Kai tiedätte tunteen

Lienee kaikille tuttua, että silloin tällöin, perjantai-iltaisin, kun istuu täysin pahaa-aavistamattomana ja hyvällä mielellä juoponpunaispäällyksisellä olohuoneen sohvalla, jalassaan harmaat olohousut ja iso valkoinen t-paita, jonka rintamuksessa lukee palmujen ympäröimänä Miami, huomaatkin yhtäkkiä, että paholainen istuu rintasi päällä ja estää melkein kokonaan hengittämästä.

Hingut happea ja yrität katsoa tv:n visailuohjelmaa keskittyneesti. Mutta ei auta. On vain pakko mennä eteiseen ja jos on perhettä, et puhu heille mitään. Vedät vain talvilenkkarit jalkaasi ja niskaasi pitkän, lilahkon talvitakin. Ja sitten lähdet pimenevään iltaan rahattomana ja rasvaisessa tukassa.

Kierrät lähiöbaarin nurkkia kärsivällisesti. Kapakan peililasi heijastaa laihan, väsähtäneen naamasi ja valkoiset rystyset, jotka olet käpertänyt puristamaan takkisi liepeet rintakehäsi suojaksi. Lopulta lähiöbaarista purkautuu/heitetään ulos ryhmä ukkoja, jotka sytyttävät sätkänsä välittämättä pitkään elävistä kipinöistä, joita tihkuu huonosti käärittyjen pötköjen päistä.

Ukkolauma johdattaa sinut kotiinsa. He virittävät kömpelösti ja kinastellen kuksansa keittiönpöydän ruutuvahakankaalle. Viinaa kaadetaan. Sinä saat käteesi keltakukallisen, pahvisen kertakäyttökupin, joka on senttiä vaille täynnä Viru Valgeta, sitä vägevämpää sorttia. Ryystät niin, että röpötys käy. Humallut samalla, kun ukot uittavat voita vanhassa valurautapannussa ja joku siivuttaa lenkkipötköä neljään osaan.

Ukot riitelevät. Yhden kuksa on huomattavasti muiden motteja isompi ja vetää paljon enemmän. Tiedät, että ukot ovat riidelleet saman riidan monesti ennenkin. Makkarat käryävät pannulla, muut ukot juovat uhmassa isokuksaisen viinat suihinsa. Sinulle ei tarjota.

Makkarat nostetaan pöytään isolla pahvilautasella, jonka keskustaa ympäröivässä urassa kiertää rasva. Jokainen poimii sormin oman palansa. Sitten käydään tupelle. Ukot riitelevät, kuka joutuu ottamaan sinut parikseen. Yrität röyhistellä taidoillasi, mutta sinua ei oteta tosissaan.

Peli jatkuu, kunnes sinä ja ukot alatte sammua. Viimeinen hereilläolija yrittää vongata sinulta laiskasti seksiä ja kun ei saa vastakaikua, heittää pahvilautasen keittiön ovesta eteiseen. Käperryt lialle haisevalle, harmaantuneen vaaleanruskealle keittiön matolle ja sammut.

Se on sinun pakosi.


Vastaan itsekin Pakinaperjantain ja vara-Pakinaperjantain haasteeseen... Jaa

Helpotusta Pakinaperjantaihimoisille.

EDIT:

Pakinaperjantai olikin tullut takaisin, joten vastaukset tähän PAKO-haasteeseen voipi laittaa Leelian lepotuoliin. Tännekin toki saa ilmoittautua, välitän viestin eteenpäin ja linkkaanpa mainoksen tuohon osallistujalistaankin :)

Tämähän on ihan mahdotonta, kun Pakinaperjantai on vaan lomalla ja lomalla.

Siispä tällä viikolla otan ohjat omiin käsiini ja järjestän halukkaille vara-Pakinaperjantain.

Karkauspäivän kunniaksi aihe on

PAKO

Viikon osallistujat:

Oh-Show-Tah Hoi-Ne-Ne: Karataan kimpassa

Isopeikko: Pako

Minä itte: Kai tiedätte tunteen

Muita Pakinaperjantaihin ilmoittautuneita:

Loreal Blondi: Pako viime tingassa

Ummet ja lammet: 1 ja 2

Akkapaha: Äkkilähtö

Tienpäällä: Pako

Hallatar: Karkauspäivä

Liisan Mappi: Pako

Olli: Pako

Hansu: Tunnetilan pako

Kutis: Pako (oikeuslääkäri Javierin tarinan 3. osa)

Mummy's: Ellan pako

Ummet ja lammet: 3 ja 4
Vastaa haasteeseen kuten normaalisti niin linkitän tähän postaukseen. Asiaa tuntemattomat voivat halutessaan tutustua juttuun Pakinaperjantain linkin kautta ja lähteä mukaan kirjoittamaan. Väsään itsekin jonkun version haastesanasta, mutta ensin takaisin nukkumaan... (voi näitä sairaslomalaisuuden kamalia velvollisuuksia)

Jaa

E for Exellent

Kiitos rakkaalle Hallattarelle hienosta tunnustuksesta!

Haluan ojentaa tämän tunnustuksen KAIKILLE... Mutta kun tämä on jo vaikka missä.
Ottakaa nyt ainakin Lilli, Alastalo, Noeijoo ja Pantteri. Te ootte niin exellenttejä intelligenttejä!

Päivitän nyt taas uuden luvun terveydentilaani koskien: Saan lisää tietoa tissiasioissa sittenkin vasta ensi viikon tiistaina. Alkaa jo käydä tämä hermoilu hermoille. Ette voi muuten uskoa, kuinka ongelmalliseksi asiat menevät, jos sattuu olemaan yhtä aikaa kuumeessa ja tissipotilaana. Ja on kaksi eri lääkäriä, eikäku... terveydenhoitaja ja lääkäri... eikäku terveydenhoitaja.... eikäku terveydenhoitaja ja puhelinaika... Olen pyörinyt byrokratian rattaissa sairaan itseni ja tyttäreni kanssa aamukahdeksasta, ennen kuin ennätin tänne bloggailemaan.

Sinnikkyyteni ansiosta olen nyt kuitenkin vihdoin sairaslomalla ja äärimmäisessä tekemisen puutteessa. Siispä blogielämäni tulee olemaan normaalia vireämpää :) Jaa

Toiveita

Pieni keltatukkainen tyttö seisoo hiekkalaatikon reunalla. Hiekkalaatikko on neljän rapistuneen rivitalon piirin keskuksessa. Muu maa on polvetrepivää soraa ja renkaanjälkilabyrittiä. Yhden rivitalon yksi ikkuna on tytön ja tämän perheen keittiön ikkuna. Pikkuveli on jossain välissä ehtinyt painaa kätensä ruutuun ja jättänyt tahmeat jälkensä heijastamaan keittiön valoa.

Tyttö nostaa nenänsä taivasta kohti.
- On yyöö. Kello kaksitoista lyyyöööö, tyttö kuiskaa hiljaa.
Tähtiä on kahdenlaisia. Sellaisia jotka tuikkivat ja sellaisia, jotka ovat vaan. Tyttö tykkää niistä, jotka ovat vaan. Ne on liimannut taivaalle joku huolellinen tyttö. Sellainen, joka jaksaa liimata reunoihin saakka, eikä jätä kaikkea riipin raapin lepattamaan. Sillä tytöllä on aina puhdas penaali ja pitkät lyijykynät, eikä se tyttö koskaan pistele pyyhekumia lyikkärinreikiä täyteen.

Yksi tähti irtoaa taivaasta kokonaan ja pujahtaa ovelasti tytön silmänreunan ohi. Tyttö nipistää ripset yhteen.
- Korurasiakorurasiakorurasiakorurasia, tyttö sanoo ja ajattelee mielessään pientä, kauniisti pyörivää ballerinaa.
Tytöllä on kaksi korua. Sormus, jossa on vihreä timantti ja hamahelmikaulakoru, jonka hän on tehnyt syksyllä iltapäiväkerhossa.
Jos olisikin niin, että korurasia olisi ilmestynyt aamulla portaille tai postilaatikkoon. Tyttö laittaisi korut sinne ja piilottaisi rasian salaiseen paikkaan yhteisvarastoon. Sitten hän unohtaisi koko jutun tahallaan kymmeneksi vuodeksi, tai niin pitkään että muutettaisiin. Siinä ajassa rasia olisi ehtinyt muuttua Aarteeksi ja kaikki ihmettelisivät, kuinka hän onkaan osannut pitää salaisuutta ihan itse, öin ja päivin.

Keittiön valo sammuu. Tyttö nyplää sormillaan keltaista villalankaa, jolla hän on sitonut kotiavaimen kaulaansa. Olisipa vain hauskaa, jos maan alla asuisi suuri lötkömörkö, joka söisi illalliseksi ihmisten toivomuksia. Nyt hänen korurasiatoiveensa laskeutuisi maan läpi lötkömörön pesään ja mörkö murentaisi siitä lapsilleen niin paljon, kuin ne jaksaisivat syödä ja humpsauttaisi loput omaan suuhunsa.

Tarinamaanantain aihe on toiveita.

Ps. Joudun odottelemaan hermoilemiani tuloksia ensi viikon loppuun. Silloin toivon mukaan tulee lopullinen selvyys asioihin :) Jaa

Mielikuvamurhailua

Blogitapaaminen osa 8: Valon vaikutuksia

(Kaikki edelliset blogitapaamiset ja linkit näiden tapaamisten aikaansaamiin lisäpostauksiin löytyvät mielikuvamurhailua-labelin alta)

- Puh puh puh puhpuhpuhpuh läääääh... hiiik.
Ohari pysähtyi tien reunaan, nojasi raskaasti sauvakävelysauvoihinsa ja yritti saada hengen kulkemaan. Hän tiesi olevansa sekaisin, toimivansa lisääntyvän valon herättämässä hetkellisessä maniakohtauksessa. Mitään muuta selitystä olisi tuskin löydettävissä sille, että hän hieveröi henkensä ihan vapaasta tahdostaan, aikaisin sunnuntai-aamuna ja teki sen vielä heiluttamalla kahta kepakkoa käsissään. Tai voisiko syynä olla PMS, Ohari mietti ja yritti turhaan laskea läähätyksen lomassa päiviä edellisiin kuukautisiin.

Ohari nosti katseensa kohti taivaanrannassa kajastavaa, hullaannuttavaa valojuovaa. Nyt oli jo tulossa valoisaa. Eihän kellokaan ollut kuin vasta... Oharin ajatukset keskeytyivät. Kuulosti kuin joku olisi pieraissut pusikossa. Ohari heitti sauvakävelysauvat kirkaisten käsistään ja kaivoi pippurisumuttimen toppatakin taskusta. Hän tyhjensi puoli pullollista pensasta kohden, huutaen toistuvasti sanaa TUNTEMATON, jotta mahdolliset muut kulkijat ymmärtäisivät hänen joutuneen hyökkäyksen kohteeksi.

Melun säikäyttämä, äärimmäisen nolon näköinen kissa luikahti pensaasta ja ravasi tien poikki korvat luimussa. Ohari uskalsi vihdoin hellittää kouristuksenomaisen otteensa pippurisumuttimesta.
- Kis kis ksss ksss, hän huuteli kissan perään, mutta se ei tullut enää takaisin.
Ohari pudisti päätään ja keräsi sauvat maasta. Joskus vieläkin häntä hermostutti, vaikka viimeisestä blogihahmon murhasta oli kohta vuosi aikaa.

Pensaasta kuului uusi narahdus. Ehkä kissalla oli pensaassa pentuja, jotka makasivat hangella emottomina, Ohari ajatteli ja asteli varovasti pensasta kohden. Maassa näkyi jotain. Ohari ojensi kättään ja nosti esiin putkilon, joka oli täynnä punaista kimallegeeliä. Luultavasti lasten leikeistä jäänyt. Ohari tunki geelin taskuunsa pippurisumuttimen viereen.

Korvan vieressä rouskahti. Ohari ehti kääntää katseensa äänen suuntaan, nähdä punaiset, kimaltavat kasvot, joiden keskellä paloi kiihtynyt silmä. Hän ehti nähdä keltaisten kuviosaksien syöksyvän ilman halki.
- Minä tulen, ystävät, Ohari ajatteli viimeisenä ajatuksenaan, nähdessään tuttujen blogihaamujen odottavan kuusen oksilla istuen.

*****

Allyalias pyyhki tahmeaa kimallegeeliä kasvoiltaan. Saisi olla viimeinen kerta, kun hän yrittäisi naamioitua tällä tavoin. Hän nosti kävelysauvat käsiinsä. Hän oli aina toivonut itselleen tuollaisia sauvoja. Vincent juoksi tien poikki hiljaa hihittäen.
- Kiitos avusta, Allyalias sanoi kissalle.
He iskivät ylävitoset ennen kuin Vincent katosi matkoihinsa.

Allyalias katsoi taivaanrannassa kasvavaa valojuovaa. Keväällä oli todella hullaannuttava vaikutus. Se sai piilossa olleet vaistot heräämään ja olon tuntumaan elävältä. Allyalias haisteli ilmaa. Jossain lähellä asui seuraava blogihahmo, joka ei vielä vaistonnut hänen olevan tulossa...

Jatkuu taas ensi kerralla.... Jaa

Extremevapautta tyyliin Jali ja suklaatehdas

Olemme tottuneet elämään maailmassa, jossa on kahdenlaisia paikkoja: On niitä, joihin pääsemme esteettömästi, mutta joihin emme oikeastaan halua mitenkään erityisesti mennä (esim. katu) ja niitä, joihin haluaisimme mennä, mutta joihin pääsyä on rajoitettu (esim. elokuvat).

On tietenkin pari poikkeustakin. Vaikka kirjasto (jonka käyttö tulee maksulliseksi, kunhan keksitään keino tehdä se "massoja" suututtamatta) ja taidemuseon sisäänpääsymaksuton päivä.

Miksihän joku ylikansallinen yhtiö ei ole vielä keksinyt markkinointikikakseen sellaista, että se piilottaisi tuotteeseensa (oli se sitten vaippapakkaus tai limsapullo) lipun, jolla pääsisi IHAN KAIKKIALLE? Ja sitten tuollainen pääsylippu sattuisi jonkun meistä suomalaisista käsiin... Siinä muuten jäisi Lottovoitto kirkkaasti kakkoseksi!

Ensin tulisi varmaan mieleen kaikkein mielikuvituksettomimmat jutut. Että voisi esteettömästi matkustaa maalla, merellä, meren alla, ilmassa ja avaruudessa mielensä mukaan ja nykytekniikan sallimissa rajoissa. Että pääsisi näkemään maailmankuulut taideaarteet, retkeilemään päämäärättömästi pyramidien uumenissa, käymään konserteissa ja tutustumaan eri uskontokuntien temppeleihin rajoituksista välittämättä.

Sitten voisi tutustua mielenkiintoisiin, salaisiin arkistoihin ja ottaa selvää tappoiko Oswaldin Lee Harvesteri sen Kennedyn vai ei. Ja pääsisi sisään strippibaareihin vaikka kuinka kamalassa tuiskeessa. Ja - parasta kaikessa - ei tarvitsisi odottaa, että tamponi vuotaa yli, kuukuppi posahtaa tai lapsen ulkohaalarin etumuksessa on tummempi läikkä. Pääsisi esteettä vessaan ihan tavallisessa kusihädässäkin.

Jossain vaiheessa onnellisen voittajan aivot alkaisivat ymmärtää tämän ihmeellisen lipun todellisen potentiaalin.

Enää ei tarvitsisi sairauden iskiessä istua yhdeksättä tuntia päivystyksen odotusaulassa ja toivoa yllättävää sydänpysähdystä, joka takaisi ainakin hetkellisen siirtymisen kiireellisyysasteikossa eteenpäin. Pitäisihän jonkun silloin tulla viiden minuutin sisällä iskemään ihminen jonotuskuntoon...
Eikä tarvitsisi enää pelätä leikkausjonoon kuolemista.
Tuolla ihmeellisellä lipulla saisi sairauden iskiessä asianmukaisen hoidon jo silloin, kun sitä tarvitsee. Ilman odottelua. Ilman kitumista.

Sama juttu työpaikan kanssa. Työttömän ei tarvitsisi enää opiskella Bulgakovin tyyliä oppiakseen mahdollisimman lennokkaan ja mielikuvituksellisen tavan valehdella itselleen kunnon työhakemus. Enää ei tarvitsisi avata uutta puhelinliittymää ja opiskella imitaattoriksi, jotta voi esittää puhelimessa tulevalle työnantajalle olevansa"korkea-arvoinen suosittelija".
Lipun omistaja saisi itselleen sopivan työn, vaikka hän olisi koko ajan täysin rehellinen.

Entäpä, jos lippu sattuisi esim. liikuntarajoitteisen suomalaisen kohdalle? Silloin kaikki menisikin ihan hurlumhei! Liikuntarajoitteiselle pitäisi (himskatti soikoon) taata pääsy ihan kaikkialle (jopa myymälöihin ja työpaikalle) ja hänen tulisi lippunsa oikeuttamana päästä jopa ulos kodistaan oman halunsa mukaan. Mullistavinta olisi, että liikuntarajoitteinen olisi myös oikeutettu saamaan esimerkiksi riittävästi kuntoutuspalveluja.

Vanhuksista on turha edes puhua. Lipun saanut huonokuntoinen vanhushan jättäisi vanhainkotinsa saman tien, kieltäytyisi säännöllisistä suolihuuhteluista ja asettuisi omilleen asumaan ja vieläpä sellaiseen paikkaan, jossa häntä ehdittäisiin pitää ravittuna, nesteytettynä ja puhtaana.

Kenties tällainen kaiken salliva lippu ei olisikaan kovin hyvä idea. Muut kateelliset luultavasti kivittäisivät lipun omistajan hengiltä lipunhimoissaan. Eikä se vielä riittäisi! Pian ihmiset rupeaisivat vaatimaan itselleen monia lipun mahdollistamista asioista, vähän niinkuin perusoikeuksikseen. Ja sitähän emme voi sallia! Ihmisarvo on raskaalla työllä ansaittava!


Pakinaperjantain aiheena on lippu. Jaa

Hyvää ystävänpäivää!

Kiitos kaikille blogimaailmasta tutuille ja tosimaailmasta löydetyille ystäville siitä, että olette olemassa. Hankalina päivinä pelkkä ajatus olemassaolostanne saa hymyn huulilleni! Jaa