Väsyttää

... ja siitä johtuen pääkin pyörällä. Tuolla tallennettujen kansiossa on hirveässä jonossa aloitettuja postauksia, mutta jätän ne aina kesken.

Ihanaa! Jo toukokuu! Kuukauden kuluttua sitä on väistämättä taas elossa. Jaa

Onnea Isopeikko ja Ally!

Kutkuttava äänestys on nyt päättynyt ja himoa hehkuvan kirjoituskilpailun voittajaksi on valikoitunut Isopeikko teoksellaan, joka on kunnianhimoisesti nimeltään Ingridin lupaus - osa 2.
Peikon ihanan kaunis ja eroottinen tarina on täten Ingridin lupauksen VIRALLINEN jatko-osa.
Peikko on myös voittanut eroottisen palkinnon, joka (korjausmuoks) ei siis ole LAKKI, eikä EHKÄ mitään päähän pantavaa (ehhehe), mutta josta ei sitten tässä blogissa paljasteta sen enempää ;)) Ollaanpa siis, Peikkoseni, yhteyksissä asian tiimoilta!

Eikä siinä vielä kyllin; tänään Ally täyttää nimittäin kokonaiset 4 vuotta. Ihan ensin kirjoittelin toista blogia, jonka olen sittemmin salasanonut yleisestä luennasta ja sen jälkeen olen saastuttanut internetin ihmemaata tästä osoitteesta käsin. Aktiivisuustasoni on ollut uhkaavassa laskussa, mutta lupaan olla kuolematta vielä tänä vuonna.

Edelleen haluan kiittää kaikkia rakkaita blogiystäviä ja -tuttavia. Joistakin teistä on tullut ystäviä todellisessa elämässä ja vielä useamman kanssa anonyymi tuttavuus on laajentunut blogielämän ulkopuolelle, jopa hyvin henkilökohtaisiksi ja syvällisiksikin virtuaaliystävyyssuhteiksi. On ollut tilanteita, joissa blogiystävän virtuaaliolkapäästä on ollut minulle todella suurta ja lämmintä lohtua, ja olen kokenut tulleeni ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni (en vain Allynä).
Haluan myös kiittää teitä kaikkia, jotka olette kommenttilaatikossa ja sähköposteissa antaneet minulle tukea ja kannustusta kirjoitusharrastukseeni, yleiseen höpötykseeni ja etenkin ällöttävään räävittömyyteeni liittyen. Samaan hengenvetoon haluan myös yhtä lailla kiittää niitä, joiden mielestä olen ollut mauton ja aivan liian härski kukkahattutäti, sekä yleisesti ottaen myös täysin paska. Tahdon kiittää myös sinua, joka halusit sähköpostitse ilmaista reikäisten kalsarieni herättämät himokkaat tuntemuksesi, ja sait minussa aikaan itselleni harvinaisen nolostumisreaktion. Luultavasti luet tätä nyt ja samalla v**ät k**teen. Olkoon siis tämä mainituksi tulemisen aikaansaama hekuman huippu minun kiitokseni sinulle :)

On ollut ilo huomata niin monien blogiystävien levittävän siipiään myös tosielämän puolella ja julkaisevan hengentuotoksiaan myös reaali-ihmisten luettavaksi. Näistä uutisista kuullessani tuuletan aina näyttöni ääressä ja olen hirmuisen ylpeä jonkun kaltaiseni urotyöstä. Myös viime vuoden kuluessa luetut postauksenne ovat saaneet ajatuksiani pois tosielämästä (mikä on aina hyvä juttu), ne ovat huvittaneet, itkettäneet, laittaneet miettimään ja joskus ärsyttäneetkin.

Olen vakuuttunut, että jos te synkät, vinksahtaneet, pölijät, hurmaavat, älykkäät, hörhöt, taiteelliset, humaanit, todellisuuspakoiset ystäväni ryömisitte koloistanne ja kansoittaisitte tosimaailmaa, olisi sekin siedettävämpi paikka elää. On silti lohdullista tietää, että kulkiessani tosimaailman kylmiä katuja, kohdatessani välinpitämättömien ihmisten välinpitämättömät kasvot, tiedän, että joku noista kasvoista saattaa piilotella sisällään yhtä teistä, rakkaat blogiystäväni. Pidätte yllä uskoani siitä, että salaa ja syvällä sisällään ihmiset ovat hyviä tyyppejä, jos vain tulee tilaisuus ilmaista sitä puolta itsessään. Tosimaailmassa vain harvoin tulee.

Siis käykäämme karkeloon, syödään, juodaan ja juhlitaan Peikkoa, Allyä ja kevättä! Jaa

Mielikuvamurhailua

Blogitapaaminen osa 8: Valon vaikutuksia

(Kaikki edelliset blogitapaamiset ja linkit näiden tapaamisten aikaansaamiin lisäpostauksiin löytyvät mielikuvamurhailua-labelin alta)

- Puh puh puh puhpuhpuhpuh läääääh... hiiik.
Ohari pysähtyi tien reunaan, nojasi raskaasti sauvakävelysauvoihinsa ja yritti saada hengen kulkemaan. Hän tiesi olevansa sekaisin, toimivansa lisääntyvän valon herättämässä hetkellisessä maniakohtauksessa. Mitään muuta selitystä olisi tuskin löydettävissä sille, että hän hieveröi henkensä ihan vapaasta tahdostaan, aikaisin sunnuntai-aamuna ja teki sen vielä heiluttamalla kahta kepakkoa käsissään. Tai voisiko syynä olla PMS, Ohari mietti ja yritti turhaan laskea läähätyksen lomassa päiviä edellisiin kuukautisiin.

Ohari nosti katseensa kohti taivaanrannassa kajastavaa, hullaannuttavaa valojuovaa. Nyt oli jo tulossa valoisaa. Eihän kellokaan ollut kuin vasta... Oharin ajatukset keskeytyivät. Kuulosti kuin joku olisi pieraissut pusikossa. Ohari heitti sauvakävelysauvat kirkaisten käsistään ja kaivoi pippurisumuttimen toppatakin taskusta. Hän tyhjensi puoli pullollista pensasta kohden, huutaen toistuvasti sanaa TUNTEMATON, jotta mahdolliset muut kulkijat ymmärtäisivät hänen joutuneen hyökkäyksen kohteeksi.

Melun säikäyttämä, äärimmäisen nolon näköinen kissa luikahti pensaasta ja ravasi tien poikki korvat luimussa. Ohari uskalsi vihdoin hellittää kouristuksenomaisen otteensa pippurisumuttimesta.
- Kis kis ksss ksss, hän huuteli kissan perään, mutta se ei tullut enää takaisin.
Ohari pudisti päätään ja keräsi sauvat maasta. Joskus vieläkin häntä hermostutti, vaikka viimeisestä blogihahmon murhasta oli kohta vuosi aikaa.

Pensaasta kuului uusi narahdus. Ehkä kissalla oli pensaassa pentuja, jotka makasivat hangella emottomina, Ohari ajatteli ja asteli varovasti pensasta kohden. Maassa näkyi jotain. Ohari ojensi kättään ja nosti esiin putkilon, joka oli täynnä punaista kimallegeeliä. Luultavasti lasten leikeistä jäänyt. Ohari tunki geelin taskuunsa pippurisumuttimen viereen.

Korvan vieressä rouskahti. Ohari ehti kääntää katseensa äänen suuntaan, nähdä punaiset, kimaltavat kasvot, joiden keskellä paloi kiihtynyt silmä. Hän ehti nähdä keltaisten kuviosaksien syöksyvän ilman halki.
- Minä tulen, ystävät, Ohari ajatteli viimeisenä ajatuksenaan, nähdessään tuttujen blogihaamujen odottavan kuusen oksilla istuen.

*****

Allyalias pyyhki tahmeaa kimallegeeliä kasvoiltaan. Saisi olla viimeinen kerta, kun hän yrittäisi naamioitua tällä tavoin. Hän nosti kävelysauvat käsiinsä. Hän oli aina toivonut itselleen tuollaisia sauvoja. Vincent juoksi tien poikki hiljaa hihittäen.
- Kiitos avusta, Allyalias sanoi kissalle.
He iskivät ylävitoset ennen kuin Vincent katosi matkoihinsa.

Allyalias katsoi taivaanrannassa kasvavaa valojuovaa. Keväällä oli todella hullaannuttava vaikutus. Se sai piilossa olleet vaistot heräämään ja olon tuntumaan elävältä. Allyalias haisteli ilmaa. Jossain lähellä asui seuraava blogihahmo, joka ei vielä vaistonnut hänen olevan tulossa...

Jatkuu taas ensi kerralla.... Jaa

Valokuvatorstain aiheena on mikrokosmos

Kuningas...

... ja valtakunta

Valokuvatorstai

Jaa

Onneksi sentään!

Kävelyllä etsiskelin vain yhtä asiaa. Kaikkialla oli tasaisen ruskeaa, maan rajasta koivun latvoihin saakka. Saaliina yksi perhonen, käpyjä, kakkaa, nuotio, kappale sinistä taivasta, kaksi nuorta, jotka soittelivat kitaraa graffiteilla vuoratun meluvallin reunustalla.

Sitten lopulta Oulun aikuiskoulutuskeskuksen ruman tiilimuurin reunustalta näkyi viherrystä. Jaa

Apurisrilliä!

Nyt on huhtikuu ja kevään tuloa ei voi estää! Tämä kuukausi onkin tapahtumia täynnä. Allekirjoittanut täyttää 31 vuotta ja Allyalias on pian yhden vuoden ikäinen... Olisivatkohan aikuistumisen merkit jo ilmassa?

Joten ei muuta kun kakkulapiot esille ja kahvit tippumaan. Muistattehan tarkkailla kuppejanne! Jaa

Kiitos Elegia!

... Nimittäin unihiekasta. Nukuin kuin tukki sellaset reilun kymmenen tunnin unet suuremmin heräilemättä. Tämä on erittäin harvinaista herkkua minulle edes niihin aikoihin kun lasken nukkuneeni normaaliunet, joten uskon Elegian unihiekalla olleen vaikutusta. (Sullon kuule akka tässä todellinen tienaamisen mahdollisuus kuha juttu leviää...)


Yhtenä päivänä tässä oltiin kävelyllä kameran ja parin muunkin perheenjäsenen kanssa. Montaa kertaa ei ehtinyt räpsähtää ennen kuin virta loppui kamerasta (inhottavaa kun se tapahtuu!) mutta tällainen kevään ihme sattui silmääni ennen tuota valitettavaa antikliimaksia. Eli siis jos jollakin on tippunut purtilollinen punajuurisalaattia niin se ehkä löytyy vielä sieltä pyörä/kävelytieltä joka johtaa moottoritien viertä Laanilaa kohti.

Ahmatti mies sanoi että "kato onko siinä vielä päivämäärä menny" ja minä katsomaan sitä sillä normaalilla ei helvetti, sää et voi olla ihan tosissaan ja jos oot, et voi olla ihan viisas - ilmeelläni ja se hiljeni.

Eli sinne se salaatti jäi odottamaan nälkäistä, mutta ei olisi jos se olisi ollut miehestä kiinni.

Siitä tulikin hyvä idea mieleen. Jos haluaisi myrkyttää miehensä, kävisi vaan hakemassa kepappiransut jostain kepappipaikasta ja ripottelisi tulisen kastikkeen sekaan aimo rippusen rotanmyrkkyä. Ei muuta kun annos roskanvientimatkan varteen ja mies asiaa toimittamaan. Siihen ansaan menisi, ihan varmaan menisi. Paitsi jos joku muu ehtisi mennä ensin.

Siitä tietää että ne kaikki kotitontut ja saunatontut ja vastaavat on miehiä, kun ne syövät siekailematta kaikki portaanpieleen tökätyt puurot ja systeemit.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja varokaa yksinäisiä kepappiannoksia!
Jaa

Mikä se on jolla on harmaa naama ja punainen nenä?

Ikkunan takana ei asu ketään

No sehän olen minä tietenkin! Eikä eilen ole tullut edes otettua, ei suinkaan! Sairaus on kaatanut minun näppäimistön äärelle jälleen kerran. Harmi että tähän aikaan vuodesta ei tarvita joulutonttuja, sillä minä olisin partaa vaille valmis moiseen urakkaan.

Ulkona paistaa aurinko, ja ihmiset ovat pihalla niin reippaan näköisinä että tunnen ärtymystä ja syyllisyyttä ja ärtymystä syyllisyydestäni. Meillä istutaan taas kotona pölyisen television ääressä koko ilta... Huoh! Onneksi Lilith toi eilen Trainspottingin lainaan ja voimme katsella sitä iltamme ratoksi.

Unettomuus on taas tulossa takaisin. Se alkaa käydä jo tosi vanhaksi ja pitkästyttäväksi jutuksi. Nyt kun saisi kuumaa teetä hunajalla, lämpimän viltin ja ristisanatehtäviä, sekä nukkua parin tunnin päiväunet ilman huolen häivää, luulen että olisin taas illalla inhimillisessä unikunnossa. Jaa

Pakinaperjantaissa luetellaan kevään merkkejä

On se kevät vaan ihanaa aikaa! Lumi sulaa ja purot lirisevät tien varsilla. Yleisten vessojen eteen alkaa kerääntyä jono lirinän aiheuttamassa tarvepakotuksessa kipristeleviä ihmisiä. Eikä haittaa vaikka ei ehtisi joka kerran vessaankaan saakka. Luonto tarjoaa oivan maastovärin pusikoissa pyllisteleville valkoisille takapuolille, ainakin niin kauan kun lumi on maassa.

Kevään tietää siitäkin että huulipuna vaihdetaan raikkaaseen huulikiiltoon ja että lantiofarkkutyttöjen paljaisiin kannikanpuolikkaisiin ilmestyy kaistale itseruskettavalla voiteella valeltua aluetta. Keski-ikäiset tosimiehet vaihtavat tummansinisen toppatakkinsa harmaansinertävään kevättakkiin ja kampaavat tukkaansa laineen peilin edessä, huolellisin kammanvedoin. Pihalta alkaa kuulua entisen "Hei Anselmi! Älä syö sitä lunta" sijaan "Anselmi hei! Ei saa laittaa kiviä suuhun".

Patiot täyttyvät ihmisistä, joista osa päättää riisua paitansa jo toukokuun alussa. Asematunnelissa alkaa taas haista pissa. Ihmiset jaksavat kinastella lehtien yleisönosastoilla lähinnä koirien ulosteista jokavuotisin sanankääntein, joita lukiessa ei voi olla saamatta kevään kepeää tunnetta rintaansa. Aamuyöllä ei tarvitse herätä enää lumiauran ääniin, vaan saa kuunnella kypärät hatarasti pään laella roikkuen rälläävien mopopoikien keväthuumaa.

Ihmisten nenät ja silmät muuttuvat kirkkaan punaisiksi maantie- ja siitepölyn tunkeutuessa heidän limakalvoilleen. Grillit raahataan pihalle ensimmäisten plusasteiden myötä ja ilmassa alkaa haista makkara. Samaan aikaan kevään uusi grillimakkarasortimentti esitellään innokkaalle yleisölle. Mäyräkoiran sijaan peräkonttiin talutetaan taas kokonaisia koreja. Painonvartijat mainostavat joka lehdessä ja bikinikunto on naistenlehtien ykköspuheenaihe. Ojien pohjilla kasvaa satunnaisesti humalaisia teekkareita.

Maalle mennessä saa, sen sijaan, että istuisi mukavasti kynttilän valossa, syödä täytekakkunsa huterassa pihakeinussa sääskien syödessä keinun ritilöiden välistä takapuolta. Ai, mutta se onkin sitten jo kesää se!


Pakinaperjantai Jaa

Harmaata

Harmaata ja tylsää. Onneksi tiedän että jossain tuolla kevätkin tekee tuloaan. Ainolanpuistossa yhdeksi kevään merkiksi on perinteisesti laskettu paljastelijan (paljastus itsemus) esiintyminen. Tähän on kuitenkin vielä matkaa. "Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, paljastajasta pikkuisen, pääskysestä ei päivääkään". Ainolassa ei saisi liikkua yöllä jos on nainen. Pitäisikö kuitenkin reiluuden nimissä tuomita yleisesti raiskaajien liikkuminen ilman "esiliinaa" öiseen aikaan? Onneksi oravilla on Ainolassakin turvallista, eikä kotiintuloaikoja koskaan.

Jaa

Runotorstai ja Valokuvatorstai

Kevät

Tapahtukoon minun tahtoni

Maailmankanteen oranssi purppura
sininen katto lintujen lentää.
Jalkojen teille likaista loskaa kylältä kotiin
hiekkaa, murua, tikkarin tikku
ilmassa pöly,
räikeä lika viraston viertä
joku jo pukee vaalean takin.
Lirinää, maisketta hiekan hiulintaa,
puro teiden molemmin puolin,
ruutuhypyt ja twistaus ja pompulat
uutta muovia kiiltävät.
Sorsaparvi ja puolikas pitko
kuivunut kaapin perällä liikaa
hiekka ja vesi ja loska ja muta
ja tuoksuva tuuli kattojen yllä.

Sitä vain.
Kevättä vain.

Sekä Runo-, että valokuvatorstaissa pohditaan mielen mahtia ja sitä, mitä tekisi, jos voisi muokata todellisuutta ajatuksen voimalla. Minä olen koko talven toivonut kiihkeästi yhtä asiaa, ja kuinkas ollakaan, se on nyt toteutumassa.

Jaa