Valokuva"helmiä" vuosien varrelta: Korkeasaaren stalkkerijoutsenJuhannuskimppu, uimaranta, iltakala, juhannussauna, grillausta, hyttysmyrkkyä, juhannustaika... Kaupunkijuhannus kuulostaa aika erehdyttävästi maaseutujuhannukselta! Jaa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilo. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, kesäkuuta 25, 2010
Hyvää juhannusta blogikansa!
Valokuva"helmiä" vuosien varrelta: Korkeasaaren stalkkerijoutsenJuhannuskimppu, uimaranta, iltakala, juhannussauna, grillausta, hyttysmyrkkyä, juhannustaika... Kaupunkijuhannus kuulostaa aika erehdyttävästi maaseutujuhannukselta! Jaa
maanantaina, huhtikuuta 12, 2010
Onnea Isopeikko ja Ally!
Kutkuttava äänestys on nyt päättynyt ja himoa hehkuvan kirjoituskilpailun voittajaksi on valikoitunut Isopeikko teoksellaan, joka on kunnianhimoisesti nimeltään Ingridin lupaus - osa 2.
Peikon ihanan kaunis ja eroottinen tarina on täten Ingridin lupauksen VIRALLINEN jatko-osa.
Peikko on myös voittanut eroottisen palkinnon, joka (korjausmuoks) ei siis ole LAKKI, eikä EHKÄ mitään päähän pantavaa (ehhehe), mutta josta ei sitten tässä blogissa paljasteta sen enempää ;)) Ollaanpa siis, Peikkoseni, yhteyksissä asian tiimoilta!
Eikä siinä vielä kyllin; tänään Ally täyttää nimittäin kokonaiset 4 vuotta. Ihan ensin kirjoittelin toista blogia, jonka olen sittemmin salasanonut yleisestä luennasta ja sen jälkeen olen saastuttanut internetin ihmemaata tästä osoitteesta käsin. Aktiivisuustasoni on ollut uhkaavassa laskussa, mutta lupaan olla kuolematta vielä tänä vuonna.
Edelleen haluan kiittää kaikkia rakkaita blogiystäviä ja -tuttavia. Joistakin teistä on tullut ystäviä todellisessa elämässä ja vielä useamman kanssa anonyymi tuttavuus on laajentunut blogielämän ulkopuolelle, jopa hyvin henkilökohtaisiksi ja syvällisiksikin virtuaaliystävyyssuhteiksi. On ollut tilanteita, joissa blogiystävän virtuaaliolkapäästä on ollut minulle todella suurta ja lämmintä lohtua, ja olen kokenut tulleeni ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni (en vain Allynä).
Haluan myös kiittää teitä kaikkia, jotka olette kommenttilaatikossa ja sähköposteissa antaneet minulle tukea ja kannustusta kirjoitusharrastukseeni, yleiseen höpötykseeni ja etenkin ällöttävään räävittömyyteeni liittyen. Samaan hengenvetoon haluan myös yhtä lailla kiittää niitä, joiden mielestä olen ollut mauton ja aivan liian härski kukkahattutäti, sekä yleisesti ottaen myös täysin paska. Tahdon kiittää myös sinua, joka halusit sähköpostitse ilmaista reikäisten kalsarieni herättämät himokkaat tuntemuksesi, ja sait minussa aikaan itselleni harvinaisen nolostumisreaktion. Luultavasti luet tätä nyt ja samalla v**ät k**teen. Olkoon siis tämä mainituksi tulemisen aikaansaama hekuman huippu minun kiitokseni sinulle :)
On ollut ilo huomata niin monien blogiystävien levittävän siipiään myös tosielämän puolella ja julkaisevan hengentuotoksiaan myös reaali-ihmisten luettavaksi. Näistä uutisista kuullessani tuuletan aina näyttöni ääressä ja olen hirmuisen ylpeä jonkun kaltaiseni urotyöstä. Myös viime vuoden kuluessa luetut postauksenne ovat saaneet ajatuksiani pois tosielämästä (mikä on aina hyvä juttu), ne ovat huvittaneet, itkettäneet, laittaneet miettimään ja joskus ärsyttäneetkin.
Olen vakuuttunut, että jos te synkät, vinksahtaneet, pölijät, hurmaavat, älykkäät, hörhöt, taiteelliset, humaanit, todellisuuspakoiset ystäväni ryömisitte koloistanne ja kansoittaisitte tosimaailmaa, olisi sekin siedettävämpi paikka elää. On silti lohdullista tietää, että kulkiessani tosimaailman kylmiä katuja, kohdatessani välinpitämättömien ihmisten välinpitämättömät kasvot, tiedän, että joku noista kasvoista saattaa piilotella sisällään yhtä teistä, rakkaat blogiystäväni. Pidätte yllä uskoani siitä, että salaa ja syvällä sisällään ihmiset ovat hyviä tyyppejä, jos vain tulee tilaisuus ilmaista sitä puolta itsessään. Tosimaailmassa vain harvoin tulee.
Siis käykäämme karkeloon, syödään, juodaan ja juhlitaan Peikkoa, Allyä ja kevättä! Jaa
Peikon ihanan kaunis ja eroottinen tarina on täten Ingridin lupauksen VIRALLINEN jatko-osa.
Peikko on myös voittanut eroottisen palkinnon, joka (korjausmuoks) ei siis ole LAKKI, eikä EHKÄ mitään päähän pantavaa (ehhehe), mutta josta ei sitten tässä blogissa paljasteta sen enempää ;)) Ollaanpa siis, Peikkoseni, yhteyksissä asian tiimoilta!
Eikä siinä vielä kyllin; tänään Ally täyttää nimittäin kokonaiset 4 vuotta. Ihan ensin kirjoittelin toista blogia, jonka olen sittemmin salasanonut yleisestä luennasta ja sen jälkeen olen saastuttanut internetin ihmemaata tästä osoitteesta käsin. Aktiivisuustasoni on ollut uhkaavassa laskussa, mutta lupaan olla kuolematta vielä tänä vuonna.
Edelleen haluan kiittää kaikkia rakkaita blogiystäviä ja -tuttavia. Joistakin teistä on tullut ystäviä todellisessa elämässä ja vielä useamman kanssa anonyymi tuttavuus on laajentunut blogielämän ulkopuolelle, jopa hyvin henkilökohtaisiksi ja syvällisiksikin virtuaaliystävyyssuhteiksi. On ollut tilanteita, joissa blogiystävän virtuaaliolkapäästä on ollut minulle todella suurta ja lämmintä lohtua, ja olen kokenut tulleeni ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni (en vain Allynä).
Haluan myös kiittää teitä kaikkia, jotka olette kommenttilaatikossa ja sähköposteissa antaneet minulle tukea ja kannustusta kirjoitusharrastukseeni, yleiseen höpötykseeni ja etenkin ällöttävään räävittömyyteeni liittyen. Samaan hengenvetoon haluan myös yhtä lailla kiittää niitä, joiden mielestä olen ollut mauton ja aivan liian härski kukkahattutäti, sekä yleisesti ottaen myös täysin paska. Tahdon kiittää myös sinua, joka halusit sähköpostitse ilmaista reikäisten kalsarieni herättämät himokkaat tuntemuksesi, ja sait minussa aikaan itselleni harvinaisen nolostumisreaktion. Luultavasti luet tätä nyt ja samalla v**ät k**teen. Olkoon siis tämä mainituksi tulemisen aikaansaama hekuman huippu minun kiitokseni sinulle :)
On ollut ilo huomata niin monien blogiystävien levittävän siipiään myös tosielämän puolella ja julkaisevan hengentuotoksiaan myös reaali-ihmisten luettavaksi. Näistä uutisista kuullessani tuuletan aina näyttöni ääressä ja olen hirmuisen ylpeä jonkun kaltaiseni urotyöstä. Myös viime vuoden kuluessa luetut postauksenne ovat saaneet ajatuksiani pois tosielämästä (mikä on aina hyvä juttu), ne ovat huvittaneet, itkettäneet, laittaneet miettimään ja joskus ärsyttäneetkin.
Olen vakuuttunut, että jos te synkät, vinksahtaneet, pölijät, hurmaavat, älykkäät, hörhöt, taiteelliset, humaanit, todellisuuspakoiset ystäväni ryömisitte koloistanne ja kansoittaisitte tosimaailmaa, olisi sekin siedettävämpi paikka elää. On silti lohdullista tietää, että kulkiessani tosimaailman kylmiä katuja, kohdatessani välinpitämättömien ihmisten välinpitämättömät kasvot, tiedän, että joku noista kasvoista saattaa piilotella sisällään yhtä teistä, rakkaat blogiystäväni. Pidätte yllä uskoani siitä, että salaa ja syvällä sisällään ihmiset ovat hyviä tyyppejä, jos vain tulee tilaisuus ilmaista sitä puolta itsessään. Tosimaailmassa vain harvoin tulee.
Siis käykäämme karkeloon, syödään, juodaan ja juhlitaan Peikkoa, Allyä ja kevättä! Jaa
tiistaina, tammikuuta 12, 2010
Mainos! Nuoruusenergiaa enemmän kuin pienessä Sernooppelissa!
Katsokaas. Siinä kupeitteni hedelmä solisteeraa ja pelaa kitaraa. <3<3
On se vaan... tätä ylpeyttä! Jaa
sunnuntaina, toukokuuta 17, 2009
Mollakuulumisia
Viime aikoina on ollut melkein pelkästään mollivoittoisia kuulumisia, mutta eipä edes tällainen depressiotaipuvainen molla parista kolhusta lannistu, etenkin kun kaikenlaista kivaa seuraa ikävän jälkeen.
Ensinnäkin suurkiitokset Susupetalille ja Elegialle kirja-avun antamisesta tähän kriisikeskukseen. Humanitäärisen työnne ansiosta en ole kärsinyt kammottavista puutosoireista. Hauska muuten huomata, että muutaman kirjankin saa lojumaan ympäri asuntoa kodikkaan sotkuisen näköisenä :)
Sitten olen saanut ihania tunnustuksiakin. Kiitokset
Ritviecav
Jaa
Ensinnäkin suurkiitokset Susupetalille ja Elegialle kirja-avun antamisesta tähän kriisikeskukseen. Humanitäärisen työnne ansiosta en ole kärsinyt kammottavista puutosoireista. Hauska muuten huomata, että muutaman kirjankin saa lojumaan ympäri asuntoa kodikkaan sotkuisen näköisenä :)
Sitten olen saanut ihania tunnustuksiakin. Kiitokset
Ritviecav... Niin ja olihan tässä sellaistakin, että lokakuussa raihnaisen Ally-mollan viimeisetkin saumat ratkeavat, vanu pöllyää ja mollaperheeseen syntyy pieni Almamaria tai Alastalo.
maanantaina, maaliskuuta 09, 2009
Pieni linkkivinkki
Vaikka Keisarin uudet vaatteet-blogi lienee jo tosi monelle tuttu, on pakko silti hehkuttaa sitä oikein erityisesti täälläkin.
Siis Elegia ja Itkupilli ne vasta osaavat tehdä sairaan hienoja Bloggerin pohjia! Ei voi kuin ällistyneenä ihastella, millä vauhdilla noita uusia, hienoja taideteoksia ilmestyy. Jossain vaiheessa valitsen noista jonkun itsellenikin, mutta en ole toistaiseksi osannut päättää monen suokkarin väliltä.
Ei voi kuin ihailla lahjakkaiden ihmisten puuhia!
... Ai niin ja nyt kun olen koneella, lisään vielä tämänkin. Tummennettuina ne lauseet jotka pitävät paikkansa minun kohdallani.
TÄNÄ VUONNA
Nimimerkillä hullu, mutta iloinen sellainen. Jaa
Siis Elegia ja Itkupilli ne vasta osaavat tehdä sairaan hienoja Bloggerin pohjia! Ei voi kuin ällistyneenä ihastella, millä vauhdilla noita uusia, hienoja taideteoksia ilmestyy. Jossain vaiheessa valitsen noista jonkun itsellenikin, mutta en ole toistaiseksi osannut päättää monen suokkarin väliltä.
Ei voi kuin ihailla lahjakkaiden ihmisten puuhia!
... Ai niin ja nyt kun olen koneella, lisään vielä tämänkin. Tummennettuina ne lauseet jotka pitävät paikkansa minun kohdallani.
TÄNÄ VUONNA
- olen nauranut niin, että vatsaan sattuu
- olen saanut joulukoristeet kerättyä pois ennen laskiaista
- olen herännyt aamulla ja ollut innoissani uudesta päivästä
- olen nukahtanut illalla ilman pelkoa
- olen kävellyt metsässä ja nauttinut pakkasesta
- olen katsonut kotia ja miettinyt, että onpa täällä siistiä
- olen uskonut kykyihini
- olen uskonut jaksamiseeni
- olen nähnyt tulevaisuuden valoisana
- olen ylipäänsä uskaltanut ajatella, että tuleva on tulossa
- olen nauttinut muiden ihmisten seurasta
- olen huomannut, että taivas on välillä sininen
- olen ollut iloinen
- olen päättänyt olla murehtimatta
- olen ollut innoissani jostakin asiasta
- olen ollut onnellinen
- olen ollut sitä mieltä, että elämä on oikeastaan aika ihanaa
Nimimerkillä hullu, mutta iloinen sellainen. Jaa
torstaina, tammikuuta 29, 2009
Timo T. A. Mikkonen on aika fiksu tyyppi!
Myönnän, että Timo T. A. Mikkonen on fiksumpi kuin minä tai suurin osa muista suomalaisista.
Moni turhautuu siihen, että jauhaa ja jauhaa samaa asiaa, eikä kukaan jaksa kuunnella.
Harva on kuitenkaan niin kekseliäs kuin Timppa. Oli tosi fiksu veto kovertaa oma vaimonsa ontoksi (luulisin että jäätelökauhalla), mennä sen sisään ja esittää samat asiat vielä kerran, naisen ruumiin sisällä kuurottaen.
Ne jutut, mitkä ovat unettavan pitkästyttävää ininää Timon suusta kuultuna, ovat vaimon ruumiista käsin sanottuna nostattaneet ihan oikean kohun.
Ajatella, kuinka urheasti ja pitkään Timppa on jaksanut turhaan yrittää ääntänsä kuuluville, eikä YKSINKERTAISESTI kukaan ole kuunnellut. Ei KUKAAN! Se on todellista sissi- ja veteraanihenkeä, jolla tämä maammekin on rakennettu.
Miesten kannattaisi nyt miettiä, olisiko tässä mahdollisuus laajemminkin ajatellen. Akkavaltaisessa mediassa riittäisi kyllä kairattavaa ja koverrettavaa. Vaikka naiset ovat tällä hetkellä vallassa, ei se tarkoita, etteivätkö useammatkin, vielä Timoakin vähemmän urheat, miehet voisi mennä tuolla tavoin vaimonsa selän taakse piiloon ja käydä sieltä käsin uhittelemaan.
Halusin vain ilmoittaa, että näen sinut viimein, Timo. Se oli vaikeaa ja kesti pitkään, mutta nyt vihdoin näen sinut ja tiedän että olet olemassa. Sitähän vain sinä olet halunnutkin, eikö totta?
Mutta mitenhän se Nina-puku laitetaan selkäpuolelta kiinni??? Jaa
Moni turhautuu siihen, että jauhaa ja jauhaa samaa asiaa, eikä kukaan jaksa kuunnella.
Harva on kuitenkaan niin kekseliäs kuin Timppa. Oli tosi fiksu veto kovertaa oma vaimonsa ontoksi (luulisin että jäätelökauhalla), mennä sen sisään ja esittää samat asiat vielä kerran, naisen ruumiin sisällä kuurottaen.
Ne jutut, mitkä ovat unettavan pitkästyttävää ininää Timon suusta kuultuna, ovat vaimon ruumiista käsin sanottuna nostattaneet ihan oikean kohun.
Ajatella, kuinka urheasti ja pitkään Timppa on jaksanut turhaan yrittää ääntänsä kuuluville, eikä YKSINKERTAISESTI kukaan ole kuunnellut. Ei KUKAAN! Se on todellista sissi- ja veteraanihenkeä, jolla tämä maammekin on rakennettu.
Miesten kannattaisi nyt miettiä, olisiko tässä mahdollisuus laajemminkin ajatellen. Akkavaltaisessa mediassa riittäisi kyllä kairattavaa ja koverrettavaa. Vaikka naiset ovat tällä hetkellä vallassa, ei se tarkoita, etteivätkö useammatkin, vielä Timoakin vähemmän urheat, miehet voisi mennä tuolla tavoin vaimonsa selän taakse piiloon ja käydä sieltä käsin uhittelemaan.
Halusin vain ilmoittaa, että näen sinut viimein, Timo. Se oli vaikeaa ja kesti pitkään, mutta nyt vihdoin näen sinut ja tiedän että olet olemassa. Sitähän vain sinä olet halunnutkin, eikö totta?
Mutta mitenhän se Nina-puku laitetaan selkäpuolelta kiinni??? Jaa
perjantaina, tammikuuta 09, 2009
Viesti haudan takaa + kilpailun tulos
Okei, voi tulla jollekin teistä yllätyksenä (minulle ainakin), mutta en sitten kuollutkaan. Itse asiassa uskalsin lopulta nukutettavaksi pelkän kasisatasen buranan huumaamana. Kerroin kyllä että minua pelottaa ja minulle oltiinkin tosi ystävällisiä.
En joutunut odottelemaan, en palelemaan ja kotiinkin pääsin heti yhden heräämössä vietetyn tunnin jälkeen. Itse operaatio kesti kaksi tuntia, enkä ollut missään vaiheessa hengenvaarassa :)
Oikeastaan nukutus oli ihan miellyttävä juttu, etenkin kun minulla ei ollut lainkaan paha olo herättyäni. Lääkäri pisti leikkaussalissa nukutusainetta käteeni ja sanoi, että minua alkaa kaikesta huolimatta pian nukuttaa (olin kertonut hänellekin, että minusta tuntui epätodennäköiselle että nukahtaisin). Katselin kattolamppuja ja sanoin riemastuneena ettei minua nukuta lainkaan. Samassa lamput näyttivät huojahtavan. Ehdin sanoa vielä, että nyt nukuttaa ja sitten en muistakaan enää mitään.
Käsi on kyllä niin perkeleellisen kipeä, etten lääkityksestä huolimatta pysty oikein kirjoittamaan. Yritän nyt kuitenkin naputella kilpailun tulokset:
Voittajia oli tällä kertaa kaksi.
Polgara oli viilletty auki kuin sardiinipurkki ilman kunnon lääkitystä, joten hän ansaitsee kiistatta tunnustuksen kamalimmasta tarinasta.
Toisaalta Elegia kuvaili nukutuskokemuksen juuri sellaisena kuin millaiseksi sen etukäteen kuvittelin. Kuvauksen jälkeen tunsin itseni lähes täysin ei-hulluksi ja ei-hysteeriseksi. Se on jo aika paljon se.
Onnea siis Polgaralle ja Elegialle. Pankaahan yhteystietonne allyalias ät gmail piste com:iin ja pistän teille palkintoa kunhan käsi vähän tokenee.
Ps. Myös Karilla oli hyvin herkullinen ja mielikuvitustani kutkutteleva kertomus lonkkanivelen vaihdosta. Onpahan sitten syy pelätä paikallispuudutusta, kun nukutus sujui liiankin hyvin :)
Kiitokset kaikille osallistujilla ja onnentoivottelijoille. Palaan asiaan, kunhan kirjoittaminen sujuu nopeammin... Jaa
En joutunut odottelemaan, en palelemaan ja kotiinkin pääsin heti yhden heräämössä vietetyn tunnin jälkeen. Itse operaatio kesti kaksi tuntia, enkä ollut missään vaiheessa hengenvaarassa :)
Oikeastaan nukutus oli ihan miellyttävä juttu, etenkin kun minulla ei ollut lainkaan paha olo herättyäni. Lääkäri pisti leikkaussalissa nukutusainetta käteeni ja sanoi, että minua alkaa kaikesta huolimatta pian nukuttaa (olin kertonut hänellekin, että minusta tuntui epätodennäköiselle että nukahtaisin). Katselin kattolamppuja ja sanoin riemastuneena ettei minua nukuta lainkaan. Samassa lamput näyttivät huojahtavan. Ehdin sanoa vielä, että nyt nukuttaa ja sitten en muistakaan enää mitään.
Käsi on kyllä niin perkeleellisen kipeä, etten lääkityksestä huolimatta pysty oikein kirjoittamaan. Yritän nyt kuitenkin naputella kilpailun tulokset:
Voittajia oli tällä kertaa kaksi.
Polgara oli viilletty auki kuin sardiinipurkki ilman kunnon lääkitystä, joten hän ansaitsee kiistatta tunnustuksen kamalimmasta tarinasta.
Toisaalta Elegia kuvaili nukutuskokemuksen juuri sellaisena kuin millaiseksi sen etukäteen kuvittelin. Kuvauksen jälkeen tunsin itseni lähes täysin ei-hulluksi ja ei-hysteeriseksi. Se on jo aika paljon se.
Onnea siis Polgaralle ja Elegialle. Pankaahan yhteystietonne allyalias ät gmail piste com:iin ja pistän teille palkintoa kunhan käsi vähän tokenee.
Ps. Myös Karilla oli hyvin herkullinen ja mielikuvitustani kutkutteleva kertomus lonkkanivelen vaihdosta. Onpahan sitten syy pelätä paikallispuudutusta, kun nukutus sujui liiankin hyvin :)
Kiitokset kaikille osallistujilla ja onnentoivottelijoille. Palaan asiaan, kunhan kirjoittaminen sujuu nopeammin... Jaa
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
Hyvää joulua blogikansa!
Jouluostoksilla käynnistä oli stressi kaukana, kun sai viettää tuon ennakkoon kammolla odotetun päivän rakkaiden siskojen kanssa.
Joululeivonnaiset eivät valmistuneet käden käänteessä, mutta aika lensi kuin siivillä kun nuo puuhat hoiti yhdessä oman rakkaan pojan kanssa.
Voiko joululta enää oikeastaan enempää odottaa?
Nyt on aika rauhoittua ja nauttia aherruksensa tuloksista. Olla kiitollinen siitä, että kaikkein tärkeimmät kulkevat mukana myös arkipäivinä.
Kiitos teille, rakkaat blogiystävät! Ja hyvää joulua kaikille! Jaa
Joululeivonnaiset eivät valmistuneet käden käänteessä, mutta aika lensi kuin siivillä kun nuo puuhat hoiti yhdessä oman rakkaan pojan kanssa.
Voiko joululta enää oikeastaan enempää odottaa?
Nyt on aika rauhoittua ja nauttia aherruksensa tuloksista. Olla kiitollinen siitä, että kaikkein tärkeimmät kulkevat mukana myös arkipäivinä.
Kiitos teille, rakkaat blogiystävät! Ja hyvää joulua kaikille! Jaa
torstaina, marraskuuta 20, 2008
Kun sitä tulee, niin sitä kans tulee...
... maallista mainetta ja kunniaa nimittäin. Vai oliko se peräti niin, että maine ja kunnia eivät pysy samassa ruumiissa; kun kunnia on menetetty, alkaa maine vasta kasvaa.
Obeesia oli mennyt antamaan minulle alla olevan tunnustuksen ja olen siitä kovin iloinen. On hauskaa yrittää ajatella Obeesiaa vierailulla täällä blogissani. Hän on minulle tuttu niin pitkältä ajalta, vaikka en ole koskaan tavannut häntä.
Blogielämäni ensimmäisistä ystävistä moni on jo hävinnyt tosimaailmaan (mitähän esimerkiksi Markolle kuuluu), mutta yllättävän moni vanha tuttu on edelleen olemassa. Annan palkinnon tällä kertaa niille (seitsemän piti valita tällä kertaa), joiden blogeihin ihastuin jo ennen blogipersoonani syntyä tai Allyn alkutaipaleella.
Kirsti
SusuPetal
Sivuaskel
Polgara
Isopeikko
Alastalo
Pantteri
Kiitos teille kaikille! Rakastan blogejanne!
Lähdin tässä päivänä muutamana hakemaan kirjastosta erästä Kirsin suosittelemaa romaania. Minulla on kaapissani Amy Tanin Sata salattua aistia, joka on yhteinen suosikkimme ja nyt Kirsi oli lukenut samalta tekijältä toisen, vähintään yhtä hyvän.
Minä rakastan sitä, kun kirjastossa on vaihtuvia teemoja. Nuo teemapöydät viekoittelevat ihaniin herätelainoihin. Tällä kertaa teemana oli Finlandia-ehdokkaat. Onneksi minä, yksikätinen parka, olin ottanut kantoapua mukaani! Yleensä tulee rohmuttua ja niin tälläkin kertaa. Ja onneksi käsivarsilleni heittäytyi Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä. Teksti on kerrassaan nautittavaa ja moniulotteista. Siinä ei ole yhtään surmansyöksyä ilman taiturimaista pelastusta.
Niin... Sitä etsimääni romaania en tietenkään löytänyt. Jaa
Obeesia oli mennyt antamaan minulle alla olevan tunnustuksen ja olen siitä kovin iloinen. On hauskaa yrittää ajatella Obeesiaa vierailulla täällä blogissani. Hän on minulle tuttu niin pitkältä ajalta, vaikka en ole koskaan tavannut häntä.
Blogielämäni ensimmäisistä ystävistä moni on jo hävinnyt tosimaailmaan (mitähän esimerkiksi Markolle kuuluu), mutta yllättävän moni vanha tuttu on edelleen olemassa. Annan palkinnon tällä kertaa niille (seitsemän piti valita tällä kertaa), joiden blogeihin ihastuin jo ennen blogipersoonani syntyä tai Allyn alkutaipaleella.
Kirsti
SusuPetal
Sivuaskel
Polgara
Isopeikko
Alastalo
Pantteri
Kiitos teille kaikille! Rakastan blogejanne!
Lähdin tässä päivänä muutamana hakemaan kirjastosta erästä Kirsin suosittelemaa romaania. Minulla on kaapissani Amy Tanin Sata salattua aistia, joka on yhteinen suosikkimme ja nyt Kirsi oli lukenut samalta tekijältä toisen, vähintään yhtä hyvän.
Minä rakastan sitä, kun kirjastossa on vaihtuvia teemoja. Nuo teemapöydät viekoittelevat ihaniin herätelainoihin. Tällä kertaa teemana oli Finlandia-ehdokkaat. Onneksi minä, yksikätinen parka, olin ottanut kantoapua mukaani! Yleensä tulee rohmuttua ja niin tälläkin kertaa. Ja onneksi käsivarsilleni heittäytyi Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä. Teksti on kerrassaan nautittavaa ja moniulotteista. Siinä ei ole yhtään surmansyöksyä ilman taiturimaista pelastusta.
Niin... Sitä etsimääni romaania en tietenkään löytänyt. Jaa
perjantaina, marraskuuta 07, 2008
Palkittu, omituinen minä!
Olen blogihistoriani aikana paljastanut itsestäni erinäisten meemien kannustamana suurimman osan päivänvaloa kestävistä omituisista tavoistani. Nyt Maaria haastoi minut kertomaan vielä viisi omituista piirrettäni. Pelkään, että vähitellen tulen paljastaneeksi asioita, jotka eivät ole enää hauskoja.
Silläkin uhalla...
1. Minulla on herkkä nenä ja olen saanut joskus huomautuksia siitä, että vispaan ja heiluttelen nenääni huomaamattani. Niin kuin joku nuuskutteleva eläin.
2. Joskus olen saanut kuulla, että minulla on jotenkin normaalia pehmeäliikkeisemmät kädet. En tiedä mitä tämä tarkoittaa, enkä ole myöskään itse huomannut moista. Mutta se näyttää ilmeisesti pikkuisen hassulle.
3. Syön Marianne-karkit siten, että yritän nakertaa sen kuoren ensin ja jättää suklaasydämen ehjäksi. Uskon tosin, että moni muukin tekee näin. Omituista on siis luulla, että tuollainen olisi omituista.
4. Tykkään nuolla taikataikinaa (sorry Kirsi, jos en kehdannut tunnustaa tätä, kun puhuimme eilen sinun lapsistasi ja taikataikinan nuolemisesta)
5. Käyn aina kun mahdollista ovi auki pissalla ja vedän housut jalkaan vasta vessan ulkopuolella.
Jokohan meni liian pitkälle...
Haastan mukaan Tarinamaanantain vakiokasvoja: Kaisa, Uukka, Oh-show-tah hoi-ne-ne, Tarjuska ja Hansu.
Heille haluan myös ojentaa eteenpäin ylimmäisenä komeilevan, Kukkikselta saadun palkinnon.
Olen omastani erittäin ylpeä ja laitan sen heti hyllyn päälle esitteille. Kiitos sinulle, rakkahin Kukkikseni, nainen, jota voisin itse kosia, jollen olisi jo Kauralle luvattu.
Ohjeet palkinnon jakamiseen ovat tässä:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Jaa
torstaina, syyskuuta 18, 2008
SAINPAHAN MÄÄ SEN KORTIN!!!
Juhuu!!! Sainpahan! Ja heleposti! Varokaa Oulun autoilijat. Täältä tullaan!
Nyt alkoi pornajaiset! Jaa
Nyt alkoi pornajaiset! Jaa
keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008
Onkohan onni omistaa?
Meillä on pian muutto edessä. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme itsellemme sellaisen vanhan omakotitalon, joka oli sekä (nykytilanne huomioon ottaen) järkevä, että kaikkia perheenjäseniä miellyttävä ratkaisu.
Muutto alkaa heti seuraavana päivänä, kun olen aloittanut uudessa työpaikassa. Siispä tästä on tulossa ylipäänsä jännittävä kuukausi. Kaikkein jännintä on, että olen aina asustellut vain vuokrarivareissa ja -kerrostaloissa, joten omakotitalon (ja omistamisen ylipäätään) käsite on aika hämärä. En tiedä, mitä siellä oikein pitää tehdä.
Ainakin saa kuljeskella keittiössä alasti ilman että järkyttää pihalla töllisteleviä kanssaihmisiä.
Pahin ahdistuksen aihe (minulla ja pojalla) on se, että nettiyhteyden saaminen voi kestää viikkoja. Kuinkahan sitä pärjää ilman? Ehkäpä rakas ystäväni, Marttilan Kirsi sallii minun käyttää heidän tietsikkaansa. Meistä nimittäin tulee nyt naapureita (mikä on yksi hauskimmista jutuista koko uudessa elämäntilanteessa).
Uuden kodin yhdessä huoneessa on villit tapetit ;) Pistänpä kuvan teillekin, kun saan avaimet taloon. Pihalla kasvaa vattuja ja mustaherukoita.
... Ai niin! Minulla on sitten kaksi viikkoa aikaa saada se hemmetin ajokortti!
Tässoon ihan ite ratissa!
Jaa
Muutto alkaa heti seuraavana päivänä, kun olen aloittanut uudessa työpaikassa. Siispä tästä on tulossa ylipäänsä jännittävä kuukausi. Kaikkein jännintä on, että olen aina asustellut vain vuokrarivareissa ja -kerrostaloissa, joten omakotitalon (ja omistamisen ylipäätään) käsite on aika hämärä. En tiedä, mitä siellä oikein pitää tehdä.
Ainakin saa kuljeskella keittiössä alasti ilman että järkyttää pihalla töllisteleviä kanssaihmisiä.
Pahin ahdistuksen aihe (minulla ja pojalla) on se, että nettiyhteyden saaminen voi kestää viikkoja. Kuinkahan sitä pärjää ilman? Ehkäpä rakas ystäväni, Marttilan Kirsi sallii minun käyttää heidän tietsikkaansa. Meistä nimittäin tulee nyt naapureita (mikä on yksi hauskimmista jutuista koko uudessa elämäntilanteessa).
Uuden kodin yhdessä huoneessa on villit tapetit ;) Pistänpä kuvan teillekin, kun saan avaimet taloon. Pihalla kasvaa vattuja ja mustaherukoita.
... Ai niin! Minulla on sitten kaksi viikkoa aikaa saada se hemmetin ajokortti!
Tässoon ihan ite ratissa!torstaina, heinäkuuta 24, 2008
Täällä taas, pitkästä aikaa!
Huhheijaa! En ole hituseen hetkeen ehtinyt kirjoittelemaan. Tämä johtuu siitä, että minä ja mieheni järjestimme itsemme melkoiseen kuseen ja piinaan ja muutenkin epämukavaan tilanteeseen. Nyt asia on vihdoin hoidossa ja ensi yönä pystyy kenties jo nukkumaan. Kaikkea sitä... ja kaikenlaisia sitä....
Olikin muuten korkea aika päästä iloisemmalle mielelle. Enää huominen (ja vähän kirjoitushommia) ja sitten minulla alkaa ihan oikea kesäloma!!! Säntäämme huomenna liikenteeseen ja kaahaamme Tampereen ja Särkänniemen kautta Helsinkiin huvittelemaan ja tonttuilemaan. Mitenhän me mualaiset edes osataan olla siellä ihmisten tavoin...???
Kamera lähtee tietenkin mukaan, vaikka olen yleensä aika laiska lomakuvaaja.
... Ja aion tervehtiä jokaista vastaantulijaa siinä toivossa, että satun kohdakkain jonkun blogiystäväni kanssa :)
Ilmojakin alkaa pitelemään!
JIHAAAA!!!! Kesälaitumille siis!!!!
Ps. Autolla ajaminen sujuu jo niin hyvin, että lähdemme liikkeelle minun kyydilläni. Olisikohan tässä jossain vaiheessa asiaa inssiin? Jaa
Olikin muuten korkea aika päästä iloisemmalle mielelle. Enää huominen (ja vähän kirjoitushommia) ja sitten minulla alkaa ihan oikea kesäloma!!! Säntäämme huomenna liikenteeseen ja kaahaamme Tampereen ja Särkänniemen kautta Helsinkiin huvittelemaan ja tonttuilemaan. Mitenhän me mualaiset edes osataan olla siellä ihmisten tavoin...???
Kamera lähtee tietenkin mukaan, vaikka olen yleensä aika laiska lomakuvaaja.
... Ja aion tervehtiä jokaista vastaantulijaa siinä toivossa, että satun kohdakkain jonkun blogiystäväni kanssa :)
Ilmojakin alkaa pitelemään!
JIHAAAA!!!! Kesälaitumille siis!!!!
Ps. Autolla ajaminen sujuu jo niin hyvin, että lähdemme liikkeelle minun kyydilläni. Olisikohan tässä jossain vaiheessa asiaa inssiin? Jaa
lauantaina, heinäkuuta 12, 2008
Siekailematonta lahjontaa.
Kimaltavaa briljanttia!
Hallatar, Ritviecav ja Noeijoo ovat ilahduttaneet ja sykähdyttäneet minua kerrassaan hienolla tunnustuksella. Olen toki hieman eri mieltä siitä, olenko moista tunnustusta ansainnut. En ole edes ehtinyt postailemaan.
Sen tiedän, että edellä mainitut bloggaajat blogeineen ovat kerrassaan briljantteja, samoin kuin ne, joita tässä nimeän:
1. Isopeikko, joka varmaan pistää palkinnon suoraan terävähampaiseen suuhunsa.
2. Pastanjauhajat, jotka epäilemättä valmistavat palkinnosta jotain Peikon suuhun sopivaa.
3. Susupetal, joka luutavasti uiskentelee tälläkin hetkellä jalokivimeressä. Tuskin tästä pisarasta haittaakaan on.
4. Salka, joka on paluullaan lisännyt loistetta blogiystäviensä sydämiin.
5. Pakinaperjantai, jonka ansiosta minulla on tänään siivousta tärkeämpää puuhaa.
6. Belgarion, joka on valinnut kurssinsa ja on valmiina nostamaan purjeet.
7. Hansulle, jotta hän voi ostaa jalokiven tuotolla kunnollista Polar-juustoa! Jaa
lauantaina, kesäkuuta 28, 2008
Haista v***u-Collectionista mielikuvitusleikkeihin
Tyttäreni on ollut erittäin kiinnostunut taannoin piirtämästäni äitienpäiväkortista. Hän on myös samalla ollut yhä enemmän huolissaan siitä, että joku taikoisi minut pois lopullisesti (usko taian voimaan on lujittunut sillä, että huvitan häntä silloin tällöin taikomalla esineitä pois).
Onneksi keksin ongelmaan molempia miellyttävän ratkaisun: taiomme nimittäin meidät molemmat pois.
Kahden ihmisen yhtäaikainen poistaikominen onnistuu seuraavasti: Otetaan lujasti kaulasta kiinni ja huudetaan isolla äänellä "taion, taion äidin ja Pikkuruisen pois!"
Sitten rutistetaan silmät kiinni ja suhistellaan toiseen maailmaan. Joskus päädymme mukavaan maailmaan, vaikka maailmaan, jonka taivas on tähtien sijasta täynnä suihkuja ja jossa on vesiliukumäkiä ja kimaltavia perhosia ja sateenkaari, jonka reunalla on apinoita, joiden takapuolet ovat ihan punaiset liiasta liukumäessä laskemisesta ja ilmassa lentää vaaleanpunaisia saippuakuplia ja kimaltavasiipisiä perhosia ja samassa Pikkuruinen saa selkäänsä siivet ja hän osaa lentää nopeammin kuin perhoset ja apinat, eikä haittaa vaikka kastuu suihkujen alla, kun päällä on Hello Kitty-uikkarit.
Vasta uituaan ja lennettyään hikinen Pikkuruinen tulee takaisin kaulaan ja huudamme: "Taion, taion äidin ja Pikkuruisen takaisin!"
Pian jo suhistelemme takaisin maailmojen halki omalle kotisohvalle.
Olemme kohdanneet myös vähän ikävämpiäkin maailmoja, joissa on vihaisia vaahtokarkkimörköjä tai lentäviä hapankorppuja, jotka suuttuvat, kun niistä haukkaa. Onneksi niistä pääsee pian takaisin.
Ihan käy tutkimusmatkasta :) Jaa
Onneksi keksin ongelmaan molempia miellyttävän ratkaisun: taiomme nimittäin meidät molemmat pois.
Kahden ihmisen yhtäaikainen poistaikominen onnistuu seuraavasti: Otetaan lujasti kaulasta kiinni ja huudetaan isolla äänellä "taion, taion äidin ja Pikkuruisen pois!"
Sitten rutistetaan silmät kiinni ja suhistellaan toiseen maailmaan. Joskus päädymme mukavaan maailmaan, vaikka maailmaan, jonka taivas on tähtien sijasta täynnä suihkuja ja jossa on vesiliukumäkiä ja kimaltavia perhosia ja sateenkaari, jonka reunalla on apinoita, joiden takapuolet ovat ihan punaiset liiasta liukumäessä laskemisesta ja ilmassa lentää vaaleanpunaisia saippuakuplia ja kimaltavasiipisiä perhosia ja samassa Pikkuruinen saa selkäänsä siivet ja hän osaa lentää nopeammin kuin perhoset ja apinat, eikä haittaa vaikka kastuu suihkujen alla, kun päällä on Hello Kitty-uikkarit.
Vasta uituaan ja lennettyään hikinen Pikkuruinen tulee takaisin kaulaan ja huudamme: "Taion, taion äidin ja Pikkuruisen takaisin!"
Pian jo suhistelemme takaisin maailmojen halki omalle kotisohvalle.
Olemme kohdanneet myös vähän ikävämpiäkin maailmoja, joissa on vihaisia vaahtokarkkimörköjä tai lentäviä hapankorppuja, jotka suuttuvat, kun niistä haukkaa. Onneksi niistä pääsee pian takaisin.
Ihan käy tutkimusmatkasta :) Jaa
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Lämmin torttu ja kerrankin ajankohtaista asiaa
Olen tässä blogiroolissani onnistunut olemaan kommentoimatta ajankohtaisia uutisia kiitettävän hyvin. Yleensä minut saa barrikadeille korkeintaan siinä vaiheessa, kun porukkaa ammuskellaan tai räjäytellään vallitsevaan ympäristöön nähden huomattavan paljon. Ai niin... kirjoitinhan kerran sen yhden runon Oulun raiskausaallosta.
Kun kerran loihakan mittainen munakin pääsi ylittämään informaatioarvollaan tämän turhaa jaarittelevan blogini uutiskynnyksen, villiinnyn nyt jatkamaan samalla linjalla. Olihan Iltalehdessä juttua kanssajaarittelijastamme, Teppo M:stä.
Oikeastaan nuo kootut iskuvinkit sinänsä eivät siivitä minua sen kummempaan kiihtymyksen tilaan. Sen sijaan haluan kiittää Teppoa lämpimästi lauhkeammista parisuhdesäistä. On olemassa asioita, joita olen yrittänyt kertoa kanssani elävälle vastakkaisen sukupuolen edustajalle pimeinä ja hivuttavan pitkinä iltayön tunteina. Teppo tekee sen yhdellä lauseella:
"Vaimo saapuu helmikuisena iltana kylmissään kotiin normaalia myöhemmin ja kertoo joutuneensa kävelemään, sillä auto juuttui kinokseen kolme kilometriä ennen kotiovea. Mitä miehen pitäisi tehdä ylläpitääkseen rauhaa ja parantaakseen mahdollisuuksiaan saada myöhemmin illalla lämmintä torttua?
Ps. Onko tuo ilmaus "lämmin torttu" kenenkään muun mielestä ihan kammottava? Jaa
Kun kerran loihakan mittainen munakin pääsi ylittämään informaatioarvollaan tämän turhaa jaarittelevan blogini uutiskynnyksen, villiinnyn nyt jatkamaan samalla linjalla. Olihan Iltalehdessä juttua kanssajaarittelijastamme, Teppo M:stä.
Oikeastaan nuo kootut iskuvinkit sinänsä eivät siivitä minua sen kummempaan kiihtymyksen tilaan. Sen sijaan haluan kiittää Teppoa lämpimästi lauhkeammista parisuhdesäistä. On olemassa asioita, joita olen yrittänyt kertoa kanssani elävälle vastakkaisen sukupuolen edustajalle pimeinä ja hivuttavan pitkinä iltayön tunteina. Teppo tekee sen yhdellä lauseella:
"Vaimo saapuu helmikuisena iltana kylmissään kotiin normaalia myöhemmin ja kertoo joutuneensa kävelemään, sillä auto juuttui kinokseen kolme kilometriä ennen kotiovea. Mitä miehen pitäisi tehdä ylläpitääkseen rauhaa ja parantaakseen mahdollisuuksiaan saada myöhemmin illalla lämmintä torttua?
a) Selittää kuinka auton olisi saanut penkasta ”heijaamalla” kaasulla ja kytkimellä ja kuinka vetävien pyörien pitoa voi yrittää parantaa laittamalla renkaan alle auton jalkatilan kumimaton. Jos nainen ei vaikuta ymmärtävän kunnolla, mies voi havainnollistaa asiaa lyijykynäpiiroksella.
b) Kuunnella naista niin kauan, että hän vaikuttaa rauhoittuneen Tämä vaihe sisältää auton aiheuttaman turhauman purkamisen lisäksi yleensä tarinan siitä, mitä taloushallinnon noita-akka oli tänään sanonut ja kenelle ja mitä se sillä oikeasti oli tarkoittanut. Jos mahdollista, mies tarjoaa naiselle suklaata ja punaviiniä. Myöhemmin illalla vaimon jo unohdettua asian mies käy hakemassa auton kotiin." (Täältä)
Ps. Onko tuo ilmaus "lämmin torttu" kenenkään muun mielestä ihan kammottava? Jaa
sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008
Pitkämuna on jokaisen viikonlopun kruunu
Kaiketi elämänkoulu ja alati huijaava ja ällyyttävä ystäväpiiri on koulinut minut aika hyvin. Nykyään nimittäin käy yhä useammin niin, että en suostu uskomaan asioita, jotka myöhemmin tarkasteltuna ovat aivan todellisia, joskin eriskummallisia ilmiöitä.
Siispä, kun turinoitsijana on Lilith ja aiheena myyttisen pitkämunan olemassaolo, väitän vastaan kunnes toisin todistetaan.
Ja todistettiin. Jaa
Siispä, kun turinoitsijana on Lilith ja aiheena myyttisen pitkämunan olemassaolo, väitän vastaan kunnes toisin todistetaan.
Ja todistettiin. Jaa
tiistaina, toukokuuta 27, 2008
Onnea runotorstaille.
2
On kaksi suurta iloa:
Toinen
on ilo nauraa.
Saada tyrskytä vatsansa ympäri,
silmät poskille.
Saada teuvastaa naurussa
kunnes koirat ulvovat (ilosta)
ja ilmatonmuutoskin kai laantuu.
On riemu rypeä,
nakuttaa naurua,
nopeammin kuin tikka hakkaa,
pidempään kuin pappa pissaa.
Toinen ilo, se suurempi,
on sinun naurusi.
Sydämelliset onnittelut 2-vuotiaalle runotorstaille ja lämpimät kiitokset koko porukalle hienoista haasteista ja upeista runoista! Jaa
On kaksi suurta iloa:
Toinen
on ilo nauraa.
Saada tyrskytä vatsansa ympäri,
silmät poskille.
Saada teuvastaa naurussa
kunnes koirat ulvovat (ilosta)
ja ilmatonmuutoskin kai laantuu.
On riemu rypeä,
nakuttaa naurua,
nopeammin kuin tikka hakkaa,
pidempään kuin pappa pissaa.
Toinen ilo, se suurempi,
on sinun naurusi.
Sydämelliset onnittelut 2-vuotiaalle runotorstaille ja lämpimät kiitokset koko porukalle hienoista haasteista ja upeista runoista! Jaa
lauantaina, huhtikuuta 12, 2008
Nää on MUN juhlat!!!
Joskus yöllä
(Vielä pikalisäys: Nyt selvisi, kuka varasti täytetyn koalani!)
Arvonta suoritettiin ja kuinka ollakaan, Tähkän Laurin oli sitten ihan pakko vetää kaksi nimeä! Onneksi olkoon Isopeikolle ja Inkiväärille (Toivottavasti Inkivääri luet tätä, sillä en jostain syystä pysty jättämään kommenttia sinun blogiisi)! Olette molemmat voittaneet kaulahuivit, jotka aion neuloa teille (kun en osaa mitään monimutkaista). Väritoiveita voitte esittää sähiksellä allyalias ät gmail piste com.
Nyt hiljaa kaikki! Akkakin voisi jo vähitellen lähteä Laurin kanssa kotiin päin. Ihan kauheaa pussailua ja rietastelua. Päätän soittaa seiskaan ja ilmiantaa Laurin uuden kumppanin. Mutta ensin on ihan pakko nukkua....
Annan Lillin sulosävelten tuudittaa itseni uneen. "Hei peipi ai hiö tö pluus aa koolin toust säläds änd skrämböld eks..."
Skrämböld eks... *brb*
Kiitos kaikille juhlista!!! Ne olivat parhaat juhlat ikinä!!!!!
Kello 16.16
Hei kaikki! Oharikin alas lipputangosta! Aletaan valmistautumaan illan seuraavaan ohjelmanumeroon. Se Käppärien maalivahti on tietenkin hyvä tuttuni ja lupasi voittaa suomenmestaruuden juhlani kunniaksi!
Juhlaherkutkin näyttävät tehneen hyvin kauppansa...
*************
Voi vallat! Tänäänkö minä täytin 2 vuotta? Tulkaa peremmälle ja tarttukaa juhlamaljaan! Jääkaapissa on makaroonilootaa!
Päivitän tähän postaukseen lisää tapahtumia, kunhan tässä päästään juhlatunnelmaan! Illalla arvon yllätyslahjan ennakkoilmoittautujien kesken... Ja ehtiihän toki vieläkin osallistua.
Ottakaa tästä mansikkaista koalan jauhelihakakkua (lihaa jäi yli paprika-tonnikala-täytteistä, kokonaista koalaa valmistettaessa)
EDIT1: Sain jo ihka oikean lahjan! Tanssiva harmaa pantteri antoi minulle hienon palkinnon. Jaan tunnustusta eteenpäin lähipäivinä. Nyt lisään hienon lahjani tuonne sivupalkkiin kaikkien nähtäväksi, kun kuva ei suostunut ilmestymään tähän postaukseen :) ... hik.
Jaa
(Vielä pikalisäys: Nyt selvisi, kuka varasti täytetyn koalani!)
Arvonta suoritettiin ja kuinka ollakaan, Tähkän Laurin oli sitten ihan pakko vetää kaksi nimeä! Onneksi olkoon Isopeikolle ja Inkiväärille (Toivottavasti Inkivääri luet tätä, sillä en jostain syystä pysty jättämään kommenttia sinun blogiisi)! Olette molemmat voittaneet kaulahuivit, jotka aion neuloa teille (kun en osaa mitään monimutkaista). Väritoiveita voitte esittää sähiksellä allyalias ät gmail piste com.
Nyt hiljaa kaikki! Akkakin voisi jo vähitellen lähteä Laurin kanssa kotiin päin. Ihan kauheaa pussailua ja rietastelua. Päätän soittaa seiskaan ja ilmiantaa Laurin uuden kumppanin. Mutta ensin on ihan pakko nukkua....Annan Lillin sulosävelten tuudittaa itseni uneen. "Hei peipi ai hiö tö pluus aa koolin toust säläds änd skrämböld eks..."
Skrämböld eks... *brb*
Kiitos kaikille juhlista!!! Ne olivat parhaat juhlat ikinä!!!!!
Kello 16.16
Hei kaikki! Oharikin alas lipputangosta! Aletaan valmistautumaan illan seuraavaan ohjelmanumeroon. Se Käppärien maalivahti on tietenkin hyvä tuttuni ja lupasi voittaa suomenmestaruuden juhlani kunniaksi!
Juhlaherkutkin näyttävät tehneen hyvin kauppansa...*************
Voi vallat! Tänäänkö minä täytin 2 vuotta? Tulkaa peremmälle ja tarttukaa juhlamaljaan! Jääkaapissa on makaroonilootaa!
Päivitän tähän postaukseen lisää tapahtumia, kunhan tässä päästään juhlatunnelmaan! Illalla arvon yllätyslahjan ennakkoilmoittautujien kesken... Ja ehtiihän toki vieläkin osallistua.
Ottakaa tästä mansikkaista koalan jauhelihakakkua (lihaa jäi yli paprika-tonnikala-täytteistä, kokonaista koalaa valmistettaessa)
EDIT1: Sain jo ihka oikean lahjan! Tanssiva harmaa pantteri antoi minulle hienon palkinnon. Jaan tunnustusta eteenpäin lähipäivinä. Nyt lisään hienon lahjani tuonne sivupalkkiin kaikkien nähtäväksi, kun kuva ei suostunut ilmestymään tähän postaukseen :) ... hik.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)