Nysse selvis! + palkintokilpailu

8. päivä käyn vihdoinkin veitsen alle makkaamaan ja ranteeni yritetään panna toimintakuntoon. Nyt on siis vielä komiasti reilu viikko tai pikkusen vajaa pariviikkonen aikaa kertoa kommenttilootaan kaikki kamalat nukutuskertomukset: Kuka on ollut hereillä, mutta liikuntakyvytön, kuka kumminkaima on kuollut tai melkein kuollut?

Enhän mää nyttenkää pelkää nukutusta ku IHAN SAIRAASTI!!!

Mitä huumeita mun kannattaa pyytää pään turruttamiseksi, etten käy pakenemaan nukutuksen hetkellä?

Niin... ja pelottavimman nukutustarinan (tosielämän tai keksittyä) kertojaa odottaa ihka oikea palkinto, en kyllä vielä tiedä millainen... Tällä ranteella ei ainakaan kaulahuiveja neulota... Jaa

Syksyn väri on musta

Ensin äänet muuttuvat tunkeilijoiksi. Korvakäytävät ovat käyneet puolustuskannalle, ne voimistavat ääntä, antavat sille kummallisen kaiun, hälyttävät jatkuvaa vaaraa ja uhkaa. Ääni kuuluu, mutta merkitys katoaa. Kupla on kasvanut ympärille ihan huomaamatta. Erkaantuminen muusta maailmasta on alkanut.

Uni katoaa, kädet tärisevät lakkaamatta. Päätä ja vatsaa särkee, hartiat ovat jumissa. Kuoleman ajatus käy yhä useammin mielessä, joskus pelkona, joskus toiveena. Suurimmalle osalle ajatuksista ei ole sanoja, tuntuu, ettei kukaan ympärillä enää yhtäkkiä ymmärrä. Menneet, ikävät muistot nousevat jatkuvaan tietoisuuteen. Niiden mukana tulevat pelko, häpeä, syyllisyys, ahdistus, itsesääli, inho ja katkeruus tiheänä seittinä, joka on sinänsä suhteellisen näkymätön, mutta silti niin raskas, että sitä on mahdoton kantaa kovin pitkään.

Viimeiseksi (ei onneksi vielä) kaikki tunteet piiloutuvat jonnekin, josta ne voi vain vaistota, mutta niitä ei voi enää tuntea. Elämä keskittyy kaihtamiseen ja piiloutumiseen. Silmät näkevät häikäisevää mustaa. Ihoa särkee. Maailma, elämä ja todellisuus ovat niin kaukana, että niitä on mahdotonta tavoittaa edes huutamalla.

Matka mustaksi aukoksi on ollut jännittävä, paikoin jopa hulvaton.

Pelottaa.

Ps. Oldghost haastoi kertomaan lapsuuden lempilaulun. Se on melankolisesti Taivaanpii. Jaa

Hysterian kirous

Mikä siinä onkin, että minunlaiseni äiti ei osaa hetkeäkään ajatella että kyseessä on varmaan jokin pikkujuttu, korvatulehdus tai vastaava, kun lasta lähdetään kyyditsemään yön selkään päivystysreissulle kivusta kiemurtelevana itkupussina? Ja juuri sinä iltana, kun en itse pääse mukaan reissuun, sillä jonkun pitää vahdiskella sisaren tytärtä.

Vaikka kuinka yritän ajatella kaikkia mukavia ja vaarattomia kivunaiheuttajia, huoli hiipii silti mieleen ja silmät alkavat vuotaa kuin itsestään.

Pitää nieleskellä, ettei tule vahingossa oksentaneeksi sydäntään näppäimistölle. Jaa

Tarinamaanantain aihe on yhteistuumin

They're coming to take me away Ha-haa!

Kävelyreittini varrelle oli ilmestynyt rasti keskelle asfalttia. Rastin vasemmalla puolella oli numero 9 ja toisella puolella numero 4. Kokonaisuudessaan tiessä luki siis 9X4. Ja minun syntymäpäiväni on 9.4! Katsoin ylöspäin. Läheisen kerrostalon parvekkeella välähti, aivan kuin aurinko olisi osunut kiikarin linssiin.

Mieleni teki kääntyä kannoillani ja palata takaisin turvalliseksi havaittua reittiä, mutta se olisi sotkenut kaikki sen viikon kävelysuunnitelmat. Minulla olisi jäänyt 2,7 kilometriä kävelemättä ja tiesin, että minun olisi joka tapauksessa muutettava muutaman seuraavan päivän liikunta-annokseni sisäliikunnaksi. Ei olisi turvallista liikkua ulkona vähään aikaan, ei ainakaan ennen kuin olisi selvää mitä ne haluavat.

Jatkoin siis matkaa vaarasta välittämättä. Vastaani tuli mies, jolla oli käsissään paksut villalapaset, mutta ei lainkaan pipoa. Takin toinen etutasku oli täytetty kenties paperilla. Ne tekivät sitä joskus; täyttivät taskunsa paperilla, että näyttäisi siltä kuin he oikeasti omistaisivat päällänsä olevat vaatteet.

Mies katosi takaani pienelle sivukujalle ja tunsin niskassani, kuinka hän seurasi minua koko ajan jossain näkymättömissä. Sisäpihoille johtavien kujien suilla näkyi nopeita häivähdyksiä, ikään kuin joku olisi vetäytynyt varjoihin. Verhot heilahtelivat, parvekkeilla välähteli. Olisin halunnut juosta, mutta se olisi herättänyt vain liikaa huomiota. Lisäksi se olisi tarkoittanut 75 ylimääräisen kalorin kulutusta, joka on yhtä kuin 32 grammaa jauhelihaa ja pitkä pätkä tuorekurkkua. Sellaiseen muutokseen minulla ei olisi varaa näin epävarmoissa olosuhteissa.

Lopulta pääsin kotiini. Läimäytin oven kiinni peläten, että joku työntää viime hetkellä jalkansa raosta sisään. Hengitin ilmaa varovasti. Sieraimiini ei tulvinut tällä kertaa vierasta hajua, tasainen tiktak-ääni joka kuului silloin tällöin, oli sillä hetkellä poissa. Asunto oli kenties liiankin normaali. Ne olivat ehkä yhdessä sopineet antavansa minun rauhoittua. Että en osaisi arvata niiden suunnitelmia. Kenties olin niille liian ovela. Vasta silloin huomasin lattialla vihreän paperilapun, jonka keskellä oli iso rasti.
Me tulemme hakemaan sinut, ne olivat kirjoittaneet lappuun minun käsialallani.


Tarinamaanantai Jaa

Tarinamaanantai, kuva-aihe

Vihdoin tuli se keskustelu, jota oli kauhulla odotettu.

- Äiti! Mä tarvitsisin munan!
- Voi Oona, eihän me tytöt tarvita sellaista. Sitä paitsi sanotaan sitä mieluummin kikkeliksi.
- Äiti, mä tarvitsisin ihan oikeasti uuden kikkelin. Edellinen meni rikki ja se ei ole enää hyvä.
- Ei tytöillä ole koskaan ollutkaan kikkeliä. Me ei tarvita sellaista. Mistä sinä tuollaista olet saanut päähäsi?
- No kun Laurankin kikkeli meni rikki ja se sai uuden.
- Älä puhu höpöjä. Silloin, jos puhuu höpöjä, pitää mennä omaan huoneeseen miettimään!

........

- Jukka, älä nyt järkyty, mutta Oona on tullut siihen vaiheeseen!
- Minähän olen sanonut, että en voi puhua kesken työpäivän. Sano sitten, kun tulen kotiin.
- Ei, kun Oona on nyt tullut siihen vaiheeseen, siihen falliseen tai oidipaaliseen tai mikä se nyt olikaan. Se on alkanut huomata miehen ja naisen eroja.
- Mutta sehän kuuluu normaaliin kehitykseen.
- Eikä kuulu! Tai siis minä en selviä tästä millään! Se haluaa itselleen kikkelin. Minun on täytynyt jollain tavalla näyttää sille huonoa naisen mallia, kun se tuolla tavalla pettyy sukupuoleensa. Tämän täytyy johtua siitä, että en ole työelämässä. Voi hyvä jumala! Minä olen pilannut oman lapseni!
- Älä nyt pillastu. Kai se nyt on ihan normaalia kaikille tytöille, että ne pettyvät, kun huomaavat, että eivät ole poikia. Minä ainakin olen kiitollinen, että olen saanut syntyä mieheksi!
- Haista---!

........

- Äiti, saanko mä tulla jo arestista?
- Et vielä. Äidin pitää nyt miettiä.
- No voitko sä edes avata tämän yllätyksen, joka tuli mun kikkelistä.
- MITÄ SINÄ SANOIT?
- Niin että voitko sä avata mulle tämän yllätyksen. Siellä on varmaan auto tai vene.
- Tuota... Mitä jos sanottaisiin sitä kikkeliä sittenkin munaksi...



Tarinamaanantai Jaa

Työn iloa!

Lisää kirjoitusjuttuja varmistui tänään. Huisin kiva mieli kun ei ole puurtanut täällä aivan ilman tulosta. Ei ole ollut kaukana etten olisi alkanut jo pitää itseäni totaalisesti seonneena ja luulenpa että jotkut elämääni läheltä seuranneet ovatkin uumoilleet pienimuotoista viiraamista. Vuosi sitten minulla ei ollut mitään muuta kuin yllättäen uudestaan herännyt hinku kirjoittaa. Nyt on löytynyt jo joitain kanavia joilla voin toteuttaa hinkuani hyödyllisesti. Ainakin niin kauan kuin halua riittää. Ja jotain sanottavaa. Pelkään ehtymistä (vaikka se ei olekaan välittömässä näköpiirissä). Ainoa kovasti kirjoittava tuttuni ei pelkää ollenkaan, päinvastoin. Onkohan minussa jotain perustavanlaatuista pielessä? Jaa

Uudessa osoitteessa

Kärsimätön kun olen, hyökkäsin tänne beta-puolelle ja jätin vanhan blogin taakseni. Lupailivat että nämä kaksi olisi sitten mahdollista yhdistää joskus tulevaisuudessa. Vanhan Tilitysnurkan juttuja voi toki käydä vielä lukemassa, mutta en aio kirjoitella sinne enää mitään uutta. Vielä ei tunnu kummalliselle vaikka osoitteeni ja blogin ulkoasu on muuttunut (ja luultavasti tulee muuttumaan vielä monet kerrat ennen kuin tähän kestää kirjoittaa).

Joten tervetuloa, kaikki mahdolliset ja kuvitellut lukijat ja kaverit jotka käytte tirkistelemässä elämääni ja naureskelette sitten minun lapsellisille jutuilleni selkäni takana. Ottakaa itsellenne kupillinen kahvia/teetä/mehua/olutta ja juokaa se henkisesti minun piikkiini. Sen kummempia tupareita tätä kautta ei ole mahdollista järjestää. Jaa