Nautinnollinen häälahja
Menin kesällä naimisiin. Miehen veli ja hänen vaimonsa paljastivat jo hyvissä ajoin että heidän häälahjansa olisi sitten sellainen, ettei sitä sopinut aukaista lasten tai sukulaismummojen läsnäollessa vaan siitä tulisi nauttia kahden kesken. Salaperäinen lahjapussi kiikutettiin odottamaan hääyötä. Jossain vaiheessa pussiin kurkistettiin ja nostettiin sieltä tavaraa ylös. Oli surisevaa, loistavaa, tuoksuvaa, nuoltavaa, syötävää. Se olisi varmasti ollut mukava hääyö, jollei uupumus (lue: sammuminen) olisi korjannut meitä aikaisin seuraavana aamuna.
Kun häät olivat ohi ja olimme palanneet uupuneina kotiin, muistimme että tämän paheellisen pussin kätköissä oli meille kummallekin syötävät pikkuhousut. Ne oli tehty kovista sokerikarkeista, jollaisista valmistetaan karkkikaulakoruja lapsille. Kaivettiin pikkuhousut esiin ja alettiin nakerrella niitä lasten ja anopin kanssa. Lapset tykkäsivät makeista karkeista aivan erityisesti ja olihan siinä aikuisillekin oma viehätyksensä. Ei sitä tule monesti katsottua televisiota ja syötyä pikkuhousuja. Tai ainakaan minulla ei ole tällaista tapaa, eikä anoppikaan myöntänyt.
Minä panin ensimmäisenä merkille kummallisen asian: Sekä miesten, että naisten karkkipöksyt olivat molemmat lähes samaa mallia. Ainoana erona oli, että miesten pöksyjen takana karkkinaru oli suunniteltu kulkemaan molempien kankkujen päältä, kun taas naisen nimettömissä... no, suoraan sieltä keskeltä. Pöksyjen todellinen tarkoitus olisi ollut se, että ne nautittaisiin suoraan kumppanin päältä (vaikka koko urakan suorittamiseen olisi tarvittu todellinen sokerihirmu, kenties useampikin, sillä syötävää oli vaikka kuinka monen kaulaketjullisen verran). Eroavaisuutta pohdittuamme tulimme siihen tulokseen että naiset eivät koskaan söisi karkkeja jotka ovat uineet siellä minne aurinko ei paista... mutta miehet söisivät! Ja mies syyttää minua kolottavasta herkkuhampaasta! Karkinhimostahan siinä on vain kysymys, eikö olekin? Sanokaa että on! Onneksi minä en saastuttanut mieheni kompiaisia vaan hän sai nakerrella omansa hygieenisesti äitinsä kainalossa. Lahjapussin muiden esineiden kohtalo onkin sitten jo kokonaan toinen tarina.
Lopuksi on vielä sanottava että epäilen ettei pikkuhousujen käyttömukavuus olisi ollut kovinkaan suuri noin arkielämässä ja varsinkin miehillä pikkuhousujen rajat olisivat jääneet ikävästi näkymään housujen alta. Eikä housujen mukana tullut edes mitään pesuohjeita, voitteko kuvitella! Ne olisi pitänyt varmaan viedä pesulaan kalliilla rahalla pesetettäväksi. Ehkä joku suunnittelee käytännöllisemmät pikkarit vaikka kaalinlehdistä!
Liityn pakinaperjantailaisten joukkoon jahka Vuodatus taas toimii...
Jaa
29 kommenttia:
Nautintoromppeiden valmistajien mielikuvitus on melkein yhtä ehtymätön kuin ystävien kyky keksiä lahjoja.
Kerrottiinko muuten pakkauksissa, kummat olivat miesten tai naisten kalsareita, oliko muodossa eroa esimerkiksi etupuolella vai onko kyseessä oma päätelmänne?
Tämä on oli niiiin hauska, kiitos aamupäivänauruista!
Oli ihan pakko googlettaa syötäviä alushousuja. Löytyi mm. omenan tai vesimelonin makuiset naisten (syötävät) halkiohousut. Lisäksi löytyi mm. pippelikarkkeja ja pimppatikkareita. :D
P. Kaali nahistuu - se pitäisi pitää kosteana... ;D
Jussi, toisen paketin kannessa oli mies sonnustautuneena pöksyihin, toisessa nainen, siitä päättelimme kummat pöksyt kuuluivat kummalle. Ehkä miesten housuissa oli enemmän tilaa etupuolella ja naisilla tosiaan se perskarkki. Housuissa oli 371 kcal/100g.
Elegia, onpa monenlaisia pikkuhousuja. Mutta kaalinlehti olisi paras. Se erotiikka olisi justiinsa siinä että ei saisi päästää pöksyjä nahistumaan...
:D :D
Voihan syötävät pikkuhousut.. Nyt olis kyllä enämpi toi syötävä villakerrasto paikallaan. -31 astetta. Ja jos tekijä mua haluaa ajatella niin ei sokerikarkista. Eikä muutakaan makeaa. Suolasta. Löytyskö meetwurstikerrastoo?
Sen voinee vielä lisätä että ne ryökäleen mellit oli ainakin niin kovia että kumma ettei menneet hampaat poikki!
Tämä on mummon tihrustaville silmille oikein sopivaa perjantailuettavaa (meillä on karkkipäivä tänään), kunnes mielikuvitus lähti laukkaamaan ja rupesi tekemään mieli sitä ihteään.
Olli, meetwurstikerrastolle olisi varmaan tosi paljon kysyntää. Varsinkin kun tietää miten meetwursti on alunperin keksitty ;) Ja olisi muuten varmasti lämmin.
Sulfi, siinäpä vasta olisikin selittämistä kun katkaisisi hampaansa vaimon pikkuhousuihin :)
Paju, karkkipäivän kaloreita onkin kiva kulutella lemmen iloissa :)
Voi herranjestas!(Vai voiko pakana edes lausua noin?) Syötävät pöksyt, kaikkea sitä! Kyllä mä nuo kaikki muut vielä tajuan mutta että karkkikalsarit, hhmmm... Mutta pakina oli mainio!
Salka, karkki on kuitenkin aina karkkia vaikka onkin pikkuhousujen muotoon aseteltua :) Olisikohan sellaisia tehty suklaasta? Silloin tosin peppukarkkia olisi vieläkin hankalampi erottaa...
Kiitos, kun jaoit :). Ensin aloin itkemään, koska omat häät jäivät viettämättä ja lopulta nauroin siinä vaiheessa kun mies söi ne alkkarit siinä äiteen kainalossa.
Mahtava tarina! :) Joka on totta tai ei... Jostain syystä alkoi etomaan. Ei ole kovin seksikästä, jos karkkihousuja narskutellaan tuntikaupalla, jotta päästään asiaan.
Helena, kiva kuulla sentään, että itku vaihtui nauruun :)
Heidihahmo, pakko tunnustaa että vaihteeksi kirjoitin ihan tositarinan... Kyllä siinä voisi laatta lentää jos joutuisi syömään koko housut kerralla ihan yksin.
Tuollaisen lahjan antaminen on varmasti jo sinänsä nautinto. Minä ainakin kiherrän jo silkasta huvittuneisuudesta kun kaveri aukaisee salaperäistä pakettia, on nautinto katsoa toisen yllätystä.
En mä ainakaan söis karkkeja, jotka on ollu SIELLÄ.
Noita olisi ollut mukava nakerrella ja katsoa kuinka moneksi kerraksi olisivat riittäneet. Olisi syönti kuitenkin jäänyt kesken... ;)
Hauska pakina. kihersin itsekseni lukiessani tätä.
Hirveän hyvin kirjoitettua ja sujuvaa tekstiä. Hykertelin alusta loppuun. :)
Hih! Kiitos! ;D
Hansu, minusta tuntuu että miehen veljestä ja etenkin hänen vaimostaan oli hauskaa antaa tämä lahja. Heillä on aika tuhma huumorintaju.
En minäkään söisi sellaisia karkkeja. Joku raja sentään!
Alastalo, enpä usko että kovin moni nainen jaksaisi odottaa sitä asiaan pääsyä niin kauan että toinen on saanut pöksyt syötyä...
Sahrami, on kiva jos sait vähän hykerreltävää. Ehkäpä tästä saa ideoita tuleviin koitoksiin...
Leelia, kiitti itselles :)
Mahtaisi moiset alushousut olla melkoisen tahmeat helteisenä kesäpäivänä. Heh! Mukava pakina.
Uukka, hyi olkoon! Aivan kammottavia mielikuvia tuli hikisistä ja puoleksi sulaneista karkkipikkareista. Kiitos kauniista kuvasta. Voi olla että se vainoaa minua uniin asti... :)
Joo voisihan se olla hauskaakin mutta ainakin mun makkarissa tuppaa olemaan lämmintä, sulais ne karkkipikkarit. Tai jos ois oikein kovaa karkkia, no joo....Hyvä pakina joka tapauksessa. AIka hellyttävää että niitä sitten koko suku popsi.
Genoveeva, ne olivat kyllä aika kovia karkkeja. Saattaisi tulla aika kivat mustelmat jos niissä kulkisi päivän. Mutta onneksi käytimme pöksyjä hyvään, eli lasten ja anopin karkkihampaiden hoitoon :)
Vai pikkupöksyjä kaalista mieluummin kuin karkista...
No, ilmankos se isä muinoin opettikin, että lapset tulee rehukaalin lehden alta! Ja minä kun tähän ikään saakka olen suotta epäillyt!
Ihme miten olen edes tuon yhden oman saanut aikaan. Vaikka tosin sitäkin jotkut väittävät joulupukin tuomaksi...
Tienpäällä, isäsi on tainnutkin puhua ihan totisinta totta. Hyvä että selvisi tässä vaiheessa :) En tiedä miten olet saanut tietämättömyydessäsi hommat hoidettua, mutta sehän on se sanontakin että luonto ajaa tikanpojan puuhun. Niin... tuota... ehkä se pätee kaalinlehtien ja kaalimatojenkin suhteen...
:DDDDD Hienoja visioita tästä tekstistä. Asiallinen keskustelukin aiheesta syntynyt! *pyrskis*
Hieno häälahja kyllä!
Laurier rose, me saamme täällä asiallisen ja ajankohtaisen keskustelun ihan mistä aiheesta tahansa ;)
Tuli mieleen, että oon niin eri ikäluokkaa kuin Ally, että mun nuoruudessa maalla naiset piti äitiysmekkoa salatakseen raskauden. Ettei kukaan luulis että ne on tehny SITÄ. Kun olin piikulikka, keskusteltiin lehdissä häveliäästi, että saako nainen tehdä aloitteen SIINÄ vai onko nainen huono nainen silloin. Eikähän siitä hirveän kauan aikaa ole kun seksuaalisesti aktiivisille naisille tehtiin lobotomia, ei nyt sentään mun elinaikana. Mutsi kertoi että vilä hänen ikäluokkaansa opetettiin, että kyllä se hääyö menee kun antaa miehen tehdä mitä se haluaa, on paikallaan niin se on nopeasti ohi. Voi meitä suomen naisia, mikä kulttuuriperintö taakkanamme.
Genoveeva, todella paljon on muuttunut ja onnekseni olen saanut kasvaa aika sallivassa ympäristössä. Ehkä tällainen yliseksuaalinen aika on tarpeen että oppisimme lopulta luonnollisen suhtautumisen asiaan. Ehkäpä se saavutetaan jo minun tyttäreni aikana... Niin toivoisin :)
Hiano tarina. Kävin kysymässä karkkipöksyjä lähikaupasta. Ei ollut. Sanoivat vain, että namu on kyllä pöksyissä ja katsoivat hassusti. Mitähän ne tarkoittivat?
Isopeikko, en kyllä yhtään tiedä. Kaikenlaisia sekopäitä palkkaavat nykyään lähikauppoihin näemmä.
Lähetä kommentti