tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Sairaus, kirjaesittely ja kevään odotusta.


Helmikuu

Jo sekin
että pimeän jatkoksi ei tule pimeä
kun noustaan jalkeille ja taloa saartaa lumi
että taivas ei ole yö päivän yllä
puolikuu riipuksissa

että verho vedetään edestä kun juodaan aamukahvi
että talitiainen löytää lintulaudalle
että tuohi koivuissa vaalenee
että jääpuikko punertuu
jo sekin

- Solveig von Schoultz-


Kävimme katsomassa Claes Anderssonia kirjastolla ja hän kertoi omasta kirjastaan, Salto mortalesta, jonka minä sitten kuitenkin hommasin, omistuskirjoituksella. Sairautta ja varmaan kuumettakin oli (en ole uskaltanut mitata), mutta oli mukavaa käydä vähän ulkona. Onhan tavallaan vähän nörttiäkin että tyttöjen ilta on istumista salissa pääasiassa eläkeläisistä koostuvan yleisön joukossa. Mutta, kuten saimme todeta, kirjaston narikkalippu oli paljon helpommin löydettävissä kuin baarin (kl0 03.45, 2,5 promillea).

Heti kun T tuli töistä, pakotin hänet (myös hän on nyt sairas) lähtemään kanssani kuvaamaan lumisia puita. Olen ihaillut niitä ikkunasta kun M on sairastanut, mutta nyt hän oli kuntoutunut sen verran että raaski lähteä autokyydillä kuljettamaan. Ilma oli harmittavan tasapaksu ja harmaa, mutta on yritettävä tarttua tilaisuuksiin silloin kun ne tulevat, ilmoista viis. Ylhäällä kuva Nallikarista.

Ilmoitusluontoisia asioita... M:n saldo: kaksi pottaan pyydystettyä pissaan. Dieettini viikkoraportti -2,5kg. Onhan sitä jo noissakin. Jaa

10 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Vaikka en todellakaan ole mikään talven ystävä, niin täytyy sanoa, että tänään luonto oli kyllä kaunis. Puut kristallisessa huurteessa, ilmassa pehmeää sumua. Hyvin kuvauksellista.
(heh, en kylläkään ottanut yhtään kuvaa!)

sivuaskel kirjoitti...

Enpä olekaan nähnyt talvista Nallikaria koskaan...kesäisin siellä tuli nuorena likkana käytyä... Kaunis kuva. En minäkään talven ystävä ole, mutta lumen valo tekee hyvää sielulle. Tänä aamuna täällä etelässä on todella kaunista kun yöllinen lumipyry on kuorruttanut luonnon pehmeällä pumpulilla...

allyalias kirjoitti...

Susupetal, pakko on ollut minunkin ihmetellä kuinka kaunista on ollut ja jopa astua vapaaehtoisesti ovesta ulos. Sitä ei käy usein...

Sivuaskel, Nallikarissa ei kyllä käykään kovin moni talvisin. Eikä siellä taida paljon tapahtuakaan. Mutta tosiaan, sielu lepää kauniissa lumisissa maisemissa (paremmin lämpimästä katsottuna)

Sulfidi kirjoitti...

Se houkuttelee ulos varmasti nyt kun näkee kuinka kaunista ulkona todella NYT on! Itse tykkään talvestakin varmaan jo siksi kun olen sieltä nunnuka maasta.. :) Niinkuin armaani sanoo..

hopola kirjoitti...

Kaunista on, piti ihan varhot aukaista työpaikalla ja ihailla kimalletta. Aurinko paistaa!

allyalias kirjoitti...

Joo, Sulfi ja sitten kerran kun tekisi mieli vapaaehtoisesti ulkoilemaan talvella, pitääkin olla sairas.

Hopola, kovasti toivotaan tännekin aurinkoa. Vähän se ujosti kurkistelee, mutta toivottavasti huomenna on kunnon auringonpaiste.

sumea kirjoitti...

Voi, näit sitten Claes Anderssonin...

allyalias kirjoitti...

Joo, minä olen halunnutkin nähdä sen... Ihan kivan oloinen ukkeli.

Haavetar kirjoitti...

Oi mikä ihana ilta! :)

Kiitos runostakin.

allyalias kirjoitti...

Haavetar, tuo oli minulle todellakin tervetullutta vaihtelua. Toivottavasti tuollaisia iltoja tulisi lisääkin.

Minulla on nyt kaksi kyseisen ihmisen runokirjaa luvun alla. Silmiä pyyhkien kahlaan eteenpäin, jokaisesta sanasta nauttien :)