perjantaina, tammikuuta 12, 2007

Pakinaperjantai, aiheena hiukset

Pakinaperjantain ratoksi olen päättänyt kertoa teille, rakkaat pakinaperjantailaiset eläinsadun, eli faabelin.

Salon Kalle Kenguru

Sankassa viidakossa asui lauma eläimiä, jotka olivat syystä tai toisesta päättäneet lyödä hynttyyt yhteen ja perustaneet oman porukkansa, jossa hoitivat asioitaan joskus yhteen hiileen puhaltaen, joskus katkerasti toraten. Kaikki eläimet olivat - jos eivät toisiinsa - ainakin elämäänsä tyytyväisiä. Mutta eräänä päivänä koko herttaisen yhteisömme herkkä tasapaino järkkyi (2000-luvulla sanat herkkä ja tasapaino pitää liittää kaikkiin luontokuvauksiin. Mieluiten peräkkäin).

Kookospalmuntien varressa asuivat kaikkein arvostetuimmat ja työteliäimmät eläimet ja heiltä oli tavattu tulla pyytämään apua ja viisaita neuvoja elämän eri ongelmiin. Juuri tämän tien viertä nähtiin ensimmäisen kerran Kokkaja Marika Gekon kulkevan uskomattoman tuuheassa, tummassa peruukissaan. Lastenhoitaja Aune Lisko miehensä Palomies Esko Paviaanin kanssa sattui häntä vastaan ja he pysähtyivät niille jalansijoilleen, kuin olisivat joutuneet jumalallisen väliintulon kohteeksi.
- Nuo hiukset, Marika Gekko sanoi. - Sinun täytyy selvittää mistä Aune Lisko on saanut nuo hiukset.
Esko Paviaani oli tottelevainen mies. Hän oli kerran jättänyt tottelematta vaimoaan ja seuraukset olivat olleet kammottavat. Mutta se onkin sitten toisen tarinan aihe. Nyt Esko Paviaani paineli juoksujalkaa Aune Liskon luo samalla kun Marika Gekko seisoi hermostuneena kauempana. Hetken kuluttua Esko Paviaani konkkasi takaisin ja sanoi:
- Konduktööri Kalle Kenguru on päättänyt vaihtaa alaa ja on nyt Kampaaja Kalle Kenguru. Heillä on uusi muotivillitys, aivan aito uusi tukka.
- No mitä siinä vielä seisot, Marika Gekko sanoi. - Aletaan painua hommaamaan minullekin sellainen.

Kahta viikkoa myöhemmin koko eläinkunta oli toinen toistaan pöyhkeämpien pehkojen täplittämä. Lakimiehet Oili ja Raimo Leijona eivät jaksaneet enää puuttua muiden riitoihin. He peilasivat itseään Juomalammikon pinnasta. Huhuttiin että Kotirouva Gunilla Kana, Amerikan Texasin kaunein yksilö, jonka hänen miehensä Gangstaräppäri Rainer Gorilla oli tuonut mukanaan maailmankiertueelta, olisi leikkauttanut kirurgisin toimin helttansa pois saadakseen uuden hiuskuontalon istumaan paremmin. Juomalammikko kuhisi itseään peilailemaan tulleista, pöyhkeilevistä pariskunnista.

Eräänä päivänä tuntematon joukko virtahepoja sattui Juomalammikolle. He jähmettyivät paikoilleen nähdessään tungeksivan ja itseään peilailevan yhteisömme.
- Katsohan, Gunilla Kana sanoi Rainer Gorillalle. - Katsohan kuinka ovat kateellisia hiuksillemme.
Siinä samassa koko virtahepolauma rähähti nauramaan eläimille. He nauroivat ja osoittelivat niin kauan että kaikki poistuivat noloina ja vähin äänin paikalta. Asiasta puhuttiin Kookospalmuntien varrella kiivaasti. Osa eläimistä oli sitä mieltä että virtahevot olivat vain kateellisia, mutta suurin osa uskoi että heitä oli huijattu. Lopulta he päättivät yhteisellä päätöksellä rökittää arkajalkana tunnettua Kalle Kengurua kunnes tämä suostuisi puhumaan.

Tässä kohtaa ei ole hyvä mennä yksityiskohtiin mutta eipä kulunut puoltakaan tuntia kun Kalle Kenguru huokaillen ja kyyneliä pyyhkien sanoi:
- Hyvä on hyvä on. Minä tiedän miksi virtahevot nauroivat.
Kaikki eläimet olivat pelkkänä korvana.
- Pidän iltaisin kauneussalonkia juomalammikon tuolla puolen. Virtahevoilla on uusi muotivillitys. He ajelevat kaiken karvoituksen pois... no tiedätte kyllä mistä. Ja siitä materiaalista teille valmistetaan nuo peruukit.
Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus ja huokailujen aalto.
- Mutta eihän virtahevoilla ole karvoja... tiedät kyllä missä, Marika Gekko ihmetteli.
- Niinpä, Kalle Kenguru sanoi. - Sehän siinä se juttu onkin.
Kaikki katsoivat Kalle Kengurua epäuskoisina, Esko Paviaani vain nyyhkytti hiljaa Aune Liskon kainalossa.
- Hei, business is business, Kalle Kenguru kohautti olkapäitään. - Sitä paitsi kierrätys on tämän päivän kuuminta hottia!

Eläimet menivät jokainen nolona omalle taholleen ymmärtäen opetuksen kaikkien näiden tapahtumien takana. Mikä tarinan opetus sitten on? Sen saat sinä kertoa! Jaa

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sepäs oli villi tarina! =)

Anonyymi kirjoitti...

Aisopos II

Allyalias kirjoitti...

Leelia, nyt lähdettiin liikkeelle eläimellisissä tunnelmissa :)

Oh-show-tah hoi-ne-ne, taitaa kyllä olla vähintään Aisopos XVI

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä tarinan opetuksesta, mutta nauroin mykkyrässä. Ganstaräppäri Rainer Gorilla:)

Anonyymi kirjoitti...

Tulivat mieleen villit mielikuvat ja terävät näyt:

*piip* niille kuville, jotka eteeni kannoit. Ja tuhat naurua päälle;) Osumia hullutuksista, joita nykypäivä työntää.

Faabeli(kin) on lajisi ;)

Allyalias kirjoitti...

M.A.Lindroos, hauskaa kun nauratti. Eiköhän näiden faabeleiden opetukset olekin vähän tyhjän kanssa ;)

Kiitokset Paju. On kiva tietää että olen saanut mieleesi jos minkälaisia karvapehkoja. Pitääpäs joskus faabeloida lisääkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Mukava yhdistelmä perinteisen faabelin muotoa, keisarinuusiavaatteita ja mitä lienee. Opetus varmaan on perinteinen: pisnes on pisnestä ja käyttää hyväkseen kuluttajien yksinkertaisuutta ja turhamaisuutta.

Allyalias kirjoitti...

Jussi, kiitokse käynnistä. Näyttävät markkinatalouden lait olevan käytössä tuolla eläintenkin joukossa.

Hansu kirjoitti...

Mukava tarina! Hmm, tuosta opetuksesta en niin päässyt selville. Tuli vain mieleen, että sisin on tärkein, ei se mitä päällä on tai miltä hiukset näyttävät. Näyttävät eläimetkin menevän muotivirtausten mukaan!

Allyalias kirjoitti...

Hansu, ihmisen sisin ON tärkein. Niinhän sitä sanotaan. Toivotaan että ihmiset käyttävät enemmän aikaa sen sisimpänsä hoitoon kuin vaikka kulmakarvojen nyppimiseen :)

Salka kirjoitti...

Minä olen niin pahvi etten opetusta tajunnut mutta satuhan oli silti hyvä, tänks!

Allyalias kirjoitti...

Salka, ethän sää nyt mikään pahvi ole. Ehkä sinulla on vain tullut pidettyä eksoottisia luonnontupeita liian vähän päässä, etkä osaa sen takia oikein eläytyä :)

Olli kirjoitti...

Ja näin sai satu "Keisarin uudet vaatteet" uuden muodon ja nimen "Hipon vanhat häbärit"..? ;-)

Allyalias kirjoitti...

Ei niin, Olli. Minun mielestä (riekottomuuden uhallakin) parempi nimi on "Aamu-Keisarin uusi peruukki".

Sulfidi kirjoitti...

Kerrassaan hervoton tarina! :) Kyllä hirnutti...

Allyalias kirjoitti...

Ai jaa, Sulfi. Ootko sää muka joku hevonen? ;)

Anonyymi kirjoitti...

oi mikä valloittava tarina! mulle tuli mieleen joskus lapsena kuulemani satu siitä, miten eri linnut saivat värinsä sateenkaaresta. jokainen tahtoi valita ensin, mutta lopulta se joka malttoi jonossa odottaa vuoroaan oli se kaunein, sillä värien loputtua se sai hitusen jokaisen linnun väristä. olisikohan se ollut peipponen?

Anonyymi kirjoitti...

jostain syystä linkitin tuohon tarinamaanantain. hölmö minä! tässäpä oikea linkki.

Allyalias kirjoitti...

Sanaelma, hämärästi muistan tuon sadun... Pitääpä metsästää se käsiinsä vaikka kirjastosta. Kiitokset muistutuksesta :)