perjantaina, helmikuuta 29, 2008

Kai tiedätte tunteen

Lienee kaikille tuttua, että silloin tällöin, perjantai-iltaisin, kun istuu täysin pahaa-aavistamattomana ja hyvällä mielellä juoponpunaispäällyksisellä olohuoneen sohvalla, jalassaan harmaat olohousut ja iso valkoinen t-paita, jonka rintamuksessa lukee palmujen ympäröimänä Miami, huomaatkin yhtäkkiä, että paholainen istuu rintasi päällä ja estää melkein kokonaan hengittämästä.

Hingut happea ja yrität katsoa tv:n visailuohjelmaa keskittyneesti. Mutta ei auta. On vain pakko mennä eteiseen ja jos on perhettä, et puhu heille mitään. Vedät vain talvilenkkarit jalkaasi ja niskaasi pitkän, lilahkon talvitakin. Ja sitten lähdet pimenevään iltaan rahattomana ja rasvaisessa tukassa.

Kierrät lähiöbaarin nurkkia kärsivällisesti. Kapakan peililasi heijastaa laihan, väsähtäneen naamasi ja valkoiset rystyset, jotka olet käpertänyt puristamaan takkisi liepeet rintakehäsi suojaksi. Lopulta lähiöbaarista purkautuu/heitetään ulos ryhmä ukkoja, jotka sytyttävät sätkänsä välittämättä pitkään elävistä kipinöistä, joita tihkuu huonosti käärittyjen pötköjen päistä.

Ukkolauma johdattaa sinut kotiinsa. He virittävät kömpelösti ja kinastellen kuksansa keittiönpöydän ruutuvahakankaalle. Viinaa kaadetaan. Sinä saat käteesi keltakukallisen, pahvisen kertakäyttökupin, joka on senttiä vaille täynnä Viru Valgeta, sitä vägevämpää sorttia. Ryystät niin, että röpötys käy. Humallut samalla, kun ukot uittavat voita vanhassa valurautapannussa ja joku siivuttaa lenkkipötköä neljään osaan.

Ukot riitelevät. Yhden kuksa on huomattavasti muiden motteja isompi ja vetää paljon enemmän. Tiedät, että ukot ovat riidelleet saman riidan monesti ennenkin. Makkarat käryävät pannulla, muut ukot juovat uhmassa isokuksaisen viinat suihinsa. Sinulle ei tarjota.

Makkarat nostetaan pöytään isolla pahvilautasella, jonka keskustaa ympäröivässä urassa kiertää rasva. Jokainen poimii sormin oman palansa. Sitten käydään tupelle. Ukot riitelevät, kuka joutuu ottamaan sinut parikseen. Yrität röyhistellä taidoillasi, mutta sinua ei oteta tosissaan.

Peli jatkuu, kunnes sinä ja ukot alatte sammua. Viimeinen hereilläolija yrittää vongata sinulta laiskasti seksiä ja kun ei saa vastakaikua, heittää pahvilautasen keittiön ovesta eteiseen. Käperryt lialle haisevalle, harmaantuneen vaaleanruskealle keittiön matolle ja sammut.

Se on sinun pakosi.


Vastaan itsekin Pakinaperjantain ja vara-Pakinaperjantain haasteeseen... Jaa

27 kommenttia:

Isopeikko kirjoitti...

...ja minä kun luulin että on fiksua hankkia sellanen iso kuksa, aina äijät ottavat sen asiakseen...

Mulla olis tuala viälä yks jemmapullo, lähekkö?

Allyalias kirjoitti...

Isopeikko, kuksan kannattaa olla mahdollisimman samankokoinen.

Ja lähen muuten ihan vissillä mukkaan... tietty vaan sillä eholla että saan olla sun tuppiparis! Mää oonki vaan melekonen tekijä tupenpelluussa!

Anonyymi kirjoitti...

Joo, tokihan on tuttua kauraa ;-)

celia kirjoitti...

Hui!

Että sellainen pako!

*pudistelee päätään, niin että nuttura tärisee*

OldGhost kirjoitti...

menikö jotain sivuitse..keskityin niin tarinan hajumaailmaan, niihin joihin sekoittuu sätkätupakka, kärymakkara ja viina....mikä tunnelma!

noeijoo kirjoitti...

Kuva piirtyy selkeästi verkkokalvolle, miten tämä näytelmä menee. Miten ihmeessä? Sillä enhän toki minä ole koskaan..

Allyalias kirjoitti...

Anonyymi, samoin, mutta ei vedetä tähän Kauraa, joka on vielä kaapissa tällaisten reissujen suhteen :)

Celia, paeta voi monella tavalla. Nyt nuttura valloilleen ja maailman tuuliin!

Oldghost, hajustaan läävän tunnistaa! Kiitos kommentistasi!

Noeijoo, samoin, vaikkei ole minkäänlaista kokemusta. Ei kerrassaan mitään!

Kutuharju kirjoitti...

Kuvittelin tuon paon suuntaavan vähän ei suuntaan - pois eikä kohti, siksi varsin yllättävä juttu :D
Paras pako tapahtuu oman pään sisällä.

Allyalias kirjoitti...

Kutis, niin tapahtuu tässäkin tarinassa. Ihmiset haluavat pois mitä kummallisimpiin paikkoihin. Järki on ihmisen omassa päässä, Matti Nykänen sanoisi.

SusuPetal kirjoitti...

Siksti-fifti todennäköisyys, että se järki on jossakin päässä.

Kiitos tarinasta.

Hansu kirjoitti...

Hyh. Likaset sohvat ja aamulla makee olo.

Kari kirjoitti...

Tämä oli järkyttävän hyvä tarina. Onneksi tuollaisia äijiä ei enää ole????

*Pitääpä siivuta HK:n siniseni, olikos se viime viikolla ostettu tuossa vai tuossa Siwan kassissa....*

Allyalias kirjoitti...

Susu, epäilemättä. Joskus voi tosin mennä viikkojakin, ettei näe sellaista päätä, eikä häntää.

Hansu, mitäpä emme olisi valmiita tekemään aamuolojen takia.

Kari, ei oo vai??? Nyt sun pitää kyllä tulla sieltä Graalin vessasta kuurottamasta ja kohdata todellinen maailma ;)

Elina kirjoitti...

No huh, voisi olla tottakin. Kai onkin joillekin. Kun on pulaa rahasta (ja viinasta), niin kuksan koko on koko elämä.

Voisin kuvitella monet Kallion pultsarit tuohon tilanteeseen. Joukossa yksi tai kaksi vanhempaa naista, jotka ovat ravinneet itseään yksinään viinalla ties kuinka kauan. Olisi oikeasti mielenkiintoista kuulla heidän tarinansa.

Akkapaha kirjoitti...

Voi Alli, taas sie sen teit. Melkei tul rapelo pelkäst ajatuksest.

Almamaria kirjoitti...

Olen lukenut tarinan nyt monta kertaa, mutta epämääräinen kiertävä ja pahahko olo ei poistu. Tiedän, että tämä tunne on minussa eikä tarinassa, yritän selvittää itselleni miksi. Voimallista tekstiä, kiitos taas mielikuvien vatkaamisesta!

Allyalias kirjoitti...

Elina, Kalliosta en tiedä, mutta pultsarit kyllä lienevät samanlaisia kaikkialla. Ei sillä, että olisin liikkunut heidän parissaan paljon. Vähän vain, ja enimmäkseen pakosta.

Akkapaha, hankala juttu. Ennemmin ottaisi sen edeltävän tilan ajatuksen voimalla :)

Almamaria, hienoa ja mielenkiintoista!!! Mutta on kyllä myönnettävä, että yritin laittaa tuonne muutaman pahan olon säikeen aivan tarkoituksella.

Saara kirjoitti...

Ei juma, Ally. Sun täytyy olla joku uudestisyntynyt klassikkohyypiö.

tienpäällä kirjoitti...

No ei nyt kyllä ihan tutulta tuo tunne tunnu, mutta Kallion pultsaritädit minä sentään olen nähnyt livenä siellä asuessani!
Ne eivät tosin käsittääkseni pelanneet korttia lainkaan, keskittyivät enempi itse asiaan, eli ryyppäämiseen.

Vaan on karua jengiä, jos ei ryyppykaverille edes makkaraa anneta, höh.
Ja mistä se täti sen Miami-paidan oli saanut? Ei ainakaan jenkeistä lomamatkalta ostanut?

Tästä voisi sanoa, että inhorealismi rules! Kiitos!

Olli kirjoitti...

Milkan sisko Ally. Se, joka ei anna..

Elina kirjoitti...

Olet muuten lisännyt blogilistalle nimeesi [perjantaipaot]. Arvaas vaan oliko suu loksahtaa auki, kun ensimmäisen kerran sen luin (ja tietenkin ylimääräisen N:n kanssa!!!) ;D

Allyalias kirjoitti...

Saara, miten niin uudestisyntynyt? Allyhan on tämän normaaliminäni kunnollinen sivupersoona.

Tienpäällä, olen aina ollut sitä mieltä, että laulaminen ja kortinpeluu ovat ryyppäämisen oivia oheistoimintoja. Harmi vaan, etteivät Kallion naiset ole samaa mieltä...

... Ja Miami-paitoja saa tuliaisiksi, ynnä kirppareilta.

Olli, juuri se. Se pöhkö ja pöhee.

Elina, sinä ja sinun "valikoiva" lukutapasi! Toivottavasti tämä on tuonut blogiini paljonkin uteliaita ihmettelijöitä :)

Pisara kirjoitti...

Odotin koko ajan, että tilanteesta syntyy lööppiainesta. Mutta ehkä jonakin iltana paljon myöhemmin. Mitä tuo tuppipari tarkoittaa?

Inkivääri kirjoitti...

No en kyllä tunne tunnetta, mutta ei tuntunut ahistus tarinan edetessä helpottuvan, päin vastoin. Surullista, kun tietää, että sellaistakin oikeasti on... Hyvä realistinen tarina.

Allyalias kirjoitti...

Pisara, lööppimateriaaliksi pääsy voi olla joskus tuurista kiinni ja hiuskarvan varassa. Ehkä vielä joskus.

Inkivääri, tuollaista ja pahempaakin. Paljon, paljon pahempaa...

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kaunista-kaunista.

Tänään oli uutisotsikko:
Wiinanjuonti tuotti viime vuonna valtiolle 600 miljoonaa €uroa.
Voi tämä fariseusten ja kirjan oppineiden ja publikaanien maa!

Allyalias kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne, pitäisikö meidän myöntää urhoollisuusmitali näille harmaakasvoisille kadunmiehille ja -naisille, jotka kantavat talouttamme harteillaan?