keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Hetki ennen rauhaa

Seppo tunnistaa painostavan tunnelman, joka on viikon aikana kasvanut kotiin. Se tuntuu suihkussakin ja on niin hiljainen, ettei sitä saa suljettua ulkopuolelle, vaikka kääntäisi hanan täysille. Marja on tullut juuri töistä ostoskassissaan salaattitarpeita, Onni ja Venla ovat lukkiutuneet omiinn huoneisiinsa. Hän tahtoisi jäädä siihen veden alle ikuisesti, mutta se ei käy. Viikonloppu on edessä ja seuraavana aamuna pitäisi olla Rovaniemellä hirvimetsällä. Seppo vääntää hanan kiinni, kietoo pyyhkeen lantiolleen, luikkii makuuhuoneeseen pukeutumaan ja suihkuttamaan Axen tosimiestuoksua kainaloihinsa.
Keittiöstä kuuluu puhetta, mutta sanoista ei saa selvää. "Tä?", hän huutaa ovenraosta.
"Vittu löträä suihkussa puoli tuntia ku pahanen akka. Etkö vittu tajua paljonko meillä kuluu kuussa rahaa yksistään sun suihkuihis? Lapsille oo vara ostaa ees vaatteita päälle ku yks makaa kylppärissä ittiään hieromassa".
"Ei siinä menny ku viistoista minuuttia", Seppo sanoo ovenraosta.
Vaikka turhaan hän mitään sanoo. Hän tietää, kuinka kaikki taas menee. He kaikki tietävät. Toisaalla Venla ja Onni sulkevat läksykirjansa. Pian he hiippailevat eteiseen, vetävät kengät jalkoihinsa, takin päälleen, pipot korville ja menevät pihalle maleksimaan iltaan asti. Sepolla on paha mieli lasten puolesta ja hän estäisi kaiken pahan heidän elämästään, jos vain tietäisi kuinka.
"Vittu onko sun pakko inkuttaa aina vastaan? Ekkö käsitä että mulla on ollut tänään ihan helvetin raskas päivä ja sitte vielä kaupan kautta kotiin. Tekisit säkin muuta ku makaisit kotona. Ettisit töitä!"
"Mää en haluais taas tapella".
Seppo on aina inhonnut riitelemistä. Hänen lapsuudenkotinsa oli rauhallinen. Siellä ei korotettu ääntä eikä käyttäydytty uhkaavasti. Marja oli heti alusta lähtien aivan eri olento; kiihkeä, tarvitseva, outo. Uhka oli ollut hänessä niin kauan kuin Seppo oli tuntenut hänet, se oli pelottava ja kiehtova kuin lähestyvä ukkonen, ja juuri tuon ominaisuuden vuoksi hän kai Marjaan rakastui, niin kurja kuin sitä oli myöntää.
"Ai et halua tapella? Ethän sä koskaan halua mitään. Ethän sä halua ku maata jossain vittu suihkussa ja nukkua. Sä oot vittu pahin akka, jonka olen koskaan nähnyt. Sä et ole mikään mies, sulla ei ole selkärankaa, sulla ei ole mitään tulevaisuudensuunnitelmia. Kaikki mun työkaverit halveksuu sua, sun hirviporukkaskin nauraa sulle päin naamaa ja sää vaan änget niiden joukkoon niiden perseitä nuolemaan. Kuin tyhmä sää oikeesti olet?"
Seppo häpeää sitä, että hänen tekee mieli lyödä. Joskus vastaavissa tilanteissa hän jo näkee itsensä lyömässä Marjaa, upottamassa nyrkkinsä tämän kasvoihin yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes ei olisi enää pilkkaa ja pahoja sanoja. Hän jatkaisi kunnes Marja itkisi ja vielä edelleen, kunnes ei olisi itkuakaan enää. Hän tietää saavansa ajatuksesta aivan liikaa tyydytystä ja se pelottaa häntä. Seppo seisoo pyyhe lanteillaan ja katsoo kun Marja työntyy ovesta sisään, ja hän rukoilee kuten aina: Anna voimaa hillitä itseni, anna jaksaa, anna olla mies.
Marja tuijottaa vihan jähmettämin kasvoin Sepon käsiä. Ne ovat nyrkissä, täynnä pidäteltyä iskua. Siinä on miehen hätä konkreettisimmillaan: Pyyhe löysästi lantiolla, kainalossa Axen tosimiestuoksua, vesipisarat hiuksilla, lättäjalat tiukasti makuuhuoneen tuttua mattoa vasten, seinän takana naapurit.
"Haluatko sää lyödä, häh? Haluatko hakata vittu vaimos. Häh? Lyö sitte kusipää jos niin paljon haluat. Lyö pois vittu niin katotaan".
Marjan etusormi naputtaa Sepon paljasta rintakehää. Sormen pää taipuu, kynnestä jää pieniä kuunsirppejä rintakarvojen sekaan. Seppo katsoo makuuhuoneen verhoja ja muistaa kuinka Marja kantoi nuo verhot pelkkinä kankaina kotiin ja ompeli ne sitten mielensä mukaan. Ne ovat kauniit verhot, Marja osasi taitavasti.
"Etkö uskalla lyödä vaikka mieli tekis? Voi vittu, itketkö sää? Vitun inisevä akka, oikea homoneiti. Oikee pienimunanen homoneiti sä oot!"
Marja seisoo Sepon pyyhe kädessään. Anna voimaa hillitä, anna jaksaa, anna olla mies. Ajattele lapsia, ajattele hirviporukkaa, ajattele naapureita. Marja ei lyö koskaan avokämmenellä. Hän ei koskaan raavi. Hän lyö kuin mies ja on ylpeä siitä. Marja lyö ensin olkapäähän, sitten leukaan kolme kertaa. Kyllä se miestäkin sattuu.
"Hakkaa vaan, lyö takaisin saatanan vaimonhakkaaja!" Marja huutaa.
Seppo tietää, että kun ei puhu mitään, eikä liiku lainkaan, Marja rauhoittuu yhtä nopeasti kuin suuttui. Niin käy nytkin, Marjan katse näyttää hetken hyvin väsyneeltä, hän jättää Sepon rauhaan ja lähtee tekemään salaattia huohottaen luultavasti vielä vähän äskeisen vuoksi.
Seppo ottaa kaapista bokserit, vetää sukat jalkaan, sitten paita, sitten kotihousut. Eivät ne hirviporukassa hänestä oikeasti pidä. Hän ei ole taitava erämies tai ampuja, sääsketkin käyvät kimppuun pahemmin kuin muiden. Pitävät häntä kömpelönä kun naama on aina mustelmilla. "Ei jumalauta, taiat ottaa akaltas pataan", hirviporukan huumormies, Antti, hoksasi kerran sanoa. Kaikki nauroivat niin, etteivät kiinnittäneet huomiota Sepon hätään. Tuota naurua hän on ajatellut usein ja sitä hän ajattelee nytkin, kun kulkee hiljaa tomaattia pilkkovan vaimonsa ohitse. Marjalla on rauha nyt, selkäkin kohoilee tasaiseen tahtiin kuin nukkuvan selkä. Onni ja Venla voivat tulla taas kotiin, ilma on taas jonkin aikaa helppoa hengittää.
Seppo ei tunne itseään kovin rauhalliseksi. Hänen sisällään on niin paljon kaikenlaista, ettei sellaista jaksa nyt ajatella. Hän on selvinnyt tästä myrskystä, hän on vieläkin mies joka voi katsoa itseään peilistä. Hän on mies, joka ei ole koskaan nostanut kättään naista vastaan. Hän tietää, että edessä on nyt rauhallista aikaa, jolloin ollaan tyytyväisiä ja nauretaankin välillä. Onni ja Venla saavat tehdä läksynsä rauhassa. Vasta kun hän huomaa alkavansa taas pitää Marjasta ja ehkä vähän rakastaakin häntä, on seuraava myrskykin luultavasti lähellä.


Tarinamaanantain
aiheena suvanto Jaa

tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Väsyttää

... ja siitä johtuen pääkin pyörällä. Tuolla tallennettujen kansiossa on hirveässä jonossa aloitettuja postauksia, mutta jätän ne aina kesken.

Ihanaa! Jo toukokuu! Kuukauden kuluttua sitä on väistämättä taas elossa. Jaa

torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Tapetoi kesä piiloon SusuPetalilla!

Oletko vakuuttunut, että kesästä on tulossa kammottavan aurinkoinen? Ajattele typerien ihmisten iloisia naamoja, liian nopeasti paahtuvaa lihaa, tirisevää asfalttia ja pikkulintujen helteessä pölyäviä sulkia.

Ei hätää! Tapetoi ikkunat umpeen synkällä, kyynisellä ja rankalla SusuPetalilla!

Vai onko sinun tuurillasi kesä aina sateinen ja kylmä? Näkyykö ikkunastasi autio ja mutainen piha vesilätäköineen ja ihmisten ikuisesti kelmeät kasvot? Ja televisiostakin tulee kesäisin vain uusintoja...

Ei hätää! Tapetoi ikkunat ja televisio täyteen leiskuvaa, riehakasta, rivoa ja railakasta SusuPetalia!


Kauan sitä on kaivattu, mutta nyt se on totta!!! Sen lisäksi, että Susu on vihdoin alkanut myydä itseään (tosin vähän symbolisemmin kuin joku ehkä toivoisi), on hän nyt myös taidemaailman kuumin mesenaatti ja Sugar Mama. Nyt kaikki auttamaan SusuPetalia, jotta hän voi auttaa SuviAnniinaa tärkeässä asiassa!

Asiasta lisää tästä linkistä ja täältä pääsee katselemaan myynnissä olevia töitä. Jaa

keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010

100 asiaa minusta

Onko enää itsekeskeisempää haastetta olemassakaan! Enhän minä, vanha itsekeskikko, voi vastustaa tätä vaan jään itsekin seuraamaan mielenkiinnolla mitkä sata asiaa minusta voisi sanoa.

1. Juon kahvini mustana.
2. Minulla on kolmet kengät, joista yhdet ovat alannuslaarin lenkkarit.
3. Minulla on perhe.
4. Minulla on paljon ärsykkisanoja (kookkos kahella koolla, bastu), enkä kestä tankeaa kieltä (hyla -> hylä, body ->bödy)
5. Minulla on yksi tatuointi.
6. Minulla on siniharmaat silmät.
7. Minulla on epäsymmetriset sieraimet.
8. Olen todellisuuspakoinen.
9. Rakastan pääruokasalaatteja.
10. Minulla ei ole kynsilakkaa.
11. Pelkään perhosia ja amppareita.
12. Tykkään käydä kalassa.
13. Välitän ihmisoikeuksista.
14. Haaveilen liikaa.
15. Kiellän iteltäni asioita.
16. Olen oppinut uskaltamaan enemmän.
17. Laulan paljon.
18. En ole masentunut.
19. Tokaeka varpaani on pottuvarvasta pidempi.
20. Tykkään suurista neulepaidoista.
21. Pureskelen kynsiäni.
22. Olen ollut viimeiset kuukaudet HYVIN hajamielinen.
23. Huolestun helposti.
24. Ajattelen aina pahimman vaihtoehdon mukaan.
25. Minulla on lukulasit.
26. Olen ollut joskus lapsi.
27. Olen yleensä ahdistunut.
28. Rakastan tuoreista mansikoista tehtyä täytekakkua.
29. En usko, että monikaan jaksaa lukea näitä asioita tänne saakka.
30. Kirjoitan melkein joka päivä.
31. Lapsena olin hulluna Tieteen kuvalehteen.
32. Laitan hernekeittooni sinappia ja ruisleivänpaloja.
33. Olen äidinmaidonluovuttaja.
34. En uskalla olla hierojalla.
35. Minulla on suosikkipaikka bussissa. Se on keskiovesta seuraavilla penkeillä, ikkunan puolella.
36. Olen lohtusyöjä, -juoja (ja -tupakoitsija joskus 6 vuotta sitten).
37. Suutun helposti.
38. Minulla on muutama hyvä ystävä.
39. Itken ja nauran paljon.
40. Viihdyn omissa oloissani.
41. Olen saanut 10 000 euron laskun viiden päivän maksuajalla.
42. Hymytyttöpatsaani on maalattu vesiväreillä rään väriseksi.
43. Olen ulkopuolinen.
44. En juuri käytä koruja.
45. 58. asian kohdalla päätin palata takaisin ja poistaa tämän kohdan, koska se oli mielestäni jotenkin omaa "erinomaisuuttani" korostava.
46. 58. asian kohdalla päätin palata takaisin ja poistaa tämänkin kohdan, koska se oli mielestäni jotenkin omaa "erinomaisuuttani" korostava.
47. Etsin joka kesä neliapiloita.
48. En tykkää uimisesta, mutta tykkään kastua meressä.
49. Pidän takan tai puukiukaan lämmittämisestä.
50. Minulla on nitoja.
51. Haluan kerätä mustikoita heinänkorteen.
52. Punastun harvoin.
53. En uskalla nukkua autokyydissä.
54. Minulta puuttuu suuntavaisto.
55. Kolesteroliarvoni ovat hitusen koholla.
56. Tykkään jossain määrin perinteistä, mutta en ole perinteinen.
57. Opin vastikään kuinka hajuvesiä haistellaan.
58. Vaatekaappini on epäjärjestyksessä.
59. Pidän lapista.
60. Pidän punaisista viinimarjoista enemmän kuin mustista.
61. Kärsin välillä unettomuudesta.
62. En ole keräilijäluonne.
63. Olen (salaa) katastrofielokuvien ystävä.
64. En usko että menisin sekaisin lottovoitosta.
65. Olen jostain syystä lakannut melkein kokonaan puhumasta ääneen yksin ollessani.
66. Syön mieluiten ruisleipää ja juon vettä.
67. Pyykkituvat ovat minusta hauskoja paikkoja.
68. Muhoksen jäähalli on tullut minua tiellä vastaan.
69. Minulla tulee nostalginen olo nahkasohvan nähdessäni.
70. Aion tehdä joka vuosi simaa, mutta harvoin teen.
71. Pidän sille miltä Särkänniemen kummitusjunassa haisee.
72. Minulla on lyhyet silmäripset.
73. Olen ollut kihloissa kolme kertaa, joista kaksi kertaa saman ihmisen kanssa.
74. Minut on nukutettu kerran.
75. Täältä löytyy vanhimman poikani bändin uusi demo.
76. Minulta ei kannata odottaa järkeviä kannanottoja ennen aamukahvia.
77. Keksin mielelläni iltasatuja lapsille.
78. Kontrollifriikkiyteni on jostain syystä vähentynyt jonkin verran.
79. Olen melkein kaikkiruokainen mutta EN pidä rössypotusta.
80. Ranuan eläinpuiston lempiötökkäni on korppi.
81. Kesän ensimmäinen jäätelö on pyhä asia.
82. Olen lopettanut kuolinilmoitusten lukemisen.
83. Minä ja mieheni kutsumme itseämme joskus nimillä "Syyttömin" ja "Syyli-Topi".
84. Minusta Salaisten kansioiden Mulder oli ihana.
85. Mikään ei voita aikaista aamua ja sulkapalloa.
86. Olen onnistunut houkuttelemaan kotitekoisella muurahaispyydykselläni kotiini kaikki kulmakunnan muurahaiset.
87. Huonekasvieni elinikä on usein lyhyt.
88. Jos metsässä tulisi vastaan pandakarhu, pelkäisin sitä enemmän kuin tavallista karhua.
89. En ole trendikäs.
90. Otan pitkälle automatkalle eväitä mukaan.
91. Minulle tulee helposti mustelmia.
92. Olen surkea ikkunanpesijä.
93. Pidän virsikirjojen ja Raamatun ohuista sivuista.
94. Haluaisin lemmikin.
95. Tykkään Helsingistä.
96. Minusta on hienoa jos norsut tosiaan menevät jonnekin varta vasten kuolemaan.
97. Minusta horsma on tarkemmin katsottuna tosi kaunis kasvi.
98. Minulla ei ole toppahousuja.
99. "Löysin" viime kesänä nuotiolämmitteiset vaahtokarkit. Nam!
100. Uskallan pitää sammakkoa kämmenellä, mutta heinäsirkkaa en.
(sitten poistettujen tilalle)
101. Kaarnalaivojen ja pullopostin vesillelasku on minusta hyvin juhlallista.
102. Minulla täytyy olla aina nenäliinaa mukanani.


Puuh. Olipa vaikeaa! Jaa

maanantaina, huhtikuuta 12, 2010

Onnea Isopeikko ja Ally!

Kutkuttava äänestys on nyt päättynyt ja himoa hehkuvan kirjoituskilpailun voittajaksi on valikoitunut Isopeikko teoksellaan, joka on kunnianhimoisesti nimeltään Ingridin lupaus - osa 2.
Peikon ihanan kaunis ja eroottinen tarina on täten Ingridin lupauksen VIRALLINEN jatko-osa.
Peikko on myös voittanut eroottisen palkinnon, joka (korjausmuoks) ei siis ole LAKKI, eikä EHKÄ mitään päähän pantavaa (ehhehe), mutta josta ei sitten tässä blogissa paljasteta sen enempää ;)) Ollaanpa siis, Peikkoseni, yhteyksissä asian tiimoilta!

Eikä siinä vielä kyllin; tänään Ally täyttää nimittäin kokonaiset 4 vuotta. Ihan ensin kirjoittelin toista blogia, jonka olen sittemmin salasanonut yleisestä luennasta ja sen jälkeen olen saastuttanut internetin ihmemaata tästä osoitteesta käsin. Aktiivisuustasoni on ollut uhkaavassa laskussa, mutta lupaan olla kuolematta vielä tänä vuonna.

Edelleen haluan kiittää kaikkia rakkaita blogiystäviä ja -tuttavia. Joistakin teistä on tullut ystäviä todellisessa elämässä ja vielä useamman kanssa anonyymi tuttavuus on laajentunut blogielämän ulkopuolelle, jopa hyvin henkilökohtaisiksi ja syvällisiksikin virtuaaliystävyyssuhteiksi. On ollut tilanteita, joissa blogiystävän virtuaaliolkapäästä on ollut minulle todella suurta ja lämmintä lohtua, ja olen kokenut tulleeni ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni (en vain Allynä).
Haluan myös kiittää teitä kaikkia, jotka olette kommenttilaatikossa ja sähköposteissa antaneet minulle tukea ja kannustusta kirjoitusharrastukseeni, yleiseen höpötykseeni ja etenkin ällöttävään räävittömyyteeni liittyen. Samaan hengenvetoon haluan myös yhtä lailla kiittää niitä, joiden mielestä olen ollut mauton ja aivan liian härski kukkahattutäti, sekä yleisesti ottaen myös täysin paska. Tahdon kiittää myös sinua, joka halusit sähköpostitse ilmaista reikäisten kalsarieni herättämät himokkaat tuntemuksesi, ja sait minussa aikaan itselleni harvinaisen nolostumisreaktion. Luultavasti luet tätä nyt ja samalla v**ät k**teen. Olkoon siis tämä mainituksi tulemisen aikaansaama hekuman huippu minun kiitokseni sinulle :)

On ollut ilo huomata niin monien blogiystävien levittävän siipiään myös tosielämän puolella ja julkaisevan hengentuotoksiaan myös reaali-ihmisten luettavaksi. Näistä uutisista kuullessani tuuletan aina näyttöni ääressä ja olen hirmuisen ylpeä jonkun kaltaiseni urotyöstä. Myös viime vuoden kuluessa luetut postauksenne ovat saaneet ajatuksiani pois tosielämästä (mikä on aina hyvä juttu), ne ovat huvittaneet, itkettäneet, laittaneet miettimään ja joskus ärsyttäneetkin.

Olen vakuuttunut, että jos te synkät, vinksahtaneet, pölijät, hurmaavat, älykkäät, hörhöt, taiteelliset, humaanit, todellisuuspakoiset ystäväni ryömisitte koloistanne ja kansoittaisitte tosimaailmaa, olisi sekin siedettävämpi paikka elää. On silti lohdullista tietää, että kulkiessani tosimaailman kylmiä katuja, kohdatessani välinpitämättömien ihmisten välinpitämättömät kasvot, tiedän, että joku noista kasvoista saattaa piilotella sisällään yhtä teistä, rakkaat blogiystäväni. Pidätte yllä uskoani siitä, että salaa ja syvällä sisällään ihmiset ovat hyviä tyyppejä, jos vain tulee tilaisuus ilmaista sitä puolta itsessään. Tosimaailmassa vain harvoin tulee.

Siis käykäämme karkeloon, syödään, juodaan ja juhlitaan Peikkoa, Allyä ja kevättä! Jaa

lauantaina, huhtikuuta 10, 2010

Täällä on kirjoitusvirhe. Se on TUIRA!

Tämän pääsiäisen aika muistettakoon iäti löhkönhajuisen ja vetelän mämmin, tahmeiden ja auton hansikaslokerossa lillahtaneiden suklaamunien ja ahneiden pikku torahampaiden (jotka haluavat vaihtaa yhden risun nokassa roikkuvan höyhenen vitoseen) lisäksi tuosta huudahduksesta, joka on aaltona kaikunut läpi oululaiskotien lähes aina kun sanomalehden kulma on aamiaispöydässä rapissut.

(**Välihuomautuksena toivomus, että ne jotka eivät kuolleet nälkään lukiessaan ylipitkää avausvirkettäni, antaisivat minulle tällaisen tuhmuuden jalosti anteeksi. **)

Niin... asiaan siis. Ehkä maailmanhistorian suurimpia säälejä on se, että Oulun kuuluisa kaupunginosa Tuira, joka ainakin minun mielestäni on onnistunut jossain määrin karistamaan hivenen epämääräistä mainettaan, on tällä tavoin vääryydellä tullut sekoitetuksi poliittisiin juonipaljastuksiin vastoin omaa pahaa aiettaan.
Kun otsikko on toitottanut: "Tiura vastaa iltapäivällä syytöksiin" on oululaiskodeissa kajahtanut "Heeeeei! Täällä on kirjoitusvirhe. Se on TUIRA!!!" Toki tästä herää perusteltu olettamus, että oululaisten mielestä Tuiralla olisi jokin syy vastata jonkinlaisiin syytöksiin ja että se on mahdollisesti ollut joskus osallisena salakähmään.

Tuira on ottanut kaupunkilaisten riveistä kajahtaneet huudot hyvin vakavasti. Lakimiestensä kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta se on valmis lausumaan seuraavaa:
Tuira on syntynyt kaupunkilaiskaupunginosaksi, eikä sillä ole aikomustakaan alkaa raivata kerrostaloja viljelysmaiden tieltä. Se myöntää, että joskus seitkytluvulla alueen liepeillä on vielä kasvatettu lehmäkarjaa, mutta muistuttaa, että noihin aikoihin lähes kaikki intoutuivat poliittisiin kannanottoihin, joita eivät ole sittemmin halunneet muistella.
Tuira ilmaisee myös tässä vaiheessa syvän pettymyksensä siihen, kuinka se on välillisesti leimattu mediassa epäluotettavien todistajien ja huhupuheiden voimin. Vaikka huhut osoittautuisivat perättömiksi, on Tuiran maine vakaana kaupunginosana kokenut raskaan kolauksen.

Tuira haluaa tehdä tässä yhteydessä tiettäväksi, että sillä on valvontakameramateriaalia seuraavien väitteidensä tueksi ja että se on valmis julkistamaan tämän materiaalin tarpeen vaatiessa.

Tuira ja keskustan johto eivät ole koskaan, eivätkä missään tilanteessa tavanneet virallisesti ja/tai käyneet minkäänlaiseen loikkimiseen/pomppimiseen/hyppimiseen liittyvää keskustelua.

*Tuira tyrmää täysin väitteen, että pääministeri Matti Vanhanen olisi käynyt neuvotteluja Tuiran edustajan ballerina-Ekin kanssa tuiralaisessa ravitsemusliikkeessä. Valvontakameroiden nauhat todistavat, että jos Vanhanen oli paikalla kyseisenä lauantai-aamuna, oli hänen seuranaan eräs jo osittain unohdettu naisihminen, joka on sittemmin tullut tunnetuksi muistelmateoksen kannen kirjoittamisesta. Sekä ballerina-Ekillä, että ko. naisella oli sinä aamuna yllään turkoosi angoratoppi ja punaiset lateksihousut, joten silminnäkijöiden harhahavainto on ymmärrettävä.

*Jos kuitenkin osoitetaan, että pääministeri Matti Vanhanen oli tuona aamuna Tuirassa ja että hänen seuranaan oli sittenkin ballerina-Eki, Tuira toteaa, ettei viralliseksi keskusteluksi voida lukea yhteislauluna laulettuja "Mä maalaispoika oon", "Kumipallona luokses pompin taas" tai "kuinka saisin rikki kookkomuspähkinän".

*Tuira toteaa edelleen, että ballerina-Eki on riippumaton Tuiran asukas, joka muodostaa itse omat poliittiset mielipiteensä ja lausuu ne omana kantanaan. Tuira toteaa, etteivät sen asukkaiden mielipiteet välttämättä edusta sen omaa poliittista näkemystä.

Tuira on päättänyt Oulun mainetta suojellakseen astua alas kaupunginosien joukosta tällä päivämäärällä. Se julistaa olevansa itsenäinen, demokratiaan pettynyt valtio, jossa aletaan elää jatkossa darwinististen vahvimman lakien mukaan. Se toivottaa kaikki oululaiset tervetulleiksi varastamaan kaiken mitä koru- ja laukkuliikkeistä vielä irtoaa.
Edelleen Tuira ilmoittaa, että on valmis perumaan alasastumispäätöksensä, jos Marja Tiura vaihtaa nimensä Marja Kaakuriksi tai Marja Puolivälinknagaaksi. Jos näin tapahtuu, nousee Tuira ylös anarkiasta, astuu ylös kaupunginosien joukkoon ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Niinistön, Kataisen ja viiden muun pienen kääpiön nimeen tikstaks kirjankannet kiinni, lukkoon ja avvaimet hukkoon aamen!
Tuira vetoaa YK:hon ja Julkisen sanan neuvostoon, jotta kukaan ei mediakritisoisi sen anarkiaan syöksymistä oikea-aikaiseksi. Jaa

torstaina, huhtikuuta 01, 2010

Eroottisen kirjoituskilpailun äänestys alkaa!

Eroottisen kirjoituskilpailun osallistumisaika on päättynyt ja kilpailuehdokkaat ovat tässä:

Margit: Ingridin baskerin poimut

Isopeikko: Ingridin lupaus - osa2

Vaikka osallistujia on vähän, on taso sitäkin kovempi ja voittajan valitseminen on mitä vaikein tehtävä.

Siksi siirränkin tehtävän teille, te viisaammat. Lukekaa kilpailutyöt ajatuksen kanssa (se voi olla vaikeaa, sillä molemmat kirjoitukset ovat suorastaan riuduttavan eroottiset) ja valitkaa mielestänne sopivampi jatko-osa Ingridin lupaukselle.

Antakaa äänenne suosikillenne tuolla sivupalkissa. Kilpailu päättyy johonkin aikaan 11.4. ja voittaja julistetaan Allyn synttärijuhlissa 12.4.

Voittajalle on luvassa pieni eroottinen palkinto ja "kunnia" päästä Ingridin lupauksen viralliseksi jatko-osaksi. Jaa