Vuodenvaihdetta odotellessa

Teen saman meemin kuin näihin aikoihin vuosi sitten. Tarttukoon ken haluaa! Sulkeissa mukana vuoden vanhat mietteet.



1. Mitä sellaista teit vuonna 2007, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Karjalanpiirakoita

(Menin naimisiin, kävin etelänmatkalla, olin lentokoneessa (voitteko uskoa! 30 ja eka kerta).)

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tehnyt lupauksia, enkä aio nytkään.

(En tehnyt lupauksia, enkä tee tänäkään vuonna. Rikkoisin ne kuitenkin. Sitä paitsi olen onnistunut pysyttelemään tupakatta. Ilman tupakkaa jatkaminen kattaa mielestäni kaikki vuodenvaihteet raketteineen ja lupauksineen päivineen.)

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Jo vuosi sitten luvassa olleet poksahtelivat onnellisesti maailmaan ja nytkin on yhden sukulaispienokaisen maailmaan tulon hetki lähellä. Tuskin silti ehtii enää tälle vuodelle.

(Tänä vuonna ei ole tullut pikkuisia, tosin pari poksahdusta on luvassa ihan lähiviikkoina. Eihän sitä tiedä jos ehtivät vielä tälle vuodelle.)

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi. Kumma homma... piti oikein muistella.

(Ihmisystäviä ei ole onneksi kuollut, mutta koiraystävillä ei ole ollut ihan niin hyvä tuuri.)

5. Missä maissa kävit?
Norjassa ja Ruotsissa.

(Espanjassa.)

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2008, jota puuttui vuodesta 2007?
Selkeyttä, mukavaa duunia ja matkustelua.

(Enemmän töitä, rauhaa, rahaa ja mielenmalttia.)

7. Mitkä vuoden 2007 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
En varmaan mitään. Olen niin huono muistamaan tuollaisia.

(Hääpäivä pitäisi muistaa mutta pari kertaa se on jo lipsahtanut mielestä. Onneksi se on kirjoitettu sormukseen. Muita kai en tule muistamaan. En pidä päivämääriä kovin tärkeinä.)

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Suurin saavutukseni näyttää olevan se, että olen onnistunut välttämään kaikki mainitsemisen arvoiset saavutukset kokonaisen vuoden ajan. Taidan olla tosi zen...

(Kirjoittamisen harjoittelu.)

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Ei mainittavia epäonnistumisia.

(En ole kokenut suuria epäonnistumisia tänä vuonna. Tai, no keväällä en päässyt siihen kouluun johon olisin halunnut.)

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Vanhat vaivat kummittelevat edelleen. Uusia vaivoja nilkka-, polvi- ja kyynärpäävaivat.

(Iskias- , selkä-, niska-. silmä- ja hartiavaivoja lukuunottamatta olen ollut suht. terveenä. Vähän masennuksen oireita oli välillä ilmassa. Siihen liittyi sydän- ja vatsavaivoja ja orastavaa paniikkikohtausta mutta nekin ovat nyt paremmassa jamassa.)

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Tämä on nyt NIIN nörtti, mutta pakko sanoa digiboxi..

(Parempi auto oli kyllä oikein kiva juttu.)

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Omat lapset, mies, satunnaiset ihmiset. Ennen kaikkea olen saanut nauraa itselleni.

(Omien lasten edesottamukset ovat herättäneet hilpeyttä. Ja tietenkin vuoden varrelle on mahtunut muutaman idiootinkin huvittavat toilailut.)

13. Kenen käytös masensi?

Pääasiassa omani.

(Lähimmät ihmiset aiheuttavat yleensä eniten päänvaivaa. Mutta ylivoimaisesti suurin masennuksen aiheuttaja oli oma käytökseni.)

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Ruokaan ja laskuihin.

(Hää- ja häämatkavalmisteluihin.)

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

En kai oikein mistään... Tai no Tallinnan-matkasta, mutta sekin peruuntui... Nyyh, olen minä vaan säälittävä ;)

(Kirjoittamisesta, häistä ja matkasta.)

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2007?

Judas Priest: Breaking the Law/Eläkeläiset: Humppalaki

(Egotrippi/Matkustaja)

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?

Onnellisempi

(Onnellisempi)
b) laihempi vai lihavampi?

Ehkä vähän lihavampi

(Samoissa kiloissa. Ehkä vähän laihempi.)
c) rikkaampi vai köyhempi?

Rikkaampi, jos tätä nyt voi sillä nimellä sanoa :)

(Köyhempi.)

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Toivon, että olisin nukkunut enemmän.

(Olisin voinut liikkua enemmän ja leikkiä enemmän lasten kanssa. Ja lukea Kalevan tarkemmin.)

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Riitelyä ja vittuilua. Ja syömistä.

(Olisin voinut murehtia vähemmän omaa vanhenemistani, sekä riidellä ja vittuilla paljon vähemmän. Katsoa vähemmän turhia tv-sarjoja.)

20. Kuinka vietit joulua?

Vatsataudin uhan alla, silti mättäen ruokaa kuin pieni elukka (minuun tauti iski vasta aivan liian myöhään...

(Omituisen rauhallisesti rakkaiden parissa. Aluksi vähän stressinatsina, mutta loppua kohden yhä rennommin.)

22. Rakastuitko vuonna 2007?

En. Rakastin.

(En. Rakastin.)

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

Ei ollut.

(Ei yhtään.)

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Pako

(Pako, Oz, Greyn anatomia, Lost.)

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En.

(En taida vihata ketään. En ainakaan ketään uutta.)

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Lähden mainostamaan taas Riikka Pulkkisen Rajaa. Ihan hirveää, kuinka vähän ehdin lukemaan.

(Pakko sanoa Karen Blixen Eurooppalaisena Afrikassa, vaikka voi mennä jo ylihehkuttamisen puolelle.)

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Ei tainnut tulla löytöjä :(

(En tainnut tehdä kovin suuria löytöjä. Iron Maidenin keikalla aloin tykkäämään niiden musiikista taas enemmän.)

28. Mitä halusit ja sait?

Cross-trainerin (ihme kyllä. Olin aika satavarma, että Hallitus vastustaa niin turhaa hankintaa)

(Tietokoneen ja nettiyhteyden, sekä ulkomaanmatkan. Muuta en ole pahemmin halunnutkaan.)

29. Mitä halusit muttet saanut?

Digikameraa. Uusinta Finlandia-palkittua joululahjaksi.

(Tämä on kummallista, mutta olen tainnut saada kaiken mitä olen halunnut. Olenkohan minä nyt pilalla?)

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Babel taisi osua tällä vuodelle (???)

(Brokeback Mountain.)

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

En muista. Täytin 31.

(Tanssin ja juopottelin ja täytin 30 (niin ja kärsin tietenkin ikäkriisistä).)

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Kyllä tyydytyksen voi aina mitata jollakin lailla!

(Jos olisin saanut tehdä enemmän mielekästä työtä.)

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2007?

Homssuinen, joskus lutkahtava.

(Repsottavat housunlahkeet, ruokatahroja vaatteissa (M:n jäljiltä). Koko ajan mummoutuvampaa käytännöllisyyttä. Eriparisukat.)

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Miten niin järjissäni? Edellisen vuoden vastaukset pätevät edelleen.

(Kaverit, perhe, kirjoittaminen, kirjat.)

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Jokelan ammuskelua ei voi olla mainitsematta tässä yhteydessä. Asia poikii koko ajan lisää kiinnostavaa keskustelua.

Työtaistelurintamalla on ollut tänä vuonna myös todella jännää.

(En tiedä onko tämä eniten, mutta ensimmäisenä tuli mieleen se uutinen jossa kerrottiin että delfiinit ovat ehkä tosi tyhmiä.

Jälkiselvitykset jäivät... Tämä uutinen siis kuvastaa parhaiten sitä kuinka paljon politiikka on napannut tämän vuoden aikana.;))

37. Ketä ikävöit?

Joitakin vanhoja ystäviäni.

(Vaaria (kaveri), B-mummo (ihan oikea mummo).)

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Olen tavannut älyttömästi huippuja ihmisiä, enkä kyllä osaa valita heistä huipuinta.

(En ole tavannut uusia ihmisiä, paitsi tietenkin monia kivoja nettipersoonia voi selata tuolta linkkilistasta.)

Repsakkaa vuoden vaihtajaista teille kaikille!
Jaa

Alennustilojen alennustila

Kun kerran on Joulun Jälki ja kaikki viikko sitten himoitsemamme Joululahjat ja Ihanat Hyödykkeet ovat muuttuneet alennusräteiksi ja viimeisen myyntipäivän piparkakkutaikinaksi, päätin minäkin olla tänä vuonna trendikäs ja laittaa itseni alennukseen. Tai kenties trendi on väärä sana kuvaamaan tätä "Alenna itses niin sut ylennetään"- ajatusta, jonka puolesta on rummutettu jo Raamatussakin.

Heti aamulla ruutasin tukkani muotovaahdolla tankeaksi rautalangaksi ja muotoilin sen peilin edessä "sänkykammaripalloksi". Silmien ympärille suttasin kajalkynällisen mustaa ja pilkkeeksi pikkuisen sinistä kimalletta. Sumuttelin ihoni jokaiselle millimetrille (eritoten haarukkaan) Poisonia. Jeesusteippasin rintani leuan alle, sipaisin hitusen Ice Poweria kriittisiin paikkoihin. Kääräisin sikaohuen, leopardikuvioisen satiinipaitulin koko paketin peitoksi. Jalkaan vedin farkkuni, jotka olivat ajalta EJ (Ennen Joulua) ja jättivät siksi putkimiehen hymyn paistamaan herttaisesti takalistostani. Peilistä katsoi muuttunut nainen, todellinen Hollywood-tähti, kuin Britney Spears ennen kaljua, kuin... Ravistauduin unelmistani ja lisäsin neljännen kerroksen huomionpunaista huuliini.

Odotushuoneen penkillä ihmisten katseet aiheuttivat sisälläni kuumaa värinää ja tuntui sukkelalta huomata peräsiimeksen paljaiden osien liimautuvan pitkän penkin keinonahkaan. Annoin nuhaa tihrustavan, keski-ikäisen, kauppakeskusten auloissa joulun alla myytävältä chilivalkosipulilta löyhkäävän kanssaodottajan läähättää kuumaa kiimaa ja bakteereja satiinipaitani lävitse. Koko ihoni tuntui kuhisevan elämää. Kun Veikon (olin odotellessani tehnyt yksipuoliset sinunkaupat lääkärini kanssa) miehekkäästi kärisevä ääni kutsui minut luokseen, sydämeni pompahti pidätellystä jännityksestä.

- Mikä teillä on asiana? Veikkoni kysyi.
Mies, tekisi mieleni kutsua häntä vanhukseksi, yritti parhaansa mukaan pitää katseensa tietokoneen monitorissa.
- Nyt olisi kauhea kutina ja kuumotus, ihan tuska melkein, sanoin käheällä äänellä.
Todellisuudessa ääni oli äitini ja tuli nauhurista (äidilläni on upea, matalahko tupakkasoundi äänessään), mutta huulisynkka onnistui varsin mainiosti.
- Mmmm-hy, Veikko sanoi.
- Se on vähän kuin suussa, mutta siellä ei ole hampaita. Se on kuin joulukeksissä, joka ei kuitenkaan tuoksu piparille.
-Onko teillä taas peräpukamia? Veikko mörisi suoraan tyyliinsä.
- Tällä kertaa kyseessä on pukamien yksinäinen, humalassa räyhäämistaipuvainen naapuri, äidin ääni hinkui nauhurilta.
Veikko huokasi (onnesta, niin toivoin).
- Otetaanpa sitten alapää paljaaksi.

Ketkutettuani ja nitkutettuani lihani ulos farkuista heittäydyin voihkaisten vuoteelle. Jalkatuet kilahtelivat kutsuvasti. Veikko asettui valkoinen tukka valossa kimaltaen asemiinsa. Suojahanskat paukkuivat. Seurasi kaivamista ja kurkistelua.
- Mitäs täällä... jopas nyt, Veikko sanoi.
- Mikä nyt? flirttailin.
Pelkäsin Veikon äkkäävän nauhurin kädessäni.
- Täällä on jotain, Veikko sanoi.
- Mitä?
- En tiedä... odotas... tämä voi hieman sattua... tämähän... tämähän on ruusu!
Nostin päätäni ja muotoilin huomiohuulilleni aikaisemmin peilin edessä harjoittelemani makeaakin makeamman muikistuksen.
- Se on sulle, äidin ääni kähisi nauhurista.

Uskokaa kun kerron, että itsensä alentaminen on kerrassaan adrenaliinia heruttava kokemus! Vaikka myönnettävä on, että tällä kertaa en ihan saanutkaan ylennystä lääkärin vaimoksi. Mutta tuleehan näitä alennuksen tiloja.

Todellisen ojanpohjani paljastan tietenkin vasta tässä. Käyttää nyt vanhaa vitsiä Pakinaperjantaissa! Se on alhaista! Jaa

Valo

Pertti nykii toppahanskan hampailla kädestään ja kopeloi sormillaan uudestaan turvaistuimen alta. Pakkanen kiskoo bootsien kärkiä rullalle ja hilaa itseään jalkateriä vasten. Pertti kipristää varpaat myttyyn ja vilkaisee takaikkunasta ostoskeskuksen ovelle. Vaimo uupuu pian jouluostoksiin, etenkin kun lapset vaativat nyt jatkuvan huomion.

Auton ohittaa kaksi vähän nuorempaa naista, jotka tönäisevät toisiaan toppatakkikylkiin ohikulkiessaan. Pertti vetää pakaransakin myttyyn, mutta enemmänkin vanhasta tottumuksesta, kuin pakkasen vuoksi. Silmälasit nytkähtävät nenänvarrella. Vihdoin hänen sormensa tapaavat huomaamattoman kaljun kohdan takapenkin verhoilussa. Pertti painaa kohtaa peukalollaan niin kovaa kuin hankalassa asennossaan pystyy. Hän tuntee pienen niksahduksen sormensa alla ja kiertää nopeasti autonsa peräkontille. Ostoskeskuksen pyöröovista ei näy tuttua kulkijaa, joten hän uskaltaa raottaa bensakanisterin taakse kätkettyä salaluukkua.

Luukun takana on pieni, puinen rasia, jonka sisään mahtuisi juuri kaksi tulitikkuaskia. Rasian kanteen on kirjoitettu koukeroisia lauseita, joita joku tavallinen pitäisi taidokkaina koristeleikkauksina. Vain intiaanit ja ne, jotka kuuluivat vanhaan tonttujen sukuun kykenevät lukemaan rasian kanteen kaiverretun valon ja ilon sanoman. Ja Pertti on tonttujen suvun viimeinen.

Pertti kiskoo toisenkin hansikkaan kädestään ja avaa rasian. Pienet hippuset ovat omissa pikku koloissaan vierekkäin. Ne loistavat kuin kulta, mutta kirkkaampina. Pertti kuvittelee mielessään vaimonsa ilmeen, jos hän ottaisi nuo hippuset ja teettäisi niistä korut rakkaansa korviin. Moottorin hyrinä ihan vieressä säikäyttää Pertin käden nyrkkiin. Hän muistaa, kuinka paljon helpompaa kaikki oli kauan sitten, kun hän oli vielä merenkävijä, kaukana jouluhälinästä ja turhasta hapuilusta. Jopa bändiaikoina tuntui olevan enemmän aikaa toteuttaa sukunsa velvoittamaa perintöä kuin kaiken perhehässäkän keskellä. Helpompaa, muttei lainkaan niin onnellista.

Pertti lukitsee autonsa ovet ja heittää avaimen rennosti ilmaan, ennen kuin koppaa sen nyrkkinsä sisään. Kukaan ei saata huomata, että hän lähettää hippuset taas matkaan; toisen aamuun ja toisen iltaan. Ihan vielä ne eivät näytä miltään, mutta muutaman seuraavan kuukauden kuluessa ne kasvaisivat hitaasti ja täyttäisivät maapallon pimeimmänkin kolkan huikaisevalla valollaan.

************

On taas päästy vuoden pimeimpään päivään ja huomenna lähdemme jo kohti kevättä. On tullut aika juhlia, ylistää valoa ja meitä, jotka olemme jaksaneet kahlata läpi pimeän tähän joulun hetkeen saakka. Nyt sytytän kaikki kynttilät ja muistan kaikkia niitä ystäviä ja teitä rakkaita blogihahmoja, joiden seura on lämmittänyt kylmässä ja valaissut pimeimmänkin päivän.

Siis hyvää, ihanaa ja lämmintä joulua jokaisen lukijan tupaan! Jaa

Yhteisömme jouluperinteet

Emme osaa pitää pihayhteisömme jouluperinteitä kovinkaan merkittävinä tai kummastusta herättävinä, olemmehan kasvaneet koko ikämme niitä noudattamaan. Silti tapojamme pidetään niin omalaatuisina, että meidän yhdeksän perheen pihapiirime tapoja ollaan käyty ihan Tervareitinkin toimesta (ja valokuvaajan kanssa jopa, jos sallitte lisätä) dokumentoimassa.
On selvää, että koko Muhos huutaa peräämme pilkkasanoja ja solvauksia, etenkin näin joulun alla, mutta me kannamme jouluisat tötterölakkimme kunnialla!

Aattoaamuna heräämme aikaisin ja ryntäämme kylänraitille etsimään dementikko-Selmaa (oikea dementikko-Selma kuoli v.1989, joten Selman rooliin arvotaan joka vuosi joku onnellinen yhteisömme jäsen). Selma ei saa nukkua koko yönä vaan hänen täytyy lähteä liikkeelle kylpytakkiin pukeutuneena ja jalassaan huopikkaat joiden pohjaan hän on sivellyt punaista elintarvikeväriä (joka helpottaa etsijöiden urakkaa, eikä ole eläimille haitaksi). Parhaat dementikko-Selmat ovat hortoilleen yön tunteina jopa naapuripitäjään, kun taas alkuperäinen Selma ei aina päässyt pihaojaa pidemmälle.

Kun Selma on löydetty, hänet puetaan kellanvihreään kukkamekkoon ja köytetään joulumölöskän vierelle asetettuun kiikkustuoliin. Lapset syöttävät dementikko-Selmalle maustekurkkuja ja punaista maitoa sillä aikaa kun muu yhteisön väki hilaa jouluveden jäätymään päärakennuksen yläikkunan alle. Vanhimmat asettuvat Tiitterään juomaan sotukkaa samasta muovisesta saunakauhasta. Lapset ryntäävät pihalle posket punoittaen kun kuulevat jonkun vanhimmista alkavan viritellä Speden sallitut leikit yhteisnaurua. "Akselis Kivi - maksa poks KAAPIN TAAKSE" kajahtaa ja saa peräänsä äänekkään "HE-HE-HE-HE"- konekivääritulella ammuttavan tekonaurusäksätyksen, joka pian vaihtuu aitoon, syvältä kumpuavaan naurunremakkaan. Leikki loppuu vasta kun nauru peittää alleen dementikko-Selman kimakan kirkunan.

Yhteisö siirtyy mölöskän ympärille kuulostelemaan, koska palokunta saapuu sammuttamaan Tiitterän. Lapset yrittävät rummuttaa palosireenien tahtiin. Kun palokunta kiertää koputtamassa oviin, ollaan hiljaa ja esitetään, ettei olla kotona. Vasta palokunnan poistuttua on lupa ottaa tötterölakkien sisälle käärityt piikkilankakerät esiin ja ripustaa ne kiikkustuolin jalkoihin.

Syödään kolme lusikallista karpalohilloa, savusiikaa ja maustekurkkuja, sekä maustamatonta viiliä niin paljon kuin kunkin nälkä vaatii. Kerätään Tiitterän raunioista käyttökelpoista puuta, joilla lämmitetään sauna. Kun sauna on lämmin, kannetaan kiikkustuoliin köytetty dementikko-Selma löylyihin. Yhteisö juoksee kukin vuorollaan heittämään kuparisella saunakauhalla vettä kiukaalle (paitsi joka kolmas heitto suoritetaan muovisella kauhalla ja kiukaalle heitetään sotukkaa). Löylyä heitetään, kunnes dementikko-Selma tokeentuu ja lausuu selväjärkisellä äänellä "Lemmonkiuas perkkele! Helevetin tuli jo perskannikkaa korventaa. Tulukaa jumalasa auttammaan!".

Silloin Selma vapautetaan tuolistaan iloiten ja karkeloiden. Juhlakansa syöksyy sisälle heiluttaen käsiä päänsä yläpuolella. Pian edellisen joulun dementikko-Selma tipauttaa jouluvesiämpärin summanmutikassa joulukansan päälle. Se kuka saa jouluveden päähänsä, on tulevan joulun dementikko-Selma. Jos kallovammoilta selvitään.


Pakinaperjantaissa aiheena perinne.


Ps. Terveiset Rovaniemelle :) Jaa

Vakavaa neulebloggausta

Viime päivinä tein huvikseni sukat siskontytölleni Nebukadnessarille. En ole aikaisemmin tehnyt. Niistä tuli aika reikäiset ja rumat. Mutta entä sitten??? Kuka edes nykyään käyttää villasukkia? Eihän tänne tule enää kunnon talvea.

Vähän huoliakin tässä... Pian taas vuorossa mammografia neulanäytteineen päivineen. Kaikenlaista koettakin pitäisi ottaa, kun syömmestä löytyi jotain häikkää. Nyt pitäisi olla rasittamatta itseään vähään aikaan. Kun vaan joku kertoisi, kuinka tällainen onnistuu lapsiperheen äidiltä :)

Jottei maineeni suurena positivistina kovin kärsisi, päätän elämäni ensimmäisen neulebloggausrupeamani fantastisen mukavaan ja itseäni ihmetyttävään muutokseen elämässäni. 31 vuotta tiukassa sikiöasennossa nukuttuani olen pari viikkoa sitten yllättäen "avautunut" ja alkanut nukkua selälläni, kädet rennosti pään yläpuolella. Tämän muutoksen täytyy merkitä jotain, vieläpä jotain hyvää. Olenkohan vihdoin syntynyt?

Kaiken kruunaa suklaakakku, joka odottaa keittiön pöydällä syöjäänsä kotoisasti hielle haisten!
(Lopetinko sittenkin ikävään asiaan...???) Jaa

Valokuvatorstain aihe on juhlava

Mustikkametsä ja reteet eväät :)

Jaa

Veteraani

Eräänä joulukuisena yönä makaan alastomana,
peltikaton harjalle laskostettuna,
räntäsateen hakatessa
ihooni pistekirjoituksella tylppiä sanoja.
Sinä tuoksut makealle tikkuviinalle
ja liimaat kielelläsi minua lujemmin irti
valokatkaisijoiden takana lymyävistä todellisuuksista.

Ja vaikka myöhemmin siedän vain
täyttä, hitaasti leijuvaa,
mykkää lunta
ja vakavia miehiä karvalakeissaan
kunniaa tekemässä,
kannan ylpeydellä talvisen räntävihman
sirpalepommittamat kunniamerkit
ihoni alla.


Runotorstain aiheena on juhlava Jaa

Kaksi haastetta

Haastan kaikki lukijat lahjoittamaan roposen Joulupataan. Lahjoituksen voi tehdä verkkopankitse, joten osallistuminen on tosi helppoa. Huom: Blogi-ihmisten oma potti löytyy nimellä bloggaajat.

Äiti sanoi tätä ilmettäni muikistukseksi. Halusin yhdessä vaiheessa muikistella koko ajan. Jostain syystä ilme on ollut myös kummankin lapseni ahkerassa käytössä.

Salka heitti minua seuraavalla haasteella:
Säännöt:

- Tässä on lueteltu 15 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.


1. Kampa.
Lapsena en voinut käyttää kampaa, sillä minulla oli pitkät, helposti takkuuntuvat hiukset. Silti silloin tällöin pyrin kokeilemaan kampaamista (joku oli sanonut, että sadalla kammanvedolla saisin sileän ja kiiltävän kuontalon). Kamman repiminen irti takkutukasta on epämiellyttävä juttu. Olen varma, että ilman kamman "pikkupuolta" olisin voinut onnistuakin pyrkimyksissäni. Vaikka tässä on kyse paplareista, lapsuuteni kampatunnelmat välittyvät silti oivasti.j

2. Lintu.
Oli hauska seurata, kun palokärki nakutteli reikää läheiseen sähkötolppaan.

Keväisin, aina kun kuulimme käen kukkuvan, äiti alkoi laulaa.

3. Meri
Lapsena haaveilin merestä asuessani mäntymetsän keskellä. Minulle oli kerrottu, kuinka olin viettänyt lapsuuteni ensimmäisen vuodet saaressa asuen. Vaikka minulla oli joitain eläviäkin muistikuvia lapsuudenkodistani, en silti muistanut merta. Kerran, käydessämme Oulussa "hupattamassa", äiti näytti minulle meren. Muistan olleeni äärimmäisen pettynyt näkemääni. Onneksi olen sentään vanhempana tullut kohdakkain myös haaveideni meren kanssa.

4. Kitara.
Muistan ystäväni joutuneen kitaransoittoon ala-asteen esityksessämme. Hän oli ainoa kitaraan pakotettu tyttö ja kärsi poikien keskellä. Kokemus oli hänelle epämiellyttävä ja hän muistaa sen vieläkin. En muista omaa rooliani kyseisessä esityksessä.

Muistan, että olemme joskus soittaneet muovisilla lumilapioilla.

5. Kello.
Ala-asteaikoina päässäni soi usein ärsyttävästi Kirkan Hetki lyö, etenkin se "Kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien", vaikka venosen mieli vei jo välitunnille. Olen myös myöhemmässä elämässäni kärsinyt silloin tällöin asiattomasta "taustamusiikista".

6. Oksentaminen.
Heräsin kerran siihen, kun oksennus sujahti korkeuksista pääni ohi, suoraan koulurepulleni. Pikkusiskohan se sieltä yläpedistä oksenteli laidan yli.

Harmi, ettei tässä kysytä siitä, kuinka pikkusisko pissasi niskaani, kun kiipesimme peräkanaa keittiön hyllylle hakeaksemme vessapaperia.

7. Mummo.
Mummosta tulee aina mieleen hukkuminen - sehän selvää. Mummo usutti meitä syömään puurolautasemme tyhjäksi kertomalla, että lautasen pohjaan kuvatut lapset hukkuvat puuroon, jos emme syö. Tämä on kaikesta karmeudestaan huolimatta hyvä lapsuusmuisto.

Mummo on ainoa/ainoita ihmisiä, joka on tykännyt minusta eniten.

Toinen muistikuva on isomummostani. Eräs aikuinen heitti minua kerran sinisellä rakennuspalikalla (syystä jota en vieläkään ymmärrä). Katsoin mummoa itku kurkussa ja näin hänen katseessaan vahingoniloisen pilkkeen. Tämä on eräs varhaisimpia epiksen kokemuksiani, enkä voi vieläkään muistella mummoa tuntematta samalla pahaakin mieltä.

8. Kirja.
Meillä oli kaunis kirja. Sen kansi oli kokonaan musta ja teoksen nimi oli kirjoitettu mustaan selkään punaisella, kiiltävällä kirjoituksella. Istuin auringon lämmittämässä tuolissani tuntikausia ja luin tuota kirjaa välittämättä siitä, etten osannut vielä tuolloin kuin muutaman kirjaimen. Heti lukemaan opittuani kävin malttamattomana kirjan kimppuun. Olin pettynyt, sillä kirja oli minusta äärimmäisen pitkästyttävä.

Valitettavasti en muista mikä tämän kirjan nimi/tekijä oli.

9. Pipo.
Nuorena tungimme pipomme erääseen viemärirumpuun aina discoon mennessämme (tuohon aikaan vanhemmat vahtivat pipon käyttöä erittäin tarkasti). Siihen aikaan pipopäisyys oli tosi paha tyylirike! Eräällä kerralla yöjalasta palatessani piponi haisi ihan kissan kuselle. Ei auttanut; pipo oli laitettava päähän, jotta katala salaisuutemme säilyisi turvassa.

10. Matematiikka.
Meidän suvussamme kiertää ajatus, ettei kukaan meistä voi osata matematiikkaa. Kuinka ollakaan, kyky on kuitenkin tiivistynyt erääseen erittäin miellyttävään ja älykkääseen serkkuuni. Lapsuuden suuri ihmetyksen aihe oli, kun tämä ko. serkku käytti kesälomansa matematiikan lisätehtävien parissa - vapaaehtoisesti.

11. Metsä.
Metsä on minulle koti. Asuin 4-7-vuotiaana metsän keskellä, ainoana naapurinani vanha Ida-mummeli. Muurahaiset ja mustikkamummot olivat ystäviäni. Minulla oli myös salaisessa paikassa ikioma koivu, jonka juurella söin usein omenaa ja itkeskelin.

12. Ukkonen.
Ukkosenilmalla mentiin heti pöydän alle ja alettiin leikkiä sotasta.

Näin kerran pallosalaman. Se liikuskeli sähkölankaa pitkin. Vaikka saman näköhavainnon teki koko meidän porukkamme (3-6 lasta), kukaan ei uskonut meitä.

13. Hiukset.
Äiti aina päivitteli takkuista tukkaani. Joskus takkuja jouduttiin leikkaamaan hiuksistani. Olin resupelle, luonnonlapsi ja menninkäinen ainakin tukkani puolesta. Oli kivaa, kun hiuksiin tarttui pihkaa.

Minulla oli aina koloinen otsatukka.

Lapsena minulla oli samanlainen otsatukka kuin Bruce Dickinsonilla. Kärsin siitä.


14. Sisko/veli (valitse toinen).
Tunsin kerran yhden Siskon. Hän kertoi aina yksityiskohtaisia tarinoita kaikista miehistä, joiden kanssa oli NUSSINUT. Kuuntelin noita juttuja lumoutuneena. Vasta myöhemmin tajusin hänen temmanneen juttunsa tuulesta. Olimme molemman n. ala-asteikäisiä.

15. Ikkuna.
Olen lapsena rikkonut monta ikkunaa eräästä huvilasta, jota luulimme autiotaloksi. Minulla on vieläkin paha mieli aiheuttamastani tuhosta.

16. Kalenteri.
Täti teki serkuille joka vuosi hienon joulukalenterin ihan itse. Siinä oli tunnelmallinen kuva ja paljon kimalletta. Olin kateellinen.

17. Puuro.
Ennen teimme suklaapuuroa lällystä ja lumesta (lumi oli sokeria). Yritimme saada pienempiä syömään sitä.

En muista onnistuimmeko.

18. Nenäliina
Kun olin pieni, meillä käytettiin kangasnenäliinoja. Kun minulla oli kova nuha, äiti leikkasi uusia nenäliinoja harsosta. Erään kerran naapurin Ida-mummo oli ollut meillä kylässä nuhani aikaan. Hänen lähdettyään etsiskelin vähän käytettyä nenäliinaani. Se oli kadonnut kuin maan nielemänä. Vilkaisin pihalle ja näin Ida-mummon köpöttelevän omaa kotiaan kohti nenäliinani takapuoleensa liimaantuneena.


Toivon kaikkien tarttuvan molempiin haasteisiin. Jaa

Blogiystävät Tampereella! Lähtekäätten sunnuntaiLeikkiin!

Korpun on ollut vauhdissa ja kuvallinen, mystinen runovihje Lahjan uudesta olinpaikasta löytyypi täältä! Lahja on siis jälleen kerran vaihtanut maisemia. Saamme nähdä, kuinka aktiivista ja leikkisää porukkaa sieltä päin löytyy! Jaa

Tilausruno

Sivuaskel

Tuolla jossakin ruoho aaltoilee
varjosi alla
ja samassa sinäkin
keinut yhdessä elämän kanssa.
Alhaalla metsän reuna kasvaa
villiä vadelmaa
ja tiedät,
että vain lentäminen
on mahdollista.

Olen seurannut ja ihaillut Sivuaskelta lähes "blogihistoriani" alusta asti. Hänen bloginsa Tuuli sadetta lietsoo on tässä virtuaalimaailmassamme kuin rauhallinen satama, josta voi ammentaa mielin määrin viisautta ja kauneutta. Sivuaskel itse on utelias etsijä, joka on jo löytänyt paljon tärkeää elämäänsä. Hänen värikäs ja voimakas kirjoituksensa ja kauniit kuvansa valaisevat koko blogimaailmaa!

Tällä runolla lyhennän kuvavelkaani Peikolle!

Jaa