.
Ps. Myös Karilla oli hyvin herkullinen ja mielikuvitustani kutkutteleva kertomus lonkkanivelen vaihdosta. Onpahan sitten syy pelätä paikallispuudutusta, kun nukutus sujui liiankin hyvin :)
Kiitokset kaikille osallistujilla ja onnentoivottelijoille. Palaan asiaan, kunhan kirjoittaminen sujuu nopeammin... Jaa
En joutunut odottelemaan, en palelemaan ja kotiinkin pääsin heti yhden heräämössä vietetyn tunnin jälkeen. Itse operaatio kesti kaksi tuntia, enkä ollut missään vaiheessa hengenvaarassa :)
Oikeastaan nukutus oli ihan miellyttävä juttu, etenkin kun minulla ei ollut lainkaan paha olo herättyäni. Lääkäri pisti leikkaussalissa nukutusainetta käteeni ja sanoi, että minua alkaa kaikesta huolimatta pian nukuttaa (olin kertonut hänellekin, että minusta tuntui epätodennäköiselle että nukahtaisin). Katselin kattolamppuja ja sanoin riemastuneena ettei minua nukuta lainkaan. Samassa lamput näyttivät huojahtavan. Ehdin sanoa vielä, että nyt nukuttaa ja sitten en muistakaan enää mitään.
Käsi on kyllä niin perkeleellisen kipeä, etten lääkityksestä huolimatta pysty oikein kirjoittamaan. Yritän nyt kuitenkin naputella kilpailun tulokset:
Voittajia oli tällä kertaa kaksi.
Polgara oli viilletty auki kuin sardiinipurkki ilman kunnon lääkitystä, joten hän ansaitsee kiistatta tunnustuksen kamalimmasta tarinasta.
Toisaalta Elegia kuvaili nukutuskokemuksen juuri sellaisena kuin millaiseksi sen etukäteen kuvittelin. Kuvauksen jälkeen tunsin itseni lähes täysin ei-hulluksi ja ei-hysteeriseksi. Se on jo aika paljon se.
Onnea siis Polgaralle ja Elegialle. Pankaahan yhteystietonne allyalias ät gmail piste com:iin ja pistän teille palkintoa kunhan käsi vähän tokenee.
Ps. Myös Karilla oli hyvin herkullinen ja mielikuvitustani kutkutteleva kertomus lonkkanivelen vaihdosta. Onpahan sitten syy pelätä paikallispuudutusta, kun nukutus sujui liiankin hyvin :)
Kiitokset kaikille osallistujilla ja onnentoivottelijoille. Palaan asiaan, kunhan kirjoittaminen sujuu nopeammin... Jaa
maanantaina, joulukuuta 29, 2008
Nysse selvis! + palkintokilpailu
8. päivä käyn vihdoinkin veitsen alle makkaamaan ja ranteeni yritetään panna toimintakuntoon. Nyt on siis vielä komiasti reilu viikko tai pikkusen vajaa pariviikkonen aikaa kertoa kommenttilootaan kaikki kamalat nukutuskertomukset: Kuka on ollut hereillä, mutta liikuntakyvytön, kuka kumminkaima on kuollut tai melkein kuollut?
Enhän mää nyttenkää pelkää nukutusta ku IHAN SAIRAASTI!!!
Mitä huumeita mun kannattaa pyytää pään turruttamiseksi, etten käy pakenemaan nukutuksen hetkellä?
Niin... ja pelottavimman nukutustarinan (tosielämän tai keksittyä) kertojaa odottaa ihka oikea palkinto, en kyllä vielä tiedä millainen... Tällä ranteella ei ainakaan kaulahuiveja neulota... Jaa
Enhän mää nyttenkää pelkää nukutusta ku IHAN SAIRAASTI!!!
Mitä huumeita mun kannattaa pyytää pään turruttamiseksi, etten käy pakenemaan nukutuksen hetkellä?
Niin... ja pelottavimman nukutustarinan (tosielämän tai keksittyä) kertojaa odottaa ihka oikea palkinto, en kyllä vielä tiedä millainen... Tällä ranteella ei ainakaan kaulahuiveja neulota... Jaa
lauantaina, syyskuuta 27, 2008
Blogitauolla
Olen muuttanut ja uusi nettiyhteys avautuu vasta ensimmäisenä päivänä. Siihen saakka siis!
Jaa
torstaina, syyskuuta 18, 2008
SAINPAHAN MÄÄ SEN KORTIN!!!
Juhuu!!! Sainpahan! Ja heleposti! Varokaa Oulun autoilijat. Täältä tullaan!
Nyt alkoi pornajaiset! Jaa
Nyt alkoi pornajaiset! Jaa
keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008
Onkohan onni omistaa?
Meillä on pian muutto edessä. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme itsellemme sellaisen vanhan omakotitalon, joka oli sekä (nykytilanne huomioon ottaen) järkevä, että kaikkia perheenjäseniä miellyttävä ratkaisu.
Muutto alkaa heti seuraavana päivänä, kun olen aloittanut uudessa työpaikassa. Siispä tästä on tulossa ylipäänsä jännittävä kuukausi. Kaikkein jännintä on, että olen aina asustellut vain vuokrarivareissa ja -kerrostaloissa, joten omakotitalon (ja omistamisen ylipäätään) käsite on aika hämärä. En tiedä, mitä siellä oikein pitää tehdä.
Ainakin saa kuljeskella keittiössä alasti ilman että järkyttää pihalla töllisteleviä kanssaihmisiä.
Pahin ahdistuksen aihe (minulla ja pojalla) on se, että nettiyhteyden saaminen voi kestää viikkoja. Kuinkahan sitä pärjää ilman? Ehkäpä rakas ystäväni, Marttilan Kirsi sallii minun käyttää heidän tietsikkaansa. Meistä nimittäin tulee nyt naapureita (mikä on yksi hauskimmista jutuista koko uudessa elämäntilanteessa).
Uuden kodin yhdessä huoneessa on villit tapetit ;) Pistänpä kuvan teillekin, kun saan avaimet taloon. Pihalla kasvaa vattuja ja mustaherukoita.
... Ai niin! Minulla on sitten kaksi viikkoa aikaa saada se hemmetin ajokortti!
Tässoon ihan ite ratissa!
Jaa
Muutto alkaa heti seuraavana päivänä, kun olen aloittanut uudessa työpaikassa. Siispä tästä on tulossa ylipäänsä jännittävä kuukausi. Kaikkein jännintä on, että olen aina asustellut vain vuokrarivareissa ja -kerrostaloissa, joten omakotitalon (ja omistamisen ylipäätään) käsite on aika hämärä. En tiedä, mitä siellä oikein pitää tehdä.
Ainakin saa kuljeskella keittiössä alasti ilman että järkyttää pihalla töllisteleviä kanssaihmisiä.
Pahin ahdistuksen aihe (minulla ja pojalla) on se, että nettiyhteyden saaminen voi kestää viikkoja. Kuinkahan sitä pärjää ilman? Ehkäpä rakas ystäväni, Marttilan Kirsi sallii minun käyttää heidän tietsikkaansa. Meistä nimittäin tulee nyt naapureita (mikä on yksi hauskimmista jutuista koko uudessa elämäntilanteessa).
Uuden kodin yhdessä huoneessa on villit tapetit ;) Pistänpä kuvan teillekin, kun saan avaimet taloon. Pihalla kasvaa vattuja ja mustaherukoita.
... Ai niin! Minulla on sitten kaksi viikkoa aikaa saada se hemmetin ajokortti!
Tässoon ihan ite ratissa!sunnuntaina, elokuuta 03, 2008
perjantaina, heinäkuuta 25, 2008
torstaina, heinäkuuta 24, 2008
Täällä taas, pitkästä aikaa!
Huhheijaa! En ole hituseen hetkeen ehtinyt kirjoittelemaan. Tämä johtuu siitä, että minä ja mieheni järjestimme itsemme melkoiseen kuseen ja piinaan ja muutenkin epämukavaan tilanteeseen. Nyt asia on vihdoin hoidossa ja ensi yönä pystyy kenties jo nukkumaan. Kaikkea sitä... ja kaikenlaisia sitä....
Olikin muuten korkea aika päästä iloisemmalle mielelle. Enää huominen (ja vähän kirjoitushommia) ja sitten minulla alkaa ihan oikea kesäloma!!! Säntäämme huomenna liikenteeseen ja kaahaamme Tampereen ja Särkänniemen kautta Helsinkiin huvittelemaan ja tonttuilemaan. Mitenhän me mualaiset edes osataan olla siellä ihmisten tavoin...???
Kamera lähtee tietenkin mukaan, vaikka olen yleensä aika laiska lomakuvaaja.
... Ja aion tervehtiä jokaista vastaantulijaa siinä toivossa, että satun kohdakkain jonkun blogiystäväni kanssa :)
Ilmojakin alkaa pitelemään!
JIHAAAA!!!! Kesälaitumille siis!!!!
Ps. Autolla ajaminen sujuu jo niin hyvin, että lähdemme liikkeelle minun kyydilläni. Olisikohan tässä jossain vaiheessa asiaa inssiin? Jaa
Olikin muuten korkea aika päästä iloisemmalle mielelle. Enää huominen (ja vähän kirjoitushommia) ja sitten minulla alkaa ihan oikea kesäloma!!! Säntäämme huomenna liikenteeseen ja kaahaamme Tampereen ja Särkänniemen kautta Helsinkiin huvittelemaan ja tonttuilemaan. Mitenhän me mualaiset edes osataan olla siellä ihmisten tavoin...???
Kamera lähtee tietenkin mukaan, vaikka olen yleensä aika laiska lomakuvaaja.
... Ja aion tervehtiä jokaista vastaantulijaa siinä toivossa, että satun kohdakkain jonkun blogiystäväni kanssa :)
Ilmojakin alkaa pitelemään!
JIHAAAA!!!! Kesälaitumille siis!!!!
Ps. Autolla ajaminen sujuu jo niin hyvin, että lähdemme liikkeelle minun kyydilläni. Olisikohan tässä jossain vaiheessa asiaa inssiin? Jaa
lauantaina, heinäkuuta 12, 2008
Kimaltavaa briljanttia!
Hallatar, Ritviecav ja Noeijoo ovat ilahduttaneet ja sykähdyttäneet minua kerrassaan hienolla tunnustuksella. Olen toki hieman eri mieltä siitä, olenko moista tunnustusta ansainnut. En ole edes ehtinyt postailemaan.
Sen tiedän, että edellä mainitut bloggaajat blogeineen ovat kerrassaan briljantteja, samoin kuin ne, joita tässä nimeän:
1. Isopeikko, joka varmaan pistää palkinnon suoraan terävähampaiseen suuhunsa.
2. Pastanjauhajat, jotka epäilemättä valmistavat palkinnosta jotain Peikon suuhun sopivaa.
3. Susupetal, joka luutavasti uiskentelee tälläkin hetkellä jalokivimeressä. Tuskin tästä pisarasta haittaakaan on.
4. Salka, joka on paluullaan lisännyt loistetta blogiystäviensä sydämiin.
5. Pakinaperjantai, jonka ansiosta minulla on tänään siivousta tärkeämpää puuhaa.
6. Belgarion, joka on valinnut kurssinsa ja on valmiina nostamaan purjeet.
7. Hansulle, jotta hän voi ostaa jalokiven tuotolla kunnollista Polar-juustoa! Jaa
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Lämmin torttu ja kerrankin ajankohtaista asiaa
Olen tässä blogiroolissani onnistunut olemaan kommentoimatta ajankohtaisia uutisia kiitettävän hyvin. Yleensä minut saa barrikadeille korkeintaan siinä vaiheessa, kun porukkaa ammuskellaan tai räjäytellään vallitsevaan ympäristöön nähden huomattavan paljon. Ai niin... kirjoitinhan kerran sen yhden runon Oulun raiskausaallosta.
Kun kerran loihakan mittainen munakin pääsi ylittämään informaatioarvollaan tämän turhaa jaarittelevan blogini uutiskynnyksen, villiinnyn nyt jatkamaan samalla linjalla. Olihan Iltalehdessä juttua kanssajaarittelijastamme, Teppo M:stä.
Oikeastaan nuo kootut iskuvinkit sinänsä eivät siivitä minua sen kummempaan kiihtymyksen tilaan. Sen sijaan haluan kiittää Teppoa lämpimästi lauhkeammista parisuhdesäistä. On olemassa asioita, joita olen yrittänyt kertoa kanssani elävälle vastakkaisen sukupuolen edustajalle pimeinä ja hivuttavan pitkinä iltayön tunteina. Teppo tekee sen yhdellä lauseella:
"Vaimo saapuu helmikuisena iltana kylmissään kotiin normaalia myöhemmin ja kertoo joutuneensa kävelemään, sillä auto juuttui kinokseen kolme kilometriä ennen kotiovea. Mitä miehen pitäisi tehdä ylläpitääkseen rauhaa ja parantaakseen mahdollisuuksiaan saada myöhemmin illalla lämmintä torttua?
Ps. Onko tuo ilmaus "lämmin torttu" kenenkään muun mielestä ihan kammottava? Jaa
Kun kerran loihakan mittainen munakin pääsi ylittämään informaatioarvollaan tämän turhaa jaarittelevan blogini uutiskynnyksen, villiinnyn nyt jatkamaan samalla linjalla. Olihan Iltalehdessä juttua kanssajaarittelijastamme, Teppo M:stä.
Oikeastaan nuo kootut iskuvinkit sinänsä eivät siivitä minua sen kummempaan kiihtymyksen tilaan. Sen sijaan haluan kiittää Teppoa lämpimästi lauhkeammista parisuhdesäistä. On olemassa asioita, joita olen yrittänyt kertoa kanssani elävälle vastakkaisen sukupuolen edustajalle pimeinä ja hivuttavan pitkinä iltayön tunteina. Teppo tekee sen yhdellä lauseella:
"Vaimo saapuu helmikuisena iltana kylmissään kotiin normaalia myöhemmin ja kertoo joutuneensa kävelemään, sillä auto juuttui kinokseen kolme kilometriä ennen kotiovea. Mitä miehen pitäisi tehdä ylläpitääkseen rauhaa ja parantaakseen mahdollisuuksiaan saada myöhemmin illalla lämmintä torttua?
a) Selittää kuinka auton olisi saanut penkasta ”heijaamalla” kaasulla ja kytkimellä ja kuinka vetävien pyörien pitoa voi yrittää parantaa laittamalla renkaan alle auton jalkatilan kumimaton. Jos nainen ei vaikuta ymmärtävän kunnolla, mies voi havainnollistaa asiaa lyijykynäpiiroksella.
b) Kuunnella naista niin kauan, että hän vaikuttaa rauhoittuneen Tämä vaihe sisältää auton aiheuttaman turhauman purkamisen lisäksi yleensä tarinan siitä, mitä taloushallinnon noita-akka oli tänään sanonut ja kenelle ja mitä se sillä oikeasti oli tarkoittanut. Jos mahdollista, mies tarjoaa naiselle suklaata ja punaviiniä. Myöhemmin illalla vaimon jo unohdettua asian mies käy hakemassa auton kotiin." (Täältä)
Ps. Onko tuo ilmaus "lämmin torttu" kenenkään muun mielestä ihan kammottava? Jaa
torstaina, toukokuuta 29, 2008
Lokkeri jumittaa, mutta auto kulkee!
Menee hermot, kun Blogger ei suostu julkaisemaan mitään kirjoittamaani tuonne kommenttilaatikkoon. Mutta kiitos kaikille aikaisempiin kommentoineille. Luen, vaikken pystykään mitään vastaamaan. Toivon ongelman korjaantuvan omia aikojaan...
Olen aloittanut ajo-opinnot ja toivottavasti saan tämän kesän aikana vihdoin ajokortin. Ensimmäinen ajoharjoitus on takana ja kaikki sujui muuten hyvin, paitsi liikkeelle lähtö ei onnistunut millään ja vilkuttaessa tuulilasin pyyhkijät menivät aina vahingossa päälle.
Tilannetta tuskin paransi se, että ajamisen aiheuttama jännitys sai minut painamaan huomaamattani kaasua ja "kaahailemaan" opettajan (mieheni) kielloista huolimatta.
Joku pyöräilevä ukkokin pysähtyi tölläämään...
En osaa selittää tilannetta sen tarkemmin. Olisi kannattanut olla näkemässä: Lähes tuulilasiin liimattu, keski-ikää lähestyvä, jännityksestä valkoinen ämmä, joka ensin nytkyy liikkeelle ja ajaa lopulta hurjaa kahdeksikkoa pyyhkijät vispaten.
Tänään uudestaan. Jaa
Olen aloittanut ajo-opinnot ja toivottavasti saan tämän kesän aikana vihdoin ajokortin. Ensimmäinen ajoharjoitus on takana ja kaikki sujui muuten hyvin, paitsi liikkeelle lähtö ei onnistunut millään ja vilkuttaessa tuulilasin pyyhkijät menivät aina vahingossa päälle.
Tilannetta tuskin paransi se, että ajamisen aiheuttama jännitys sai minut painamaan huomaamattani kaasua ja "kaahailemaan" opettajan (mieheni) kielloista huolimatta.
Joku pyöräilevä ukkokin pysähtyi tölläämään...
En osaa selittää tilannetta sen tarkemmin. Olisi kannattanut olla näkemässä: Lähes tuulilasiin liimattu, keski-ikää lähestyvä, jännityksestä valkoinen ämmä, joka ensin nytkyy liikkeelle ja ajaa lopulta hurjaa kahdeksikkoa pyyhkijät vispaten.
Tänään uudestaan. Jaa
keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008
Yrittäkää selvitä! ...kä ku humaltua!
Moikka kaverit!
Tulin pikaisesti sanomaan, että lähden nyt Kilpiselle pilkkimään ja Tromssaan muuten vaan hillumaan. Tulen sunnuntaina takaisin - toivottavasti kuvien (ja pilkkikilpailuvoiton) kanssa.
Nyt ottakaamme kaikki itseämme käsistä kiinni ja yhtykäämme vappukarkeloon! Rullaati rullaa vaan kaikille ja ihanaa, lämmintä vappua! Jaa
Tulin pikaisesti sanomaan, että lähden nyt Kilpiselle pilkkimään ja Tromssaan muuten vaan hillumaan. Tulen sunnuntaina takaisin - toivottavasti kuvien (ja pilkkikilpailuvoiton) kanssa.
Nyt ottakaamme kaikki itseämme käsistä kiinni ja yhtykäämme vappukarkeloon! Rullaati rullaa vaan kaikille ja ihanaa, lämmintä vappua! Jaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)