Kävelin tuossa vähän aikaa sitten räväkässä lumimyräkässä. Naama oli niin jäässä että huomaamattani voihkin ja hoin voivittua ääneen. Onneksi tiellä ei liikkunut muita. Ei kukaan täysjärkinen olisi sunnuntaikävelyllä siinä ilmassa. Päässä soi koko matkan "On taas lokakuu ja mun täytyy päästä sun luo joka ilta" eikä se lähtenyt minnekään normaalilla taustamusiikin pyyhkimisbiisilläni, Inner Circlen Bad Boysilla. Onneksi päässä hiljeni kun pääsin lämpimään kotiin.
Oli inhottava tulla sisään ja huomata että nenästä valui räkää kuin pikkupennulla. Muistin samassa nähneeni pihalla ulkoilevan, kylmettyneen näköisen isän lapsineen. Katselin kakaran punaista naamaa ja miestä jonka yläruumis oli kiertynyt tuulesta poispäin ja ajattelin että ei helvetti. En minä jaksaisi ulkoiluttaa M:ää siinä myräkässä. Mitähän se mies on ajatellut minun räkänenästäni? Ehkä maailman rumin piponi on vetänyt huomion muualle eritteistäni.
Serkkuni Marsupilami lähetti sähköpostiin äidinisäni kalevalamittaan kirjoittaman näytelmän. Odotan mielenkiinnolla sopivaa hetkeä siihen tutustumiseen. Olen siinä käsityksessä että äidinisällä oli lahjoja kirjoittamisen suhteen ja hän oli tehnyt alustavan sopimuksen näytelmänsä televisioinnistakin (en kyllä tiedä oliko kyseessä juuri tämä näytelmä, joka minulla on koneella) mutta hän valitettavasti kuoli juuri siinä vaiheessa, 36-vuotiaana. Tänään ei taida olla oikein hyvä päivä lukuharrastuksiin, sillä tuntuu kuin joku olisi lyönyt vasaralla nenänvarteen. Saakelin ilma!
Jaa
11 kommenttia:
Pallo on nyt sinulla!
En minäkään pidä talvesta. Pysyn sisällä. Värjöttelen ulkona, jos siellä pitää käväistä. En omista suksia. En pidä pilkkimisestä. En laskettele.
Mutta sitten kyllä nautin keväästä ja kesästä.
Olen syntynyt kesällä. Silloin oli kuulemma kuuma kesä.
Johtuisiko siitä? ;)
Muikku. Niinpä näyttää olevan... Kukahan kumma nyt pelastaa blogihahmoparat?
Heidihahmo, talvessa on vain yksi hyvä puoli. Sen takia arvostaa kesää entistäkin enemmän.
Tähän näytelmään täytyy kyllä tutustua jahka aika on sille otollinen.. :)
Joo, vois vaikka tulostaa sen, niin olisi miellyttävämpi lukea.
Sunnuntaita Allyalias :)
minulla alkaa olla jo kevättä rinnassa. Teen mielikuvaharjoituksia. Kieltäydyn näkemästä lunta ja kokemasta pakkasta.
Tai no, hyvä on tunnustan, sekin auttaa kun pysyy enimmäkseen sisällä ;-)
Minä olen ollut sisällä koko päivän. Ei jäädy nokka, eikä valu räkä.
Nih:)
Hyvä se on, että on kunnon talvi. Kesäkin tuntuu sitten aikanaan kesältä. Eikä enää ole pitkäkään aika kun minäkin saan aurinkoa tuoreille sarvilleni ... ja pääsen lämpimässä piruilemaan vaikkapa lastenvaunujen työntäjille .... HÄH HÄH ...
Heippa Marko. Pitääpä alkaa itsekin moisiin harjoituksiin. Eihän sitä tiedä jos saisi itsekin kevättä rintaansa.
Susu, niin olisi pitänyt minunkin olla. Vasta kevään tullen tulisi kaivautua täältä talvehtimiskolostaan.
Jussi, oli kieltämättä kumma kun talvea ei alkanut kuulua, mutta nyt tämä ärsyttää aivan niin kuin aikaisempinakin vuosina.
Mikä kumma sai miehen ja minut lähtemään viikonlopuksi mökille. Pakkanen oli koristanut ikkunalasit tähdiksi, tuvan lankut luistinradaksi ja kun vuorokauden jälkeen olimme ne sulattaneet miltei kesäasteisiksi, piti lähteä pois.
Semmoinen on suomalainen.
Kalevamittainen näytelmä! Mikä muisto – elävä sellainen – äidinisästäsi jälkipolville ja laajemmallekin joukolle?
Paju, tuo mökkireissu kuulostaa kyllä siltä että sitä saatettaisiin ihmetellä monessa muussa maassa. Mutta ei Suomessa. Täällä se on ihan järkeenkäypää.
Tuo näytelmä on kyllä tosi arvokas suvulleni. Laajempaa levitykseen siitä ei taida olla. Aika on jo tehnyt tehtävänsä.
Lähetä kommentti