maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Nysse selvis! + palkintokilpailu

8. päivä käyn vihdoinkin veitsen alle makkaamaan ja ranteeni yritetään panna toimintakuntoon. Nyt on siis vielä komiasti reilu viikko tai pikkusen vajaa pariviikkonen aikaa kertoa kommenttilootaan kaikki kamalat nukutuskertomukset: Kuka on ollut hereillä, mutta liikuntakyvytön, kuka kumminkaima on kuollut tai melkein kuollut?

Enhän mää nyttenkää pelkää nukutusta ku IHAN SAIRAASTI!!!

Mitä huumeita mun kannattaa pyytää pään turruttamiseksi, etten käy pakenemaan nukutuksen hetkellä?

Niin... ja pelottavimman nukutustarinan (tosielämän tai keksittyä) kertojaa odottaa ihka oikea palkinto, en kyllä vielä tiedä millainen... Tällä ranteella ei ainakaan kaulahuiveja neulota... Jaa

27 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Mut on nukutettu kahdesti eikä kummastakaan jääny karseita traumoja. Hauskin hetki on se, kun nukkumaija käskee laskemaan kymmenestä alaspäin ja sit huomaa urvahtavansa. Vau! Inhottavinta on pahoinvointi, joka oli mulla tykönäni molempien nukutusten jälkeen. Sain molemmilla kerroilla myös pahoinvointilääkettä, mutta siitä ei ollut minkään maaliman hyötyä. Tämä epäilemättä vaihteleepi kovasti potilaasta toiseen.

Eka kerralla ilmeisesti esilääkityksenä ollut diapam (ainakin luulisin että siitä oli kyse) helpotti vielä jälkikäteenkin oloa, kun pahoinvointi ei ahdistanut, öksötti vain. Toisella kerralla ei ollut kuin jokin pipinappi esilääkityksenä ja jälkikäteen ahdisti hinputisti. Jos tulisi kolmas kerta, ottaisin varmuuden vuoksi jotain pientä evästä mukaan, koska pahoinvointia edistää sekin, jos ruokailukielto kestää iltapalan yli ja seuraava safka on vasta aamulla! Jokin pieni nestemäinen ravintolisä tai vastaava voi siinä kohtaa auttaa kummasti.

Kantsii puhua pelosta etukäteen henkilökunnalle, niin osaavat valkata hyvän esilääkityksen ja muutenkin tukea. Mulla etenkin ekalla kerralla oli mukavia tyyppejä, jotka ehtivät vähän jutellakin. Tosin silloin olikin epäilty rintasyöpäpatin poisto ja siihen ilmeisesti on varattu vähän enempi sielunhoitoakin mukaan.

Ei ny tullu palkintoa tällä pörinällä :-0

Anonyymi kirjoitti...

No hätä. Minutkin on nukutettu kahdesti. Kerro etukäteen, että pelkäät, ja ota ehdottomasti esilääkitys, se rentouttaa. Leikkauksen jälkeen voipi olla hetken aikaa heikko ja hutero olo, eli tarvittaessa pyydä saattaja vessareissulle.

Salmanteri

Tri Kalmamaria kirjoitti...

Miksi sinut nukutetaan käsileikkausta varten? Se on kuin ampuisi kärpästä norsupyssyllä. Nukutus vaikuttaa koko kroppaan, puudutus vain leikattavaan jäseneen - paljon fiksumpi tapa siis. Puudutuksen laatu riippuu siitä, minkälainen leikkaus on kyseessä: rannekanavan ahtauma? kyynärhermo puristuksissa? Puudutuksen lisäksi saa rentouttavaa lääkettä, joka toimii torkut tuovana helpotuksena. Minä ottaisin ehdottomasti puudutuksen!

SusuPetal kirjoitti...

Minutkin on nukutettu muutaman kerran, ihan kiva kokemus, koska aika lakkaa olemasta. Esilääkitys on poikaa.

Ranne leikattiin aikanaan puudutuksessa, käteen vedettiin sellainen ihme kumisukka, joka puudutti koko käden. Sain seurata leikkausta, jos halusin. En halunnut.

Kipupiikin otin erehdyksessä, kun nilkka oli leikattu -se ei sopinut, siitä tuli ihan kamala olo, mutta sehän on yksilöllistä.

Nukutuksesta ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta tarkkana saa olla, että leikkaavat oikean paikan. Kun menin nilkkaleikkaukseen, hoitsu ihmeteli, miksi minulla oli kyynärsauvat mukana -ranteenihan leikataan. Ehei, vakuutin, ranne on leikattu jo kaksi vuotta sitten, nyt on nilkan vuoro.
Lääkärikin oli sitä mieltä, että hänelle oli laitettu ranneleikkaus sille päivälle, mutta asia selvisi ja nilkka tuli leikattua.

Eikun onnea leikkaukseen.

Elegia kirjoitti...

HYIII, nukutusta voi verrata unihalvaukseen. Siis siinä vaiheessa, kun alkaa vajota siihen pimentoon ja jokin sisällä haraa vastaan ja yrittää pysytellä hereillä. Minulle tuli ajatus, että jos nyt annan itseni nukahtaa, niin en herää enää koskaan.

Esilääkitystä annettiin, en tosin tiedä mitä. Minuun se ei ainakaan vaikuttanut mitenkään. Silti piti lojua sängyssä ja sänky roudattiin jonnekin kellariin toimenpidehuoneen odotushuoneeseen.

Siellä sitten piti tovi virua, että pääsi/joutui itse toimenpidehuoneeseen. Ja HUOM: ihan itse sai siihen pöydälle asettua ja olla hereillä ja katsella niitä lekureita paniikista kalpein kasvoin.

Narkkari pistää tipan ja maskin naamalle sillä aikaa, kun lekurit laittavat kumihanskoja käsiinsä ja häärivät skalpelleidensa kanssa. Siihen olikin sitten hyvä nukahtaa kuin olisi matkalla tuonelaan :D

Ja herääminen oli yhtä tuskaa. Hoitaja taputteli ja käski herätä. Olin niin pihalla että silmät vain lumpsahtelivat ja yrjötti sairaasti. Kysyin voinko saada jotain helpotusta yrjötykseen ja hoitsu sanoi, että supon saat pyllyyn, jos haluat. En halunnutkaan lääkettä.

Kaikkea onnea sinulle toimenpiteeseen! Ja olen ehdottomasti mukana kisassa!!!

Ps. Tämä tarina on tosi enkä edes värittänyt sitä mitenkään. Siksi se onkin näin kesy.

Elegia kirjoitti...

Tri. Kalmamaria, eikhön lääkäri ole paras arvioimaan valitaanko leikkaukseen puudutus vai nukutus. Erään ystäväni käsi (ranne) leikattiin myös nukutuksessa.

Nukutus ei ole lainkaan niin raju toimenpide kuin luullaan henkilön ollessa terve. :)

Allyalias kirjoitti...

Kaura, tuo oksettaminen/oksentaminen on yksi asia, mikä minua pelottaa etukäteen. Tiedän erään tapauksen, jossa "uhri" veti yrjöä puolinukuksissa keuhkoihinsa ja lähtö oli lähellä. Aion hommata jonkun vahtimaan, ettei minulle käy näin :)

Salmanteri, ihan tasan varmaan kerron pelostani (ja olen jo kertonutkin). En kestä ajatusta nukutuksesta ilman mömmöjä.

Tri Kalmis, kirurgi selitti, että käden puudutuksesta ei ole saatu kovin hyviä tuloksia näissä leikkauksissa (yritin itsekin saada leikkauksen pelkässä puudutuksessa). Ranteesta on revennyt kolmiorustonivel (???) ja sen saa sorkittua kuntoon ilmeisesti vain nukutuksessa.

Susupetal, tuo on kyllä paha!!! Heräisi ilman jalkaa tai jotain... Pitänee kirjoittaa ympäri kehoaan, minkä kohdan haluaa leikattavaksi.

Elegia, NYT kuulostaa siltä, millaiseksi nukutuksen kuvittelen. JES! En siis mahdollisesti ylireagoikaan!!! Olet ehdottomasti kisassa mukana!

Anonyymi kirjoitti...

Mä en nyt kisaan taida päästä osallistumaan, koska nukutuksesta on ihan vaan hyviä kokemuksia. Puuduttaminen ei sovi mulle ollenkaan, joka kerta jotain menny pieleen: ekan kerran menin esilääkkeestä niin sekaisn että mut oli pakko kumminkin nukuttaa, tokan kerran puudutus loppui kesken keisarileikkauksen (kursivat lopuksi kasaan sitten ilman puudutuksia), kolmannen kerran sain liikaa lääkkeitä ja karsean tripin josta toipumiseen meni pari vuorokautta, ja näin se jatkuu.

Oikeastaan aloin kirjoittamaan siksi, että minutkin nukutetaan ja leikataan 8. päivä, eli kohtalotovereita olemme! Tsemppiä, toivotaan että nukumme ja heräämme molemmat oikein nätisti :)

Alastalo kirjoitti...

Kerran nukutettu kun tuo nilkka leikattiin. No problem. Parasta oli kun antoivat konjakkia lääkkeeksi jälkikäteen. :) Hyvin meni!

Sirokko kirjoitti...

Tämä ei ole kauhukertomus. Minulle nukutus oli suuri armahdus, ei tarvinnut katsella niitä viittä tohtorioppilasta jotka tapittivat haarusväliäni muun tarpeellisen hoitoväen lisäksi (vähän kuin tulisi julkisesti teurastetuksi.
Homma hoitui niin että piikki kädenselkään ja lukua..10..9..8..krooh. Väittävät ettei nukutuksessa näe unta, se ei pidä paikkaansa, näin ihan hauskoja unia, onneksi en sentään seksiunia. Harmitti kun herättivät. Vähän tokkura olo aluksi, muutama tunti lepoa, ruokaa ja kotia. Ei oksettanut, olo mitä mainioin. Seuraavana aamuna jysähti torticollis niskaan, ei sekään mitään iskiaskipuun tottuneelle.
Nukutuksessa ei ole mitään pelättävää, se mitä sinä aikana tehdään onkin sitten jo toinen juttu.

Kari kirjoitti...

Kolme kertaa minua on leikattu. Kerran ihan kunnon nukutuksessa ja siitä en kyllä muista yhtään mitään. Kaksi kertaa leikattiin paikallispuudutuksessa ja toisella niistä olin hereillä.

Lonkkanivel vaihdettiin paikallispuudutuksessa. Nukuin leikkauksen alun, mutta heräsin kesken toimitusta vyötärön päälle viritetyn sermin takaa kuuluvaan luusahan vonkunaan. Sattumoisin vasemmalla puolellani oli ikkuna tai muu lasi, josta katselin jalkani heiluttelua, sahaamista ja uuden nivelen vasarointia paikalleen. Pian kuitenkin yksi lääkäreistä tuli katsomaan ja totesi "täällä herätyn". Myönsin heränneeni ja pyysin nähdä irti sahatun luunpään. Hetken kuluttua kirurgi toi verisissä hanskoissaan silmieni eteen verisen luupalikan. Pyydin saada sen mukaani, mutta kirurgi arveli sen mätänevän. Kohta sen jälkeen nukahdin.

Mieleeni on jäänyt, että minulla oli koko ajan hirvittävän hauskaa. Auki leikattua lonkkaa ja sahailua katselin vilpittömästi kiinnostuneena.

Isopeikko kirjoitti...

Jos mahdollista kannattaa karata heti esilääkityksen jälkeen. Antavat sitten seuraavalla kerralla vähän tuhdimman annoksen :) Tosin kannattanee miettiä haluaako käden kuntoon vai pieneen pöhnään muutaman kerran. Eikä niitä esilääkkeitä saa kuitenkaan kotiinsa...

Peikko on ihan liika kiltti eikä viitsi nyt keksiä sinulle pelottavaa nukutustarinaa, joka ei kuitenkaan olisi totta, ihan vielä...

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Jännittäviä tarinoita on täällä. Onhan minutkin kerran nukutettu. Paljon pahempaa oli se tutkimus ennen leikkausta. Nukutus toi ihanan tiedottoman olon enkä tiennyt, mitä ronkittiin alapäästä. Siellä oli sikiö tai mikä lie alkio munatorvessa... Puudutuksessa tehty suonikohjuleikkaus oli karmeempi kokemus kuin nukutuksessa tehty leikkaus. Vaikka konjakkia taisi saada molemmissa.

Allyalias kirjoitti...

Anonyymi, saat minut tuntemaan edes jonkinlaista helpotusta nukutuksen suhteen. Onnea vaan sinullekin leikkaukseen, kohtalotoveri!!! Tulethan kertomaan kuinka sujui...

Alastalo, konjakki kuulostaa hyvälle... Toivottavasti on edes sen verran hyvää konjakkia, että kannattaa kestää se nukutus :)

Sirokko, ymmärrän, että tuollaisessa tilanteessa voi olla kivempi olla tajut kankaalla. Toisaalta häiritsee se ajatus, että kaikki muut tietävät leikkaussalin tapahtumista paitsi "uhri" itse.

Kari, tuo on aivan kuin jostain Stephen Kingin novellista. Kalapuikoilta ne maistui...

Isopeikko, yllättävää kyllä kammottavat tarinat ovat tuoneet lohtua mieleeni. Tuntuu, että pelkoni on silloin vähemmän irrationaalista ja minä näin ollen vähemmän hullu hysteerikko. Onneksi en ole niin narkki, että menisin leikkaukseen PELKÄSTÄÄN esilääkityksen vuoksi.

Pantteri, alapäästä ronkituksi tuleminen ei ole mitään herkkua, vaikken ole koskaan ollut minkään gynekologisen leikkauksen "uhrina". Toivottavasti se nukutus ei sitten ole niin hirveää...

Polga kirjoitti...

Muahahaaahaaah - mä lupaan, että EN KERRO kaikkia kauhukokemuksia, jos saan palkinnon? Sopiiko? Eikäs kun siitä vaan ja handu kuntoon, että jaksaa kirjoitella! Jaksuhalipaitulicrocseja tosi paljon ja uudempaa vuotta samalla ,D

Allyalias kirjoitti...

Polga, eikäku kerro kerro kekekekekekekerrrrro!

akkaparka kirjoitti...

No höh, mitä sie pelkäät! Nukuttamine on vaa semmone aikakone, mikä siirtää leikkausta enne olevast hetkest suoraa leikkaukse jälkeisee hetkee. Herräät ja hölmistyt jot millo ne oikei meinaavat leikata. Siin mittää muuta tapahu.

Mut entäis se leikkaukse jälkeine herräämise hetki. Siinhä voip olla sit mitä vaa. Miul käi kerra iha kamalal viisii. Mie siin heräsin enkä pääst het liikuumaa, tai saant liikkuu. Ajakohta ol noi puolvälis toukokuuta. Ja herräämishuonee katorajas roikku nippu puoltyhjii ilmapallo retaleita. Hyihitto, jol ol ikävä näky, eikä mittää muuta kassomista. Hyh, siin sitä ol kestämistä, kauhukisas iha voittaja-ainesta sanon mie!

Allyalias kirjoitti...

Voi Akkaparkaa, ei ole helppoa Hectorillakaan, sen vaan sanon. Ehkä olisi parempi, jos siitä leikkauksesta ei heräisi ollenkaan, niin jäisi kaikki kamaluus kokematta.

Ja eipähän tarvitsisi kalliilla rahalla leikatakaan, jos suoraan lopettaisivat.

Hallatar kirjoitti...

Voi, hyvin se menee
kultapieni!


*halii*

Maaria kirjoitti...

Minut on nukutettu neljä kertaa. Pelkäsin ensimmäistä nukutusta ihan kamalasti. Annoin jopa miehelleni tarkat ohjeet tyyliin "käytännön asioita kuolemani jälkeen". Ihan hyvin on joka kerralla kuitenkin sujunut.

Jälkioireet ovat ilmeisesti sitä ankarammat, mitä kauemmin aikaa on nukuksissa ja mitä syvemmässä unessa on. Toisella kerralla olin monta tuntia unten mailla. Silloin minulla oli heräämisvaiheessa pahoinvointia, mutta sairaanhoitaja iski kammenselkääni piikin heti kun aloin yökkimään, ja pahoinvointi loppui siihen. Minulla oli ensimmäisen vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen pahat haavakivut, ja kipu yhdistettynä voimakkaisiin kipulääkkeisiin sai aikaan todella mielenkiintoisia painajaisunia.

Muut nukutuskertani ovat olleet hyvin helppoja. Operaatiot ovat olleet kestoltaan lyhytaikaisia, ja nukutus on ollut kevyttä. Keljuinta on ollut se, kun kurkku on kipeä päivän tai kaksi nukutuksen jälkeen. Se johtuu siitä, että nukutuksen ajaksi kurkkuun laitetaan putki hengityksen varmistamiseksi. Kotisairaalani potilashuoneissa on niin tehokas koneellinen tuuletus ja kuiva ilma, että minulla ovat nenäontelot aina olleet ihan tukossa, ja siinä kun hengittelet kuivaa ilmaa suun kautta kurkku kipeänä, alkaa hieman ahistaa...

Kamalin kokemukseni oli se, kun viimeksi sairaalassa ollessani minulla oli huonekaveri, joka oli henkisesti tasapainottomassa tilassa. Hän pelkäsi hirveästi leikkausta, johon oli joutumassa, lähinnä sitä, onko hänellä syöpä vai ei. Yritin rauhoitella ja lohdutella häntä. Kun hän kuuli, missä olen töissä, hän riehaantui täysin ja alkoi puhua tosi levottomia. Minut oli jo leikattu, ja olin sängyn päädyssä kiinni olevan tippapullon vankina. Kysyin hoitajalta sen päivän aikana vähän väliä, että joko tuon tippapullon voisi ottaa pois. Lopulta hoitaja armahti minua ja pääsin pois tipasta, ja horjuin saman tien oleskeluhuoneeseen saamaan hengähdystaukoa huonekaveristani. Huonekaveri rauhoittui, ja jopa pyysi anteeksi riehaantumistaan. Minä siihen, että ei tuo mitään. En tiedä, mitä hänen vatsastaan löytyi. Kun minua kotiutettiin, hänet tuotiin juuri leikkurista osatolle.

Kutuharju kirjoitti...

Allykulta, Kutiksella ei ole mitään saumaa osallistua mihinkään kilpaan, sillä mua ei ole nukutettu koskaan, ihan itse olen aina nukahtanut!

Voi vähän lisätä pre-operationaalista jännitystä muistuttamalla näistä vitaaleista toimenpiteistä nukuttamisen yhteydessä: jäkätä anestesialääkärille että seuraa pulssioksimetriasi tarkkaan, käyttää hiilidioksidimonitoria jotta happisaturaatiosta ollaan kaiken aikaa kartalla -- ettei letku ole mennyt ruokatorveen henkitorven sijasta..

Ja höpsis, kaikki menee hyvin ja pian Allyn ranne (käsi) kirjoittaa tänne tekstiä sellaisella vimmalla että koko blogistanian kapasiteetti räjähtää...

Allyalias kirjoitti...

Hallatar, kiitti kannustuksesta, vaikka ei tuolla kisaa voiteta :)

Maaria, aika karmivaa kertomaa oli sinullakin. Tuo huonekaverin kanssa samaan huoneeseen vangittuna oleminen on varmasti ollut todella ahdistavaa. Minä pääsen onneksi pian leikkauksen jälkeen kotiin, enkä usko, että joudun kohtaamaan paljon kanssauhreja/häiriköimään itse muita.

Kutuharju, totta kai otan tilanteen haltuuni heti ensi tilassa. Voipa olla, että pitää itse valvoa operaation yli, että kaikki sujuu mallikkaasti...

Kaura kirjoitti...

Semmoisen stoorin vielä haluan kertoa, kun eka kertaa nukutettiin. Olin autuaasti tietämättä siitä, että leikattiin patti rinnasta, kiikutettiin patologille tutkittavaksi, jotta tiedettäisiin, miten leikkaus etenee. Seuraava mielikuva oli heräämössä, kun nuorenpuoleinen naiskirurgin naama hahmottui tajuntaani hirmu iloisesti hymyilevänä ja naamasta kuului ääni: "se oli hyvänlaatuinen". Snif.

Leikkauksen pelkääminen on ihan järkevää hommaa, kyllähän terve ihminen pelkää sitä, kun taju viedään veke itseltä tai läheiseltä.

Kaura kirjoitti...

Mulla muuten hitaaseen leikkauksesta toipumiseen vaikutti molemmilla kerroilla se, että jouduin olemaan nukutettuna useampia tunteja. Lyhyempi leikkaus kaiketi vaatii lyhyemmän toipumisen.

Allyalias kirjoitti...

Kaura, tuohan oli jotenkin oikein ihana tarina nukutuksesta. Onneksi patti oli hyvänlaatuinen. Pelko on ollut varmasti suuri, sen ymmärrän itsekin tissitutkimuksia läpikäyneenä. Minulla ei onneksi ole tuota pelkoa kannettavana vaan on jo tiedossa missä on vika ja ettei se ole kuolemaksi (ellei se nukutus sitten...)

Almamaria kirjoitti...

Elegiaiseni, eivät ne kirurgit oikein tiedä sitä mikä on parhain anestesiamuoto. Jotkut haluavat kaikkien potilaiden nukkuvan, etteivät joudu vahingossakaan puhumaan mitään niille.
Allyn leikkaus on tätä kirjoittaessani jo ohi ja on mennyt varmasti erinomaisen hyvin :)

Allyalias kirjoitti...

Almamaria, minun tapauksessani on voinut käydä juuri noin... Minulla on tapana hölöttää hermostuneena :)

Ehkä se nukutus oli lopulta hyvä asia. Menipähän aikakin nopeammin.