Väsyttää

... ja siitä johtuen pääkin pyörällä. Tuolla tallennettujen kansiossa on hirveässä jonossa aloitettuja postauksia, mutta jätän ne aina kesken.

Ihanaa! Jo toukokuu! Kuukauden kuluttua sitä on väistämättä taas elossa. Jaa

Syksyn väri on musta

Ensin äänet muuttuvat tunkeilijoiksi. Korvakäytävät ovat käyneet puolustuskannalle, ne voimistavat ääntä, antavat sille kummallisen kaiun, hälyttävät jatkuvaa vaaraa ja uhkaa. Ääni kuuluu, mutta merkitys katoaa. Kupla on kasvanut ympärille ihan huomaamatta. Erkaantuminen muusta maailmasta on alkanut.

Uni katoaa, kädet tärisevät lakkaamatta. Päätä ja vatsaa särkee, hartiat ovat jumissa. Kuoleman ajatus käy yhä useammin mielessä, joskus pelkona, joskus toiveena. Suurimmalle osalle ajatuksista ei ole sanoja, tuntuu, ettei kukaan ympärillä enää yhtäkkiä ymmärrä. Menneet, ikävät muistot nousevat jatkuvaan tietoisuuteen. Niiden mukana tulevat pelko, häpeä, syyllisyys, ahdistus, itsesääli, inho ja katkeruus tiheänä seittinä, joka on sinänsä suhteellisen näkymätön, mutta silti niin raskas, että sitä on mahdoton kantaa kovin pitkään.

Viimeiseksi (ei onneksi vielä) kaikki tunteet piiloutuvat jonnekin, josta ne voi vain vaistota, mutta niitä ei voi enää tuntea. Elämä keskittyy kaihtamiseen ja piiloutumiseen. Silmät näkevät häikäisevää mustaa. Ihoa särkee. Maailma, elämä ja todellisuus ovat niin kaukana, että niitä on mahdotonta tavoittaa edes huutamalla.

Matka mustaksi aukoksi on ollut jännittävä, paikoin jopa hulvaton.

Pelottaa.

Ps. Oldghost haastoi kertomaan lapsuuden lempilaulun. Se on melankolisesti Taivaanpii. Jaa

Mikä se on jolla on harmaa naama ja punainen nenä?

Ikkunan takana ei asu ketään

No sehän olen minä tietenkin! Eikä eilen ole tullut edes otettua, ei suinkaan! Sairaus on kaatanut minun näppäimistön äärelle jälleen kerran. Harmi että tähän aikaan vuodesta ei tarvita joulutonttuja, sillä minä olisin partaa vaille valmis moiseen urakkaan.

Ulkona paistaa aurinko, ja ihmiset ovat pihalla niin reippaan näköisinä että tunnen ärtymystä ja syyllisyyttä ja ärtymystä syyllisyydestäni. Meillä istutaan taas kotona pölyisen television ääressä koko ilta... Huoh! Onneksi Lilith toi eilen Trainspottingin lainaan ja voimme katsella sitä iltamme ratoksi.

Unettomuus on taas tulossa takaisin. Se alkaa käydä jo tosi vanhaksi ja pitkästyttäväksi jutuksi. Nyt kun saisi kuumaa teetä hunajalla, lämpimän viltin ja ristisanatehtäviä, sekä nukkua parin tunnin päiväunet ilman huolen häivää, luulen että olisin taas illalla inhimillisessä unikunnossa. Jaa

Perhe-elämää krapulapajassa

Eilen oli poikien ilta. Ensin laittoivat koko porukalle herkullista uunilohta ja illalle vielä pikkusuolaista. He saunoivat ja juttelivat niin sanottuja miesten juttujaan. Jossain vaiheessa menin nukkumaan. Heräsin vielä yöllä äänekkääseen örinään, kun miesten juttuja kerrattiin humalan koventamalla äänensävyllä.

Puoli kolmen aikaan yöllä makuukammarimme peitot pöllysivät kun mies palasi reissultaan. Ei ollut jaksanut pidempään kun oli hikka, palvelu baaritiskillä oli ollut liian hidasta ja oma vanheneminenkin oli alkanut painaa mieltä.

Humalainen tilitys peiton alta sai kuitenkin nopean lopun kun posliininen pelastaja kutsui. Aamulla mies löytyikin vessan lattialta, unessa kuin lapsi. Keittiössä haisi eltaantunut kala, pöydillä oli siideritölkkejä. Onneksi sain vähän aikaa sitten miehen houkuteltua omaan sänkyyn nukkumaan. Silloin tällöin vessasta kuuluu edelleen yökkäilyä.

Pahinta on kun ei voi kääkättää yhtään, sillä mies oli minua kohtaan liian inhimillinen viimeksi. Arvasin että kostautuuhan se vielä rankimman kautta :)

Hauskaa sunnuntaita siis kaikille teille. Täällä vaikuttaa jo keväältä ja Jussilta sain kuulla päivän parhaan uutisen: Paska kaupunni on tullut takaisin! Jaa

Vessanpönttöä on jo halattu

Olisi tehnyt mieli mielikuvamurhailla tänään, mutta arkielämän henkilöni, jonka armollisuuden tai armottomuuden varassa blogihahmoni joutuu elämään, meni ja sekoitti päänsä laillisilla huumeilla sen verran pahasti, että päässä liikkuu vain mielikuvaitsemurhailu, jos sekään.

Taas pään vasen puoli on kipeä niskalihaksista poskionteloon, eikä lääke tunnu kunnolla tehoavan. Mistähän moinenkin kummallisuus johtuu? Erikoista että se on aina tuo vasen puoli.

Aamu alkoi nolosti pahoinvoinnilla. Olisin syyttänyt noro-virusta, mutta tiesin ettei se menisi kuitenkaan läpi.

Laitan tähän iloksenne hyvin tunnelmaan sopivan Gieve Patelin runon, jonka löysin Intian englanninkielisen nykyrunouden antologiasta Hän jota ei ole.

Miten kestät, ruumis

Miten kestät, ruumis,
kaiken hävityksen joka sinuun
jatkuvasti suunnataan? Minuutit,
sekunnit kuin kiväärinrätinä
rummuttavat sinuun reikiä.
Parin neliön alasi
ei riitä nyrkiniskuille.
Joka veistä, pistintä ja naulaa
syyhyttää tehdä siili
nahkastasi. Kurja narttu,
kohtalosi on astua myöntyväisenä
sankarien eteen! Rakastat
tuhossasi järjettömästi, annat
sanattomat, sinistyneet,
murjotut paikkasi, lihasuusi
hirviöille nuoltavaksi. Jaa

Mökkihöperyyttä ja moottoripyörämatkoja

Harmittaa kun jouduimme perumaan pikku-M:n synttärijuhlat sairauteen vedoten. T sentään sai täytekakun väännettyä sunnuntain ja M:n kunniaksi ja pikkuneiti söikin siitä jo suuren osan. Kirjoitushomman kasaantuvat, pään vasen puoli on koko ajan kipea takaraivosta poskionteloihin. En ole peseytynyt. Tukkani on likainen ja luultavasti haisen (onneksi nenä on sen verran tukossa etten haista itseäni).

Sairastamiseen käytetty aika ei sentään ole mennyt kokonaan hukkaan. Olemme T:n kanssa lösöttäneet sohvalla ja katsoneet Ewan McGregorin moottoripyörämatkan (melkein maapallon ympäri) lähestulkoon putkeen. Viime yön uneksuin moottoripyörämatkoista ja unet olivat pitkästä aikaa oikein eläviä ja hyviä.

M on edelleen kiinnostunut Pystymunan (Tyyris Tyllerö) tarinasta. Hän haluaa kuulla lorun aina uudelleen ja kehottaa sitten isäänsä korjaamaan Tyyristä. Ilmeisesti häntä kiinnostaa lorussa se, että miten joku voi mennä rikki niin ettei sitä voi enää korjata.

M näki myös MTV:ltä Pussycat dollsien musiikkivideon, jossa otettiin takki pois ja heitettiin se maahan. Vähän väliä M sanoo "katti pois" eli siis takki pois ja minun pitää kerrata kuinka tädit televisiossa tosiaan heittivät takit kokonaan päältään.

ÄKKIÄ MULLE ÄLYLLISTÄ SEURAA, PLIIS! HÖPERYYSHÄN TÄSSÄ JO ISKEE! Jaa

Rakkaani, missä sinä viivyt?

Onneksi on vähän lämpimämpää. Ehkäpä kauan kaivattu kevät suostuisi vähitellen tulemaan mielenkiintoisine tuoksuineen (koirankakka) ja virkistävine lintuinfluenssauhkineen. Aamulla vaaleni jo aikaisemmin, mutta pitkässä kuusessa tuntuu kevät olevan tänäkin vuonna.

Päivä meni pitkälti kirjoittaessa. Minun kuuluu välillä ihan pakosta kirjoittaa kaikkea sellaista, mihin en oikein pysty eläytymään tai nauttimaan kirjoittamisesta. Sormet haraavat vastaan, tekevät kirjoitusvirheitä. Inhottaa ja syljetyttää. Silti jatketaan, pitkäveteinen lause toisensa jälkeen.

Väsyttää. Onneksi tänään ei tarvitse jaksaa mitään.

Alastalon blogista luin kiintoisaa kertomaa. Sitä sietää kurkistella. On se vaan melkoinen veijari tuo Alastalo. Jaa

Jaetusta rakkaudesta

Tänään ampaisin heti herättyäni puntarille ja olin 300 grammaa kevyempi kuin eilen. Nyyh! Näin laiha olen ollut viimeksi ennen joulua! Voi tätä onnea ja autuutta. Ja ennen kaikkea kiitos Dr Phil, eikun Ätkins. Olen ollut hilpeällä tuulella ja miettinyt lähinnä mistä saan tarpeeksi rasvaa ruokavaliooni.

Claes Andersson tulee tiistaina kirjastoon juttelemaan jostain uudesta kirjastaankin kai. Menemme K-ystävän kanssa katsomaan. Me rakastetaan Claes Anderssonia. Ihanaa, tulee aivan ala-aste mieleen. Silloinkin me rakastettiin samaa tyyppiä ihan sulassa sopusoinnussa. Harmi vaan ettei poika ollut ihan niin innostunut meidän lähentelyistänne. "Aah, aja tänne sinisellä ratsullasi (polkupyörä) meitä pelastamaan" huusimme hänelle koulumatkalla lumipenkan takaa, leikkien hädänalaisia prinsessoja. Äiti oli puhunut ruskean reiän ritarista, sanoin ystävälle että voisimme kutsua poikaa ruskean reiän ritariksi. Tiesin että tuossa nimityksessä oli jotain hassua ja tuhmaa, mutta siitä huolimatta se kuulosti kivalta. Sitä paitsi olin lukenut jotain kivaa pyöreän pöydän ritareista.

K antoi alaselkään ja takapuoleeni kipugeeliä ja ohjeen ottaa tulehduskipulääkettä kuuriluontoisesti. Pitäisi kai kuitenkin käydä lääkärissä ottamassa selvää millainen rakennevika siellä rangassa luuraa. Ja siellä hierojalla (vitkuttelen vieläkin). Olen niin sietämättömän hyvällä tuulella että alan käymään luultavasti vähän ärsyttäväksi. Jaa

Kikkeli soittaa perheelleni

Menimme eilen hunningolle pelaamalla Triviaalia melkein puoli kahteen. Illan huipentuma oli kun miehen humalaisen kaverin kikkeli soitti videopuhelun kesken pelin (pöydän ympärillä oli minun ja miehen lisäksi kerääntynyt anoppi, L ja L:n täti 15vee). Olisipa kiva nähdä kaverin ilme jos hänelle koskaan selviää millaiselle porukalle on tullut soiteltua. Ne humalikot... :)

Kirjoituspäivä on sujunut liiallisen kaunokirjallista otetta välttäen. Sekin on aika hankalaa hommaa jos siihen oikein kunnolla paneutuu. Palkintona oli buffet-ateria Hai Long-ravintolassa, jossa sai rakentaa itse omat annoksensa ja kokki pyöräytti ne kypsiksi avokeittiössä. Muutenkin seisovan pöydän salaattitarjonta susheineen päivineen oli oikein monipuolinen. Parin tunnin leppoisan syöpöttelyn jälkeen olemme lojuneet ähkykoomassa toivoen että riehuva M menisi päiväunille. Tyttö uupui heti kun me muut olimme luopuneet toivosta ja alkaneet viettää taas herännyttä elämää.

Jätettyäni hormonaalisen ehkäisyn olen nyt ihan viime viikkoina alkanut tuntea itseni enemmän omaksi itsekseni. Joku äärimmilleen jännittynyt kireä säie tuolla takaraivossa on rauennut hieman eikä minua ärsytä enää kaiken maailman turhanpäiväiset asiat. Taitavat olla pillerit tälle elämälle popsittu, on se tasapainoinen mieli kuitenkin aikamoinen lisä myös tuohon avioelämäänkin. Jaa

Tulevaisuuden rajamailla.

Tukkani on puhdas ja pörheä kuin tällä tuntemattomalla punasilmälinnulla.

Tukkani on nyt kiiltävä ja hygieenistettu ja olo on huomattavasti mukavampi päästyäni tänään pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.

Tänään on luvassa juhlallinen voitto Triviaalissa, raketteja sen verran kuin korkeiden kerrostalojen lomasta vilahtaa ja luultavasti viihdyttävä tinanvalantasessio, sekä toivottavasti vähemmän telkkaria ja tietsikkaa. En aio luvata mitään itselleni tai kenellekään muullekaan vaikka vuosi vaihtuukin.

Hyvää uutuuttaan kiiltelevää ja vielä aukaisemattomassa paketissa lekottelevaa uutta vuotta 2007 kaikille lukijoille. Pannaan kirjoitellen taas ensi vuonna! Jaa

Surullinen joulutursas

Työleskeyteni on nyt virallisesti ohi, enkä tunne sitä kireyttä jota tunnen usein silloin kun tapahtuu jotain jota olen odottanut kovasti. Mikään ei ole kovin juhlavaa, söimme roskaruokaa ja minä vastailen tekstiviesteihin. On tarkoitus katsoa elokuvaa. M oli välttelevä isäänsä kohtaan aluksi. Se on aika varma ikävän merkki, hän on sellainen aina kun minä olen jossakin vähän pidempään. Hän ei ole tottunut olemaan juuri yhtään erossa minusta.

Hiukseni ovat likaista liittahamppua ja laseihini ilmestyy jostain pieniä pisaroita. Ei kai minusta? Kokeilin tässä yhtenä päivänä yhden näppärän ja näsäviisaan nuoren naisen pikkuista pelimasiinaa ja hän joutui heti puhdistamaan kuvaruudun sen jälkeen kun olin käyttänyt laitetta. Irtoaako minusta sotkua?

Olen lihonut pari kiloa, ihoni on rasvainen ja minulla on hurjan runsaat kuukautiset, kiitos hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen. Ilmeisesti samasta syystä minulla on jo toista kertaa kahden kuukauden sisällä kipeä ja suurentunut imusolmuke kainalossa ja aristamaton patti rinnassa. Se ei varmasti ole mitään vakavaa, mutta naiset ainakin tietävät kuinka ylimääräiset möhkyrät tisseissä tuppaavat harmittamaan. Ja varsinkin kun on joutunut kahdesti tutustumaan mammografian ja ohutneulanäytteiden epämääräisesti pelottavaan ja selkeästi nöyryyttävään maailmaan. Ei ole mitään herkkua roikkua tissit lytyssä jossain futuristisen näköisessä masiinassa. Minussa heräsi silloin eläin, olisin halunnut riuhtoa itseni vapauteen ja jättää kaikki vangitut ulokkeet jälkeeni. Mutta tietenkin tyydyin jälleen kerran vain sietämään. Ehkä se teki kokemuksesta niin nöyryyttävän.

Onneksi sairaus on parantunut. Jaa

Pipareita ja kaksoisolentobongausta

Saimme piparit tehtyä ja lapset onnistuivat syömään niistä jo mittavan osan. Toivottavasti kiintiö lähtee tulemaan samalla täyteen, muuten niitä pitää leipoa vielä lisää ennen joulua. Ja minä kun muka viime vuodesta viisastuneena tein kaksinkertaisen taikinan. Joululahjat on nyt melkein kaikki ostettu. Ostosreissu K:n kanssa meni juuri niin rennosti ja mukavasti kuin olin kuvitellut. Luovutin kirkasvalolampun takaisin K:lle. Tuntuu että sen vaikutus on lisääntynyt edelleen vaikka viimeisestä kuurista on nyt melkein viikko. Suosittelen vekotinta lämpimästi kaikille talvimököille, sillä on arvaamattoman positiivinen vaikutus.

Sisko N yllätti kivasti. Oli käynyt avokin kanssa kaatamassa meillekin kuusen metsästä samalla kun olivat hakeneet itselleen. Säästyi iso raha. Tuli tosi hyvä mieli että olivat ajatelleet meitäkin :)

Olen huomannut että sairausasioissa on kahtalaisia ihmisiä. On niitä jotka eivät käy kenenkään luona kylässä ollessaan sairaita, eivätkä he ota sairaita ihmisiä kotiinsa kylään tartuntariskin takia. Sitten on niitä "tarttuu jos on tarttuakseen"- ihmisiä. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan.

Ps. Kaveri kertoi nähneensä ehkä sen kaksoisolentoni, joka ei kyllä ollut enää niin paljon minun näköiseni. Hän olisi ottanut kyseisestä henkilöstä kuvan, mutta ei kehdannut. En ihmettele. Jaa

Piirakka vs. Cifonet

Valmistin tänään kylmäsavulohipiirakan viimeisillä voimillani. Ensin olin paimentanut tytärtäni sekä riehuvaa yökyläläistä ja yrittänyt siivoilla heidän jälkiään, jotta anopin olisi huomenna riemullista pistäytyä vierailulle. Piirakan paloiksi leikkaaminen on vakavaa ja tarkkaa puuhaa ja se tulee suorittaa oikeilla työvälineillä (kuten varmaan kaikki minua lukuunottamatta tietävät). Onneksi mieheni oli valmis opastamaan minua piirakan leikkuun saloihin näsäviisaimmalla mahdollisella äänellä. En hennonnut sanoa, että siinä puhuu mies, joka pyyhki hetkeä aikaisemmin jogurttia tyttärensä hiuksista keittiöräsyllä. Siis keittiöräsyllä, sillä keltaisella pikkureikäisellä Cifonetilla, jolla pyyhitään hellat, keittiön pöytä, tiskipöytä, jääkaapin ovi jne. Selitykseksi moiselle toiminnalle hän tarjosi vain sen että hän ottaa vain enimmät. Hmm... Sehän tekee asiasta loogisen, eikö totta?

No minäpä tarjoan anopille röpiä kylmäsavulohipiirakkaa (hehhehehhehe).

En muista että olisin lapsuusaikojen jälkeen piirtänyt vahingossa tussilla paperin läpi pöytään, mutta tuossa pari yötä sitten "villiinnyin" piirtelemään, ensin tässä tietokonepöydällä, sitten tuhrin vielä keittiönpöydänkin (tuo kuulostaa tuhmemmalta kuin se onkaan). Nyt pitäisi keksiä miten lähtee tussi, mutta ei lakka. Aion laittaa tuhrut kysyttäessä lasten syyksi. Jos ei toimi, syytän miestä sillä niistähän lähtee aina öljyä ja muuta likaa, miksipä ei siis tussiakin.

Nyt nukkumaan että jaksaa herätä viiden jälkeen näyttämään Teletappeja videolta ja istumaan sormi kahvikupissa, että pysyisi hereillä. (Tuon linkin takaa löytyy "hauskoja" pelejä. Jos tämän sattuu joku lukemaan, suosittelen kokeilemaan) Jaa

Mattopyykillä

Tänään siivottiin ja käytiin pikkuisen ulkoilemassa M:n kanssa, sekä tietenkin saunassa illalla. Pikku M oli onnensa kukkuloilla. T sanoi että olen muuttunut tosi paljon aktiivisemmaksi viime aikoina. Olimme molemmat sitä mieltä että sen on pakko johtua siitä lampusta. Pakko se on myöntää, olo on aivan epänormaalin normaali ottaen huomioon että on talvi.

Pesin maton suihkun lattialla. Oli kivaa polkea sitä kuivemmaksi, tuli kesä ja mattolaituri mieleen. Mäntysuovan hajukin nousi niin mukavasti nenään kun purskuttelin mattoa kuivemmaksi. Harmi vaan että selkä "meni" jotenkin siinä hommassa. Ei kärsi pahemmin kumarrella.

Aamulla maahan oli tullut taas vaihteeksi lunta. Se näytti kivalta puiden oksilla ja pensaissa. Saapa nähdä kuinka pitkään se kestää tällä kertaa. Kaleva lupasi että pian taas lämpenee ainakin vähäksi aikaa. Nukuin viime yönä suhteellisen hyvin, näin jopa untakin. Tällä kertaa hukkasin pikkusiskoni Egyptiin. Sisko halusi, sen sijaan että olisimme tutustuneet paikallisiin nähtävyyksiin mennä Kairon Henkkaan ja Maukkaan shoppailemaan. Minä sanoin sille tahallaan että miten se uskaltaa liikkua Kairon kauppakeskuksissa kun niitä on viime aikoina räjäytelty (tämä ei unessa pitänyt paikkaansa). Sisko pillastui ja juoksi pakoon mahdollista räjähdystä. Eikä häntä löytynyt mistään. Minä olin lähinnä huolissani pilalle menevästä lomasta (ja herättyäni häpesin uniminäni itsekkyyttä). Jaa