Onnekas takkutukka!

Tosi tylsää maata retkulana paikallaan, vaikka on odottanut rauhaa ja lepoa yli kaksi vuotta.
Mies kysyi tyttäreltä lempeällä äänellä "Kuka on isin takkutukka?"
Tyttö osoitti heti minua :)

Oli vähällä, etten olisi alkanut tylsistymiseni huipentumaksi lukea K-raudan katalogia, joten päätin antaa riippuvuudelleni periksi ja tulla hetkeksi koneelle istumaan.

Ajattelen välillä taannoista ilmalentoani, joka päätyi siihen kuuluisaan portaan reunaan. Tulee tosi ilkeä olo sitä ajatellessa. Nyt makaan kotona, kipeänä ja tylsistyneenä, mutta kunnossa. Asiat voisivat olla koko lailla toisinkin. Joskus sitä vain aistii kaiken hetkellisyyden ja sattumanvaraisuuden. Se tuntuu kylmänä henkäyksenä niskassa. Ja samalla se on kiitollisuutta. Että saa olla juuri siinä, omassa elämässään, sellaisena kuin on. Että saa tuntea kipua ja tylsyyttä ja heilutella vielä varpaitakin. Että saa odotella Muikun kanssa suoritettavaa Tallinnanreissua ja pähkäillä valuutta-asioita.

Minulla taisi olla onni matkassa. Jaa

Terveisiä Tromssasta!

Pieni kolonen sinistä taivasta huonon ilman keskellä sai aikaan iloa ja ihmetystä. Iloa kesti alle viisi minuuttia.

Kun lähtee kameran kanssa pitkälle automatkalle, jonka varrella tietää olevan hienoja maisemia, on selvää, että lumimyrskyn ja hernerokkasumunhan uhriksi sitä joutuu. Maisema latistui yhtä tasaiseksi kuin meillä täällä Suomen vyötäröllä. Hyvä niin, jäihän enemmän aikaa tuijotella lumen alle nopeasti katoavaa tien katkoviivaa. Onneksi siinä vaiheessa en tiennyt, että moista ilmaa jatkuisi koko loman ajan, muuten olisin varmaan ohjastanut perheemme takaisin kotia kohti.

Ja tokihan, kun blogituttu niin ystävällisesti suositteli mukavia kahvitus- ja ravintelimahdollisuuksia, olivat kaikki paikat pääsiäisen takia kiinni ja joudun nyt vain unelmoimaan suussasulavista juustokakuista. Huoh....

Miehen onneksi Discoverylta tuli jatkuvalla syötöllä eri autojen ja moottoripyörien tuunausta käsitteleviä ohjelmia, joiden aikana hän ei reagoinut puhutteluun, eikä muutenkaan osallistunut muun ryhmän huvittamiseen.

Mutta munia oli riittävästi, ehkä vähän liikaakin, jos se on mahdollista. Ja keilailuhalli oli auki, ja pelikortit mukana. Ja jonain iltana alkoholillakin osuutta asiaan. Koimme siis matkan onnistuneeksi.

Paluumatkalla, lähellä Suomen rajaa, taivas vihdoin selkeni! Jaa

Mikä se on jolla on harmaa naama ja punainen nenä?

Ikkunan takana ei asu ketään

No sehän olen minä tietenkin! Eikä eilen ole tullut edes otettua, ei suinkaan! Sairaus on kaatanut minun näppäimistön äärelle jälleen kerran. Harmi että tähän aikaan vuodesta ei tarvita joulutonttuja, sillä minä olisin partaa vaille valmis moiseen urakkaan.

Ulkona paistaa aurinko, ja ihmiset ovat pihalla niin reippaan näköisinä että tunnen ärtymystä ja syyllisyyttä ja ärtymystä syyllisyydestäni. Meillä istutaan taas kotona pölyisen television ääressä koko ilta... Huoh! Onneksi Lilith toi eilen Trainspottingin lainaan ja voimme katsella sitä iltamme ratoksi.

Unettomuus on taas tulossa takaisin. Se alkaa käydä jo tosi vanhaksi ja pitkästyttäväksi jutuksi. Nyt kun saisi kuumaa teetä hunajalla, lämpimän viltin ja ristisanatehtäviä, sekä nukkua parin tunnin päiväunet ilman huolen häivää, luulen että olisin taas illalla inhimillisessä unikunnossa. Jaa

Harmaata

Harmaata ja tylsää. Onneksi tiedän että jossain tuolla kevätkin tekee tuloaan. Ainolanpuistossa yhdeksi kevään merkiksi on perinteisesti laskettu paljastelijan (paljastus itsemus) esiintyminen. Tähän on kuitenkin vielä matkaa. "Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, paljastajasta pikkuisen, pääskysestä ei päivääkään". Ainolassa ei saisi liikkua yöllä jos on nainen. Pitäisikö kuitenkin reiluuden nimissä tuomita yleisesti raiskaajien liikkuminen ilman "esiliinaa" öiseen aikaan? Onneksi oravilla on Ainolassakin turvallista, eikä kotiintuloaikoja koskaan.

Jaa

Vähänks vaan on sorsamainen olo!

Sorsakin tietää että sukulaisvierailut auringonpaisteisena lauantaipäivänä ovat elämästä pois!

Minkä takia suklaakakku haisee mielestäni aina eltaantuneelta hieltä? Melkein seitsemästä asti olen moista kakkaraa valmistanut ja siinä sivussa siivonnut. Päivällä mennäänkin kangaskauppaan hääpukukankaita hypistelemään. En ole ilahtunut.

Ps. Siitä huolimatta mille suklaakakku mielestäni haisee, syön sitä kuitenkin mitä mainioimmalla ruokahalulla.

Hauskaa lauantaita koko blogistanin sakille!

Jaa

Mökkihöperyyttä ja moottoripyörämatkoja

Harmittaa kun jouduimme perumaan pikku-M:n synttärijuhlat sairauteen vedoten. T sentään sai täytekakun väännettyä sunnuntain ja M:n kunniaksi ja pikkuneiti söikin siitä jo suuren osan. Kirjoitushomman kasaantuvat, pään vasen puoli on koko ajan kipea takaraivosta poskionteloihin. En ole peseytynyt. Tukkani on likainen ja luultavasti haisen (onneksi nenä on sen verran tukossa etten haista itseäni).

Sairastamiseen käytetty aika ei sentään ole mennyt kokonaan hukkaan. Olemme T:n kanssa lösöttäneet sohvalla ja katsoneet Ewan McGregorin moottoripyörämatkan (melkein maapallon ympäri) lähestulkoon putkeen. Viime yön uneksuin moottoripyörämatkoista ja unet olivat pitkästä aikaa oikein eläviä ja hyviä.

M on edelleen kiinnostunut Pystymunan (Tyyris Tyllerö) tarinasta. Hän haluaa kuulla lorun aina uudelleen ja kehottaa sitten isäänsä korjaamaan Tyyristä. Ilmeisesti häntä kiinnostaa lorussa se, että miten joku voi mennä rikki niin ettei sitä voi enää korjata.

M näki myös MTV:ltä Pussycat dollsien musiikkivideon, jossa otettiin takki pois ja heitettiin se maahan. Vähän väliä M sanoo "katti pois" eli siis takki pois ja minun pitää kerrata kuinka tädit televisiossa tosiaan heittivät takit kokonaan päältään.

ÄKKIÄ MULLE ÄLYLLISTÄ SEURAA, PLIIS! HÖPERYYSHÄN TÄSSÄ JO ISKEE! Jaa

Pakinaperjantaissa mölyää lemmikkien armeija.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä että mitä jos sitä ottaisi ja alkaisi kokopäivätoimiseksi lemmikiksi, kun ei tuo työnhaku suju. Ja myönnettäköön - olen myös mukavuudenhaluinen ihminen ja aina valmis ottamaan vastaan huomiota, rapsutuksia ja ylistäviä sanoja. Sekä tietenkin aina valmis elämään huolettomassa vastuuttomuuden tilassa, täysin vailla mitään selkärankaa tai hiventäkään itsekunnioitusta.

Ajattelin että voisin markkinoida itseni eksoottisena, edullisena, kesynä, mutta mielenkiintoisena ja ällistyttävän älykkäänä ihmisapinana (siis älykkäänä noin niin kuin apinaksi). Tämä apina osaisi vaatia mieluisia tv-ohjelmia, käyttää tietokonetta ja pelata shakkia, mutta ei täyttää astianpesukonetta, siivota, tiskata tai pestä pyykkiä. Se ei voisi koskaan oppia laittamaan ruokaa. Tämä asia ei ole edes mikään markkinointitarkoituksia varten kaunisteltu totuus (paitsi jos ranskalaisten ja nakkien lykkäämistä uuniin voi sanoa ruuanlaittotaidoksi).

Jos tämä apina myytäisiin lapsiperheeseen, olisi jokaiselle perheenjäsenelle tehtävä selväksi, että lapset eivät saisi riepottaa tätä herkkää ja arvaamatonta eläintä, vaan olisi kaikkien turvallisuuden kannalta parempi että se päästettäisiin sohvalle, parhaalle näköalapaikalle. Tässä asiassa etuni on se, että olen harjoitellut vuosien ajan sohvalla makaamista ja kuulemma jaksan löhötä televisiota katsellen hämmästyttävän pitkiä aikoja.

Apinaa pitäisi ruokkia säännöllisesti ja monipuolisesti. Se sairastuisi alle viikossa apinahysteriaan jos ei saisi fazerin sinistä suklaata (mieluiten konvehtien muodossa). Apinahysterian oireita olisi perheen julma ja silmitön raatelu ja silpominen. Myös nukkuvan apinan herättäminen voisi johtaa spontaaniin apinahysteriaan. Apinan pitäisi saada olla säännöllisesti tietokoneella ettei se masentuisi lajitoverien puutteessa ja viikonloppuisin sille pitäisi tarjota säännöstelemätön määrä alkoholia ja kännykkä, jolla se voisi soitella ja tekstailla entisille poikakavereilleen.

Luulette nyt, ettei kukaan ostaisi tällaista epämiellyttävää tursaketta? Olette väärässä. Miettikää vaikka kuinka eksoottisia kuvia moisesta lemmikistä saisi vaikkapa valokuvatorstaihin. Sitä paitsi joidenkin tiedetään jo ottaneen moinen otus kotiinsa täysin vapaaehtoisesti.


Pakinaperjantai Jaa

Surullinen joulutursas

Työleskeyteni on nyt virallisesti ohi, enkä tunne sitä kireyttä jota tunnen usein silloin kun tapahtuu jotain jota olen odottanut kovasti. Mikään ei ole kovin juhlavaa, söimme roskaruokaa ja minä vastailen tekstiviesteihin. On tarkoitus katsoa elokuvaa. M oli välttelevä isäänsä kohtaan aluksi. Se on aika varma ikävän merkki, hän on sellainen aina kun minä olen jossakin vähän pidempään. Hän ei ole tottunut olemaan juuri yhtään erossa minusta.

Hiukseni ovat likaista liittahamppua ja laseihini ilmestyy jostain pieniä pisaroita. Ei kai minusta? Kokeilin tässä yhtenä päivänä yhden näppärän ja näsäviisaan nuoren naisen pikkuista pelimasiinaa ja hän joutui heti puhdistamaan kuvaruudun sen jälkeen kun olin käyttänyt laitetta. Irtoaako minusta sotkua?

Olen lihonut pari kiloa, ihoni on rasvainen ja minulla on hurjan runsaat kuukautiset, kiitos hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen. Ilmeisesti samasta syystä minulla on jo toista kertaa kahden kuukauden sisällä kipeä ja suurentunut imusolmuke kainalossa ja aristamaton patti rinnassa. Se ei varmasti ole mitään vakavaa, mutta naiset ainakin tietävät kuinka ylimääräiset möhkyrät tisseissä tuppaavat harmittamaan. Ja varsinkin kun on joutunut kahdesti tutustumaan mammografian ja ohutneulanäytteiden epämääräisesti pelottavaan ja selkeästi nöyryyttävään maailmaan. Ei ole mitään herkkua roikkua tissit lytyssä jossain futuristisen näköisessä masiinassa. Minussa heräsi silloin eläin, olisin halunnut riuhtoa itseni vapauteen ja jättää kaikki vangitut ulokkeet jälkeeni. Mutta tietenkin tyydyin jälleen kerran vain sietämään. Ehkä se teki kokemuksesta niin nöyryyttävän.

Onneksi sairaus on parantunut. Jaa

Elokuvia juuri minulleko? Voi kiitos!

Olen tottunut viettämään pitkiä aikoja omin nokkineni miehen pitkien työpäivien takia, mutta tällä kertaa hänellä on niin pitkä reissu, että olen ottanut oikeudekseni kutsua itseäni työleskeksi. L on myös reissussa joten jäljellä on vain M ja minä. Minulla on jäänyt taas paljon aikaa tapettavakseni aina sillä välin kun seurani ei ole kelvannut M:lle. Minulla on myös illaksi elokuva joka ei ole liian mielenkiintoinen (siis sellainen jonka T haluaisi nähdä) eikä liian pelottava, että uskallan nukkua täällä yksikseni. Olen vakuuttunut että en tule juurikaan pitämään tuosta elokuvasta.

Mutta kun aikaa tappaakseni surfailin yllättäen (heh) netissä, löysin kaksi mielenkiintoista sivua, englanninkielisen movielensin ja suomenkielisen movietronin, joiden pitäisi osata suositella juuri minulle sopivia elokuvia. En ole vielä osannut tehdä eroa sen suhteen kumpi olisi osuvampi, mutta ainakin äkkivilkaisulla suositukset vaikuttivat sattuvan suhteellisen, jopa riittävän lähelle. Ehkä sitten ajan kanssa huomaa kumpaa kannattaa käyttää. Lisään molemmat linkit myös sivupalkkiin.

Tänään kaveri laittoi viestiä ja tarjosi meille vesirokkoa. Se oli ystävällisesti tehty mutta M on rokotettu sitä vastaan. Jouduimmehan kohtaamaan vesirokkolaisen juuri häiden ja häämatkan alla, joten oli pakko estää M:n sairastuminen. Eipä sillä, vesirokko ei ole kovin kiva tauti. Minä sairastin sen aika isona joten muistan sen paremmin kuin hyvin. Jaa