perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Pakinaperjantaissa pohditaan unia.

Katkeran kotirouvan vuodatuksia: Höyhensaarilla

Katkera kotirouva on 35-40-vuotias monilapsisen maalaisperheen emäntä, joka on saanut synnyinlahjakseen perin pessimistisen elämännäkemyksen ja happaman luonteen.


Nyt kerron teille mitä minulle tapahtui viime viikolla. Heräsin aamulla eikä ukkoa näkynyt missään. Olin ihmeissäni kun lattialla oli upottava kokolattiamatto, samanlainen kuin yhdessä pornohotellissa johon se pässinpää vei minut silloin nuoruusaikoina. Joku naapurikunnan "las vegas" muka. Las Vegas tosiaan... Tähän mattoon ei ollut kuitenkaan syöpynyt edellisten asukkaiden jalkahikeä ja se tuntui suhteellisen mukavalta. Kaikista yllättävintä oli että ukon paskaisia kalsareita ei lojunut pitkin lattioita.

No, minä nousin ja lähdin toimittamaan aamutoimiani. Avasin oven ja enköhän huomannut että meidän kämppä oli muuttunut joksikin lukaaliksi jossa kattokin oli lasia. Minä jo mietin että ei helevetti! Miten ihmeessä minä tuolta kuuraan linnunpaskat ja kaikki, mutta sitten kylkeeni lyöttäytyi joku suora, mutta yläruumiilla nöyristelevä tyyppi ja kun tarkemmin katsoin niin Igleesiaksen Huuliohan se siinä tapitti minua palavin silmin ja viittoi kohti alakertaa. Niin, siinä vaiheessa huomasin että kämppä oli räjähtänyt kaksikerroksiseksi ja makuuhuone oli yläkerrassa. Mietin että tästä pitää siirtää systeemit heti alas. Tai sitten saa ukko nikkaroida hissin. Tässä ole ennenkään portaita tarvinnut aamutuimaan konkata.

No, pöydässä oli monta lautasta hedelmää ja leipää ja leikkeleitä. Ja sellaisia pikku nakkeja niin kuin pornohotellissakin. Sellaisia, joista tulee mieleen peukalo. Hyviä ne ovat kuitenkin. Harmi vaan että muut tarjoilut olivat mielikuvituksettomia. Siinä samassa huomasin että Huulion poika, se Enriikke katsoi minua ikkunan läpi, silmät lemmestä hehkuen. Mokomakin tirkistelijä! Mutta sitten muistin että naapurin rouva on joskus puhunut kuinka ottaisi Enriiken kirkuen (nauroin ääneen ajatellessani miltä naapuri olisi näyttänyt Enriiken käsipuolessa) ja hymyilin miehelle vähän toivoa antaen. Jos ei muuta niin saisipa naapurin akan kateelliseksi.

Syönnin jälkeen lähdin katsomaan ympärilleni ja ihmettelemään mitä kaikkea asunnossa oli tapahtunut. Huomasin että pihamaalla oli iso koppi, joka oli vuorattu harmaalla aaltopellillä.
- Mikä tuo on? kysyin Huuliolta toivoen että se on opetellut edes suomea ennen kuin on pestautunut minun palvelusväkeeni.
- Sinun miehesi ja lastesi asuinpaikka.
Ensin minä riemastuin. Tajusin että saan vihdoinkin olla rauhassa eikä minun tarvitse puuttua siihen junttiin ukkoon tai niihin kurittomiin kakaroihin enää koskaan jos en halua. Mutta sitten rupesin ajattelemaan että mitähän ne naapurit sanovat. Nauravat kuitenkin tai säälivät. Lopulta keksin.
- Eikö tuota rumaa häkkyrää voi siirtää kauemmas pihasta. Vaikka sinne missä meillä oli ennen tunkio?
Huulio nyökkäsi kohteliaasti ja siinä samassa heräsin omalta paperinohuelta patjaltani ukon kuorsatessa vieressä. Piti ihan ravistaa ukko hereille ja kertoa koko tarina. Äijä kuunteli pöpperöisen näköisenä. Kateellinen se vain oli. Sillä on taatusti mustavalkoiset unet niin kuin koiralla. Pohdin minä ukollekin sitä että muuten oli hyvä uni, mutta eipä olisi tuollaisessa elämässä mitään mistä valittaa.
- Kyllä sinä varmaan olisit jotain aihetta keksinyt, ukko sanoi ja käänsi selkänsä niin että puhkipalaneet kalsarit vaan vilkkasivat.
No, naapuri ainakin on kateudesta soikeana kun kuulee että Enriikke on liehitellyt minua unessa.


Pakinaperjantai

Jaa

27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipas uni! =D

Anonyymi kirjoitti...

HöqsiS! Hassu tyttö.
Koirat näkevät tietenkin monivärisiä unia. Miten ne muuten pärjäisivät lumipenkkojen värjäreinä.

Allyalias kirjoitti...

Leelia, katkera kotirouva iskee jälleen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne, kotirouva varmaan sanoisi että siinäpä se taas nähdään, koirakin näkee parempia unia kuin ukko :)

Hansu kirjoitti...

Olipas melkoinen uni! On ne starat joskus mun unissakin vilkkunut, mutta ei nyt setnään huulio ja sen poika!

Allyalias kirjoitti...

Minun uneni liittyvät yleensä arkielämään. Paljon mehukkaita hetkiä starojen kanssa ei tule vietettyä :(

Anonyymi kirjoitti...

Kontrastin voimoo oli unessa ja heräämisessä ;) Uni vei muassaan, oikein huippasi.

Mutta tämä täällä tynnyrissä on kovin sivistymätön ja tietämätön ja olisi viisas jos tynnyrinsä piilottaisi, mutta kun en malta joten kysyn: kuka on Huulio?

Allyalias kirjoitti...

Paju, eihän tässä mistään tynnyristä ole kyse, ei suinkaan. Mutta sikäli kun minä olen käsittänyt, tämä Huulio on vähän kypsempien naisten suosiossa, tai oli ainakin ennen. Käy kurkkaamassa miekkosta osoitteessa:
http://www.julioiglesias.com/

Anonyymi kirjoitti...

ai juu, se on HÄN

Luen tarinasi – hänen kanssaan – uudestaan, uudestaan, uudestaan ;)

Salka kirjoitti...

No voi hyvänen aikanen ja paljon muuta! Melkein sain aamuteeni väärään kurkkuun kun luin tätä tässä samalla syödessäni! Aina täällä saa nauraa näitä pakinoita. Varsinkin tään katkeran kotirouvan vuodatuksia. Ettei vaan olis joku tuttu tässä esikuvana;)
Kiitos piristyksestä ja makeista nauruista(ja läikkyneestä teestä:))!

Allyalias kirjoitti...

Paju, älähän nyt sentään ala itse näkemään Huuliounia :)

Salka, saattaahan olla, ett sitä on tullut tavattua muutama tuollainen Kotirouva. Voivoi, pitäisiköhän sun vaihtaa nokkamukiin kun vietät teehetkesi koneella?

Anonyymi kirjoitti...

Huh, onneksi se oli vaan unta.
Huulio...ei kiitos, mieluummin reikäiset kalsarit.

Hauska juttu.

Sulfidi kirjoitti...

Johan oli Huuliot ja sen sun muut.. Kjäh kjäh!!! :D Reikäkalsarithan voisi olla seuraava Retron hittituote..

Salka kirjoitti...

Hei, tuossahan on ideaa! Meillä kun sattuu olemaan noita kotona, hei mähän otan_oikeasti_nokkamukin tietokenekäyttöön,kiits vinkistä:)

Anonyymi kirjoitti...

Viisas ukko sinulla.
Kuka täydellistä elämää jaksaisi, saati ihailua, palvontaa, maireita hymyjä, hmh, ehkä sentään silloin tällöin.

Allyalias kirjoitti...

Sulfidi, kehittelen jo ideaa mielessäni, ei kannata huutaa ilmoille näin upeaa ja luultavasti rahakasta ideaa.

Hienoa Salka, jos saatoin olla avuksi. Kyllä tässä olisi nokkamukille tarvista itse kullakin :)

Muistaako kukaan, on pakko vielä teroittaa että kyseessä on aivan fiktiivinen tarina. Vaikka kyllä minunkin ukkoni on aikas viisas :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi jessus. Huuliot ja kaikki...hmm...Montako kertaa katsoit toiveuusintana:)

Allyalias kirjoitti...

Joo, Linruusi ja mä lauloin: Huulio, Huulioooh, milloin riisut jumpperin?" ;)

Allyalias kirjoitti...

Ai, Susukin ehti vilahtaa kommenttilaatikossa jossain välissä. Kyllä määkin ehkä ennemmin ottaisin ne reikäiset kalsarit. Tai otankin, sillä Huuliota ei ole toistaiseksi vierellä kekkuloinut.

isopeikko kirjoitti...

Ensin heräsin ja sitten se oli unta. Monta kerrosta samassa unessa. Mistähän tietää että on oikeesti hereillä? Eikä vain hahmo jonkun toisen unessa? Tai omassaan.

Allyalias kirjoitti...

Ehkäpä sitä kohta pompsahtaa pintaan ja huomaa että tämä kaikki oli vain unta... Nyt se saattaisi jo vähän harmittaakin. Hei! Sehän tarkoittaa että mulla on elämä! Ainakin unessa...

Liisa kirjoitti...

Todella hauska uniseikkailu. Ja tarkka sinulla tuo muisti! Minun unissani ei ole tainnut on sen kummempia kuuluisuuksia kuin Walesin prinssi ja joku suomalainen iskelmälaulaja. :)

Allyalias kirjoitti...

Liisa, kiitoksia :) Jotkut unikuvat jäävät tarkasti mieleen, toiset haihtuvat päästä parissa minuutissa. Ja toiset vedetäänkin sitten ihan hatusta ;)

Anonyymi kirjoitti...

Julio unessa kuulostaa painajaiselta -- paitsi Allyn kertomana!!
Tämä oli tosi hytky juttu, hyvä!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä uni ollut sinulla. Tuollaiset unet ovat välillä piristäviä ja niitä tosiaan jaksaa muistella useamminkin.

Allyalias kirjoitti...

Kutuharju, en minäkään mieluusti Juliota uneeni huolisi, en ainakaan kovin palavasilmäiseen rooliin. Lähikaupan kassaksi korkeintaan.

Uukka, kun vaan olisi ollut minun uneni, mutta kun se on tämän kärttyisen sivupersoonani unikuvia :)

Olli kirjoitti...

Loistavaa.. erinomaista.. hauskaa kerrontaa! Olisin jopa nauranut, mutta jotenkin ajatus puhkipalaneista kalsareistani esti sen..

Allyalias kirjoitti...

Kiitos Olli, ymmärrän että monilla on lapsuudesta jäänyt ikäviä, jopa lamaannuttavia mielikuvia puhkipalaneista kalsareista.