Samperin ukko, vaatteeskin ryöttäsit. Nyt on kaikki mennyttä eteisen mattoa myöten. Siellä menet, huolettomuuden ristiaskelein, kivääri sojossa, lakki vinossa, naukkuen kaadon jälkeen. Siellä sinä menet, kulkuri ja mies, vapaa metsästäjä, omansa herra. Saamarin ukko, savipolvi, perhana! Jos minä olisin saalistajan halunnut, olisin ottanut kissan. Jos olisin halunnut jonkun pihapensaaseeni kusemaan...
Siellä sinä, avoimen jääkaapin raossa tuusaat ja kolistat, liu'utat veistä peukaloa kohti, läpi lauantaimakkaran vastaansanomattoman kudoksen. Haukkujälkesi ovat ahnaat ja jättävät palasestasi vain ohuen sirpin, jota katsot silmät kierossa, hetken kuin rakastaja, ennen kuin ahmaat sen suuhusi. Pakarasi ovat lihoneet toisiaan vasten. Ne suutelevat ruutukalsareiden puolittaisessa salassa kotoisasti. En näe, mutta tiedän.
Vaatteesi mytyssä kuin pienellä lapsella, kumisaappaiden ympärille lysähtäneet. Kaatoko sai sinut taantumaan? Pikkupoikana ryntäsit äidin luokse, sinisessä ämpärissä rääpäle sammakko. Näyttämäänkö sinulla oli kiire? Vai jääkaapille?
Tässä on minun saaliini, äitien saalis, vaimojen tänään. Suutelevat pakarat, lauantain sirppi. Kaikki on mennyttä eteisen mattoa myöten.
Samperin ukko!
Jaa
21 kommenttia:
Apua, toivottavasti tämä oli fiktiota eikä hätähuuto väljähtäneen liiton puolesta!
Jos fikitota, niin hyvä hyvä - aito kuvaus ja myös kamala uhkakuva.
Jos totta, niin apua tosiaan...
Näin muuten sinusta unta ja näin siinä jopa kasvosi. Sinulla oli vaaleahkot (viljanväriset) hiukset olkapäille asti ja olit pieni ja hento. Pidit Suosikki-lehdessä jotakin palstaa- Älä kysy mitä, en voi muistaa enkä tosiaan ole lukenut edes Suosikkia sitten teinivuosien! Outoa. =)
Ei niin miehen mieltä ylentävä, mutta kieltämättä (inho-?)realistinen ja hauska vuodatus.
Tulipahan mieleeni miete, mikä olisi se kuunsirppi, josta itse kirjoittelisin, jos äityisin yhtä kitkerälle tuulelle.
Elegia, ihan fiktiotahan tämä - onneksi. Vaikka toki turhautuminen ja vitutus ovat niin tuttuja tunteita että niistä voi surutta ammentaa.
Sinäpä vasta oletkin mainioita unia uneksunut. Jos pitäisin palstaa Suosikissa, haluaisin pitää sitä Bees&Honey-palstaa. Sitä aina ennen luettiin. Vaikka Ally on tuollainen punapää nykyään, arkipersoonani on hyvinkin tummanruskeakuontaloinen. Tosin eilen mietin että pitäiskö blondata tukka ekaa kertaa elämässä. Ehkäpä sinä sait siitä teletappisia virikeitä unimaailmaasi :)
Jussi, tarina sinun kuunsirpistäsi olisi varmaan tosi mielenkiintoista luettavaa. Odotan innolla kitkerää tuultasi. Minä tosin olen tänään oikein hyvällä tuulella, silloin taidan olla kitkerimmilläni :) Mitä se ikinä kertookaan minusta...
Ihanaa inhorealismia!
Hyvä haukku hyvää tekee, (ja jos on vielä juuret mukana, niin pystyyn noustaan vaikka kuinka tuivertaa).
Tuo on totta: kiukkupäivänä voi tulla hempeä tekstiä, ja hyvän tuulen niemellä tulivuori purkautuu. Kai se on sitä kauhun ja onnen (ilon yms.) tasapainottelua.
Lauantaimakkaralihan leikkuu teki säväkän vaikutuksen, ja koko stoori ;) Nautin joka palan.
Kaikesta sinäkin tarinaa osaat keksiä -pakarat halaavat toisiaan.. hihhih. Eläydyin joka sanaan. Olikohan TAAS joku käynyt meillä vakoilemassa....
Susu, arvasin että sinä jos joku arvostat inhorealismia jopa aamutuimaan :)
Paju, niin se vaan on, että joskus on helppo tuulettaa juuri niitä tunteita jotka eivät ole sillä hetkellä käytössä. Toisaalta niinhän on kaiken tuuletuksen kanssa...
Hopsis, sinua vakoilemallahan ne parhaat tarinat syntyvät. Ja paljon paljon inhorealistisempiakin tulisi jos kehtaisin kertoa kaiken mitä olen nähnyt tirkistelyreissuillani :)
HMM? Mielenkiintoista. Mitähän kallonkutistaja sanoisi tuosta tekstistä?
Täytyy kyllä kehua.Kyllä sulla on tuo inhorealismi hallussa.
Alastalo, kallonkutistaja varmaan sanoisi että hyvä kun olet kosketuksissa kaikenlaisiin tunteisiisi. Ja että taksa on 60 euroa/tunti
Jaiks! Aloin tässä miettimään, että ehkäpä tämä elämä ilman miestä onkin ihan mukavaa... :)
Kirjoitat kyllä niin hauskasti, että aina kun tulen tänne hymyilen, vaikkakin sitten oksennus kurkussa ja kyyneleet silmissä.
Helena, oli sitä miestä tai ei, niin yleensä tuntuu, että juuri sillä toisella tavalla olisi mukavampi elää. Mutta jos tämä tarina tekee nyt yhdenkin sinkun onnelliseksi niin olen tyytyväinen :)
Ally, sinulle olisi tarjolla piristävä kuva minun blogissani.
Olet jo paljastanut millaisen huumorin omaat, joten tästä saat SITÄ oikein kunnolla! :D Hihii...
Ja minä kun luulin että tämä mukava päivä ei voisi muuttua enää paremmaksi... Hienoa Heidihahmo! :D
Tää on kyllä niin messevästi kirjoitettu, että nautin sitä lukiessa, luin 2-3 kertaa. Kommentoijat arvelevat, että kysymys on miehestä. Minun mielestäni tässä on kysymys aikuistuneesta pojasta. Vaikka äiti rakastaa, voi välillä olla kyrsiintynytkin.
Pantteri, minä niin toivoinkin että nuo rajat hämärtyisivät mies-poika-akselilla. Eihän kyse ole edes tuosta "ukosta" vaan siitä kuinka akka häneen suhtautuu ja millaisena näkee. Kuka sen käski mennä "ukon" jälkiä siivoamaan.
Hyvä juttu.
En kyllä inhorealismia tästä lukenut, (eikö siihen kuulu raapimiset, pieremiset, sikailut, örinät -- vai sekö se on normaalia ja tämä inhorealismia?).
Tämähän on suorastaan hellyttävä tapaus:
"ohuen sirpin, jota katsot silmät kierossa, hetken kuin rakastaja, ennen kuin ahmaat sen suuhusi"
Kutuharju, ehkä inhorealismi on lukijan silmässä ;)
Todellakin hieno. Sitä ne ukot on, tulee mieleen vähän liiankin monta tapausta.
Varsuli, niin mullakin... valitettavasti!
Heiii!!!
Täähän oli kerrassaan hyvä! :D
Lähti hyvää hyrinää tätä lukiessa.. Heeh heeh heh..
Keep on going, wheel's on rolling!
Kiitos, Sulfiitti. Et siis lie tunnistanut tästä ainakaan itseäsi... ?
Lähetä kommentti