Kiltti setä syksyisessä puistossa

Mä en ole pedofiili
enkä koskaan luokse hiivi,
suppusuiden sulokaisten,
viettelijäkeijukaisten.

Minä pidän lapsosista,
tyttösistä nauravista.
Pienet sievät naisenalut,
viattomat leikkikalut.

Mitä mulla päässä liikkuu
kun nuo pikkutytöt kiikkuu,
mieleen kätken muistot upeet,
mulla illoin palaa kupeet!

Se ei vielä rikkeeks riitä,
jos on pari kuvaa siitä,
kun nuo hennot raajat heiluu,
kohti korkeutta keinuu!



Runotorstain aihe on tällä kertaa vapaa, kunhan se tulee ulos riimillisenä. Jaa

Lempijuttuja ja "muutsi"

Tämä on ihan hurjan vaikea, mutta pitäähän sitä yrittää. Hallattarelta löysin...

Lempikirja:
Niitä on niin paljon. Pitäisi melkein alkaa listaamaan suosikkeja. Viime vuosien aikana eniten taitaa olla sävähdyttänyt Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa, Pulkkisen Raja ja Saision Punainen erokirja.

Lempielokuva:
Tästäkään ei taida selvitä yhdellä... Bigas Lunan Tissi ja kuu, Aki Kaurismäeltä tykkään useammistakin (Annikki Tähti elokuvassa Mies vailla menneisyyttä on suurinta upeutta!), Ed Wood Jr:n Plan 9 from Outer Space. Monia uusia hyviä on tullut katsottua, mutta pitää odottaa muutama vuosi tietääkseen, mitkä jäävät iäksi mieleen. Veikkaan, että esim. Brokeback Mountain ja upea Babel voivat olla sellaisia. Lisäksi olen viimeisen kymmenen vuoden kuluessa katsonut niin monta upeaa intialaista (Bollywood ja ei-Bollywood) elokuvaa, että voin mainita suosikikseni Intiasta länsimaihin tuodun elokuvan yleensäkin.

Lempimusiikki:
Blues, Rock ja erilujuuksinen Metalli. Irlantilainen kansanmusiikki pistää äkkiä jalan vippaamaan (kuten minut luonnossa tuntevat lienevät huomanneen...). Toisinaan kuuntelen myös nykypoppia (vaikka joskus vannoin etten ikinä).

Lempiartisti/bändi
Sanotaan vaiks The Killers ja Simon and Garfunkel, vaikka ne nyt eivät sovi kovin hyvin yhteen aikaisemmin kirjoittamani kanssa. Pieni epäloogisuus sallittakoon...

Lempinäyttelijä:
Haluaisin sanoa sen YHDEN, sen, jolla on paljon hyviä sivurooleja... se, jolla on ne hampaat... ei tule mieleen... sanokaa nyt... (Edit: STEVE BUSCEMI tietenkin!!)Mutta kun ei tule mieleen, niin sanotaan vaikka Maila Nurmi ja Bela Lugosi. Alankohan minä kuulostaa jo joltain friikiltä..? Ei ole tarkoitus...

Lempibiisi:
Tehe Doorsilla (niinkuin äiti sanoisi) on joitain hyviä... Mutta miten olisi vaikka Mamas and papas ja California Dreamin' (joka tuo kovin lämpimiä muistoja mieleen). Ja tietenkin S&G:n Sounds of Silence.

Lempi-idoli:
Äiti tietenkin!

Lempi-tv-sarja:
Niitäkin on... Kylmä rinki?

Lempiruoka:
Perunamuusi ja äidin lihapullat.

Lempisuklaa
Fazerin sininen, tietty!!!!

Lempikarkki
Turkinpippuri

Lempijälkiruoka
Jäätelö

Lempijäätelö
Salmiakki-lakritsi-tötterö

Lempiruoka- ja janojuoma
Vesi

Lempimehu
Marsupilamin lehtimehu

Lempilimppari
En juo, paitsi viinan kanssa sekaisin.

Lempidrinkki
Joku, jolla on mahdollisimman perverssi ja seksuaalisesti vihjaileva nimi. Elän ikuista polterabendia!

Lempi-mieto-alkoholi
Kuiva siideri

Lempisanonta
Älä hättäile, istu mättäille, kyllä se pipo sieltä löytyy...

Lempivaate:
Farkut ja joku paita.

Lempimaisema:
Merenranta ja aavat ulapat (sitten jos olisi vielä vähän metsää ja vuoria siinä lähellä. Ja vaikka sateenkaarikin ja ja...)

Lempipaikka kotona
Tietokoneen ääri.

Lempi-ihminen
Hauska, rento ja älykäs.

Lempiystävä
Voiko niitä olla muitakin? Parasta ystävääni hellin mielessäni lempparina.

Lempimuisto
Kun iltavalo siivilöityi metsän lävitse heiniin ja sai ne hehkumaan. Heinien ympärillä tanssivat sääsket kuin olisivat halunneet olla keijukaisia (olin heinien korkuinen. Noin 4v.)

Lempiharrastus
Lukeminen, kirjoittaminen, blogeeraus (joka pitää sisällään näistä molempia).

Lempitaulu
Rääk!!! Vedetään lonkalta vaikka vähemmän mahtipontisesti jokin Michelangelon fresko.

Lempiväri
Lemmin kaikkia värejä yhtä paljon. Olisi tylsää olla ilman yhtään niistä.

Lempiasento
Sikiö-

Lempiauto
Ei mulla ole. Ehkä eräs lapsuuteni Datsun 100A..

Lempieläin
Siili

Tähän tarttukoon kuka vaan ehtivä ja halukas!


HeidiR ja Ritakin kuulemma olivat myöntäneet minulle tällaisen hienon "Muutsi"- palkinnon, josta olen kovin otettu. Perusteet ovat seuraavat:

They don’t limit their visits to only the rich and successful, but spend some time to say hello to new blogs as well. They are the ones who engage others in meaningful conversations, refusing to let it end at a mere hello - all the while fostering a sense of closeness and friendship.

Myönnän palkinnon eteenpäin Hallattarelle, Susulle, Hopolalle, Genoveevalle, Liisalle ja Almamarialle.


Edit: Lisätty vielä ystäväkirja sivupalkkiin. Käykää täyttämässä, jos vaan jaksatte! Jaa

Yrittäjänä kadulla

"Nojoonojoonojoo, kyllä mä ymmärrän mikä ongelma ihmisillä voi joskus olla tämän mun duunini kanssa. Kato, hyvännäköiset naiset eivät sais muka olla kadulla lainkaan. Ei ainakaan työkseen, kato. Jotkut luulee, että mä myyn rahasta pillua, mut mä, kato... mullon kato hei varaa olla välittämättä tuosta paskasta. Mä olin täällä jo kaheksankytluvulla, nuorena tyttönä, kato. Se, kuka on täällä joku, tietää, että mä olen kato artist, siis mjyysissön kato.

Emmä siis halua mihinkään showbisnekseen mukaan... eheieheiehei... kato siis, onhan mua monesti pyydetty. Siis pyydettiin... Dänin taustalaulajaksikin. Just joo... perkele (rrhehhehhehheee)! No joo, mut emmä haluu mihinkään oravanpyörään, tiedäks... kahdeksasta neljään -elämä ei ole mua varten. Joo, mä olen kato houbou, siis semmonen drifter tai tälleen. Mä kuljen tuulen mukana... tai mä voin kulkea, jos haluisin. Kato, tää on paras paikka tähän asti. Ei ole vielä ollut syytä vaihtaa kaupunkia. Mut kyl mä ehkä lähden vielä Stokikseen tai Köpikseen, en tiedä... joo.

Kyl mä tähän aina tuun, kun tarviin rahaa. Juuh... Et sä kato kysy tuolta vaatekaupan horatsultakaan, käykse tuolla puljussaan joka vitun päivä! Yrittäjän on pakko yrittää! Mä soitan tätä kitaraa ja laulan, jos lähtee ääntä... on niin kähee joskus aamuisin. Ois ihana saada pan-huilu... Joo, kato sattu tällanen huippu juttu, kun otettiin kerran yhden mjuusissön-porukan kanssa vähän ryynejä ja jammailtiin aikamme kuluksi. Mä vedin huilulla niin, että porukka hiljeni ihan... En vittu ollut ennen kokeillutkaan.

Ai talvella... kyl mä silloin aina revaa myyn. Revaa, kato! Etsä nyt jumalauta tiedä mikä se on? Voi vittu mitä pellejä... Mut en koskaan kadulla, tajuutsä. EN KOSKAAN KADULLA, kato. Se on se pointti. Mä en ole kato mikään amatöör, saatana! Kyllä vanha kettu osaa, katsos. Annas kun mä vielä kerron yhden tapauksen..."


Tarinamaanantain aihe on Katu. Jaa

Hyvä äiti

Teitä eivät maailman isien
kiimasta hionneet kädet
koskaan
koverra ontoksi!
Elämä kenties raiskasi
syntymättömän äitinne
sokeaksi,
mutta niin tyhmää
se ei hänestä tehnyt,
ettei hän osaisi
hymyillä ensin
ja sylkäistä sitten
etukäteen tilaisuutta varten
varaamaansa nenäliinaan.


Runotorstain aihe on lapsi. Jaa

Olisiko kiinnostusta hautsikkamiittiin?

Muistatteko vielä hautsikkajengin, joka perustettiin vanhahkon postaukseni kommenttilaatikossa? Salkan kanssa puolivakavissaan aloitettu keskustelu Hautsikkajengin miitistä on edennyt siihen pisteeseen, että kyselemme muun jengin kiinnostusta asiaan...

Siis oletko...

A: Hautsikkajengin jäseneksi liittynyt tai mielikuvamurhailtu henkilö?

B: Halukas liittymään Hautsikoihin?

C: Halukas tapaamaan blogihahmoja luonnossa?

???

Ajatuksia halukkuudesta ja ideoita asian tiimoilta otetaan vastaan allekirjoittaneen tahi Salkan toimesta kommenttilaatikkoon ja sähköpostiin. Jaa

Tilaustarina ja -kuva Almamarialle

Almamaria Kontiolan sanomissa 28.8.2007

Grizzly Woman

Kontiolan ulkonaliikkumiskielto on vihdoin taaksejäänyttä aikaa, kun yhteisöä piinannut peto on vihdoin saatu kiinni ja toimitettu kauas sivistyksen parista. Pitkään huhuina ja suusta suuhun kiertävinä kauhukertomuksina liikkunut tarina metsässä asuvasta sinisestä pedosta sai vahvistusta, kun joukko esikoululaisia kertoi nähneensä huomattavan epäilyttävästi käyttäytyneen olion liikkuvan aivan koulutien läheisyydessä. Lasten puheita ei otettu järin vakavasti, ennen kuin useat eri tahot kertoivat nähneensä metsässä pedolle tunnusomaisia jälkiä. Marjat hupenivat lähiympäristöstä taianomaisesti ja runsaasti julmalla tavalla teurastettuja sieniä löytyi ympäri metsää.

Välittömästi havaintojen jälkeen Kontiolan kokeneimmat ihmistäjät lähtivät liikkeelle. Kävi ilmi, että pahimmat pelot osoittautuivat todeksi; yksilö oli aikuinen naaras, julmin taistelija. Ihmistäjät kulkivat kolmen ryhmissä, kaikki täydessä puolustautumisvalmiudessa. Silti taistelu ovelaa petoa vastaan koitui melkein erään ryhmän kohtaloksi.

Kokeneen ihmistäjäryhmän lounastauko keskeytyi, kun poikkeuksellisen röyhkeästi käyttäytynyt naarasihminen saapui keskelle leiriä. Ryhmän jäsenet joutuivat pakenemaan henkensä kaupalla. Summittainen kameran räpsäys tuotti tuloksekseen ehkä ainoan koskaan otetun valokuvan pystyssä seisovasta ihmisestä.

Ihminen tutki kiihtyneen oloisena muiden ihmisten metsään jättämiä esineitä ja ryhmällä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin taltuttaa arvaamaton yksilö. Ensin he kaivoivat esiin huomionkerääjän, jonka lähettämää kuvaa he heijastivat ihmisen kasvoille. Peto jähmettyi paikalleen ja rauhoittui silminnähden. Pian ryhmä uskalsi leyhytellä kirjoja otuksen edessä, jolloin tämä lähti uteliaana seuraamaan ryhmää metsän laitaan.

Lopulta he johdattivat ihmisen valtatielle kokeneimman ihmistäjän selkään kiinnitetyn aistimusgeneraattorin avulla. Generaattori jätettiin valtatien laitaan ja peto tallusteli generaattori kädessään yhteisöä terrorisoimasta.

Ensi viikolla voimme siis palata normaaliin päiväjärjestykseen. Koulut, kaupat ja virastot ovat auki normaalisti.

**********************

Almamaria oli tilannut minulta tarinan ja valokuvan, mutta katsoin parhaimmaksi toimittaa kaikkien tietoon silmääni sattuneen dramaattisen uutisen. Almamarian blogista olen päätynyt lukemaan ehkä nettihistoriani järkyttävintä kuvausta, joka voi ehkä selittää hänen omituisen käyttäytymisensä.

Almamaria seuraa tarkasti kaikkia mahdollisia (ja mahdottomia) tiedotusvälineitä ja löytää maailmasta hämmästyttävällä tahdilla kaikkea mielenkiintoista jaettavaa myös blogiinsa saakka. Hänen huumoripitoisia kommenttejaan oikein hinkuu laatikkoonsa.
Blogimaailmassa Almamaria ei ole lainkaan pelottava hahmo.


Kuka Almamaria blogia on sitten päivittänyt, kun hän itse on ollut karhuja ahdistelemassa? Se jää kenties ikuiseksi arvoitukseksi...

Omistan AM:lle kappaleen Tromssaa, sillä tiedän hänen olevan näiden maisemien ystävä.

Ja bonuksena (kun se tarina jäi tekemättä) haluan omistaa hänelle myös musiikkikappaleen. Tämä minulle äärimmäisen muistorikas biisi on palautunut mieleeni kuultuani suomenkielisen, uudelleenlämmitetyn version. Lapsuudessani äiti kutsui tätä kotoisasti nimellä Satmigei.

Toivottavasti Almamaria hyväksyy tuotokseni ja saan taas lyhentää velkaani Peikolle euron verran.


Ps. Tilauksia otetaan edelleen vastaan. Jaa

Oulussa kello on 11.00

Riehaa ja ilkamointia keskipäivää odotellessa!

Valokuvatorstaissa toisia kello 11.00 hetkiä.

Jaa