Maailman noloin tapaus

Jostain syystä olen viime aikoina miettinyt paljon koko elämäni nolointa tapausta, joka on ollut niin kummallinen, että en oikein itsekään usko sitä todeksi. Tapauksesta on vaikka kuinka monta vuotta.

Olin silloin ensimmäisen vuoden opiskelija yliopistolla ja olin tutustunut opiskelukavereihini vasta pintapuolisesti. Sinä viikonloppuna teimme pienen pakollisen matkan vuosikurssimme kanssa jonkin matkan päähän Oulusta. Ilmeisesti uuden opiskelupaikan aiheuttama stressi aikaansai minulle pitkäkestoisen unettomuuden kierteen, jota en saanut millään katkaistua. Kaveri oli seurannut tilannettani huolestuneena ja päivää ennen retkeämme hän ilmestyi taskumattimallin Smirnoff-pullon kanssa asunnolleni ja juotti minua kunnes sammuin (myöhemmin sain huomata että kyseinen konsti todella katkaisi unettomuuskierteeni).

Lähdin matkalle huonossa olossa ja edelleen kuoleman väsyneenä. Useat muut reissulaiset olivat ottaneet nestemäistä evästä mukaan ja humaltuivat päivän mittaan, hyvin asiallisesti, mutta kuitenkin. Minulle ei juoma maistunut, mutta viihdyin kuitenkin mainiosti muiden seurassa. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin pyörtää juomattomuuspäätökseni ja liityin muiden seuraan. Valitettavasti sinä iltana viinapääni oli normaaliakin huonompi ja humalluin aika nopeasti.

Kun lähdimme kotimatkalle, olin jo aika lailla humalassa (en onneksi ollut ainoa). Olin aikaisemmin huomannut että retkelle pakkaamani sateenvarjo oli hävinnyt repustani ja epäilin jättäneeni sen retkipaikkaamme. Samassa sateenvarjoni kiersi opiskelijoiden keskuudessa. Minä riemastuin. Vaikka sateenvarjo oli halvinta mallia ja aika vanhakin, oli kiva että se löytyi. Aloin tunkea sateenvarjoa reppuuni. Eräs opettajista sanoi että se on hänen sateenvarjonsa. Tutkin varjoa tarkemmin ja sanoin hänen erehtyneen. Varjo oli ihan varmasti minun, sillä se oli reunoiltaan rispaantunut. Intimme opettajan kanssa jonkin aikaa ja lopulta hän antoi periksi, tosin jonkin verran tympääntyneen oloisena. Ajattelin että hän oli varmaan vaan vähän liian humalassa (ja muutenkin omituinen ihminen).

Ilta kului ilman suurempia kommelluksia ja kului paljon aikaa. Tapaus unohtui mielestäni. Varmaan vuoden kuluttua joku ystäväni kaivoi jotain juuri tästä reissurepusta. Hän ihmetteli miksi minulla on repussa kaksi täsmälleen samanlaista sateenvarjoa. Siinä vaiheessa muistin retkellä tapahtuneen kummallisen sattuman ja tajusin mitä oli tapahtunut. Oma varjoni oli ollut koko ajan repussani, mutta en ollut löytänyt sitä humaluspäissä kaivaessani. Nyt minulla oli tosiaan repussani kaksi täsmälleen samanlaista, reunoistaan rispaantunutta halpaa sateenvarjoa.

Siinä vaiheessa tajusin että olin varastanut opettajani sateenvarjon, eikä hän ollut meistä se kummallinen vaan minä! Muuten olisin nauranut tapaukselle mutta tilanne oli niin nolo, että itkuhan siinä pääsi.

Mitä sitten tein asialle? En yhtään mitään. Minua hävetti niin paljon että en voinut mennä palauttamaan varjoa, tai ottaa asiaa muutenkaan puheeksi. Nyt olen heittänyt molemmat varjot menemään, sillä en kestänyt katsella niitä enää. Jaa