maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Ystäväni Työpaikkahakemus-Ruuneberi ja blogiystävien järjestämä kosto

Sain tänään apua, jota en ollut odottanut, enkä edes suoraan sanottuna tiennyt etukäteen kuinka suuresti se tulisi tarpeeseen. Aamupäivällä aloitin hyvissä ajoin väsäämään työpaikkahakemusta motivoituneena ja hyväntuulisena. Kaikki tuntui sujuvan yllättävänkin helposti. En ole koskaan joutunut laatimaan hakemusta, työhistoriaani kuvaa enemmän ajautuminen, haahuilu ja viimeiseen oljenkorteen takertuminen. Mutta koska muutenkin kirjoitan päivittäin, ajattelin että kyllä sitä kepoisasti kirjoittelee itsestään kaiken tarvittavan.

Sattuipa sitten vierailulle ystäväni jota tästä lähtien kutsun nimellä Enkeli, Pelastaja tahi Työpaikkahakemus-Ruuneberi, joka sattuu olemaan viittä vaille ammattimainen hakemusten laatija, siltä ainakin minusta tuntuu. Muutaman tunnin ajatustyön jälkeen minusta kehkeytyi melkeinpä varteenotettava työpaikan hakija, jonka ansioluettelosta ei taitoja ja erityisosaamista puuttunut. Ja kaikista merkittävintä oli se, että hakemuksen kaikki asiat ovat ihan totta! Tämä tekee ihmeitä ammatilliselle itsetunnolleni ja muutenkin.

Lupasin tarjota päivällisen jos pääsen haastatteluun asti. Mutta saapa nähdä pääsenkö lunastamaan lupaukseni. Joka tapauksessa opin tänään rutkasti enemmän kuin olin aamulla ennakoinut. Hauskoja asioita tapahtuu jos kuuntelee niitä jotka tietävät asioista.

***

Viime yönä näin aivan kamalaa unta. Olin katsomassa sateisena myrsky-yönä kauhuelokuvaa televisiosta. Siinä silvottu, verinen nainen roikkui katosta pää alaspäin. Minua alkoi pelottaa. Ulkona tuuli ja sade piiskasi ikkunoita. Menin vetämään verhoja olohuoneen suurten ikkunoiden eteen. Parvekkeen kaiteen takaa miehen kasvot katsoivat suoraan minuun ja mies nyökkäsi minulle pahaenteisesti, kuin sen merkiksi että minä olisin seuraava silvottava.

Sitten mies tuli astui parvekkeelle ja lähestyi minua. Hän tarttui parvekkeen oveen ja veti. Ovi oli lukossa. Haparoin puhelinta ja yritin soittaa töissä olevalle miehelleni. Hän ei vastannut. Valitsin poliisin numeron. Mies oli kadonnut ikkunasta. Kurkistelin ympärilleni pimeään ja näin että mies väijyi minua edelleen varjoissa. Poliisi vastasi.

Heräsin kauhusta hikisenä. Jouduin soittamaan miehelle töihin keskellä yötä ja hipsin vetämään olohuoneen auki jääneet verhot kiinni. Odotin koko ajan että pelottavan miehen kasvot ilmestyvät ikkunaan. Vasta aamulla tajusin: Paju, Salka, Susupeltal ja Jussihan ne olivat järjestäneet minulle tuon kamalan unen kostoksi. Tämä tarina oli sitten tosi! Jaa

12 kommenttia:

Polgara kirjoitti...

Sen siittä saa kun alkaa päättömästi murhaileen... tuota, olikohan sananvalintani nyt sitten kuinka korrekti?!;D
Aika hyvä hakemusjuttu, BTW. Kivaa huomata itsekin, että on pätevä, sopiva ja hyvä kaikkeen mahdolliseen, jos työ kuulostaa hyvältä!

allyalias kirjoitti...

Näinhän se menee... No, onpahan ainakin vähän jännitystä tähän elämään kun saa omat blogikummitukset uniinsa.

Pakko sanoa että olen tyytyväinen siihen hakemukseen ja suuresti kunnioitan ystäväni taitoa valita sanat edustavimmalla mahdollisella tavalla.

Salka kirjoitti...

Hah-hah-hah-haa! Siitäpäs sait!*nauraa kolkosti vai kaikuuko se kaapissa*

Työhakemusjuttu on oikeasti todella upeeta! Noin hyvä kaveri kyllä pittääkin viiä ravintolaan. Ja syöttää ja paijata kaupan päälle:)

allyalias kirjoitti...

Joo, Salka olen samaa mieltä. Kyllä minä sitä jo ehdin rutistaakin ennen kuin se vilahti matkoihinsa niin kovaa että niskassa raksahti.

Onneksi oli toisen rakkaan ystävän antamaa kipugeeliä ihan käden ulottuvilla.

Kyllä ystävät ovat rikkaus ja mahtava voimavara. Sen on saanut huomata aina viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu vaikeuksiin. Toivottavasti voin antaa jotain takaisin myös heille.

SusuPetal kirjoitti...

Buahhahhahhahhaaa(leffapahis naurua).
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei...eikun itse sinne lankeaa.
Nih!

Hui, jos minun pitäisi tehdä työhakemus tai mennä haastatteluun tai edes yrittää rääpiä kokoon jotain CV:tä, olisin pahemmassa kuin pulassa.
Onneksi sinulla on sellainen ystävä, joka pelastaa!

allyalias kirjoitti...

Susu, kyllä se on minustakin ihan oikein että nyt te saatte rääkätä minua parhaanne mukaan.

Minä muuten uskon ihan vakavissani että uni oli tulosta tästä blogitarinasta. Ja tämäkö ei muka ole oikeaa elämää?

Näyttää siltä, että vaikka minulla ei ole kovinkaan paljon lahjakkuuksia, yksi niistä on arvokas; olen onnistunut keräämään ympärilleni ystäviä jotka ovat kaikki harvinaisen hienoja ihmisiä.

Alma kirjoitti...

Brr...painajaiset ovat ihan kamalia ja tuo vaikutti olevan sieltä kaikkein kamalimmasta päästä! Olen kerran herännyt omaan "huutooni", näin hyytävää painajaista ja huusin siinä apua. Kuulosti kuulemma oikeasti siltä kuin olisi joku lammas pulassa.

allyalias kirjoitti...

Tuo oli kyllä paha, Alma. Jos minä olen kuulostanut joskus lampaalta, ei sitä ole kukaan kehdannut sanoa minulle.

Minulla ehkä pahin uni on kun olin juuri tavannut silloisen poikaystäväni (nykyisen mieheni). Näin unta että söin pahaa sientä ja ehdin vahingossa sylkeä valtavat syljet poikaystäväni tyynylle. Arvaa nolottiko!

Blogikummitus kirjoitti...

Tuo painajainen oli vasta alkua ... En tosin ole varma, kenen tuoreen blogivainajahengen painajainen tuo oli ... omani oli viritelty hiukan toisin, etkä ehkä nähnyt sitä ... olenhan vasta pikkupiruilun alkeiskurssilla ja eilen reputin kalisuttelun peruskurssin :( ... mutta odotapa ...

allyalias kirjoitti...

Huu!!!! Lisää unettomia öitä ja levottomia unia. Vähän alkaa kaduttaa koko puuha. Mutta minkä viaton ihminen sille voi että hänen blogihahmonsa osoittautuu sarjamurhaajaksi.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Hyvin laadittu työpaikkahakemus on käyntikortti... toivottavasti olet tehnyt vaikutuksen ja pääset haastatteluun.

Aika kauhee uni... joskus blogit tulevat suojausten läpi, on tää niin todellista.

allyalias kirjoitti...

Pantteri, haastattelua tässä toivotaan. Mutta tosiasia on se että hakijoita on aina monta, yhtä innokasta ihmistä.

Viime yönä en nähnyt onneksi painajaisia.